Lue keskustelun säännöt.
Mikä nykyajan kouluissa on muuttunut verrattuna sinun lapsuuteesi?
15.03.2017 |
Minun lapsuudessani kengät piti osata kello, kenkien solmiminen ja perunoiden kuoriminen ekalla luokalla.
Nykyään tätä ei edellytetä edes kolmasluokkalaiselta.
Kommentit (42)
Luokkakoot olivat huomattavasti suurempia ja luokassa vain yksi opettaja alakoulussa. Kaikki oli hiljaa ja teki töitä. Nykyään ryhmät pienempiä ja aikuisia useampi, kaikkea mesoaa, huutaa ja osaa ärsyttää olematon työrauha.
Yläkoulussa tasoryhmät matikassa ennen ja sai opiskella taitonsa mukaan. Matikassa oli myös jaetut ryhmät, jotta opettajalle riitti aika yksilölliseen ohjaukseen. Nyt koko luokka nelosesta kymppiin ja opettajan aika menee siihen, että patistaa laiskimmat ottamaan kirjat esille. En alkaisi koskaan matematiikan opettajksi - kaikki vaativat, että sitä pitäisi osata mutta kukaan vaatijoista ei halua tehdä sen eteen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkien solmimista edellytetaan nykyään myös. Saimme listan asioist ennen esikoisen koulun alkua. Mutta mikä kouluissa on muuttunut: Nykyään ei Ole kaunokirjoitusta, ei tikkukirjaimia ns. Aapisessa, lyhyet koulupäivät 1-3 luokilla, ei juuri läksyjä, luokassa ei vaadita hiljaisuutta, 1-2 luokissa on koulunkäyntiavustaja.
Oliskohan sitten koulukohtaisia erota. Täällä sanottiin, että on hyvin normaalia ettei kolmasluokkalainen osaa solmia kengännauhoja. Sen sijaan läksyjä tulee kyllä kohtuullisesti.
Ja ennen opettajan sai puhelimella kiinni jos oli asiaa, nykyään kaikki pitää hoitaa wilman kautta ja vastauksia saa odottaa viikkojakin.
On varmasti koulukohtaisiakin eroja. Pari vuotta sitten ainakin oli eräässä helsinkiläiskoulussa kaunokirjoitusta, mutta myös tekstauskirjoitusta. Tuntuu turhalta koko kauno joka tapauksessa.
Läksyjen määrä riippuu opettajasta ja tuntijaosta. Olen huomannut kahden lapsen kanssa eroja tässä. Wilmasta olen aina saanut vastauksen viimeistään parissa päivässä. Erittäin kätevä väline. Sieltä saa tiedotteita muutenkin, ja pysyy kartalla missä mennään. Opetusmetodit on erilaisia nykyään. Ei enää istuta pulpetissa hiljaa tunnista toiseen, mikä ilmeisesti aiheuttaa myös hälinää jonkin verran. Ulkomaalaistaustaisia oppilaita on ainakin Helsingissä todella paljon nykyään.
Miksi mielestäsi kaunokirjoitus tuntuu turhalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkien solmimista edellytetaan nykyään myös. Saimme listan asioist ennen esikoisen koulun alkua. Mutta mikä kouluissa on muuttunut: Nykyään ei Ole kaunokirjoitusta, ei tikkukirjaimia ns. Aapisessa, lyhyet koulupäivät 1-3 luokilla, ei juuri läksyjä, luokassa ei vaadita hiljaisuutta, 1-2 luokissa on koulunkäyntiavustaja.
Oliskohan sitten koulukohtaisia erota. Täällä sanottiin, että on hyvin normaalia ettei kolmasluokkalainen osaa solmia kengännauhoja. Sen sijaan läksyjä tulee kyllä kohtuullisesti.
Ja ennen opettajan sai puhelimella kiinni jos oli asiaa, nykyään kaikki pitää hoitaa wilman kautta ja vastauksia saa odottaa viikkojakin.
