Lue keskustelun säännöt.
Tällainen oli oma elämäni taloudellisesti epäsuhdassa parisuhteessa
14.03.2017 |
http://www.vauva.fi/keskustelu/2814325/onko-tosiaan-niin-etta-nykyajan-…
Tuli tästä keskustelusta mieleen millaisessa tilanteessa elin kilteyttäni ja nuoruuttani.
Löysin miehen, joka oli ihan valtavan ihana - siis kaikkien muiden paitsi itseni mielestä ja mielipide fakkiintui entisestään yhteenmuuton myötä. Mies oli kovempituloisempi kuin itse olin, ja omalla kohdallani tuloihin ei ollut tulossa aikoihin muutoksia. Sain osa-aikaisia töitä ja kävin työn ohella iltalukion kursseilla päästäkseni jatko-opiskelemaan. Mies oli valinnut asunnon meidän kummankin puolesta ja totta kai sijainti oli sellaisessa paikassa, että bussit kulkivat harvoin tai todella huonosti ylipäätään, ottoautomaattia ei ollut missään mutta kauppa sentään oli nurkan takana.
Mies piti tiukasti kiinni siitä, että puolet tienaamastani summasta menivät vuokraan. Jouduin siihen päälle maksamaan bussikortin, mikä oli siihen aikaan hävyttömän kallis (85e), koska kuntarajat nostivat hintaa. Siihen päälle maksoin koulukirjat, koska vanhoja painoksia ei kannattanut ostaa (kokeiltiin pari kurssia, meni ihan metsään koska toisilla oli uudet painokset ja itsellä vanhat). Halusin huolehtia itsestäni ja sisustaa kotia, mutta miehen mielestä emme tarvinneet yksien verhojen, mattojen yms. juttujen lisäksi yhtään mitään ja kaikki meikkaaminen sun muu oli aivan turhaa. Hänelle riitti sänky ja tietokone. Ostelin siis kotiin kaikkea uutta pienillä tuloillani aina kun pystyin. Usein vuokran lisäksi maksoin miehelle velkaa satasen lisää.
Lasketaas:
850 e käteen verojen jälkeen
400 e vuokraan
100e velka miehelle lyhennyksenä
= 500e miehen tilille, jäljelle jäi 350e,
josta vähennetään 85e seutulippu
100 e kirjat
n määrä rahaa ruokaan ja kulutustarvikkeisiin
= jäljelle jää hyvä jos mitään. Kun tähän tilanteeseen päädyttiin, mies suomi rahankäyttöäni mutta ei ottanut huomioon, miten kallista eläminen oli hänen itsensä aiheuttamana. Olin ennen osa-aikaselle sopimukselle tippumista mennyt hankkimaan rakennekynnet ja se oli rahallisesti aika kova menoerä. Olisin ne pystynyt maksamaan sillä hinnalla, minkä mies vaati velkojen kuittaamiseksi.
Jatkuu..
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä olit miehelle velkaa ja kuinka paljoa? Miten onnistuit lopulta pääsemään irti miehestä?
Kerrankin velkaannuin miehelle kun tuli aika maksaa kirjotukset. Sehän on suoraveloitus käteisellä koulun kansliaan ja helposti 200e suoraan pois. Mulle ei jäänyt rahaa mihinkään muuhun siinä kuussa, joten pyysin mieheltä rahaa jonka luonnollisesti lisäsi velkalistaan jota piti excellissä.
Toinen mistä velkaannuin oli kun rahat menivät luonnollisiin kuluihin, eli juuri vuokra, ruoka, kirjat, matkan jne. ja maksoin pari vaatelaskua. Mies lisäsi velkalistaan oikopäätä kun pyysin rahaa ruokaan.
Kaikkein hupaisinta oli, kun taas oli tällainen kuukausi, että rahat olivat tiukassa. Löysin pankkikortin kadulta ja kävin palauttamassa sen, ja saatuani löytöpalkkion, mies oli heti velkojen lyhentämiseksi perimässä sitäkin summaa.
