Miksi miesten kiinnostus lopahtaa AINA parin kk jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

En usko että en vaikuttaisi kiinnostuneelta. Mielestäni osoitan kyllä kiinnostukseni ja olen muutenkin huomaavainen ja ajattelevainen. En ole takertuvainen, osaan antaa tilaa enkä halua koko ajan ketään nähdä. Riippuu vähän miehestäkin ja siitä kuinka paljon hän haluaa nähdä, en siis itse ole aina ehdottelemassa näkemistä vaan miehet myös. Seksiä en heti anna mutta kyllähän yleensä 2 kk ajassa tulee jo sitäkin harrastettua. En vaan ymmärrä.

-ap

Miehet on metsästäjiä. Niiden kanssa pitää pelata "ota kiinni jos saat" leikkiä. Loputtomasti.

Minäkin juuri parhaillaan yhden pelimiehen kanssa pelaan kissa ja hiiri-leikkiä. Onnistuneesti ;-)

Miehen pitää saada tunne, että hän on "ansainnut" naisen. Ei ole mitään väliä kuinka kaunis tai haluttava nainen on. Jos hän on kokoajan saatavilla miehen mielenkiinto lopahtaa. Ja kun se on lopahtanut, on sitä hyvin vaikea enää herätellä. 

Paljon helpompaa on pitää miehen mielenkiintoa yllä. Se ei itseasiassa edes ole kovin vaikeaa, kun tietää niksit. Katsokaa netistä. Siellä on aiheesta paljon matskua.

Niin ja tämä toimii myös meidän naisten suuntaan. Me tosin saamme sen "pesänrakennus" vietin paljon aiemmin kuin miehet, joten meidän kesyttäminen on helpompaa.

Tämä on ihan puhdasta evoluutiotiedettä. Meidän vaistot elää vieläkin sitä 30.000 vuoden takaista aikaa, vaikka kehitys on muilta osin mennyt huimasti eteenpäin. Sama koskee meidän ruuansulatusjärjestelmää. Sekin elää vielä kivikautta ja siksi olemme niin sairaita. Mutta tämä vaatisi ihan oman topiikkinsa.

Liian aikaisin sänkyyn olisi mun veikkaukseni.

Mikä sitten on liian aikaisin? Sitä on mahdotonta sanoa, riippuu henkilöstä.

Itse tiedän omasta kokemuksestani, että nuoruudessa nainen kyllä kiinnosti paljon enemmän, jos sänkyhommia joutui odottamaan esim. kymmenen treffikertaa sen yhden tai kahden sijasta. Jännitys ja kutkuttava kiusoittelu, suoraan 1950-lukulaisesti sanottuna siis hameiden jahtaaminen, olivat parasta naisten tapailussa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Liian aikaisin sänkyyn olisi mun veikkaukseni.

Mikä sitten on liian aikaisin? Sitä on mahdotonta sanoa, riippuu henkilöstä.

Itse tiedän omasta kokemuksestani, että nuoruudessa nainen kyllä kiinnosti paljon enemmän, jos sänkyhommia joutui odottamaan esim. kymmenen treffikertaa sen yhden tai kahden sijasta. Jännitys ja kutkuttava kiusoittelu, suoraan 1950-lukulaisesti sanottuna siis hameiden jahtaaminen, olivat parasta naisten tapailussa kuitenkin.

Mun mielestä sänkyyn menon ajankohtaa oleellisempi asia olisi tietää minkälainen mies on.

Onko se jännämies vai kiltti ja kunnollinen mies. Eihän se mies muutu siitä miksikään vaikka kuinka kauan odottaisi sänkyyn menemistä.

Pelimiehen heila kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että en vaikuttaisi kiinnostuneelta. Mielestäni osoitan kyllä kiinnostukseni ja olen muutenkin huomaavainen ja ajattelevainen. En ole takertuvainen, osaan antaa tilaa enkä halua koko ajan ketään nähdä. Riippuu vähän miehestäkin ja siitä kuinka paljon hän haluaa nähdä, en siis itse ole aina ehdottelemassa näkemistä vaan miehet myös. Seksiä en heti anna mutta kyllähän yleensä 2 kk ajassa tulee jo sitäkin harrastettua. En vaan ymmärrä.

-ap

Miehet on metsästäjiä. Niiden kanssa pitää pelata "ota kiinni jos saat" leikkiä. Loputtomasti.

Minäkin juuri parhaillaan yhden pelimiehen kanssa pelaan kissa ja hiiri-leikkiä. Onnistuneesti ;-)

Miehen pitää saada tunne, että hän on "ansainnut" naisen. Ei ole mitään väliä kuinka kaunis tai haluttava nainen on. Jos hän on kokoajan saatavilla miehen mielenkiinto lopahtaa. Ja kun se on lopahtanut, on sitä hyvin vaikea enää herätellä. 