On varmasti koulukohtaisiakin eroja. Pari vuotta sitten ainakin oli eräässä helsinkiläiskoulussa kaunokirjoitusta, mutta myös tekstauskirjoitusta. Tuntuu turhalta koko kauno joka tapauksessa.
Läksyjen määrä riippuu opettajasta ja tuntijaosta. Olen huomannut kahden lapsen kanssa eroja tässä. Wilmasta olen aina saanut vastauksen viimeistään parissa päivässä. Erittäin kätevä väline. Sieltä saa tiedotteita muutenkin, ja pysyy kartalla missä mennään. Opetusmetodit on erilaisia nykyään. Ei enää istuta pulpetissa hiljaa tunnista toiseen, mikä ilmeisesti aiheuttaa myös hälinää jonkin verran. Ulkomaalaistaustaisia oppilaita on ainakin Helsingissä todella paljon nykyään.
Miksi mielestäsi kaunokirjoitus tuntuu turhalta?
Minäkin ihmettelen näitä kaunovihaajia. Nopein tapa kirjoittaa käsin, kun kynää ei tarvitse nostaa paperista ja kirjaimet näyttävät silti kirjaimilta. Eikä sillä kijrainten oikeaoppisuudella ole väliä koulutuntien jälkeen.
N1966
Koulussa oli ala-asteella turvallinen olo. Häiriköt pantiin kuriin, tarvittaessa tarkkikselle.
Opettajan teot oli joskus kyseenalaiset. Hänhän oli itse käynyt koulunsa 30-40-luvulla. Että omat kokemuksensa oli ties mitä.
Kirjoitin YO1985. Pian sen jälkeen tein opettajasijaisuuksia opiskelun ohella. Hyvinhän opettaja tienasi, mutta kouluissa oli rasittavaa ja oppilaat ... hmmm tietoisia siitä, että opettajalla ei ollut keinoja puuttua pelleilyyn ja näin erityisesti ala-asteella.🐵🐵
Joten luovuin niistä hommista enkä sen jälkeen taakseni katsellut.
Koulujen touhu alkoi siis rapistua 80-luvun jälkipuoliskolla nopeasti. Olen kuullut tuskastuneita juttuja monelta opettajalta.
Ihmettelen syvästi kuka siellä kiljukurkkujen joukossa haluaa aikaansa kuluttaa. Nykyäänhän siellä on henkeäänkin kaupalla, kun ei purjo-petterin laukkua saa edes ratsata. Eikä ne pysty kuulemma edes istumaan paikallaan oppitunnin vertaa. 😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkien solmimista edellytetaan nykyään myös. Saimme listan asioist ennen esikoisen koulun alkua. Mutta mikä kouluissa on muuttunut: Nykyään ei Ole kaunokirjoitusta, ei tikkukirjaimia ns. Aapisessa, lyhyet koulupäivät 1-3 luokilla, ei juuri läksyjä, luokassa ei vaadita hiljaisuutta, 1-2 luokissa on koulunkäyntiavustaja.
Oliskohan sitten koulukohtaisia erota. Täällä sanottiin, että on hyvin normaalia ettei kolmasluokkalainen osaa solmia kengännauhoja. Sen sijaan läksyjä tulee kyllä kohtuullisesti.
Ja ennen opettajan sai puhelimella kiinni jos oli asiaa, nykyään kaikki pitää hoitaa wilman kautta ja vastauksia saa odottaa viikkojakin.
On varmasti koulukohtaisiakin eroja. Pari vuotta sitten ainakin oli eräässä helsinkiläiskoulussa kaunokirjoitusta, mutta myös tekstauskirjoitusta. Tuntuu turhalta koko kauno joka tapauksessa.
Läksyjen määrä riippuu opettajasta ja tuntijaosta. Olen huomannut kahden lapsen kanssa eroja tässä. Wilmasta olen aina saanut vastauksen viimeistään parissa päivässä. Erittäin kätevä väline. Sieltä saa tiedotteita muutenkin, ja pysyy kartalla missä mennään. Opetusmetodit on erilaisia nykyään. Ei enää istuta pulpetissa hiljaa tunnista toiseen, mikä ilmeisesti aiheuttaa myös hälinää jonkin verran. Ulkomaalaistaustaisia oppilaita on ainakin Helsingissä todella paljon nykyään.
