Kun isä ei saa kutsua tyttärensä häihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Sitä päivää ette tule näkemään.

Itse olen alkanut toivoa samaa, paljon paremmin menee näin, mieheni on loistava ukki lapseni lapsille ja mielellään sitä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyy sinut ilman ehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Sitä päivää ette tule näkemään.

Itse olen alkanut toivoa samaa, paljon paremmin menee näin, mieheni on loistava ukki lapseni lapsille ja mielellään sitä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyy sinut ilman ehtoja.

Aikooko miehesi jättää perintöä lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Niin? Tytär pettyi isäänsä ja tuli onnettomaksi isänsä valintojen johdosta. Tyttärellä on täysi oikeus katkaista välit isäänsä. Ei hänen tarvitse omiin valintoihinsa keneltäkään lupaa kysellä, kuten isänsäkään ei tehnyt. Miksi asia vaivaa sinua? Eläkää loppuelämänne onnellisina älkääkä muistelko vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Sitä päivää ette tule näkemään.

Itse olen alkanut toivoa samaa, paljon paremmin menee näin, mieheni on loistava ukki lapseni lapsille ja mielellään sitä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyy sinut ilman ehtoja.

Aikooko miehesi jättää perintöä lapselleen?

Mitä väliä? Luulen että tytär tuntee lähinnä helpotusta kun isä potkaisee tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Sitä päivää ette tule näkemään.

Itse olen alkanut toivoa samaa, paljon paremmin menee näin, mieheni on loistava ukki lapseni lapsille ja mielellään sitä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyy sinut ilman ehtoja.

Hyvä. Toivottavasti kaikki läheisenne muutenkin tietävät miten suhteenne alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Miksi ahdistelette tytärtä tapaamisvaatimuksilla? Olkaa nyt vaan onnellisia ihan keskenänne, tytär ei liity teidän suhteeseenne millään tavalla ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Ei ahdistella, isä halusi korjata "juoruja" mitä hän levitteli isästään ja silloin isä toivoi että voisi kuunnella häntäkin eikä vain äitiään.

Ensin ajattelin että annamme hänelle aikaa mutta nyt olemme jatkaneet elämäämme, isä pisti viisi vuotta sitten viestin että hän on vieläkin ihan koska vaan tervetullut käymään ja juttelemaan, ehkä se päivä joskus tulee tai sitten ei.

Sitä päivää ette tule näkemään.

Itse olen alkanut toivoa samaa, paljon paremmin menee näin, mieheni on loistava ukki lapseni lapsille ja mielellään sitä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyy sinut ilman ehtoja.

Aikooko miehesi jättää perintöä lapselleen?

Tällä hetkellä ei, mies muutti minun luokseni asumaan ja jätti irtaimiston ex- vaimolleen, ainoastaan talorahoista otti puolet kun se myytiin! Mies on kuitenkin halunnut matkustella minun kanssani ja maksaa ikään kuin korvausta siitä että asuu luonani.

En kuitenkaan halunnut myydä miehelle osuutta talotani koska haluan että oma lapseni saa tämän perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Mies siis petti kanssasi ja sitten erosi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Jaa kunnon perheenrikkoja sutturako se siellä. Sitä saa mitä tilaa ja yleensä näissä tapauksissa mies menettää lapset. Ihan oikein sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Mies siis petti kanssasi ja sitten erosi? 

Ei pettänyt! Tapasimme kyllä harrastuksessa mutta mitään ei tapahtunut ennen kuin mies haki eroa ja muutti pois! En koe olevani perheenrikkoja, mies eli kahden vaimonsa kanssa ja oli onneton ja ero olisi jokatapauksessa ollut vain ajan kysymys!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Jaa kunnon perheenrikkoja sutturako se siellä. Sitä saa mitä tilaa ja yleensä näissä tapauksissa mies menettää lapset. Ihan oikein sille.

Ohiksena huomautan että sairasta kiristää isäänsä tuollaisella jos isä on siis muuten ok.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tulee mieleen insesti jos tytär on vuosia sitten katkaissut välit isäänsä, eikä kutsu tätä häihin. Mietippä sitä.