Pääsin irti miehestä väsytystaistelun kautta. Hän odotti, että aikuistun ja muutan mieleni joidenkin periaatetaistojen osalta, mutta tajuttuaan etten muutu hänen toivomakseen, hän alkoi luovuttaa. Hän kiristi otteitaan entisestään, kun kävi selväksi etten vain yksinkertaisesti taivu ja riitamme menivät lopulta aivan mahdottomiksi. Mies pääsi muuttamaan vasta sitten, kun hän oli löytänyt uuden naisen. Kiinnostaisi muuten tietää miten nykyinen on hoitanut asiansa, onko yhtä sokea ja onko edelleen mies yhtä ahne.
Mitä väsytystaistelua siihen tarvitaan, että huonosta suhteesta lähdetään? Jos kykenee liikkumaan itsenäisesti siis. Tavarat kasaan ja omaan asuntoon.
Millä rahalla..? Takuuvuokra, muuttopaku jne. maksaa ja jos tilille jää kaikkien menojen jälkeen -eiyhtäänmitään- niin millä sitä muuttaa?
Noihin saa toimeentulotukea. Ap:n tarinassahan hänellä meni taloudellisesti huonosti nimenomaan siksi, että asui häntä lainoittavan miehen kanssa eikä sen vuoksi saanut etuuksia.
Jos kuuma astia polttaa kättä, siitä päästetän saman tien irti eikä aleta miettimään mitään väsytystaistelua sitä vastaan.
eikä sossu maksa tollasia menoja, vaan toteaa, että ne rahat revitään noihin itse. Kerro nyt ihmeessä, miten mun olisi pitänyt muuttaa pois tosta tilanteesta? Helppo se on huudella sieltä, mutta kun itse siinä tilanteessa on niin onkin yllättävän vaikeaa selviytyä.
Jos ihminen on eroamassa avopuolisostaan ja tulot ovat niin pienet, että on oikeus toimeentulotukeen, niin yleensä saa myös vuokravakuuden ja muuttokulut. Jos uusi asunto on kohtuuhintainen siis.
Konkreettisesti olisit etsinyt vuokra-asunnon ja laittanut toimeentulotukihakemuksen omaan kuntaan (nykyisin sen sijaan Kelaan).
Hyvä idea muuten, mutta esim. Turun sossu ei anna tuollaisia rahoja, jos aiemman vuoden ruokakunnan tulot ovat olleet huikaisevat. Se ei tule vastaan yhtään, ja lisäksi sossu ei maksele työssäkäyvän pienituloisen muuttokuluja saati mitään, minkä normaali ihminen maksaisi palkkatuloillaan.
Pakko jatkaa sen verran, että yleensä taustalla saa olla päihdeongelmaa ja muita todella raskaita ongelmia, mutta päihteetön pienituloinen ei yleensä kiinnosta viranomaisia piirunkaa vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miten te suostutte tuollaiseen hyväksikäyttämiseen. Ei mene mun jakeluun.
Mun mies on todella nuuka ja tarkka rahoistaan, mutta ei väärissä paikoissa eikä ilkeyttään, eikä käytä hyväksi, takana on köyhä lapsuus. Meillä on miehen kanssa omat rahat, ja omat tilit, yhteinen laskunmaksutili, jonne säästetään myös kumpikin kykyjensä mukaan, kaupassa käydään vuoroviikoin. Palkat oli vuosikausia aika samalla tasolla, minulla paremman pestin johdosta tällä hetkellä tonnin enemmän. Lapset on yhteisiä ja menot heistä on yhteisiä. Viimeksi eilen, kun pojalle piti ostaa kevättakki, en ruvennut miehelle laskua kirjoittelemaan. Mies osti hiljan tyttöjen luistimet. Hoitovapailla sun muilla se on maksanut, kenellä on ollut rahaa, eihän toista nyt pulaan ja nälkää näkemään voi laittaa, sehän olisi ihan luokatonta. Entäs jos toinen sairastuisi ja pitäisi ostaa lääkettä, tulisi sairaalalaskuja..laskuttaisiko ne kilometrikorvaukset apteekkiin ajosta ja lääkkeiden ostosta....? Ei helvetti.
Jos joku haluaa asua yli toisen elintason, sitten pitää olla valmis maksamaan kalliimman elintason kuluja enemmän, eikä rahoittaa omaa elintasoa toisen selkänahasta. Sehän on kuppausta! Ei se ole rakkautta! Häpeällistä hyväksikäyttöä se on!