Miksi mielestäsi kaunokirjoitus tuntuu turhalta?
Sama kuin ruotsinkieli eli sitä ei tarvita missään. Miksi opetella pakolla sellaista asiaa mitä tuskin tulee koskaan tarvitsemaan aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenkien solmimista edellytetaan nykyään myös. Saimme listan asioist ennen esikoisen koulun alkua. Mutta mikä kouluissa on muuttunut: Nykyään ei Ole kaunokirjoitusta, ei tikkukirjaimia ns. Aapisessa, lyhyet koulupäivät 1-3 luokilla, ei juuri läksyjä, luokassa ei vaadita hiljaisuutta, 1-2 luokissa on koulunkäyntiavustaja.
Mitä mä just luin?
Matematiikan opetuksesta tullut nykyään sellaista, että laiskoja paapotaan ja apukoululaisille opetetaan kertotauluja ysilläkin ja opettajan aika ei riitä muille enää Näin ainakin meillä lapsen koulussa. Ei ole opettajan vika, vaan yhteiskunnan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opetuksesta tullut nykyään sellaista, että laiskoja paapotaan ja apukoululaisille opetetaan kertotauluja ysilläkin ja opettajan aika ei riitä muille enää Näin ainakin meillä lapsen koulussa. Ei ole opettajan vika, vaan yhteiskunnan!
Niin no nykyään ala-aste matikka riittäisi ihan aikuisikään asti koska meillä kulkee laskimet ja suuret tietopankit aina mukana joten ei tarvitse ulkoa tietää piin lukuarvoja sun muita.
Minun lapsuuteni koulussa opeteltiin lukemaan ja kirjoittamaan. Ja sen jälkeen luettiin ja kirjoitettiin paljon. Opittiin kielioppia ja lauseenjäsennystä. Muistettiin ulkoa monenlaisia asioita. Opettajia kunnioitettiin. Tunneilta ei myöhästelty. Kukaan ei huudellut vittua. Koulunkäynti oli säntillistä, ja koulussa keskityttiin koulutyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja rankaisi lyömällä karttakepillä, puuviivottimella tms. Myös nurkassa seisottamista, kateederin reunalla istuttamista harrastettiin.
Aamuisin kokoonnuttiin voimistelusaliin aamuavaukseen, jossa veisattiin virsiä urkuharmoonin säestyksellä.
Lautanen piti ehdottamasti syödä tyhjäksi, opettaja jakoi ruoan lautaselle.
Järjestäjät kantoivat ruokailutarvikkeet puulaatikoissa keittiöstä luokkaan. Se oli raskastakin hommaa, kun
keittiö sijaitsi pihan toisella puolella.
Vanhempainiltoja ei järjestetty. Kevättodistuksesta ilmeni, jääkö oppilas luokalta. Muuta tiedotusta kotiin ei tarvittu.
Milloin tällaista?
Vai provoko? Olen tuo 60-luvulla syntynyt ja pääosin 70-luvulla kouluni käynyt ja en totisesti ollut tuollaista. Tietysti paikkakunnatkin eroavat. Itse olen Helsingissä syntynyt.
Kuulostaa joltain 40-luvun koulunkäynniltä. Toki senkin ikäinen voi olla keskustelupalstoilla.
Mä olen -76 syntynyt ja ala-asteella Helsingissä opettaja (vanha mies) uhkasi usein lyödä karttakepillä, ei muistaakseni kuitenkaan ketään lyönyt. Nurkassa oltiin ja joku aasin hattukin oli käytössä. Sitten toinen ope oli vanha mummo, joka soitti urkuharmonia ja veisattiin virsiä joka aamu seisten. Että kyllä näitä löytyy.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja rankaisi lyömällä karttakepillä, puuviivottimella tms. Myös nurkassa seisottamista, kateederin reunalla istuttamista harrastettiin.