Paljon helpompaa on pitää miehen mielenkiintoa yllä. Se ei itseasiassa edes ole kovin vaikeaa, kun tietää niksit. Katsokaa netistä. Siellä on aiheesta paljon matskua.

Niin ja tämä toimii myös meidän naisten suuntaan. Me tosin saamme sen "pesänrakennus" vietin paljon aiemmin kuin miehet, joten meidän kesyttäminen on helpompaa.

Tämä on ihan puhdasta evoluutiotiedettä. Meidän vaistot elää vieläkin sitä 30.000 vuoden takaista aikaa, vaikka kehitys on muilta osin mennyt huimasti eteenpäin. Sama koskee meidän ruuansulatusjärjestelmää. Sekin elää vielä kivikautta ja siksi olemme niin sairaita. Mutta tämä vaatisi ihan oman topiikkinsa.

Samaan aikaan panee ja lämmittelee kuitenkin muita :)

Miehissä on PALJON sitoutumiskammoisia tai muuten vaan.vinksahtaneita tapauksia. Tosi moni mies on mun kokemuksen perusteella kiinni eksässään vuosikausia henkisesti. Jos et siis ole maailman täydellisin nainen eli kaikin puolin parempi kuin tämä maaginen eksä, ei sinuun kannata tuhlata aikaa heidän mielestään. Miehet elää muutenkin kuin jossain Disney-leffassa mitä.tulee deittailuun. Pitää löytää se prinsessa vaikka itse olisi millainen saapas. En voi sanoa muuta kuin että tsemppiä. Itse tapasin sinkkuaikoina.n 30-40 miestä kunnes löysin hyvän miehen joka halusi sitoutua juuri minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä miehiä sitten vaivaa, jotka jo kahden kuukauden jälkeen kyllästyvät ja haluavat noin äkkiä vaihtelua? Ovatko tosiaan "kaikki" miehet täysin kykenemättömiä oikeaan parisuhteeseen?

Miksi miehen pitäisi pilata loppuelämänsä toteuttamalla jonkun naisen parisuhdeperheleikkihaaveet, jos voi saada suht pienellä vaivalla uutta seuraa entisen käydessä ahdistavaksi?

Sanoinko, että näin pitäisi tehdä? Mutta on minusta kummallista, että halutaan parisuhteita, mutta kuitenkin niihin kyllästytään jo parin kuukauden jälkeen. Kyllähän tuo nuorilla ihmisillä varmaan toimii, mutta mikä järki siinä oikeasti on pidemmän päälle. Olet "parisuhteessa" ihmisen kanssa, jonka nimeä et edes muista enää parin vuoden päästä, koska hänen jälkeensä on ollut kymmeniä uusia "parisuhteita". Irtosuhteet ja säätäminen ovat asia erikseen, mutta miksi pitää johonkin suhteeseen lähteä veivaamaan, jos niissä ei ole tarkoituskaan pysyä.

Seksin saamisen takia. Monesti naiset ei halua irtoseksiä vaan seksiä vasta parisuhteessa. Saadakseen seksiä mies huijaa haluavansa parisuhteen.

Eikö tämä ole vähän säälittävää? Ryhtyä kusipääksi seksin takia?

Tottakai se on säälittävää ja itsekästä ja urpoa ja kusipäistä ja törkeää :D . Mutta todellisuutta liian usein silti.

Juuri tästä syystä en harrasta seksiä, ennen kuin olen oppinut tuntemaan miehen kunnolla. Jos mies oikeasti haluaa minua, hän kunnioittaa päätöstäni olla hyppäämättä sänkyyn muutaman tapaamiskerran jälkeen, mikä muuten tuntuu olevan nykyään todella yleinen käytäntö suhteissa. Itse en harrasta mitään yhdenillan juttuja, koska en saa niistä yhtään mitään irti. Oloni olisi sellaisen jälkeen hyväksikäytetty -ja arvoton. Mieluummin odotan, josko kohdalleni sattuisi mies, jolla ei olisi tulipalokiire mennä sänkyyn, vaan jolla olisi malttia tutustua rauhassa.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä miehiä sitten vaivaa, jotka jo kahden kuukauden jälkeen kyllästyvät ja haluavat noin äkkiä vaihtelua? Ovatko tosiaan "kaikki" miehet täysin kykenemättömiä oikeaan parisuhteeseen?

