Tällainen oli oma elämäni taloudellisesti epäsuhdassa parisuhteessa

Hittolainen! ap on varmaan ainoa ihminen joka on joutunut joskus pettymään. Ainoa jolla oli erilaiset odotukset jostain asiasta.  Käytännössähän ap vinkuu nyt sitä, että oli sisäistänyt jonkun prinsessamyytin lapsena ja saikin vastapelurikseen viivotin- kundin. Ja jättää todennäköisesti yli puolet kertomatta. Kuinka sitä joskus ollaan oltu niin ihquna siihen sankariin ja kotona lausutut varoituksen sanat ovat kaikuneet seinille.

Hienosti ap osaa myös kertoa, kuinka syypäänä hänen surkeaan kohtaloonsa on ollut se mies tai sitten oma lapsuudenperhe, mutta ei asianomainen itse.

Tälläiset kuprut kuuluvat elämään ja valtaosa oppii jotain niistä jotain erehdyksen kautta. Odotukset muuttuvat realistisimmiksi kun ikää tulee lisää. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Lisäksi pisteet siitä, että joku jaksaa minuuttiaikatauluilla muistella, kuinka paljon käytti aikaa bussimatkoihin kohteesta a kohteeseen b vuonna miekka ja kirves.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vielä teroituksena: kouluni sijaitsi toisessa kunnassa, koska oman kaupunkini koulu oli maksullinen. Lukukausimaksu oli 50 e ja kurssit maksoivat saman verran sekä siihen päälle kirjat, joten oli halvempaa ja taloudellisesti kannattavampaa käydä toisella paikkakunnalla koulua. 

Matka kotoa töihin kesti 40min - 60 min. Töistä kouluun meni aikaa saman verran, ellei kauemmin ja vaihdoista joskus rippui matkan kesto. Aamulla kun nousin 10:15 bussiin, riippui bussikuskista olinko töissä 11:00 vai myöhemmin. Kolmen aikaan lähdin kouluun, joka alkoi puoli viideltä. Koulu saattoi päättyä joko puoli kymmeneltä tai joskus kymmeneltä, ja olin kotona perillä 23:00 - 00:00 riippuen kulkuyhteyksistä. Vuorokaudesta siis loppuivat tunnit kesken, kun huolehdin koulusta, töistä ja siihen päälle kotitöistä joita mies ei muka ehtinyt tehdä ja hänestä ne olivat ihan hurjan helppoja joten mitä oikeinvalitin. Hänen isänsä antoi neuvon että siivoisimme yhdessä viikonloppuisin, koska onhan se kauhistus laittaa mies yksin siivoamaan jälkensä. 

Parisuhde tuon miehen kanssa oli muutenkin sitä, että kaikki olisi pitänyt hyväksyttää hänen kauttaan. Satunnainen tupakointini harmitti häntä erityisesti, eikä miestä haitannut nöyryyttää minua koko kansan nähden juhlissa ottamalla kovaäänisesti savuke pois suunpielestäni ja nostamalla minut kaikkien näkyviin sen takia. Yleensä pistin hanttiin ja menin muualle polttaakseni savukkeen loppuun. Tuo on asia, joka kertoo aika paljon parisuhteen tilasta. 

Mies ei ikinä halunnut tutustua kavereihini tai halunnut muutenkaan sosiaalista elämää. Siinä kohtaa kun laskin nähneeni 50 elokuvaa, totesin olevani liian nuori elääkseni olohuoneessa koko nuoruuttani. se oli miehelle kauhistus, koska mun olisi pitänyt tyytyä elämään kotona ja hän odotti koska rauhotun että suostun tekemään hänen kanssaan lapsia. 

Luojan kiitos emme ehtineet sinne asti. 

kaikki mielipiteeni olivat turhia, olin lapsellinen ja mies vain odotti aikuistumistani. Hän arvosteli minua huumorin varjolla ja heitti läppää ominaisuuksistani. Odottelin aikuistumistani myös itse, koska olinhan vasta 21-vuotias. 

Yhteenveto: sinua harmittaa oma tyhmyytesi. Koita nyt vähitellen päästä asian yli. Ei ole mitenkään harvinaista, että joku laittaa omat aivot narikkaan ja tekee kuten tyhmä puoliso sanoo (=apina autopilotilla). Nyt olet toivottavasti viisampi?

