Katsokaa nyt tarkkaan, ketä "autatte" ( apua vähävaraisille-ryhmät)

Vierailija kirjoitti:

Ne ruikuttavat opiskelijat voisivat mennä osa-aikaisiin töihin. Niin kuin kaikki muutkin tekevät jos ei raha riitä tai isi ei maksakaan kaikkea ryyppäämistä. Joo ''kissanruokaan'' varmasti menee opiskelija-asuntoloilla ne kerjäysrahat ;)

Kerro ihmeessä mistä saa töitä vaan menemällä? Kun ei niitä riitä edes valmistuneille ammattilaisille, kuka opiskelijan palkkaisi. Opintotuki 480 e, siihen päälle laina 300 e. Yhteensä 780e. Vuokra 320 e, ruoka alle 200 e, bussikortti 30e, koulujutut 20 e, puhelin ja netti 30e ja siihen päälle vakuutukset, lääkkeet, perus hygieniatuotteet jne. Tervetuloa kokeilmaan ruikuttavan opiskelijan arkea. Juuri eilen ystäväni itki minulle sitä, että hänen on varmaan lopetettava opinnot ja alettava työttömäksi, koska raha ei riitä opiskelijana.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä avun saajien ja avun antajia ihmisinä erota oikeastaan mikään. Voisin kuvitella, että siinä käy vähän samalla tavalla kuin silloin kun joku liike pitää avajaisia ja lupaa 100 ensimmäiselle jonkun tuotesangon tmv. Vaikka sisältö ja lahjus ei ole kummoinen, paikalle kerääntyy kilometrien jonot ihmisiä, jotka tarttuvat tähän ilmaistäkyyn, mikä on tarjolla. Siis vain siitä ilosta, että juttu on ilmainen. Vähät väliä tarvitseeko sitä. Varmasti noissa kerjäyssaiteilla on samanlaisia lokkeja. Kokeillaan onnea.

Tässäkin ketjussa on kaameita urputtajia, jotka tekevät numeroa ihan kaikesta. Köyhällä ei saisi olla televisiota, tietokonetta tai kotieläintä. Se on heti pois itseltä. Tällaisten tapausten kannattaa kiertää noin avustusryhmät kaukaa. Eihän kenekään ole pakko mitään antaa jos ei halua. Ihan vapaaehtoista hommaa.

No kyllä se on pois itseltäni. Maksan kuussa 800 euroa veroja palkastani ja palkkani on suomalaisten keskipalkka. 4 lapsen työttömät vanhemmat saavat asumistuista riippuen lähemmäs kolme tonnia kuussa verorahoja: Lapsilisät n. 500 euroa yhteensä, peruspäivärahat kahdelta aikuiselta n. 1394 euroa, asumistuki kuuden ihmisen asuntoon noin 900 euroa (esim. 4h asunto jossa vuokra reilu 1000 euroa), sitten vielä muita tukia (lääkkeet, mahdolliset vammaiskorotukset).  Tarvitaan siis melkein neljän työssäkäyvän verorahat maksamaan pelkästään nuo tukirahat, ja todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi koska verorahoista menee rahaa myös harkinnanvaraisiin tukiin joita perheet hyödyntävät sekä muihin julkisvaroilla kustannettaviin palveluihin. Ja jos suomessa on noin 400 000 työtöntä niin voi laskea millainen rasite jokainen sohvallamakaajaperhe on veronmaksajille! 

Pitkäaikaistyöttömät jotka eivät voi mitenkään todistaa edes hakeneensa töitä tai ole hankkineet koulutusta pitäisi laittaa ansaitsemaan elantonsa edes jollakin yhteiskuntaa hyödyntävällä tavalla. Pahinta on että nämä vanhemmat siirtävät ajatusmallinsa lapsilleen eli itsestään ei tarvitse huolehtia koska yhteiskunta hoitaa ja työ sekä kouluttautuminen on herrojen hömpötystä. Niin kasvatetaan taas uusi sukupolvi loiseläjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ruikuttavat opiskelijat voisivat mennä osa-aikaisiin töihin. Niin kuin kaikki muutkin tekevät jos ei raha riitä tai isi ei maksakaan kaikkea ryyppäämistä. Joo ''kissanruokaan'' varmasti menee opiskelija-asuntoloilla ne kerjäysrahat ;)

Kerro ihmeessä mistä saa töitä vaan menemällä? Kun ei niitä riitä edes valmistuneille ammattilaisille, kuka opiskelijan palkkaisi. Opintotuki 480 e, siihen päälle laina 300 e. Yhteensä 780e. Vuokra 320 e, ruoka alle 200 e, bussikortti 30e, koulujutut 20 e, puhelin ja netti 30e ja siihen päälle vakuutukset, lääkkeet, perus hygieniatuotteet jne. Tervetuloa kokeilmaan ruikuttavan opiskelijan arkea. Juuri eilen ystäväni itki minulle sitä, että hänen on varmaan lopetettava opinnot ja alettava työttömäksi, koska raha ei riitä opiskelijana.

Ottamatta kantaa muuhun, kehoita ystävääsi liittymään noihin avustusryhmiin. Aika monet avustavat mielellään opiskelijoita. Tietenkin, jos lahjoitettavana on lasten vaatteita, ne menee perheellisille. 90% kaikista avustuksistani vuosien varrella on mennyt juuri omillaan asuville opiskelijoille tai perheille, joissa on kotona asuva  toisen asteen opiskelija. Ketään ei vapaaehtoiset pysty elättämään, mutta apua on mahdollista koittaa saada. Useimmissa ryhmissä avun hakijan oikeat tiedot ovat vain ylläpitäjillä ja ne annetaan ainostaan niille, jotka ovat halukkaita auttamaan. Omalla "naamallaan" ei siis tarvitse apua hakea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tällaisia, tässä oli jonkun kateellisen kärjistetty mielikuva!