Tuommoiset epäreilut tyypit pitää laittaa kova kovaa vastaan tai jättää heti, kun moisia merkkejä ja empatiakyvyttömyyttä ilmenee, eikä sinisilmäisesti suostua hyväksikäytettäväksi orjaksi. Miten itsekkäitä voi jotkut olla, ja te vielä siedätte sitä...herranjumala. Hyvä että ap tulit järkiisi!
Miksi luulet, että mies on entinen? Tai miksi meillä riideltiin usein? :D ap
Vierailija kirjoitti:
Ja vieläkin lisään, että eivät toki ne asunnot ole täällä etelässä kaupungin keskustassa mitenkään edullisia, mutta saman kokoisen asunnon, kun mikä meillä nyt on täällä kaikkien hienouksien kera, saisi kaupungin keskustasta hyväkuntoisena puolet edullisemmin kuin tämä nykyinen!
Tästä on siis pulitettu miljoonia - ja mieheni mieslestä minä todellakin olen talousasioissa se ihan hölmö osapuoli, jolla vaan nyt on tällainen ihme naiseuteen kuuluva hömppä-vaihe meneillään. Että meneehän tuo varmaan ohi, juu.
Pahoittelen vuodatustani, olen avan jo vuosia pitänyt näitä asioita sisälläni ja heräsin nyt tähän Ap:n kirjoitukseen.
Nro 95
Seurusteletko eksäni kanssa vai miksi tämä kuullostaa niin samperin tutulta? :D Onko teillä muuten joitain lemmikkejä vielä, joita ei muka voi myöskään roudata toiseen asuntoon (tekosyiden kuningas) Voimia sinne, äläkä luovuta helpolla!! ap
Vierailija kirjoitti:
Nro 95 pistää vielä pystyyn raadin: Eli kuinka usein te olette muuttaneet? Ja kuinka usein muuttaminen on teidän mielestänne "turhaa?
Mä olen muuttanut elämässäni lukemattomia kertoja, ja kyllä, vaikka siinä on oma vaivansa, se on aina ollut tarpeellista. Olen muuttanut työn, koulutuspaikan, perheen, yms. syiden perässä ympäriinsä ja pakko sanoa, että rakastan sitä, ettei tarvitse jumahtaa sinne yhteen perkeleen mekkaan koko loppuiäkseen ja hankaloittaa elämäänsä huonon asuinsijainnin takia. Tuo yksi pätkä elämästä tuon miehen kanssa oli poikkeus, ja se tuntui todella haljulta jumahtaa pelkästään miehen tarpeiden takia samaan paikkaan. Asettumisen aika on sitten, kun olen valmis. Ja valmis olen, kun itse niin päätän, sitä ei tee enää kukaan muu puolestani. Kun keskustelin miehen kanssa asuinpaikasta, hän vetosi siihen, että mulla on vain joku vaihe ja voin aina ajaa ajokortin halutessani. No en halunnut ja mulla ei ole korttia vieläkään, koska mulla ei ole sille tarvetta ja vältyn tälleen kenenkään kuskaamiselta ainakin. Lisäksi mies alkoi uhitella kun ilmoitin muuttoaikeistani, että hän ei auta mua missään eikä maksele mitään ja hän haluaisi asua yhdessä. Ehdotin, että jatketaan seurustelua mutta erillisistä asunnoista. "En mä kun sitten muuttokuorman seassa on kuitenkin joku uusi jamppa seassa.." Uusi jamppa kyllä tuli, mutta ton vääntämisen jälkeen.
Nytkin muutin pk-seudulle, koska sain lapsen ja lapsen isä asuu täällä. Yllättävää kyllä, asuinpaikasta kysyttiin mielipiteeni ja huomioitiin kulkuyhteydet.
95, jos luet vielä tätä ketjua, niin ei todellakaan ole väärin muuttaa. Sitä paitsi sitä ei ole laissa kielletty, joten voit muuttaa niin paljon kuin p..rse kestää niin halutessasi :D Mies saa vaikka vuokratallin autoilleen, mutta onko hänen pakko muuttaa pois perässäsi mihinkään, senkus jää sinne romunkeräämöönsä. Sinuna ottaisin sisun kaulaan ja karauttaisin ilmoille, että tämmönen vanhentuminen perähikiällä ei nyt iske.
