Kun isä ei saa kutsua tyttärensä häihin

Miksi miehesi ei saa kutsua tyttärensä häihin? Varmasti tietää syyn eikä se ole mikään pieni riidanpoikanen.

Jokainen kutsuu häihinsä ketä haluaa. Jos kutsua ei tule niin voi vain katsoa peiliin. Itse jätin äitini kutsumatta ja sain päätöksestä paljon kuraa niskaan. Mieleeni ei kuitenkaan tullut kutsua ihmistä, jonka kanssa en ole useampaan vuoteen ollut lainkaan yhteyksissä ja joka alkoholi- ja mielenterveysongelmillaan on pilannut lapsuuteni. Häihin kutsuimme meille tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni tytär menee ensi kesänä naimisiin. En ole tavannut tytärtä itse, koska isä ja tytär eivät ole väleissä. Kaikki johtuu jostain riidasta kauan sitten, isä on yrittänyt sovitella, mutta tytär ei anna anteeksi.

Nyt miesystäväni ei ole muuta tehnyt kuin vatvonut tätä hääasiaa, kun sai joltain sukulaiselta tietää, että tyttönsä on avioitumassa. Miten tytön saisi lientymään, että isä saisi edes jollain lailla osallistua tähän suureen juhlaan?

Jos tytär ei halua, niin ei halua. Isän kannattaa vaan sitten myös tehdä tyttärestä perinnötön. Niin ainakin itse tekisin, jos lapseni toimisi noin.

No hui. Tuskinpa tyttöä kiinnostaa jos ei edes halua olla tekemisissä isänsä kanssa. En itsekään haluaisi nähdä omaa isääni ja perinnöstä aion kieltäytyä suoraan sitten kun sen aika joskus tulee. Ei todellakaan kiinnosta jonkun syrjäsen mökin tyhjentäminen ja myynnistä huolehteminen. Oon sitä onnellisempi mitä vähemmän oon tekemisissä minkään isäni liittyvän asian kanssa.

Työkaverini pikkusisko vajaa 5 v sitten alkoi suunnittelemaan ökyhäitä. Joku oli perheestä kysynyt jossain vaiheessa kuka nämä maksaa kun morsian ei ollut mitään mestari raha-asioissa, oli vaan sanonut vanhemmat. Perinteen mukaan morsiamen vanhemmat maksavat häät .

Vanhemmat olivat kertoneet ettei näihin ole varaa, josta tuli itkupitkuraivarit.

Hotellista oli varattu tilat, ruokailu maksoi siis ainakin 100 e hlö plus juomat , plus bändi plus ilotulitus ja vieraita oltiin kutsumassa sali täyteen. Kalastajatorpalla ?

No, työkaveri oli ihan itse maksanut omat häänsä , kuten heidän velikin, mutta kun Mä tahdon.

Jotain myönnytyksiä joutui tekemään mutta koska vanhemmat eivät maksaneet, heitä ei kutsuttu, kuten ei myös morsiamen sukuakaan. Ja välit paloivat. Ikävää. Aikuiset ihmiset.

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni tytär menee ensi kesänä naimisiin. En ole tavannut tytärtä itse, koska isä ja tytär eivät ole väleissä. Kaikki johtuu jostain riidasta kauan sitten, isä on yrittänyt sovitella, mutta tytär ei anna anteeksi.

Nyt miesystäväni ei ole muuta tehnyt kuin vatvonut tätä hääasiaa, kun sai joltain sukulaiselta tietää, että tyttönsä on avioitumassa. Miten tytön saisi lientymään, että isä saisi edes jollain lailla osallistua tähän suureen juhlaan?

Jos tytär ei halua, niin ei halua. Isän kannattaa vaan sitten myös tehdä tyttärestä perinnötön. Niin ainakin itse tekisin, jos lapseni toimisi noin.

No hui. Tuskinpa tyttöä kiinnostaa jos ei edes halua olla tekemisissä isänsä kanssa. En itsekään haluaisi nähdä omaa isääni ja perinnöstä aion kieltäytyä suoraan sitten kun sen aika joskus tulee. Ei todellakaan kiinnosta jonkun syrjäsen mökin tyhjentäminen ja myynnistä huolehteminen. Oon sitä onnellisempi mitä vähemmän oon tekemisissä minkään isäni liittyvän asian kanssa.

Voi olla ettei mitään perintöä ole sulle edes tulossa, isäsi voi testamentata perintönsä vaikka vaimolleen niin säästyy sulta sekin vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni tytär menee ensi kesänä naimisiin. En ole tavannut tytärtä itse, koska isä ja tytär eivät ole väleissä. Kaikki johtuu jostain riidasta kauan sitten, isä on yrittänyt sovitella, mutta tytär ei anna anteeksi.

Nyt miesystäväni ei ole muuta tehnyt kuin vatvonut tätä hääasiaa, kun sai joltain sukulaiselta tietää, että tyttönsä on avioitumassa. Miten tytön saisi lientymään, että isä saisi edes jollain lailla osallistua tähän suureen juhlaan?