Kyllä me kaikki olemme ehdottomasti kateellisia ihmisille jotka ovat pilanneet asiansa ja kerjäävät muilta apua.

No mitähän tämä sun mielestä sitten on?

Asiallista kritiikkiä ryhmässä olevien henkilöiden tavoista toimia?

Asiallista vai kärjistettyä?

Jo se että esimerkissä puhutaan lasten sairauksista ihan kuin ne olisi omalla saamattomuudella hankittu nekin.

Ehei voi olla sattumaa että samassa perheessän on 5 erityislasta! Kyllä siinä on jo vanhemmilla peiliin katsominen!

Just tämmösten ketjussa kuvailtujen ihmisten takia en halua pyytää apua. Olen, arvatkaapa? No yksinhuoltaja ja parikymppinen. Opiskelen yliopistossa ja rahat eivät meinaa riittää, kun haluaisin olla myös lapsen kanssa opiskelun lisäksi, eli työ on vaikea sovittaa ellei tietty ole lomaa.

opiskelijat ovat kyllä köyhempiä kuin työttömät toimeentulotuensaajat

Vierailija kirjoitti:

Just tämmösten ketjussa kuvailtujen ihmisten takia en halua pyytää apua. Olen, arvatkaapa? No yksinhuoltaja ja parikymppinen. Opiskelen yliopistossa ja rahat eivät meinaa riittää, kun haluaisin olla myös lapsen kanssa opiskelun lisäksi, eli työ on vaikea sovittaa ellei tietty ole lomaa.

No just. Jos aiot jättää opinnot kesken ja jäädä kotiin päätoimisesti lapsia tekemään ja kotieläimiä hoitamaan myöskin työttömän kumppanin kanssa, olet täysin eri kohderyhmää. Sinulle apuani antaisin, jos voisin. Jaksamista sulle!

Vierailija kirjoitti:

opiskelijat ovat kyllä köyhempiä kuin työttömät toimeentulotuensaajat

Ja se on huutava vääryys!

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin noita ilmoituksia ja nyt on uusi trendi vallalla. Sama perhe saa apua kuukausien ajan. Ensin on saatu apua loppuvuonna ja nyt on taas sähköt katkaistu ja taas on ihmisiä jo rahaa keräämässä, on ruokakasseja ovella jne. Jotenkin kyllä tuntuu taas oudolta noi jutut. En tiedä auttaako tuo ketään, että opetetaan siihen että apu tulee aina ulkoapäin.

Ilmiantakaa tekin tämä ketju.

Vihapuhetta huono-osaisia kohtaan.

Minä olen yksi näistä ryhmien "hyväksikäyttäjistä". Rahaa ei ole ja töihin olen liian rauhaton. Viihdyn kotona lasten kanssa ja se tekee hyvää myös lapsille. Ryhmien hyödyntäminen (myös roskalavat ja erilaiset annetaan palstat) käy myös työstä ja vaatii paljon aikaa. Silti toimeentulo on aina epävarma, joskus elämme kuin kroisokset, toisinaan syömme nuudeleita. Kukin pärjätköön elämässä miten haluaa. Tämä on mun tapa, eikä se kenellekään kuulu

Voi Pirjo. Muista nyt sanoa lapsille edes että opiskelisivat.

Vierailija kirjoitti:

Just tämmösten ketjussa kuvailtujen ihmisten takia en halua pyytää apua. Olen, arvatkaapa? No yksinhuoltaja ja parikymppinen. Opiskelen yliopistossa ja rahat eivät meinaa riittää, kun haluaisin olla myös lapsen kanssa opiskelun lisäksi, eli työ on vaikea sovittaa ellei tietty ole lomaa.

Sori, et saa sääliä. Ymmärtäisin nelikymppisen YH:n mutta että parikymppinen? Teinirakkauden kanssa ei ole välitetty ehkäisystä ja uskoteltu itselleen että kyllä se lukionaikainen poikaystävä pysyy aina vierellä ja lapsi ei mitenkään jarruta esim. jatko-opiskeluja? Välillä mietin että suunnittelevatko nämä tapaukset elämäänsä edes viikkoa edemmäs. Itse olet valintasi tehnyt ja toivon mukaan edes olet ollut tietoinen riskeistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Olemme kahdeksanhenkinen perhe, isä pitkäaikaistyötön ollut vailla töitä 20 vuotta, äiti kotona jättänyt ammattikoulun kesken, lapsia ikähaarukalla 0-10, erityislapsia viisi, yksi tutkimuksissa... kotieläimiä neljä isoa sekarotuista koiraa, kaksi kissaa, hamsteri ja käärme."