Itse asiassa en ole pääsemässä, vaan pidän tästä tasan niin kauan meteliä kunnes kaikki maailman naiset kuulevat tästä ja oppivat pitämään puolensa. Jotain hyötyä siitä on oltava, että kaikki kesälomarahani menivät miehen kassaan velkana vaikka raadoin sen tilin eteen kuin hullu. Jollei muuta, niin kirjoitan kirjan aiheesta. Mutta vaieta en aio, ja vika ei ole koskaan väkivallan uhrissa vaan tekijässä. ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo miesten talousmanipulaatiojutut pitäisi opettaa kaikille tytöille jo pienenä!!

Ne on niin yleisiä, ja tytöt tietää kyllä jo nuorena ettei esim lyömistä pidä hyväksyä, mutta kuka kertoo ettei köyhdyttämistä pidä hyväksyä. Köyhdyttäminen ja sen naisen loukuttaminen köyhyyden kautta on yleisempää kuin suora väkivalta.

Esim kuka opettaa tyttärelleen ettei juoksevia kuluja saa suostua maksamaan samalla, kun mies kerryttää varallisuuttaan. Kukaan ei kerro tuosta ja naiset suostuu tuohonkin uudestaan ja uudestaan.

Suojelkaa tyttöjänne!!!

Oman pään käyttäminen kiellettyä? 

Asiaan havahtuminen näyttää olevan kiellettyä. tässähän nimenomaan puhutaan siitä, miten voisi käyttäytyä jatkossa rahan suhteen fiksummin. ap 

Opettele ap tiivistämään.

Vierailija kirjoitti:

Hittolainen! ap on varmaan ainoa ihminen joka on joutunut joskus pettymään. Ainoa jolla oli erilaiset odotukset jostain asiasta.  Käytännössähän ap vinkuu nyt sitä, että oli sisäistänyt jonkun prinsessamyytin lapsena ja saikin vastapelurikseen viivotin- kundin. Ja jättää todennäköisesti yli puolet kertomatta. Kuinka sitä joskus ollaan oltu niin ihquna siihen sankariin ja kotona lausutut varoituksen sanat ovat kaikuneet seinille.

Hienosti ap osaa myös kertoa, kuinka syypäänä hänen surkeaan kohtaloonsa on ollut se mies tai sitten oma lapsuudenperhe, mutta ei asianomainen itse.

Tälläiset kuprut kuuluvat elämään ja valtaosa oppii jotain niistä jotain erehdyksen kautta. Odotukset muuttuvat realistisimmiksi kun ikää tulee lisää. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Lisäksi pisteet siitä, että joku jaksaa minuuttiaikatauluilla muistella, kuinka paljon käytti aikaa bussimatkoihin kohteesta a kohteeseen b vuonna miekka ja kirves.

Tässä oli kommentti vailla vertaa. Kävin aikuislukion puolella kääntymässä neljä vuotta ja se kyllä valitettavasti jää mieleen kun seisot siellä pysäkillä, satoi tai paistoi. Sitä paitsi jos asut Turussa ja käyt koulua Kaarinassa, niin saa harvinaisen idiootti olla jollei osaisi jo arvioida mitä noiden välisiin matkoihin menee. 

Kaikilla ei ole elämässään hienoja eväitä, jotka mukanaan kulkee. Tämä on oma osani tarinasta, ja ei, en aio missään tapauksessa ottaa syitä niskoilleni ja alkaa kiillottamaan miehen kruunua. Hain apua, raivosin, riitelimme ja sen takia erosimmekin seitsemän vuoden jälkeen koska en yksinkertaisesti enää kestänyt sitä ettei mikään oma ollut omaa. Ole mitä mieltä haluat, mä en ala teennäisesti ottamaan syitä niskoilleni anonyymilla keskustelupalstalla mistään jos voin kerrankin olla rehellinen ja saan ääneni kuuluviin. Aiempi ongelmani oli, että minut keskeytettiin aina, täällä saan puhua loppuun rauhassa ennen pistettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo miesten talousmanipulaatiojutut pitäisi opettaa kaikille tytöille jo pienenä!!