Miksi miehen pitäisi pilata loppuelämänsä toteuttamalla jonkun naisen parisuhdeperheleikkihaaveet, jos voi saada suht pienellä vaivalla uutta seuraa entisen käydessä ahdistavaksi?

Sanoinko, että näin pitäisi tehdä? Mutta on minusta kummallista, että halutaan parisuhteita, mutta kuitenkin niihin kyllästytään jo parin kuukauden jälkeen. Kyllähän tuo nuorilla ihmisillä varmaan toimii, mutta mikä järki siinä oikeasti on pidemmän päälle. Olet "parisuhteessa" ihmisen kanssa, jonka nimeä et edes muista enää parin vuoden päästä, koska hänen jälkeensä on ollut kymmeniä uusia "parisuhteita". Irtosuhteet ja säätäminen ovat asia erikseen, mutta miksi pitää johonkin suhteeseen lähteä veivaamaan, jos niissä ei ole tarkoituskaan pysyä.

Seksin saamisen takia. Monesti naiset ei halua irtoseksiä vaan seksiä vasta parisuhteessa. Saadakseen seksiä mies huijaa haluavansa parisuhteen.

Eikö tämä ole vähän säälittävää? Ryhtyä kusipääksi seksin takia?

Tottakai se on säälittävää ja itsekästä ja urpoa ja kusipäistä ja törkeää :D . Mutta todellisuutta liian usein silti.

Eli tässä ketjussa nyt väitetään seuraavaa:- Naiset haluavat parisuhteita, miehet eivät- Miehet haluavat seksiä, naiset haluavat sitä vain parisuhteissa- Miehet joutuvat tämän takia huijaamaan naisia parisuhteisiin, että saavat seksiä- Miehet toimivat siis moraalittomasti vain k**linsä johdattamanaTämä on siis miesten myöntämä ajatusmalli ja naiset ovat tyhmiä, kun eivät tätä tajua. MUTTA jos sanon, että miehet ovat yleisesti kusipäitä (joo, ne muutamat poikkeukset on olemassa) se on miesvihaa. Miehet myöntävät toimivansa kusipäisesti, mutta jos minä en voi naisena sanoa sitä ääneen, eikö totta?

Homma menee ennemminkin näin: naiset joiden kanssa mies haluaisi parisuhteen, eivät halua häntä lainkaan. Mies ei siten saa parisuhdetta, joten hän hakee seksiä. Naiset jotka antaisivat hänelle seksiä, haluavat myös parisuhteen. Mies haluaa niin paljon seksiä, että uskottelee itselleen haluavansa parisuhteen. Seksiä saatuaan hormonitaso muuttuu ja mies tajuaa, että ei edelleenkään halua parisuhdetta naisilta, jotka ovat hänestä kiinnostuneita.

Eli yritätkö sanoa, että se mies ei olekaan se vehkeensä vietävissä oleva kusipää? :D En tajua tuota lausettasi: mies haluaa niin paljon seksiä, että uskottelee itselleen haluavansa parisuhteen. Et voi olla tosissasi.

Olen tosissani. Hormoneita voi verrata huumeisiin. Se oksitosiinin annos, jonka naisen hyväksynnästä ja seksuaalisesta koskettelusta saa on niin iso juttu, että siihen voi heikkotahtoinen ihan helposti ajautua.

Kukaan ei ole täydellinen itsensä rouva tai herra. Meidän primitiiviset aivot omaavat paljon enemmän valtaa kuin kukaan teistä haluaa uskoa. Me olemme evoluution luomia eläimiä ja lisääntymisvietti on voimakkain vietti mitä meillä on, sen jälkeen kun vatsa on täysi.

Tuollaisilla argumenteilla sitten on helppo puolustella pettämistä ym. huonoa seksuaalista käyttäytymistä. Mielestäni seksitarpeet eivät ole niin suuria kuin väitetään. Jostain syystä vain elämme aikaa, jolloin seksistä on tullut jumalan kaltainen juttu. 

Pelimiehen heila kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että en vaikuttaisi kiinnostuneelta. Mielestäni osoitan kyllä kiinnostukseni ja olen muutenkin huomaavainen ja ajattelevainen. En ole takertuvainen, osaan antaa tilaa enkä halua koko ajan ketään nähdä. Riippuu vähän miehestäkin ja siitä kuinka paljon hän haluaa nähdä, en siis itse ole aina ehdottelemassa näkemistä vaan miehet myös. Seksiä en heti anna mutta kyllähän yleensä 2 kk ajassa tulee jo sitäkin harrastettua. En vaan ymmärrä.

-ap

Miehet on metsästäjiä. Niiden kanssa pitää pelata "ota kiinni jos saat" leikkiä. Loputtomasti.