Aamuisin kokoonnuttiin voimistelusaliin aamuavaukseen, jossa veisattiin virsiä urkuharmoonin säestyksellä.
Lautanen piti ehdottamasti syödä tyhjäksi, opettaja jakoi ruoan lautaselle.
Järjestäjät kantoivat ruokailutarvikkeet puulaatikoissa keittiöstä luokkaan. Se oli raskastakin hommaa, kun
keittiö sijaitsi pihan toisella puolella.
Vanhempainiltoja ei järjestetty. Kevättodistuksesta ilmeni, jääkö oppilas luokalta. Muuta tiedotusta kotiin ei tarvittu.
Milloin tällaista?
Vai provoko? Olen tuo 60-luvulla syntynyt ja pääosin 70-luvulla kouluni käynyt ja en totisesti ollut tuollaista. Tietysti paikkakunnatkin eroavat. Itse olen Helsingissä syntynyt.
Kuulostaa joltain 40-luvun koulunkäynniltä. Toki senkin ikäinen voi olla keskustelupalstoilla.
Mä olen -76 syntynyt ja ala-asteella Helsingissä opettaja (vanha mies) uhkasi usein lyödä karttakepillä, ei muistaakseni kuitenkaan ketään lyönyt. Nurkassa oltiin ja joku aasin hattukin oli käytössä. Sitten toinen ope oli vanha mummo, joka soitti urkuharmonia ja veisattiin virsiä joka aamu seisten. Että kyllä näitä löytyy.
-eri
Vielä 1970-luvulla luettiin ruokarukous koulun ruokalassa. Jokaisen lapsen piti syödä tai vähintään maistaa ruokaa. Se ei sopinut, että kieltäytyi kokonaan. Ja keskusradiosta tuli aamunavauksia, joissa laulettiin virsi. Joku luokka, kaiketi yleensä musiikkiluokka, järjestettiin laulamaan aamunavauksen virsi mikrofoniin, ja se sitten kuului joka luokassa suorana lähetyksenä.
Kaiken kaikkiaan järkyttävää uskonnollista pakkosyöttöä ja propagandaa oli touhu silloin. Enkä minäkään ymmärtänyt lapsena sanoa, että ei tällainen vetele. Nykyään onneksi uskonnon pakkosyöttö on vähentynyt kovasti, mutta valitettavasti joissakin kouluissa edelleen tapahtuu kirkossakäyntejä ja jopa seurakuntien pitämiä aamunavauksia. Niistä toivottavasti kannellaan poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja rankaisi lyömällä karttakepillä, puuviivottimella tms. Myös nurkassa seisottamista, kateederin reunalla istuttamista harrastettiin.
Aamuisin kokoonnuttiin voimistelusaliin aamuavaukseen, jossa veisattiin virsiä urkuharmoonin säestyksellä.
Lautanen piti ehdottamasti syödä tyhjäksi, opettaja jakoi ruoan lautaselle.
Järjestäjät kantoivat ruokailutarvikkeet puulaatikoissa keittiöstä luokkaan. Se oli raskastakin hommaa, kun
keittiö sijaitsi pihan toisella puolella.
Vanhempainiltoja ei järjestetty. Kevättodistuksesta ilmeni, jääkö oppilas luokalta. Muuta tiedotusta kotiin ei tarvittu.
Mielenkiintoista, sillä ruumiillinen kuritus kouluissa on kielletty jo yli sata vuotta sitten, joskus 1910-luvulla.
t.väsynyt ope
Se penteleen puhelin on jokaisen kädessä, jatkuvasti, kaikkialla. Ei tollaista ollut vielä silloin, kun olin peruskoulussa (menin lukioon 2012).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella hiljaisuus luokissa, viittaaminen, ei purkkaa tai muuta syötävää tai juotavaa, ei kännyköitä, ulos oli mentävä välitunnilla, pistareita oli aika paljon, ekalla ei ollut numeroita vaan kirjaimet todistuksessa, luokalleen saattoi jäädä jos ei osannut vaikka kertotaulua, jälki-istuntoa sai helposti. Aloitin koulun ysärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkien solmimista edellytetaan nykyään myös. Saimme listan asioist ennen esikoisen koulun alkua. Mutta mikä kouluissa on muuttunut: Nykyään ei Ole kaunokirjoitusta, ei tikkukirjaimia ns. Aapisessa, lyhyet koulupäivät 1-3 luokilla, ei juuri läksyjä, luokassa ei vaadita hiljaisuutta, 1-2 luokissa on koulunkäyntiavustaja.