Autan yhtä tuonkaltaista perhettä toimimalla sellaiseen kuuluvan lapsen vapaaehtoisena tukihenkilönä. Käytännössä vietän lapsen kanssa aikaa erilaisten toimintojen parissa, juttelen lapsen kanssa yms. Annan lapselle synttärinä ja jouluna pienen lahjan ja jouluna koko perheelle kukan ja konvehtirasian, mutta pääosassa on lapselle antamani aika, kontakti luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen ja normaalin, tasapainoisen elämän malli. En ikinä antaisi pelkkää rahaa tai tavaraa tuntemattomalle ongelmaperheelle, jonka elämänhallinta on hukassa. Sellaisten perheiden suurin tarve on ihan muissa asioissa. Lapsen tukihenkilönä toimiminen on palkitsevaa ja suosittelen sitä muillekin, jotka haluaa auttaa köyhien moniongelmaisten vanhempien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tällaisia, tässä oli jonkun kateellisen kärjistetty mielikuva!

Kyllä me kaikki olemme ehdottomasti kateellisia ihmisille jotka ovat pilanneet asiansa ja kerjäävät muilta apua.

No mitähän tämä sun mielestä sitten on?

Suomalaisen yhteiskunnan sylkykuppina on nimenomaan ehjät lapsiperheet joissa 4 tai useampi lapsi ja eläimiä. Mitä tämä sun mielestä on ellei kateutta?

Opiskelijat saa kyllä nostaa opintotukea ja käydä kolmekin ammattia ja se on hienoa. Yhden lapsen lapset yh.t saa jonotella Kelaan ja sossuun hyvällä omalla tunnolla mutta auta armias jos siellä on 6 lapsen äiti lapsikatraan kanssa. Jos lapseton irtisanotaan työpaikasta niin se on maailmanloppu, mutta jos perheellinen irtisanotaan niin puhutaan: mitäs on tehnyt lapsia.

Opiskelijat elävät pienimmillä mahdollisilla tuilla ja lisäksi heidät pakotetaan ottamaan lainaa elääkseen, toisin kuin esimerkiksi lapsia tehtailevat kouluttamattomat. Opiskelijoille kuuluisi vähintään sama kuin työttömille, hehän yrittävät lisätä osaamistaan ja tulla veronmaksajiksi! Mitenkään tässä en nyt väheksy niitä, jotka ovat joutuneet työttömiksi ilman omaa syytään mutta kyllä opiskelijan kuuluisi saada vähintään sama kuin työttömän.

Kuvailemasi ei ole kateutta vaan turhautumista niihin, jotka aina uudestaan sotkevat omat asiansa ja vetävät vielä omat syyttömät lapsensa mukaan siihen kurimukseen.

Nii. Minusta on käsittämätöntä, että tuki, johon kuuluu selkeä vastikkeellisuus (opintopisteet) on pienempi kuin vastikkeeton toimeentulotuki. Lisäksi ihmettelen, miksi opiskelijan oletetaan ottavan lainaa. Siihen ei ole mitään se kummempaa perustetta kuin siihen, että toimeentulotuki olisi osin lainaa, joka maksetaan takaisin. Opintotuki voi vaikka ollakin noin pieni, mutta lainavaatimuksesta olisi luovuttava ja opiskelijan pitäisi päästä toimeentulotuen piiriin, kun opintotuki ei riitä. Tai vaihtoehtoisesti kaikkien ryhmien, joiden tuki ei riitä, pitäisi olla lainan piirissä. Pankkilaina se ei varmastikaan voi olla, kuten opintolaina, mutta kyse voisi olla sosiaalisesta luotosta eli maksetaan normaalisti toimeentulotukea, jonka takaisinmaksua edellytetään siinä, missä opintolainankin. 

Lähtökohtaisesti en itse kannata luotottamista kaikkien tukien kohdalla, vaan opiskelijan lainavaateen poistoa ja pääsyä toimeentulotuen piiriin. Reiluinta olisi, jos opiskelija ei tarvitsisi toimeentulotukea eikä lainaa, vaan opintotuki olisi korkeampi kuin tt-tuki. Tällöin palkittaisiin toiminnasta, mikä ei koskaan voi olla haitaksi, siis kannustaa toimintaa. Tt-tuen leikkaamista en näe järkevänä, mutta opintotuki olisi syytä korottaa sitä korkeammaksi, siihen kuuluu niin paljon työtä ja aktiivisuutta. 