Ne on niin yleisiä, ja tytöt tietää kyllä jo nuorena ettei esim lyömistä pidä hyväksyä, mutta kuka kertoo ettei köyhdyttämistä pidä hyväksyä. Köyhdyttäminen ja sen naisen loukuttaminen köyhyyden kautta on yleisempää kuin suora väkivalta.

Esim kuka opettaa tyttärelleen ettei juoksevia kuluja saa suostua maksamaan samalla, kun mies kerryttää varallisuuttaan. Kukaan ei kerro tuosta ja naiset suostuu tuohonkin uudestaan ja uudestaan.

Suojelkaa tyttöjänne!!!

Oman pään käyttäminen kiellettyä? 

Ei vaan se nimenomaan on sallittua, siihenhän tässä ohjeistetaan. Se "unelmavävy" sattaa hyvin olla pahimman luokan hyväksikäyttäjä ja manipuloija. Oma talous pitää aina, ihan aina naisen turvata eikä koskaan ikinä pidä antaa miehen määrätä yhteisestä taloudesta. Ihan liian moni nainen on päätynyt siihen loukkuun että mies kerryttää omaisuutta (=maksaa asuntoa itselleen) samalla kun nainen maksaa ruokaa yms. juoksevia kuluja joista ei jää mitään käteen. Vaikka perhettä mielellään ajatellaan yhteisenä yrityksenä jne, tosi isolle osalle miehistä se on lähinnä parisuhteen muotoon naamioitu vallankäytön väline. Tyttöjen pitää oppia tunnistamaan nämä mekanismit heti ensimmäisistä vihjeistä alkaen ja laittaa hommalle stoppi alusta alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittolainen! ap on varmaan ainoa ihminen joka on joutunut joskus pettymään. Ainoa jolla oli erilaiset odotukset jostain asiasta.  Käytännössähän ap vinkuu nyt sitä, että oli sisäistänyt jonkun prinsessamyytin lapsena ja saikin vastapelurikseen viivotin- kundin. Ja jättää todennäköisesti yli puolet kertomatta. Kuinka sitä joskus ollaan oltu niin ihquna siihen sankariin ja kotona lausutut varoituksen sanat ovat kaikuneet seinille.

Hienosti ap osaa myös kertoa, kuinka syypäänä hänen surkeaan kohtaloonsa on ollut se mies tai sitten oma lapsuudenperhe, mutta ei asianomainen itse.

Tälläiset kuprut kuuluvat elämään ja valtaosa oppii jotain niistä jotain erehdyksen kautta. Odotukset muuttuvat realistisimmiksi kun ikää tulee lisää. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Lisäksi pisteet siitä, että joku jaksaa minuuttiaikatauluilla muistella, kuinka paljon käytti aikaa bussimatkoihin kohteesta a kohteeseen b vuonna miekka ja kirves.

Tässä oli kommentti vailla vertaa. Kävin aikuislukion puolella kääntymässä neljä vuotta ja se kyllä valitettavasti jää mieleen kun seisot siellä pysäkillä, satoi tai paistoi. Sitä paitsi jos asut Turussa ja käyt koulua Kaarinassa, niin saa harvinaisen idiootti olla jollei osaisi jo arvioida mitä noiden välisiin matkoihin menee. 

Kaikilla ei ole elämässään hienoja eväitä, jotka mukanaan kulkee. Tämä on oma osani tarinasta, ja ei, en aio missään tapauksessa ottaa syitä niskoilleni ja alkaa kiillottamaan miehen kruunua. Hain apua, raivosin, riitelimme ja sen takia erosimmekin seitsemän vuoden jälkeen koska en yksinkertaisesti enää kestänyt sitä ettei mikään oma ollut omaa. Ole mitä mieltä haluat, mä en ala teennäisesti ottamaan syitä niskoilleni anonyymilla keskustelupalstalla mistään jos voin kerrankin olla rehellinen ja saan ääneni kuuluviin. Aiempi ongelmani oli, että minut keskeytettiin aina, täällä saan puhua loppuun rauhassa ennen pistettä. 