Höpöhöpö. Tää on samaa sarjaa kuin joku "Lapseni ei pärjää koulussa- joo se on huumeet". Ei aina se pahin syy ole se oletettavin. Minä en ole nähnyt isääni vuosiin, mitään yhteydenpitoa ei ole, ja syynä on ihan se, että menetettyäni lapseni yritin itsemurhaa, jolloin isä laittoi kannustavan viestin; "Ihan oot ku äitis, viinaa ja pillereitä heti kun rahaa saa".

Mainittakoon, että olin tuolloin jo yli 30v, elättänyt itseni teini-ikäisestä, eikä äitini ole sekakäyttäjä, päinvastoin, erittäin huumekielteinen.

Lapsena sitä ihailee isäänsä, aikuisena tajusin miksi äiti aikanaan otti eron. Ja ei, en kutsunut häihini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Jaa kunnon perheenrikkoja sutturako se siellä. Sitä saa mitä tilaa ja yleensä näissä tapauksissa mies menettää lapset. Ihan oikein sille.

Ohiksena huomautan että sairasta kiristää isäänsä tuollaisella jos isä on siis muuten ok.

Ohis, ei ole. Isä tiesi ja sai mitä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Jaa kunnon perheenrikkoja sutturako se siellä. Sitä saa mitä tilaa ja yleensä näissä tapauksissa mies menettää lapset. Ihan oikein sille.

Ohiksena huomautan että sairasta kiristää isäänsä tuollaisella jos isä on siis muuten ok.

Ohis, ei ole. Isä tiesi ja sai mitä halusi.

Minun isä ja äiti asuvat kahdestaan ja ovat erittäin onnellisia mutta jos olisi niin että oma isäni ei enää olisi onnellinen ja ajan saatossa löytäisi vielä elämän ilon toisesta naisesta niin kuka minä olisin hänen onneaan kieltämään! En asettuisi kummankaan puolelle vaan toivoisin että molemmat olisivat onnellisia! Hullua että lapsi yrittää kiristämällä pitää vanhempansa onnettomina yhdessä! Vai?

Mitä tekisitte jos ei-toivottu vanhempi tulisi kirkkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Jaa kunnon perheenrikkoja sutturako se siellä. Sitä saa mitä tilaa ja yleensä näissä tapauksissa mies menettää lapset. Ihan oikein sille.

Ohiksena huomautan että sairasta kiristää isäänsä tuollaisella jos isä on siis muuten ok.

Ohis, ei ole. Isä tiesi ja sai mitä halusi.

Isä halusi olla onnellinen sekä säilyttää välit tyttäreensä, ei valita näistä kahdesta mutta jos aikuinen ihminen laittaa isänsä valitsemaan tälläisestä asiasta niin oikein valitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tytär suuttui totaalisesti kun mieheni jätti hänen äitinsä ja lapsuudenkoti myytiin. Ei auttanut selitys että mies oli onneton suhteessa ja vihdoin löytänyt onnen. Tänä päivänäkään ei ole suostunut tapaamaan minua tai isäänsä vaikka on yritetty.

Tää on aina niin hauskaa: miksi oletetaan että lapsi hyppii riemusta seinille kun toinen vanhempi tulee onnelliseksi? Toinen vanhempi tulee yleensä silloin onnettomaksi ja saattaa suistua pahastikin raiteiltaan. Jälkihoito lankeaa usein myös sen lapsen harteille. Jos uusi onni on tärkeämpi kuin oma lapsi, se on silloin selvä arvovalinta ja valinnoilla on seurauksensa.

Ei tarvitse riemusta seinille hyppiä mutta miksi katkaista välit toiseen vanhempaan. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, mielestäni ei voi vaatia toista pysymään huonossa suhteessa kun on kuitenkin lapset kasvattanut maailmalle!

Ei voi vaatia niin. Eikä voi aikuista ihmistä vaatia pitämään lämpimiä välejä isäänsä, jos toinen ei halua. 