Mitä mä just luin?
Niin, kyllähän sitä vaaditaan yhteisissä säännöissä, mutta kun kakaralauma kiljuu ja huutaa opettajan päälle eikä välitä pätkääkään kielloista, niin no can do. Opettajilta on viety kaikki keinot puuttua samaan aikaan kun luokat on täytetty nepsyillä, käytöshäiriöisillä, luonnevikaisilla, viidakon ykillä jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja rankaisi lyömällä karttakepillä, puuviivottimella tms. Myös nurkassa seisottamista, kateederin reunalla istuttamista harrastettiin.
Aamuisin kokoonnuttiin voimistelusaliin aamuavaukseen, jossa veisattiin virsiä urkuharmoonin säestyksellä.
Lautanen piti ehdottamasti syödä tyhjäksi, opettaja jakoi ruoan lautaselle.
Järjestäjät kantoivat ruokailutarvikkeet puulaatikoissa keittiöstä luokkaan. Se oli raskastakin hommaa, kun
keittiö sijaitsi pihan toisella puolella.
Vanhempainiltoja ei järjestetty. Kevättodistuksesta ilmeni, jääkö oppilas luokalta. Muuta tiedotusta kotiin ei tarvittu.
Mielenkiintoista, sillä ruumiillinen kuritus kouluissa on kielletty jo yli sata vuotta sitten, joskus 1910-luvulla.
t.väsynyt ope
Tarkalleen vuonna 1914, siis jo ennen kuin Suomi itsenäistyi.
Vierailija kirjoitti:
Kenkien solmimista edellytetaan nykyään myös. Saimme listan asioist ennen esikoisen koulun alkua. Mutta mikä kouluissa on muuttunut: Nykyään ei Ole kaunokirjoitusta, ei tikkukirjaimia ns. Aapisessa, lyhyet koulupäivät 1-3 luokilla, ei juuri läksyjä, luokassa ei vaadita hiljaisuutta, 1-2 luokissa on koulunkäyntiavustaja.
Ihan varmaan kuntakohtaista. Täällä ei ole koulunkäyntiavustajia edes yhtä koko koulussa.
Kun aloitin koulun peruskoulussa, silloin koulussa oli vielä kansalaiskoululaisia. Eli heitä, jotka eivät olleet pyrkineet tai päässeet oppikouluun. Luokalla oli enemmän oppilaita kuin nykyisin, mutta ei silti mitään työrauhaongelmia. Ja meidät oppilaat saattoi jättää vaikka luokkaan itsekseen, jos opettajan piti mennä kokoukseen tms. Siellä me paikallamme istuttiin. Oli myös järjestäjät, sekään ei liene enää luvallista, koska oppilailla pitää olla koko ajan opettajan valvontaa.
Omalla kohdalla ainakin koulu oli oppilaan vastuulla, ei vanhempien. Vanhemmat näkivät sitten joulutodistuksen käytös- ja huolellisuusnumeroista, miten oli koululainen hoitanut hommaansa. Eivät opettajat kotiin muuten mitään raportoineet eikä vanhempia pakotettu koululle mihinkään yhteiskokouksiin. Ehkä kerran vuodessa oli yksi kaikille yhteinen vanhempainilta, johon minun vanhempani tuskin työkiireiltään ehtivät. En oikein ymmärrä, miksi osallistamista nykyajan kouluissa väkisin ajetaan.
Onko enää järjestäjiä? Eli yks tai kaks oppilasta jäi välitunnilla sisälle mm.pyyhkimään liitutaulun ja muuta pientä hommaa. Joka päivä eri oppilas määrättiin tähän hommaan.