Ja prinsessamyytin voit tunkea perseesi tai ihan mihin ikinä haluat. Normaalin, tasapuolisen elämän perään hinkuminen ei ole prinsessamyytteilyä vaan normaalin elämän kaipuuta ja siitä on prinsessailut kaukana. Ei ole tervettä missään tapauksessa asua yhdessä ihmisen kanssa ja pitää jumalattoman tarkkaa kirjaa kuluista, joista jättää puolet omalta osaltaan mittailematta kunhan vain ei jää itse tappiolle. Se on saituutta ja sairasta ahneutta, siihen ei liity prinsessaharhat mitenkään. Siinä kohtaa kun joutuu lainamaan rahaa hammastahnaan, on syytä miettiä missä on vika. ap 

Mistä sä olit miehelle velkaa ja kuinka paljoa? Miten onnistuit lopulta pääsemään irti miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittolainen! ap on varmaan ainoa ihminen joka on joutunut joskus pettymään. Ainoa jolla oli erilaiset odotukset jostain asiasta.  Käytännössähän ap vinkuu nyt sitä, että oli sisäistänyt jonkun prinsessamyytin lapsena ja saikin vastapelurikseen viivotin- kundin. Ja jättää todennäköisesti yli puolet kertomatta. Kuinka sitä joskus ollaan oltu niin ihquna siihen sankariin ja kotona lausutut varoituksen sanat ovat kaikuneet seinille.

Hienosti ap osaa myös kertoa, kuinka syypäänä hänen surkeaan kohtaloonsa on ollut se mies tai sitten oma lapsuudenperhe, mutta ei asianomainen itse.

Tälläiset kuprut kuuluvat elämään ja valtaosa oppii jotain niistä jotain erehdyksen kautta. Odotukset muuttuvat realistisimmiksi kun ikää tulee lisää. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Lisäksi pisteet siitä, että joku jaksaa minuuttiaikatauluilla muistella, kuinka paljon käytti aikaa bussimatkoihin kohteesta a kohteeseen b vuonna miekka ja kirves.

Tässä oli kommentti vailla vertaa. Kävin aikuislukion puolella kääntymässä neljä vuotta ja se kyllä valitettavasti jää mieleen kun seisot siellä pysäkillä, satoi tai paistoi. Sitä paitsi jos asut Turussa ja käyt koulua Kaarinassa, niin saa harvinaisen idiootti olla jollei osaisi jo arvioida mitä noiden välisiin matkoihin menee. 

Kaikilla ei ole elämässään hienoja eväitä, jotka mukanaan kulkee. Tämä on oma osani tarinasta, ja ei, en aio missään tapauksessa ottaa syitä niskoilleni ja alkaa kiillottamaan miehen kruunua. Hain apua, raivosin, riitelimme ja sen takia erosimmekin seitsemän vuoden jälkeen koska en yksinkertaisesti enää kestänyt sitä ettei mikään oma ollut omaa. Ole mitä mieltä haluat, mä en ala teennäisesti ottamaan syitä niskoilleni anonyymilla keskustelupalstalla mistään jos voin kerrankin olla rehellinen ja saan ääneni kuuluviin. Aiempi ongelmani oli, että minut keskeytettiin aina, täällä saan puhua loppuun rauhassa ennen pistettä. 

Hyvä ap! Elämä omiin käsiin vaan. Mulla hiukan samantyylisiä kokemuksia aiemmasta suhteesta; just tuosta asuinpaikan valinnasta ja järjettömistä työ / opiskelumatkoista alkaen. Pää pystyyn ja kaikkea hyvää sulle jatkoon!!!

Vierailija kirjoitti:

Opettele ap tiivistämään.

Mä opettelen puhumaan ja kovempaa ja enemmän. Mua ei enää hiljennetä. ap 

Mitä velkaa siis lyhensit miehelle satasen kuukaudessa? Sorry, en tajunnut... Millaiset välit sinulla on nykyisin perheeseesi, näkivätkö he lopulta totuuden?

Ap siis joutui maksamaan omasta elämisestään, eikä päässyt loisimaan miehen lompakolla.