Vierailija kirjoitti:
Missä ap olit 16-vuotiaana, kun muut kävi lukion?
Näissä asioissa on aina kaksi puolta. Meillä oli hieman samanlainen tilanne aikanaan. Minä opiskelin ja tein osa-aikatöitä. Valmistuin normaalissa ajassa, sain täyspäiväisen työn ja makselin lainat nopeasti pois. Mies oli lähinnä hillunut haalarit päällä, töihin ei ollut ehtinyt ja tuet ja lainat oli käytetty ja juotu. Sitten siinä kolmenkympin häämöttäessä tuli herääminen, että pitäishän se tutkinto saada, että saisi joskus oikeita töitä. Koska opintotukikuukaudet oli käytetty oli myös pakko mennä osa-aikatöihin. Hirveää kitinää siitä, kuinka oli raskasta ja tiukkaa. Miehen mielestä mun olisi pitänyt maksaa enemmän ja hoitaa koti yksin. En suostunut, vaan maksettiin eläminen puoliksi ja sotkujen siivoukseenkin sai osallistua. Ei kai se mun homma ole elättää herraa sen jälkeen, kun on ensin viettänyt 5 vuotta vappua. Asunnon sijainti valittiin niin, että miehen kulkeminen oli helppoa ja matot ja verhot ostelin itse.
Vertaatko ihan tosissasi yritteliästä 21-vuotiasta kolmikymppiseen, saamattomaan mammanpoikaan mikä yllättyy, että jotain halutessaan asioiden eteen pitäisi jotain tehdäkin? Hienoa, että suoritit koulusi ennätysajassa ja hienoa, että olet vain niin pirun näppärä, mutta älä tule tänne aukomaan naamasi omaan ylivertaisuuteesi verrattuna. Taloudellinen väkivalta on pikkasen eri juttu kuin myöhäisheränneen haalarikansalaisen ulina kun opintotuki loppuu.
16-vuotiaana olin lukiossa. Niin paskassa, et lopetin sen vuoden jälkeen ja menin amikseen. Totta kai se ammattikoulu oli sellainen, mistä työllistyy yrittäjäksi tai työttömäksi, joten palasin aikuislukioon vetämään paperit että pääsen lääketieteelliseen. Opiskelen siellä parhaillaan, et pää kiinni sit näiden vertauksien kanssa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap se jaksaa notkua palstalla aamusta iltaan lässyttämässä sontaansa. Onko rakennekynnet nyt kuosissa ja vaatelaskut maksettuina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap se jaksaa notkua palstalla aamusta iltaan lässyttämässä sontaansa. Onko rakennekynnet nyt kuosissa ja vaatelaskut maksettuina?
Moi kulta, sua olikin ikävä!
...miten sä itse jaksat kytätä mun somenkäyttöä? :)
Ap, jännä lukea miten samantyyppisesti meidän elämät on joiltain osin mennyt. :) Muutamia hauskoja (tai "hauskoja") yhteensattumia. Mullakin siis takana (onneksi jo kaukana) tuollainen taloudellisesti ja muutenkin tukahduttava pitkä suhde, onnistunut irtipääsy ja kunnon herätys siihen ettei koskaan enää jättäydy toisen vallan alle samalla tavalla. Myöskään minä en ole käynyt lukiota - mutta opiskelen nyt aikuisena akateemisella alalla (kauppakorkeassa). Taisit mainita myös ettei sulla ole ajokorttia? Mullakaan ei ole. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ap olit 16-vuotiaana, kun muut kävi lukion?