Tää on sinällänsä ihan pieni juttu, mutta jaan tämän kanssanne. Aikoinaan olin ilmojen viilentyessä tarjoamassa ilmaiseksi villakangas takkia postikuluilla tai hakea sai toki ihan ilmaiseksi. Eräs nainen sitten oli sitä kovin kiitollisena ottamassa vastaan. Takki oli siis uudenveroinen, käytetty parissa juhlissa mekon kanssa. No, annoin tilinumeroni ja odotin ja odotin. Postimaksua ei tilille tullut. Kyselin perään, oliko vielä takkia ottamassa vai annanko seuraavalle tarvitsevalle, lupasi lapsilisistä postit laittaa. No ei näkynyt, kysyin taas perään kuinka nyt asian laita mahtaa olla. Sain hirveän surkustoorin siitä, kuinka hän on työtön yhden lapsen yksinhuoltaja ja kuten varmaan ymmärrän, hänellä yksinhuoltajana ei ole varaa maksaa tätä postikulua. Kertoi myös kuinka tarvitsisi uudet kengät sekä sisävaatteita ja jos minulla vain sattuisi tämmöisiä olemaan niin voisinko samaan pakettiin laittaa ja voisinko maksaa postikulut itse. Siis mitä!!! Olen itse kahden lapsen yh! Työttömänä itsekkin. Laskuja on vino pino, joka kuukausi saa miettiä ja laskea tarkkaan. Tästä huolimatta olen saanut jokaisen laskun maksettua, jopa ennen huomautuksien tuloa. Nälkää ei olla nähty, mutta kyllä on jäänyt kaikki reissut mummolassa käyntiä lukuunottamatta tekemättä. Olen ilmottautunut jokaiseen ihme tutkimusjuttuihin mukaan siinä toivossa, että saan joskus jotain lahjakorttia (saankin pari kertaa vuodessa). Haen töitä aktiivisesti ja ymmärrän tilanteeni, että pelkkä työttömyystuki ei kerta kaikkiaan riitä kuluihimme ja tämän takia olen lähes jatkuvasti jossain, mistä saan sen 9€/pv korvauksen. Yritän kaikkeni, etten joutuisi moiseen tilanteeseen. Suututti. Niin suuttui takin ostajakin ja sain haukut. Eli itsekkin näin köyhänä, halusin auttaa toista köyhää ja paskaa sain niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tää on sinällänsä ihan pieni juttu, mutta jaan tämän kanssanne. Aikoinaan olin ilmojen viilentyessä tarjoamassa ilmaiseksi villakangas takkia postikuluilla tai hakea sai toki ihan ilmaiseksi. Eräs nainen sitten oli sitä kovin kiitollisena ottamassa vastaan. Takki oli siis uudenveroinen, käytetty parissa juhlissa mekon kanssa. No, annoin tilinumeroni ja odotin ja odotin. Postimaksua ei tilille tullut. Kyselin perään, oliko vielä takkia ottamassa vai annanko seuraavalle tarvitsevalle, lupasi lapsilisistä postit laittaa. No ei näkynyt, kysyin taas perään kuinka nyt asian laita mahtaa olla. Sain hirveän surkustoorin siitä, kuinka hän on työtön yhden lapsen yksinhuoltaja ja kuten varmaan ymmärrän, hänellä yksinhuoltajana ei ole varaa maksaa tätä postikulua. Kertoi myös kuinka tarvitsisi uudet kengät sekä sisävaatteita ja jos minulla vain sattuisi tämmöisiä olemaan niin voisinko samaan pakettiin laittaa ja voisinko maksaa postikulut itse. Siis mitä!!! Olen itse kahden lapsen yh! Työttömänä itsekkin. Laskuja on vino pino, joka kuukausi saa miettiä ja laskea tarkkaan. Tästä huolimatta olen saanut jokaisen laskun maksettua, jopa ennen huomautuksien tuloa. Nälkää ei olla nähty, mutta kyllä on jäänyt kaikki reissut mummolassa käyntiä lukuunottamatta tekemättä. Olen ilmottautunut jokaiseen ihme tutkimusjuttuihin mukaan siinä toivossa, että saan joskus jotain lahjakorttia (saankin pari kertaa vuodessa). Haen töitä aktiivisesti ja ymmärrän tilanteeni, että pelkkä työttömyystuki ei kerta kaikkiaan riitä kuluihimme ja tämän takia olen lähes jatkuvasti jossain, mistä saan sen 9€/pv korvauksen. Yritän kaikkeni, etten joutuisi moiseen tilanteeseen. Suututti. Niin suuttui takin ostajakin ja sain haukut. Eli itsekkin näin köyhänä, halusin auttaa toista köyhää ja paskaa sain niskaan.

Ei tuo kyllä ole ihan pieni juttu, vaan todella törkeä. Hänen viestinsä nyyhkystoorin sijaan olisi monen postimaksunmaksamislupauksen jälkeen olla: "olen todella pahoillani, että tuhlasin aikaasi, mutta en pystykään maksamaan postimaksua, joten takki voi mennä toiselle. Pahoittelut vielä." Sen sijaan pyysi laittamaan pakettiin muutakin (kalliimpi maksukin vielä) ja lähettämään ilmaiseksi vaikka olit kertonut tarvitsevasi postimaksun, jos ei hae.

Mulla on lievempi juttu, mutta kerron, että autoin joulun alla kerran (tästä jo aikaa) erästä perhettä ja sanoin, että minä voin antaa myös jouluapua eli mahdollistaa jouluruokien oston ja lapsille pienet paketit. Lahjatoiveet: kaliita puhelimia ja kallista elektroniikkaa. Ehdotin, että jotain muuta pitäisi etsiä, etten valitettavasti noin kallista. Sitten uudet toiveet, hinta edelleen neljänumeroinen. Sitten turhautumista minuun, kun sanon, että en osallistu noin isoihin lahjoihin, pienet muistamispaketit voin auttaa hankkimaan. Tympeä vastaus, että sano sinä se hinta sitten, ettei lapset turhaan valitse. Sanoin, että jospa annan sata euroa ylimääräistä jouluruokien lisäksi niin sillä voi etsiä itse kaupasta. Jäi paha mieli, kun en pystynytkään ilahduttamaan, vaan aiheutin pettymystä. Myöhemmin tajusin, että pahan mielen pitäisi olla korkeintaan siitä millaisia vaateita joillain on vieraille ihmisille ja miten vähän sopivuussääntöjä käytöksessä ja että satanen oli ihan hyvä extralahjoitus jouluruokien lisäksi. Sen jälkeen en ole mieltäni pahoittanut, vaikka avustusryhmistä jäi muutama rahanpumppaaja, jotka kyselee mitä kuuluu ja latelee summia, jotka "tuntuisi kuin lottovoitolta tähän tilanteeseen" ja vastaan vain asian vierestä enkä tule manipuloiduksi antamaan rahaa.