Rakennekynsiin ja psykologiin piti hassata rahaa, eikä aloittaja älynnyt käyttää edes bussimatkojaan opiskeluidensa edistämiseksi ja kokeisiin lukemiseen. Kyllä oli kamala mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittolainen! ap on varmaan ainoa ihminen joka on joutunut joskus pettymään. Ainoa jolla oli erilaiset odotukset jostain asiasta.  Käytännössähän ap vinkuu nyt sitä, että oli sisäistänyt jonkun prinsessamyytin lapsena ja saikin vastapelurikseen viivotin- kundin. Ja jättää todennäköisesti yli puolet kertomatta. Kuinka sitä joskus ollaan oltu niin ihquna siihen sankariin ja kotona lausutut varoituksen sanat ovat kaikuneet seinille.

Hienosti ap osaa myös kertoa, kuinka syypäänä hänen surkeaan kohtaloonsa on ollut se mies tai sitten oma lapsuudenperhe, mutta ei asianomainen itse.

Tälläiset kuprut kuuluvat elämään ja valtaosa oppii jotain niistä jotain erehdyksen kautta. Odotukset muuttuvat realistisimmiksi kun ikää tulee lisää. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Lisäksi pisteet siitä, että joku jaksaa minuuttiaikatauluilla muistella, kuinka paljon käytti aikaa bussimatkoihin kohteesta a kohteeseen b vuonna miekka ja kirves.

Tässä oli kommentti vailla vertaa. Kävin aikuislukion puolella kääntymässä neljä vuotta ja se kyllä valitettavasti jää mieleen kun seisot siellä pysäkillä, satoi tai paistoi. Sitä paitsi jos asut Turussa ja käyt koulua Kaarinassa, niin saa harvinaisen idiootti olla jollei osaisi jo arvioida mitä noiden välisiin matkoihin menee. 

Kaikilla ei ole elämässään hienoja eväitä, jotka mukanaan kulkee. Tämä on oma osani tarinasta, ja ei, en aio missään tapauksessa ottaa syitä niskoilleni ja alkaa kiillottamaan miehen kruunua. Hain apua, raivosin, riitelimme ja sen takia erosimmekin seitsemän vuoden jälkeen koska en yksinkertaisesti enää kestänyt sitä ettei mikään oma ollut omaa. Ole mitä mieltä haluat, mä en ala teennäisesti ottamaan syitä niskoilleni anonyymilla keskustelupalstalla mistään jos voin kerrankin olla rehellinen ja saan ääneni kuuluviin. Aiempi ongelmani oli, että minut keskeytettiin aina, täällä saan puhua loppuun rauhassa ennen pistettä. 

Ja prinsessamyytin voit tunkea perseesi tai ihan mihin ikinä haluat. Normaalin, tasapuolisen elämän perään hinkuminen ei ole prinsessamyytteilyä vaan normaalin elämän kaipuuta ja siitä on prinsessailut kaukana. Ei ole tervettä missään tapauksessa asua yhdessä ihmisen kanssa ja pitää jumalattoman tarkkaa kirjaa kuluista, joista jättää puolet omalta osaltaan mittailematta kunhan vain ei jää itse tappiolle. Se on saituutta ja sairasta ahneutta, siihen ei liity prinsessaharhat mitenkään. Siinä kohtaa kun joutuu lainamaan rahaa hammastahnaan, on syytä miettiä missä on vika. ap 

Tiedätkö ap, vaikka toi sun suhde on ollut ihan sairas, musta on mahtavaa lukea tätä sun lankaa. On vaan niin rohkaisevaa ilahduttavaa homata miten joku on saanut voimansa takaisin ja riuhtaisuut itsensä irti! Jos ei ole tuollaisessa suhteessa elänyt, ei välttämättä ymmärrä miten tuollaiseen ajaudutaan. Ei se ole mikään parin kuukauden prosessi vaan siihen voi tosiaan mennä vuosia; pikkuhiljaa mies manipuloi niin ettei sitä suhteen kasvavaa epäsuhtaa edes itse tajua aluksi. Omalla kohdalla vastaava tilanne oli sellaista hiljaista hivuttamista, ottaan kiristämistä ja siitä oli pakko lopulta päästä pois ettei olisi tukehtunut henkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ap siis joutui maksamaan omasta elämisestään, eikä päässyt loisimaan miehen lompakolla.