Minäkin juuri parhaillaan yhden pelimiehen kanssa pelaan kissa ja hiiri-leikkiä. Onnistuneesti ;-)

Miehen pitää saada tunne, että hän on "ansainnut" naisen. Ei ole mitään väliä kuinka kaunis tai haluttava nainen on. Jos hän on kokoajan saatavilla miehen mielenkiinto lopahtaa. Ja kun se on lopahtanut, on sitä hyvin vaikea enää herätellä. 

Paljon helpompaa on pitää miehen mielenkiintoa yllä. Se ei itseasiassa edes ole kovin vaikeaa, kun tietää niksit. Katsokaa netistä. Siellä on aiheesta paljon matskua.

Niin ja tämä toimii myös meidän naisten suuntaan. Me tosin saamme sen "pesänrakennus" vietin paljon aiemmin kuin miehet, joten meidän kesyttäminen on helpompaa.

Tämä on ihan puhdasta evoluutiotiedettä. Meidän vaistot elää vieläkin sitä 30.000 vuoden takaista aikaa, vaikka kehitys on muilta osin mennyt huimasti eteenpäin. Sama koskee meidän ruuansulatusjärjestelmää. Sekin elää vielä kivikautta ja siksi olemme niin sairaita. Mutta tämä vaatisi ihan oman topiikkinsa.

Ainoastaan pelimiehet kaipaavat jotain ihme leikkejä. Itse menisin tapailussa heti siihen vaiheeseen, että toisen seurassa ei tarvitse jännittää ja esittää, mutta tämä ei naisille tunnu kelpaavan. Ensin pitää saada nainen ihastumaan mielikuvaan ja vasta sitten voi olla normaalisti. Eiköhän pitkissä suhteissa ne ole nimenomaan naiset, jotka kaipaavat romantiikkaa ja draamaa. Miehet tyytyvät siihen, että ollaan arkisesti ja harrastetaan seksiä säännöllisesti. 

Näin miehen näkökulmasta samaistun hyvin tuohon tunteeseen. Ensin tuntuu, että menee mukavasti. On jonkinlaista ihastustakin ilmassa. Melko alkuvaiheessa tulee tunne, että itse on se aktiivisempi osapuoli. Kun olen jälkeenpäin näitä suhteenalkuja tarkastellut, olen huomannut, että lopun on voinut aavistaa jo alkuvaiheessa. Varmaan aika monella on niin suuri tarve saada joku vierelleen (itseni mukaan lukien), että tavallaan kuvittelee ihastumisen tunnetta aidoksi, vaikka voi olla, että on ihastunut pelkkään tunteeseen. Alkuinnostuksen jälkeen huomataan sitten tosi nopeasti, ettei olekaan tarpeeksi yhteistä. 

Olen tullut aika varovaiseksi näissä parisuhdekuvioissa. Missään nimessä en anna itselleni lupaa lähteä kuvittelemaan mitään suurempaa, ennen kuin on sellainen fiilis, että juttu alkaa etenemään johonkin suuntaan. Kyllä parin kuukauden aikana molemmilla pitää olla sellainen tunne, että toisen kanssa haluaa jatkaa tutustumista ja voitaisiin jo puhua seurustelusta. Ymmärrän hyvin tuon tuskastumisen tunteen. Vaatii aikamoista rohkeutta heittäytyä uusiin juttuihin, kun kokemus kertoo, että aika usein tulee takkiin. Tsemppiä kaikille, tämä on vaativa laji:)

Noissa pihtauskuvioissa on naisen näkökulmasta aika iso ongelma. Niissä ei saa seksiä. Tuntuisi täysin naurettavalta esittää jotain siveyden sipulia ja kärsiä puutteesta ja lisäksi ylläpitää sellaista ajatusmaailmaa, että nainen jotenkin menee pilalle siitä, jos ihan yhtälailla kuin mies pitää seksistä ja suhtautuu siihen halukkaasti. 

Elän kuten opetan. :) Menen sänkyyn jos huvittaa, mitä käy harvoin, kun olen valikoiva ja kiinnostun seksimielessäkin vain pienestä osasta miehiä. Mutta kun menen, en pätkääkään mieti sitä, mitä mies ajattelee jonkun 50-lukulaisen siveyskäsityksen mukaan.