Mies oli onneton suhteessa vaimoonsa ja erosi. Miehen aikuinen tytär oli onneton isäsuhteensa kanssa ja katkaisi välit. Miksi ensimmäinen on sinusta oikein ja jälkimmäinen väärin?

Ei isällä ja lapsella mitään onnetonta suhdetta ollut! Olivat hyvissä väleissä mutta ero äidistä ja äidin mustamaalaus isää kohtaan viilensivät välit. Isä ei taipunut tyttärensä tahtoon ja yrittänyt äidin kanssa vielä vaan valitsi minut. Viimeisenä keinona tytär käski valita minun ja hänen väliltä eli siis kiristi että isä ei tule näkemään häntä jos valitsee minut. Koska tytär ei suostunut asiasta enempää keskustelemaan niin mies valitsi minut.

Jaa kunnon perheenrikkoja sutturako se siellä. Sitä saa mitä tilaa ja yleensä näissä tapauksissa mies menettää lapset. Ihan oikein sille.

Ohiksena huomautan että sairasta kiristää isäänsä tuollaisella jos isä on siis muuten ok.

Ohis, ei ole. Isä tiesi ja sai mitä halusi.

Minun isä ja äiti asuvat kahdestaan ja ovat erittäin onnellisia mutta jos olisi niin että oma isäni ei enää olisi onnellinen ja ajan saatossa löytäisi vielä elämän ilon toisesta naisesta niin kuka minä olisin hänen onneaan kieltämään! En asettuisi kummankaan puolelle vaan toivoisin että molemmat olisivat onnellisia! Hullua että lapsi yrittää kiristämällä pitää vanhempansa onnettomina yhdessä! Vai?

Eihän sitä kukaan kiellä, se ei vaan ole se isän hamuilema onnellinen uusperheidylli. Sulla ei tosiaankaan ole omakohtaista kokemusta asiasta. Jos isäsi loukkaisi todella törkeästi äitiäsi, et sanoisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni tytär menee ensi kesänä naimisiin. En ole tavannut tytärtä itse, koska isä ja tytär eivät ole väleissä. Kaikki johtuu jostain riidasta kauan sitten, isä on yrittänyt sovitella, mutta tytär ei anna anteeksi.

Nyt miesystäväni ei ole muuta tehnyt kuin vatvonut tätä hääasiaa, kun sai joltain sukulaiselta tietää, että tyttönsä on avioitumassa. Miten tytön saisi lientymään, että isä saisi edes jollain lailla osallistua tähän suureen juhlaan?

Jos tytär ei halua, niin ei halua. Isän kannattaa vaan sitten myös tehdä tyttärestä perinnötön. Niin ainakin itse tekisin, jos lapseni toimisi noin.

No hui. Tuskinpa tyttöä kiinnostaa jos ei edes halua olla tekemisissä isänsä kanssa. En itsekään haluaisi nähdä omaa isääni ja perinnöstä aion kieltäytyä suoraan sitten kun sen aika joskus tulee. Ei todellakaan kiinnosta jonkun syrjäsen mökin tyhjentäminen ja myynnistä huolehteminen. Oon sitä onnellisempi mitä vähemmän oon tekemisissä minkään isäni liittyvän asian kanssa.

Voi olla ettei mitään perintöä ole sulle edes tulossa, isäsi voi testamentata perintönsä vaikka vaimolleen niin säästyy sulta sekin vaiva.

Lakiosuutta ei voi edelleenkään testamentata.

Joskus on vain hyväksyttävä, että ihmissuhteet päättyy. Tyttärellä on syynsä, miksei halua isää häihinsä. Miehelläsi on luonnollisesti paha mieli, mutta asialle ei voi mitään. Tytär ei ole velvollinen kutsumaan häihinsä ketään sellaista, jota ei sinne halua. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte jos ei-toivottu vanhempi tulisi kirkkoon?

Ulosheittäjiä löytyisi kirkollinen.

Jos näitä ei toivottuja vanhempia on jätetty kutsumatta, niin kuinkas esim. isovanhemmat ovat sen ottaneet?