Rakennekynsiin ja psykologiin piti hassata rahaa, eikä aloittaja älynnyt käyttää edes bussimatkojaan opiskeluidensa edistämiseksi ja kokeisiin lukemiseen. Kyllä oli kamala mies.

Rakennekynsien kohdalla provosummeri pärähti täälläkin.

Aika kallis vuokra ollut. Sinällään on ihan reilua, että maksetaan puoliksi, koska molemmat olivat vielä nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele ap tiivistämään.

Mä opettelen puhumaan ja kovempaa ja enemmän. Mua ei enää hiljennetä. ap 

Älä sit ihmettele jos sun juttuja ei jakseta lukea saati ymmärtää. Tietty ihan tajunnanvirran suoltaminen voi olla terapeuttista, mutta ei sillä ketään muuta vakuuta. Vastuu viestin perillemenosta on aina viestijällä.

Silti se parisuhde vaan on niin tärkeä, että kestetään tuollaisilta paskamiehiltä mitä tahansa. Olen tyytyväinen, että käytin nuoruuteni opiskeluun ja kavereiden kanssa rellestämiseen, enkä tuollaisiin kotileikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele ap tiivistämään.

Mä opettelen puhumaan ja kovempaa ja enemmän. Mua ei enää hiljennetä. ap 

Vaihdevuosioireet voivat iskeä jo nuoremmallekin. Oletko kokeillut hormonihoitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittolainen! ap on varmaan ainoa ihminen joka on joutunut joskus pettymään. Ainoa jolla oli erilaiset odotukset jostain asiasta.  Käytännössähän ap vinkuu nyt sitä, että oli sisäistänyt jonkun prinsessamyytin lapsena ja saikin vastapelurikseen viivotin- kundin. Ja jättää todennäköisesti yli puolet kertomatta. Kuinka sitä joskus ollaan oltu niin ihquna siihen sankariin ja kotona lausutut varoituksen sanat ovat kaikuneet seinille.

Hienosti ap osaa myös kertoa, kuinka syypäänä hänen surkeaan kohtaloonsa on ollut se mies tai sitten oma lapsuudenperhe, mutta ei asianomainen itse.

Tälläiset kuprut kuuluvat elämään ja valtaosa oppii jotain niistä jotain erehdyksen kautta. Odotukset muuttuvat realistisimmiksi kun ikää tulee lisää. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Lisäksi pisteet siitä, että joku jaksaa minuuttiaikatauluilla muistella, kuinka paljon käytti aikaa bussimatkoihin kohteesta a kohteeseen b vuonna miekka ja kirves.

Tässä oli kommentti vailla vertaa. Kävin aikuislukion puolella kääntymässä neljä vuotta ja se kyllä valitettavasti jää mieleen kun seisot siellä pysäkillä, satoi tai paistoi. Sitä paitsi jos asut Turussa ja käyt koulua Kaarinassa, niin saa harvinaisen idiootti olla jollei osaisi jo arvioida mitä noiden välisiin matkoihin menee. 

Kaikilla ei ole elämässään hienoja eväitä, jotka mukanaan kulkee. Tämä on oma osani tarinasta, ja ei, en aio missään tapauksessa ottaa syitä niskoilleni ja alkaa kiillottamaan miehen kruunua. Hain apua, raivosin, riitelimme ja sen takia erosimmekin seitsemän vuoden jälkeen koska en yksinkertaisesti enää kestänyt sitä ettei mikään oma ollut omaa. Ole mitä mieltä haluat, mä en ala teennäisesti ottamaan syitä niskoilleni anonyymilla keskustelupalstalla mistään jos voin kerrankin olla rehellinen ja saan ääneni kuuluviin. Aiempi ongelmani oli, että minut keskeytettiin aina, täällä saan puhua loppuun rauhassa ennen pistettä. 