Avustusryhmästä jäi myös herttainen vanhus, joka tarvitsi lähinnä tukea ja kaveruutta. Hänen kanssa pidän yhteyttä ja vien pienen yllärin, vaikka herkkuruokaa, silloin tällöin. Samoin jäi eräs toinen, jota olen auttanut henkisellä tuella ja väliin muutoinkin ilman pyyntöä. Ihania kokemuksia siis myös on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sinällänsä ihan pieni juttu, mutta jaan tämän kanssanne. Aikoinaan olin ilmojen viilentyessä tarjoamassa ilmaiseksi villakangas takkia postikuluilla tai hakea sai toki ihan ilmaiseksi. Eräs nainen sitten oli sitä kovin kiitollisena ottamassa vastaan. Takki oli siis uudenveroinen, käytetty parissa juhlissa mekon kanssa. No, annoin tilinumeroni ja odotin ja odotin. Postimaksua ei tilille tullut. Kyselin perään, oliko vielä takkia ottamassa vai annanko seuraavalle tarvitsevalle, lupasi lapsilisistä postit laittaa. No ei näkynyt, kysyin taas perään kuinka nyt asian laita mahtaa olla. Sain hirveän surkustoorin siitä, kuinka hän on työtön yhden lapsen yksinhuoltaja ja kuten varmaan ymmärrän, hänellä yksinhuoltajana ei ole varaa maksaa tätä postikulua. Kertoi myös kuinka tarvitsisi uudet kengät sekä sisävaatteita ja jos minulla vain sattuisi tämmöisiä olemaan niin voisinko samaan pakettiin laittaa ja voisinko maksaa postikulut itse. Siis mitä!!! Olen itse kahden lapsen yh! Työttömänä itsekkin. Laskuja on vino pino, joka kuukausi saa miettiä ja laskea tarkkaan. Tästä huolimatta olen saanut jokaisen laskun maksettua, jopa ennen huomautuksien tuloa. Nälkää ei olla nähty, mutta kyllä on jäänyt kaikki reissut mummolassa käyntiä lukuunottamatta tekemättä. Olen ilmottautunut jokaiseen ihme tutkimusjuttuihin mukaan siinä toivossa, että saan joskus jotain lahjakorttia (saankin pari kertaa vuodessa). Haen töitä aktiivisesti ja ymmärrän tilanteeni, että pelkkä työttömyystuki ei kerta kaikkiaan riitä kuluihimme ja tämän takia olen lähes jatkuvasti jossain, mistä saan sen 9€/pv korvauksen. Yritän kaikkeni, etten joutuisi moiseen tilanteeseen. Suututti. Niin suuttui takin ostajakin ja sain haukut. Eli itsekkin näin köyhänä, halusin auttaa toista köyhää ja paskaa sain niskaan.

Ei tuo kyllä ole ihan pieni juttu, vaan todella törkeä. Hänen viestinsä nyyhkystoorin sijaan olisi monen postimaksunmaksamislupauksen jälkeen olla: "olen todella pahoillani, että tuhlasin aikaasi, mutta en pystykään maksamaan postimaksua, joten takki voi mennä toiselle. Pahoittelut vielä." Sen sijaan pyysi laittamaan pakettiin muutakin (kalliimpi maksukin vielä) ja lähettämään ilmaiseksi vaikka olit kertonut tarvitsevasi postimaksun, jos ei hae.

Mulla on lievempi juttu, mutta kerron, että autoin joulun alla kerran (tästä jo aikaa) erästä perhettä ja sanoin, että minä voin antaa myös jouluapua eli mahdollistaa jouluruokien oston ja lapsille pienet paketit. Lahjatoiveet: kaliita puhelimia ja kallista elektroniikkaa. Ehdotin, että jotain muuta pitäisi etsiä, etten valitettavasti noin kallista. Sitten uudet toiveet, hinta edelleen neljänumeroinen. Sitten turhautumista minuun, kun sanon, että en osallistu noin isoihin lahjoihin, pienet muistamispaketit voin auttaa hankkimaan. Tympeä vastaus, että sano sinä se hinta sitten, ettei lapset turhaan valitse. Sanoin, että jospa annan sata euroa ylimääräistä jouluruokien lisäksi niin sillä voi etsiä itse kaupasta. Jäi paha mieli, kun en pystynytkään ilahduttamaan, vaan aiheutin pettymystä. Myöhemmin tajusin, että pahan mielen pitäisi olla korkeintaan siitä millaisia vaateita joillain on vieraille ihmisille ja miten vähän sopivuussääntöjä käytöksessä ja että satanen oli ihan hyvä extralahjoitus jouluruokien lisäksi. Sen jälkeen en ole mieltäni pahoittanut, vaikka avustusryhmistä jäi muutama rahanpumppaaja, jotka kyselee mitä kuuluu ja latelee summia, jotka "tuntuisi kuin lottovoitolta tähän tilanteeseen" ja vastaan vain asian vierestä enkä tule manipuloiduksi antamaan rahaa.

Avustusryhmästä jäi myös herttainen vanhus, joka tarvitsi lähinnä tukea ja kaveruutta. Hänen kanssa pidän yhteyttä ja vien pienen yllärin, vaikka herkkuruokaa, silloin tällöin. Samoin jäi eräs toinen, jota olen auttanut henkisellä tuella ja väliin muutoinkin ilman pyyntöä. Ihania kokemuksia siis myös on.