Näissä asioissa on aina kaksi puolta. Meillä oli hieman samanlainen tilanne aikanaan. Minä opiskelin ja tein osa-aikatöitä. Valmistuin normaalissa ajassa, sain täyspäiväisen työn ja makselin lainat nopeasti pois. Mies oli lähinnä hillunut haalarit päällä, töihin ei ollut ehtinyt ja tuet ja lainat oli käytetty ja juotu. Sitten siinä kolmenkympin häämöttäessä tuli herääminen, että pitäishän se tutkinto saada, että saisi joskus oikeita töitä. Koska opintotukikuukaudet oli käytetty oli myös pakko mennä osa-aikatöihin. Hirveää kitinää siitä, kuinka oli raskasta ja tiukkaa. Miehen mielestä mun olisi pitänyt maksaa enemmän ja hoitaa koti yksin. En suostunut, vaan maksettiin eläminen puoliksi ja sotkujen siivoukseenkin sai osallistua. Ei kai se mun homma ole elättää herraa sen jälkeen, kun on ensin viettänyt 5 vuotta vappua. Asunnon sijainti valittiin niin, että miehen kulkeminen oli helppoa ja matot ja verhot ostelin itse.
Vertaatko ihan tosissasi yritteliästä 21-vuotiasta kolmikymppiseen, saamattomaan mammanpoikaan mikä yllättyy, että jotain halutessaan asioiden eteen pitäisi jotain tehdäkin? Hienoa, että suoritit koulusi ennätysajassa ja hienoa, että olet vain niin pirun näppärä, mutta älä tule tänne aukomaan naamasi omaan ylivertaisuuteesi verrattuna. Taloudellinen väkivalta on pikkasen eri juttu kuin myöhäisheränneen haalarikansalaisen ulina kun opintotuki loppuu.
16-vuotiaana olin lukiossa. Niin paskassa, et lopetin sen vuoden jälkeen ja menin amikseen. Totta kai se ammattikoulu oli sellainen, mistä työllistyy yrittäjäksi tai työttömäksi, joten palasin aikuislukioon vetämään paperit että pääsen lääketieteelliseen. Opiskelen siellä parhaillaan, et pää kiinni sit näiden vertauksien kanssa. ap
Onko osoitus yritteliäisyydestä, että 21-vuotiaana ei ole edes suorittanut lukiota loppuun? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ap olit 16-vuotiaana, kun muut kävi lukion?
Näissä asioissa on aina kaksi puolta. Meillä oli hieman samanlainen tilanne aikanaan. Minä opiskelin ja tein osa-aikatöitä. Valmistuin normaalissa ajassa, sain täyspäiväisen työn ja makselin lainat nopeasti pois. Mies oli lähinnä hillunut haalarit päällä, töihin ei ollut ehtinyt ja tuet ja lainat oli käytetty ja juotu. Sitten siinä kolmenkympin häämöttäessä tuli herääminen, että pitäishän se tutkinto saada, että saisi joskus oikeita töitä. Koska opintotukikuukaudet oli käytetty oli myös pakko mennä osa-aikatöihin. Hirveää kitinää siitä, kuinka oli raskasta ja tiukkaa. Miehen mielestä mun olisi pitänyt maksaa enemmän ja hoitaa koti yksin. En suostunut, vaan maksettiin eläminen puoliksi ja sotkujen siivoukseenkin sai osallistua. Ei kai se mun homma ole elättää herraa sen jälkeen, kun on ensin viettänyt 5 vuotta vappua. Asunnon sijainti valittiin niin, että miehen kulkeminen oli helppoa ja matot ja verhot ostelin itse.
Vertaatko ihan tosissasi yritteliästä 21-vuotiasta kolmikymppiseen, saamattomaan mammanpoikaan mikä yllättyy, että jotain halutessaan asioiden eteen pitäisi jotain tehdäkin? Hienoa, että suoritit koulusi ennätysajassa ja hienoa, että olet vain niin pirun näppärä, mutta älä tule tänne aukomaan naamasi omaan ylivertaisuuteesi verrattuna. Taloudellinen väkivalta on pikkasen eri juttu kuin myöhäisheränneen haalarikansalaisen ulina kun opintotuki loppuu.
16-vuotiaana olin lukiossa. Niin paskassa, et lopetin sen vuoden jälkeen ja menin amikseen. Totta kai se ammattikoulu oli sellainen, mistä työllistyy yrittäjäksi tai työttömäksi, joten palasin aikuislukioon vetämään paperit että pääsen lääketieteelliseen. Opiskelen siellä parhaillaan, et pää kiinni sit näiden vertauksien kanssa. ap
Onko osoitus yritteliäisyydestä, että 21-vuotiaana ei ole edes suorittanut lukiota loppuun? -eri
Tuollaisella sisälukutaidolla en kauheasti huutelisi viitseliäisyydestä yhtään mitään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa mutta miksi miehen pitäisi rahoittaa sisustustavaroita joita ei itse halua tai tarvitse?