Ja prinsessamyytin voit tunkea perseesi tai ihan mihin ikinä haluat. Normaalin, tasapuolisen elämän perään hinkuminen ei ole prinsessamyytteilyä vaan normaalin elämän kaipuuta ja siitä on prinsessailut kaukana. Ei ole tervettä missään tapauksessa asua yhdessä ihmisen kanssa ja pitää jumalattoman tarkkaa kirjaa kuluista, joista jättää puolet omalta osaltaan mittailematta kunhan vain ei jää itse tappiolle. Se on saituutta ja sairasta ahneutta, siihen ei liity prinsessaharhat mitenkään. Siinä kohtaa kun joutuu lainamaan rahaa hammastahnaan, on syytä miettiä missä on vika. ap 

Tässä on hieno tasa-arvo-aate lyönyt naisia kasvoihin. Pitää muka olla niin tasa-arvoa, että kaikki pistetään puoliksi vaikka tulot olisivat aivan eri luokkaa. Eihän siinä ole mitään järkeä. Jos kerran perhe on yksi yhteinen taloudellinen yksikkö, niin kumpikin osallistuu tulojensa mukaisesti ja kaikki liiton aikana hankittu on oikeasti yhteistä, myös kauppasopimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vielä teroituksena: kouluni sijaitsi toisessa kunnassa, koska oman kaupunkini koulu oli maksullinen. Lukukausimaksu oli 50 e ja kurssit maksoivat saman verran sekä siihen päälle kirjat, joten oli halvempaa ja taloudellisesti kannattavampaa käydä toisella paikkakunnalla koulua. 

Matka kotoa töihin kesti 40min - 60 min. Töistä kouluun meni aikaa saman verran, ellei kauemmin ja vaihdoista joskus rippui matkan kesto. Aamulla kun nousin 10:15 bussiin, riippui bussikuskista olinko töissä 11:00 vai myöhemmin. Kolmen aikaan lähdin kouluun, joka alkoi puoli viideltä. Koulu saattoi päättyä joko puoli kymmeneltä tai joskus kymmeneltä, ja olin kotona perillä 23:00 - 00:00 riippuen kulkuyhteyksistä. Vuorokaudesta siis loppuivat tunnit kesken, kun huolehdin koulusta, töistä ja siihen päälle kotitöistä joita mies ei muka ehtinyt tehdä ja hänestä ne olivat ihan hurjan helppoja joten mitä oikeinvalitin. Hänen isänsä antoi neuvon että siivoisimme yhdessä viikonloppuisin, koska onhan se kauhistus laittaa mies yksin siivoamaan jälkensä. 

Parisuhde tuon miehen kanssa oli muutenkin sitä, että kaikki olisi pitänyt hyväksyttää hänen kauttaan. Satunnainen tupakointini harmitti häntä erityisesti, eikä miestä haitannut nöyryyttää minua koko kansan nähden juhlissa ottamalla kovaäänisesti savuke pois suunpielestäni ja nostamalla minut kaikkien näkyviin sen takia. Yleensä pistin hanttiin ja menin muualle polttaakseni savukkeen loppuun. Tuo on asia, joka kertoo aika paljon parisuhteen tilasta. 

Mies ei ikinä halunnut tutustua kavereihini tai halunnut muutenkaan sosiaalista elämää. Siinä kohtaa kun laskin nähneeni 50 elokuvaa, totesin olevani liian nuori elääkseni olohuoneessa koko nuoruuttani. se oli miehelle kauhistus, koska mun olisi pitänyt tyytyä elämään kotona ja hän odotti koska rauhotun että suostun tekemään hänen kanssaan lapsia. 

Luojan kiitos emme ehtineet sinne asti. 

kaikki mielipiteeni olivat turhia, olin lapsellinen ja mies vain odotti aikuistumistani. Hän arvosteli minua huumorin varjolla ja heitti läppää ominaisuuksistani. Odottelin aikuistumistani myös itse, koska olinhan vasta 21-vuotias. 

Kuulostaa niin mun exältäni. Vaikka en pidä itseäni erityisen naiviina tai typeränä, sai ex tahtonsa aika kevyesti lävitse sillä, että en osannut pitää käytöstä mitenkään harkittuna, saati lkeänä. Ex piti loppuun asti yllä "positiivista" olemustaan ja sai jo jopa itsenikin

lähes uskomaan että ongelma on minussa, minä olen ikävä ja riidanhaluinen ihminen, hän kun vain yrittää tehdä niin kuin on järkevää ja oikein, joka munkin pitäisi ymmärtää.