On mullakin hyviä kokemuksia. Juuri aikuiseksi päässyt tyttö ilman tukipiiriä, pyynnöt oli tämmöisiä "ei sulla sattuis olemaan vauvalle hattua, en voi paljoa maksaa mut jos pystyt vaikka eurolla myymään niin olen todella kiitollinen" ja toinen oli nainen, jonka mies oli työssäkäyvä, mutta pieni palkkaisessa ja hän enemmän halusi juttelu seuraa ja näin tukea Suomen opiskeluihinsa. Näiden kanssa tuli jopa numerot vaihdettua ja avun pyynnöt olivat myös siis ihan vauvan ruokailuun ja kehittymiseenkin liittyvää. Sekä tulkitsemista neuvolakäynneistä. Näille annoin kaikki meidän pienet vaatteet sekä lelut joista oli omat ns kasvaneet jo ohi :) Ja koskaan eivät olleet kiittämättömiä ja muistivat välillä kuvillakin kiitosten kera.

Tämmöisiä auttaisin mielelläni jatkossakin, mutta en enää käytä facebookia :D

Mutta kyllä siellä kaikenlaista pyörii, jotkut katsovat enemmänkin oikeudekseen vaatia sitä, mihin ei varaa olisi itsellään (ehkä) koskaan ja tämä saa kyllä pahan mielen! Todella törkeää.

Toikin, että kehdataan vaatia kallista elektroniikkaa kun joku apua haluaa tarjota... Meiltä joskus yksi avustusjärjestö kysyi olisiko lapsilla joululahja toiveita, pyysin toiselle palapeliä ja toiselle mekkoa... Toki olisin voinut keksiä että JOO! Uusin pleikka toiselle ja toinen tarttee tietokoneen. Ja mielellään vielä 100€ lahjakortit vaatekauppaan molemmille. (Varmaan on joku pyytänytkin...)

Ahneus iskee ja kynnys menee joka pyynnön jälkeen matalammaksi. Oppivat käyttämään hyväksi ja nauravat vaan ruudun toisella puolella toisen hyväntahtoisuudelle. Ällöttää tämmöiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sinällänsä ihan pieni juttu, mutta jaan tämän kanssanne. Aikoinaan olin ilmojen viilentyessä tarjoamassa ilmaiseksi villakangas takkia postikuluilla tai hakea sai toki ihan ilmaiseksi. Eräs nainen sitten oli sitä kovin kiitollisena ottamassa vastaan. Takki oli siis uudenveroinen, käytetty parissa juhlissa mekon kanssa. No, annoin tilinumeroni ja odotin ja odotin. Postimaksua ei tilille tullut. Kyselin perään, oliko vielä takkia ottamassa vai annanko seuraavalle tarvitsevalle, lupasi lapsilisistä postit laittaa. No ei näkynyt, kysyin taas perään kuinka nyt asian laita mahtaa olla. Sain hirveän surkustoorin siitä, kuinka hän on työtön yhden lapsen yksinhuoltaja ja kuten varmaan ymmärrän, hänellä yksinhuoltajana ei ole varaa maksaa tätä postikulua. Kertoi myös kuinka tarvitsisi uudet kengät sekä sisävaatteita ja jos minulla vain sattuisi tämmöisiä olemaan niin voisinko samaan pakettiin laittaa ja voisinko maksaa postikulut itse. Siis mitä!!! Olen itse kahden lapsen yh! Työttömänä itsekkin. Laskuja on vino pino, joka kuukausi saa miettiä ja laskea tarkkaan. Tästä huolimatta olen saanut jokaisen laskun maksettua, jopa ennen huomautuksien tuloa. Nälkää ei olla nähty, mutta kyllä on jäänyt kaikki reissut mummolassa käyntiä lukuunottamatta tekemättä. Olen ilmottautunut jokaiseen ihme tutkimusjuttuihin mukaan siinä toivossa, että saan joskus jotain lahjakorttia (saankin pari kertaa vuodessa). Haen töitä aktiivisesti ja ymmärrän tilanteeni, että pelkkä työttömyystuki ei kerta kaikkiaan riitä kuluihimme ja tämän takia olen lähes jatkuvasti jossain, mistä saan sen 9€/pv korvauksen. Yritän kaikkeni, etten joutuisi moiseen tilanteeseen. Suututti. Niin suuttui takin ostajakin ja sain haukut. Eli itsekkin näin köyhänä, halusin auttaa toista köyhää ja paskaa sain niskaan.

Ei tuo kyllä ole ihan pieni juttu, vaan todella törkeä. Hänen viestinsä nyyhkystoorin sijaan olisi monen postimaksunmaksamislupauksen jälkeen olla: "olen todella pahoillani, että tuhlasin aikaasi, mutta en pystykään maksamaan postimaksua, joten takki voi mennä toiselle. Pahoittelut vielä." Sen sijaan pyysi laittamaan pakettiin muutakin (kalliimpi maksukin vielä) ja lähettämään ilmaiseksi vaikka olit kertonut tarvitsevasi postimaksun, jos ei hae.