Tätäkin yli 50% alapeukuttaa? Vittu te ootte pimeitä!
Kuinka moni nainen rahoittaa miehen harrikaan bensat puoliksi?
Jos nainen ajaa sillä harrikalla myös niin varmasti maksaa. Mies yleensä asuu samassa asunnossa?
Niin ja yleensä mies maksaa asunnosta (vuokra/laina/vastike) puolet ellei parempituloisena enemmänkin. Sisustus onkin täysin eriasia, sitä ei ole asunnossa pakko olla ja nainen ei kyllä mitenkäänpäin voi pakottaa miestä pitämään sisustamisesta ja sen varjolla laittaa miestä maksajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan koko tilitystä jaksanut lukea, mutta itsehän sinä tuohon suostuit. Eikö yhtään aikaisemmin soinut hälytyskellot?
Tuosta ei kukaan varoita, ja ap perhekin yritti pakottaa sitä yhteen miehen kanssa, joka käytti taloudellista väkivaltaa.
Ei ole ap syytä, että on syntynyt yhteiskuntaan naisena, jossa naisten päälle paskotaan taloudellisesti ja se on kaikille normaalia.
Ilmeisesti AP asuu Suomessa? Jossain Lähi-Idässä asia on noin kuin esitit, mutta ei Suomessa.
Joten ihan turhaa vinkumista, jos itse kerran suostuu kynnysmatoksi.
Käys ihan huviksesi naisten linjan sivustolla sivistämässä itseäsi ennen kuin jatkat noiden yleistysten tekemistä.
Naisten uhriutuminen on Suomessa paljon suurempaa kuin muulla. Siellä missä naisilla on asiat heikosti, ovat he jopa osittain fine asian kanssa. Suomessa naisilla on kaikki oikeudet ja lait takanaan, silti ollaan uhreja joka käänteessä eikä omalla tekemisellä ole mitään vastuuta.
Sun mielestä naisten pitäis olla vaan "fine" kun heitä kohdellaan kaltoin? Elä höpötä hulluja.
Sanoihan niin, sanoinhan? eiku..
Älä lue rivien välistä, babe pliiz...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: "Tuon kaiken puurtamisen keskellä harmitti suunnattomasti kuunnella, kun työttömänä makaava kaverini tienasi sossusta vuokrineen päivineen 1800 euroa kuussa."
Ööö.. Kuulostaa siltä että puhut paskaa.. Kukaan yksin elävä ei saa noin paljoa sossusta. Oisko eksyny nolla liikaa, ja tarkoitit 180€? Nimimerkillä sossun asiakas tampereelta, yksiön (31neliötä) vuokra sähköineen ym 520€ saan tukea sossulta tähän 227€ eli maksan KELAN n.505€/kk rahoista vuokraa itse sen 200€, lisäksi myös bussikortti 79€ (vyöhykekortti, opiskelen aikuisopiskelijana niin minulle EI KUULU opintotuki eikä myöskään ruoka koulussa) Eli 505+227=omavastuu siis 278€/kk eli:
505+227= 732 -520-79=133€/kk Tällä ostan siis itselleni ruuan, ja maksan lisäksi vielä puhelinlaskun. Eli noin 33€/viikko.
Ihmisillä on joku utopistinen ajatus siitä että sossusta saa ihan_vitusti_rahaa kun vaan pyytää, eikä tarvitse tehdä töitä, vaan saa loisia kotona.
Jätä se mies, ja muuta yksiöön jos vituttaa noin paljon.
Hyvä idea muuten, mutta esim. Turun sossu ei anna tuollaisia rahoja, jos aiemman vuoden ruokakunnan tulot ovat olleet huikaisevat. Se ei tule vastaan yhtään, ja lisäksi sossu ei maksele työssäkäyvän pienituloisen muuttokuluja saati mitään, minkä normaali ihminen maksaisi palkkatuloillaan.