Jos tytär ei halua, niin ei halua. Isän kannattaa vaan sitten myös tehdä tyttärestä perinnötön. Niin ainakin itse tekisin, jos lapseni toimisi noin.

No hui. Tuskinpa tyttöä kiinnostaa jos ei edes halua olla tekemisissä isänsä kanssa. En itsekään haluaisi nähdä omaa isääni ja perinnöstä aion kieltäytyä suoraan sitten kun sen aika joskus tulee. Ei todellakaan kiinnosta jonkun syrjäsen mökin tyhjentäminen ja myynnistä huolehteminen. Oon sitä onnellisempi mitä vähemmän oon tekemisissä minkään isäni liittyvän asian kanssa.

Voi olla ettei mitään perintöä ole sulle edes tulossa, isäsi voi testamentata perintönsä vaikka vaimolleen niin säästyy sulta sekin vaiva.

Siihenkin on keinonsa, jolla ne saadaan takaisin. Pidetäänpä hullua jännityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Oikein.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, tosin kaikkia ei ole onko ymmärtää, itse en käsitä miten aikuinen ihminen voi katkaista välit omaan isäänsä jos tämä eroaa hänen äidistään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni tytär menee ensi kesänä naimisiin. En ole tavannut tytärtä itse, koska isä ja tytär eivät ole väleissä. Kaikki johtuu jostain riidasta kauan sitten, isä on yrittänyt sovitella, mutta tytär ei anna anteeksi.

Nyt miesystäväni ei ole muuta tehnyt kuin vatvonut tätä hääasiaa, kun sai joltain sukulaiselta tietää, että tyttönsä on avioitumassa. Miten tytön saisi lientymään, että isä saisi edes jollain lailla osallistua tähän suureen juhlaan?

Jos tytär ei halua, niin ei halua. Isän kannattaa vaan sitten myös tehdä tyttärestä perinnötön. Niin ainakin itse tekisin, jos lapseni toimisi noin.

No hui. Tuskinpa tyttöä kiinnostaa jos ei edes halua olla tekemisissä isänsä kanssa. En itsekään haluaisi nähdä omaa isääni ja perinnöstä aion kieltäytyä suoraan sitten kun sen aika joskus tulee. Ei todellakaan kiinnosta jonkun syrjäsen mökin tyhjentäminen ja myynnistä huolehteminen. Oon sitä onnellisempi mitä vähemmän oon tekemisissä minkään isäni liittyvän asian kanssa.

Voi olla ettei mitään perintöä ole sulle edes tulossa, isäsi voi testamentata perintönsä vaikka vaimolleen niin säästyy sulta sekin vaiva.

No mitäpä väliä tuolla on kun aion vaan ilmottaa ettei kiinnosta niin ei tarvitse sen enempää asiasta kuulla. Viestistisi kuulostaa siltä kuin ajattelisit että tosta pitäisi tulla paha mieli :D oon jo monta vuotta yrittäny saada isääni lopettamaan yhteydenpidon mutta hän vaan sinnikkäästi yrittää. Mitään muuta en toivokaan kuin että hän vain jättäisi rauhaan eikä tarvitsisi enää ikinä kuulla koko ihmisestä. Tätä on varmasti vaikea tajuta jos itellä on ollu ees suht kivat vanhemmat.

Jos menee kirkossa naimisiin niin isä voi vapaasti mennä katsomaan vihkimistä, ne ovat nimittäin kaikille avoimia tilaisuuksia.

Aika yleisiä noi sukuvihat näköjään?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Sitä päivää ette tule näkemään.

Kaikki ei näy ulospäin. Itellä on samanlaisia fiiliksiä. Ajattelin että jos naimisiin meno on joskus ajankohtaista, se on sitten maistraatissa käynti ja juhlava illallinen vain parien ystävien kesken. Äitini kanssa olen väleissä, isäni en. Tuntuu vaikealta edes kirjoittaa isä, en muista koskaan sanoneeni sitä ääneen siihen ihmiseen viitatessa.

"Isäni" on aina ollut kusipää äidilleni. Täysi narsisti, joka pystyy puhumaan vain kun on juonut. Ei ole koskaan arvostanut lapsiaan, ei osaa pyytää anteeksi tai näyttää inhimillisiä puolia. En ole koskaan oppinut kys. ihmiseltä mitään enkä muista hänen käyttäytyneen kuin pitäisi. Halventaa naisia, nauraa päälle jos yritän puolustaa itseäni kun ivailee milloin mistäkin. Ei tunnu hyvältä katsoa silmiin. Itkettää ajatellakin että niin tunteet pintaan saava ihminen olisi häissäni. Tavallaan olen totutellut jo ajatukseen ettei häitä olisi, koska olisi liian kysymyksiä herättävää jos vain äitini olisi paikallla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.