Mulla on lievempi juttu, mutta kerron, että autoin joulun alla kerran (tästä jo aikaa) erästä perhettä ja sanoin, että minä voin antaa myös jouluapua eli mahdollistaa jouluruokien oston ja lapsille pienet paketit. Lahjatoiveet: kaliita puhelimia ja kallista elektroniikkaa. Ehdotin, että jotain muuta pitäisi etsiä, etten valitettavasti noin kallista. Sitten uudet toiveet, hinta edelleen neljänumeroinen. Sitten turhautumista minuun, kun sanon, että en osallistu noin isoihin lahjoihin, pienet muistamispaketit voin auttaa hankkimaan. Tympeä vastaus, että sano sinä se hinta sitten, ettei lapset turhaan valitse. Sanoin, että jospa annan sata euroa ylimääräistä jouluruokien lisäksi niin sillä voi etsiä itse kaupasta. Jäi paha mieli, kun en pystynytkään ilahduttamaan, vaan aiheutin pettymystä. Myöhemmin tajusin, että pahan mielen pitäisi olla korkeintaan siitä millaisia vaateita joillain on vieraille ihmisille ja miten vähän sopivuussääntöjä käytöksessä ja että satanen oli ihan hyvä extralahjoitus jouluruokien lisäksi. Sen jälkeen en ole mieltäni pahoittanut, vaikka avustusryhmistä jäi muutama rahanpumppaaja, jotka kyselee mitä kuuluu ja latelee summia, jotka "tuntuisi kuin lottovoitolta tähän tilanteeseen" ja vastaan vain asian vierestä enkä tule manipuloiduksi antamaan rahaa.

Avustusryhmästä jäi myös herttainen vanhus, joka tarvitsi lähinnä tukea ja kaveruutta. Hänen kanssa pidän yhteyttä ja vien pienen yllärin, vaikka herkkuruokaa, silloin tällöin. Samoin jäi eräs toinen, jota olen auttanut henkisellä tuella ja väliin muutoinkin ilman pyyntöä. Ihania kokemuksia siis myös on.

Mä olen joutunut nöyrtymään ja pyytämään ruoka apua. Yhessä ryhmässä vanhempi nainen tarjosi mahdollisuuden käydä yhdessä kaupassa ja hän maksaisi ostokset. Naisella oli sairauksien vuoksi vaikea liikkua ja kantaa mitään ja hän ehdotti kauppakeskusta. Tapasin naisen kaupassa ja en meinannut uskoa korviani, kun hän sanoi ettei mun tarvitse miettiä hintoja ja että ostaisin ensin kaikkea kalliimpaa niin paljon kuin jaksan kantaa ja mitä pakastimeenkin mahtuu. En ole koskaan raaskinut ostaa niin kalliita lihoja, kaloja, hedelmiä jne  kuin silloin. Kassalla vilkaisin summaa ja se oli yli 180 e. Ostosten jälkeen nainen antoi mulle vielä 20 e maitojen, perunoiden jne ostamiseen lähikaupasta. Tää sama nainen laittaa ryhmään ilmoituksia milloin olisi valmis ostamaan jollekin ruokaa. Yks kerta oli lapsiperhe jolla ei ollut viikonlopuksi yhtään ruokaa. Molemmat vanhemmat työttöminä kotona, mutta kauppaan lähteminen olisi ollut liian vaivalloista. Kysyivät naiselta, että eiks tää mitenkään voisi tuoda ostoksia heille kotiin. Vaikka nainen kertoi, ettei pysty sairauksiensa vuoksi niin tekemään ja tarjoutui tulemaan vielä perheelle lähimpään kauppaan niin perhe oli mieluummin ilman ruokaa kuin lähti itse kantamaan ruuat kaupasta. 

Luuletteko te, että löytyisi ihmisiä, jotka haluaisivat muistaa pienillä muistoilla down syndroomanaista, joka on vastikään muuttanut palvelukotiin kun oma vanhempi joka häntä huolsi, sairastui muistisairauteen?

Käytännössä mitään akuuttia hätää hänellä ei ole, mutta kova ikävä kotiin ja ei oikein kauheasti ole iloa nyt elämässä ikävän takia. Tykkää kaikista meikeistä ja barbeilla leikkii, lempiväri on pinkki ja tykkää musiikkia kuunnella kovasti. Sellainen pienen tytön luonne on.

Olen ajatellut ilmoittaa hänet avustettavaksi johonkin, olisi ikinonnellinen, jos postista tulisi vaikka huulipuna. :) Vai ovatko nämä ryhmät tarkoitettu lapsiperheille ja akuutissa tarpeessa oleville ihmisille, eli onko pinnallista lähettää joitain meikkejä kun perustarpeet täytetään palvelutalossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sinällänsä ihan pieni juttu, mutta jaan tämän kanssanne. Aikoinaan olin ilmojen viilentyessä tarjoamassa ilmaiseksi villakangas takkia postikuluilla tai hakea sai toki ihan ilmaiseksi. Eräs nainen sitten oli sitä kovin kiitollisena ottamassa vastaan. Takki oli siis uudenveroinen, käytetty parissa juhlissa mekon kanssa. No, annoin tilinumeroni ja odotin ja odotin. Postimaksua ei tilille tullut. Kyselin perään, oliko vielä takkia ottamassa vai annanko seuraavalle tarvitsevalle, lupasi lapsilisistä postit laittaa. No ei näkynyt, kysyin taas perään kuinka nyt asian laita mahtaa olla. Sain hirveän surkustoorin siitä, kuinka hän on työtön yhden lapsen yksinhuoltaja ja kuten varmaan ymmärrän, hänellä yksinhuoltajana ei ole varaa maksaa tätä postikulua. Kertoi myös kuinka tarvitsisi uudet kengät sekä sisävaatteita ja jos minulla vain sattuisi tämmöisiä olemaan niin voisinko samaan pakettiin laittaa ja voisinko maksaa postikulut itse. Siis mitä!!! Olen itse kahden lapsen yh! Työttömänä itsekkin. Laskuja on vino pino, joka kuukausi saa miettiä ja laskea tarkkaan. Tästä huolimatta olen saanut jokaisen laskun maksettua, jopa ennen huomautuksien tuloa. Nälkää ei olla nähty, mutta kyllä on jäänyt kaikki reissut mummolassa käyntiä lukuunottamatta tekemättä. Olen ilmottautunut jokaiseen ihme tutkimusjuttuihin mukaan siinä toivossa, että saan joskus jotain lahjakorttia (saankin pari kertaa vuodessa). Haen töitä aktiivisesti ja ymmärrän tilanteeni, että pelkkä työttömyystuki ei kerta kaikkiaan riitä kuluihimme ja tämän takia olen lähes jatkuvasti jossain, mistä saan sen 9€/pv korvauksen. Yritän kaikkeni, etten joutuisi moiseen tilanteeseen. Suututti. Niin suuttui takin ostajakin ja sain haukut. Eli itsekkin näin köyhänä, halusin auttaa toista köyhää ja paskaa sain niskaan.

Ei tuo kyllä ole ihan pieni juttu, vaan todella törkeä. Hänen viestinsä nyyhkystoorin sijaan olisi monen postimaksunmaksamislupauksen jälkeen olla: "olen todella pahoillani, että tuhlasin aikaasi, mutta en pystykään maksamaan postimaksua, joten takki voi mennä toiselle. Pahoittelut vielä." Sen sijaan pyysi laittamaan pakettiin muutakin (kalliimpi maksukin vielä) ja lähettämään ilmaiseksi vaikka olit kertonut tarvitsevasi postimaksun, jos ei hae.

Mulla on lievempi juttu, mutta kerron, että autoin joulun alla kerran (tästä jo aikaa) erästä perhettä ja sanoin, että minä voin antaa myös jouluapua eli mahdollistaa jouluruokien oston ja lapsille pienet paketit. Lahjatoiveet: kaliita puhelimia ja kallista elektroniikkaa. Ehdotin, että jotain muuta pitäisi etsiä, etten valitettavasti noin kallista. Sitten uudet toiveet, hinta edelleen neljänumeroinen. Sitten turhautumista minuun, kun sanon, että en osallistu noin isoihin lahjoihin, pienet muistamispaketit voin auttaa hankkimaan. Tympeä vastaus, että sano sinä se hinta sitten, ettei lapset turhaan valitse. Sanoin, että jospa annan sata euroa ylimääräistä jouluruokien lisäksi niin sillä voi etsiä itse kaupasta. Jäi paha mieli, kun en pystynytkään ilahduttamaan, vaan aiheutin pettymystä. Myöhemmin tajusin, että pahan mielen pitäisi olla korkeintaan siitä millaisia vaateita joillain on vieraille ihmisille ja miten vähän sopivuussääntöjä käytöksessä ja että satanen oli ihan hyvä extralahjoitus jouluruokien lisäksi. Sen jälkeen en ole mieltäni pahoittanut, vaikka avustusryhmistä jäi muutama rahanpumppaaja, jotka kyselee mitä kuuluu ja latelee summia, jotka "tuntuisi kuin lottovoitolta tähän tilanteeseen" ja vastaan vain asian vierestä enkä tule manipuloiduksi antamaan rahaa.

Avustusryhmästä jäi myös herttainen vanhus, joka tarvitsi lähinnä tukea ja kaveruutta. Hänen kanssa pidän yhteyttä ja vien pienen yllärin, vaikka herkkuruokaa, silloin tällöin. Samoin jäi eräs toinen, jota olen auttanut henkisellä tuella ja väliin muutoinkin ilman pyyntöä. Ihania kokemuksia siis myös on.

Mä olen joutunut nöyrtymään ja pyytämään ruoka apua. Yhessä ryhmässä vanhempi nainen tarjosi mahdollisuuden käydä yhdessä kaupassa ja hän maksaisi ostokset. Naisella oli sairauksien vuoksi vaikea liikkua ja kantaa mitään ja hän ehdotti kauppakeskusta. Tapasin naisen kaupassa ja en meinannut uskoa korviani, kun hän sanoi ettei mun tarvitse miettiä hintoja ja että ostaisin ensin kaikkea kalliimpaa niin paljon kuin jaksan kantaa ja mitä pakastimeenkin mahtuu. En ole koskaan raaskinut ostaa niin kalliita lihoja, kaloja, hedelmiä jne  kuin silloin. Kassalla vilkaisin summaa ja se oli yli 180 e. Ostosten jälkeen nainen antoi mulle vielä 20 e maitojen, perunoiden jne ostamiseen lähikaupasta. Tää sama nainen laittaa ryhmään ilmoituksia milloin olisi valmis ostamaan jollekin ruokaa. Yks kerta oli lapsiperhe jolla ei ollut viikonlopuksi yhtään ruokaa. Molemmat vanhemmat työttöminä kotona, mutta kauppaan lähteminen olisi ollut liian vaivalloista. Kysyivät naiselta, että eiks tää mitenkään voisi tuoda ostoksia heille kotiin. Vaikka nainen kertoi, ettei pysty sairauksiensa vuoksi niin tekemään ja tarjoutui tulemaan vielä perheelle lähimpään kauppaan niin perhe oli mieluummin ilman ruokaa kuin lähti itse kantamaan ruuat kaupasta. 

Toivottavasti ei kukaan tuonut! Suututtaa >:(