Minua ei kiinnosta, mitä mieltä mies on siveydestäni, en ensinnäkään edes pyri olemaan siveä ja toiseksi haen hyvää seksiä, en arvioita minusta ihmisenä. Seksikumppanit ovat olleet kivoja ja kilttejä miehiä, joiden kanssa on ollut yleensä pidempikin juttu jos sänkyyn asti ollaan menty (kumpikin haluaa läheisyyttä ja seksiä, vaikka perisuhdetta ei olekaan ihastumisen puuttuessa). Jos he kuitenkin salaisesti tuomitsisivat minut, se kertoisi heistä jotain, ei minusta. :)

Jos kiinnostun itse romanttisesti, tuon asian esille riittävän aikaisin. Jos mies kavahtaa asiaa, sitten kaikessa ystävyydessä jatkamme eri suuntiin. En jää arpomaan kenenkään tykkäämisiä - ja totta puhuen, kuten joku muukin on sanonut ketjussa, yleensä asia selviää ihan sillä että oikeasti miettii, miten toinen käyttäytyy. Jos olen epävarma miehen tunteista, on melko todennäköistä, että niitä ei ole. 

Olen nyttemmin parisuhteessa. Suhde alkoi sängystä, kumpikaan ei hakenut vakavampaa. Tässäkin parisuhteessa olen täysin uskollinen, kuten aina ennenkin. Jos sinkkuunnun, sitten taas samalla tapaa eteenpäin. 

upppppppppppppp

up

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias ihan nätti, normaalivartaloinen ja muuten normaali nainen. En ole seurustellut nyt viiteen vuoteen koska jokaikisen miehen kiinnostus lopahtaa parin kuukauden jälkeen. Olen tapaillut monia miehiä. Kaikki on tuntunut menevän hyvin ja olen ihastunut. Mutta lopulta jokainen, josta olen ollut kiinnostunut, ja siis jatkanut tapailua, on parin kuukauden jälkeen ilmoittanut että ei haluakaan sitoutua/ei ole tarpeeksi tunteita/en ole se oikea. Olen kuulemma kiva ymsyms mussa ei ole vikaa.

Miten on näin helvetin vaikeaa löytää kumppani? Mikä mussa voi olla vikana?

Ei sinussa ole mitään vikaa, et vaan osaa sääntöjä.

Hanki jostain sääntökirja, jota tavoitellut tytöt ovat aina tarkasti opiskelleet ja saaneet miehensä ihan lääpälleen itseensä, vaikka olisi minkänäköinen/minkäkokoinen tahansa.

Tärkein sääntö on salaperäisyys, iloisuus, kiireisyys vaikka ei olisikaan kiire.

Älä vaan ikinä roiku miehissä, äläkä soittele heille, äläkä kerro heille paljoakaan itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias ihan nätti, normaalivartaloinen ja muuten normaali nainen. En ole seurustellut nyt viiteen vuoteen koska jokaikisen miehen kiinnostus lopahtaa parin kuukauden jälkeen. Olen tapaillut monia miehiä. Kaikki on tuntunut menevän hyvin ja olen ihastunut. Mutta lopulta jokainen, josta olen ollut kiinnostunut, ja siis jatkanut tapailua, on parin kuukauden jälkeen ilmoittanut että ei haluakaan sitoutua/ei ole tarpeeksi tunteita/en ole se oikea. Olen kuulemma kiva ymsyms mussa ei ole vikaa.

Miten on näin helvetin vaikeaa löytää kumppani? Mikä mussa voi olla vikana?

Ei sinussa ole mitään vikaa, et vaan osaa sääntöjä.

Hanki jostain sääntökirja, jota tavoitellut tytöt ovat aina tarkasti opiskelleet ja saaneet miehensä ihan lääpälleen itseensä, vaikka olisi minkänäköinen/minkäkokoinen tahansa.

Tärkein sääntö on salaperäisyys, iloisuus, kiireisyys vaikka ei olisikaan kiire.

Älä vaan ikinä roiku miehissä, äläkä soittele heille, äläkä kerro heille paljoakaan itsestäsi.

Anteeksi mutta miten voi rakentaa hyvän parisuhteen jonkun kanssa (tai tutkia olisiko siihen edellytyksiä), jos ei kerro itsestään juuri mitään?

Kysyy menneissä suhteissaan erinomaisesti onnistunut nainen

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut monia miehiä. ..............

 Mikä mussa voi olla vikana?

Jos miehet huomaa/saa tietää että olet paljon deittailut jne., niin kyllä melkovarmasti kiinnostus loppuu.

Olen itse mies ja naiset ketkä deittailee paljon, kelpaa kyllä vain patjaksi. Sorry, mutta näin se vain on...

Jotkut vastaukset kuin 50 -luvulta:D että pitäis pihdata ja kiinnostus lopahtaa, jos nainen on "deittaillut liikaa". Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias ihan nätti, normaalivartaloinen ja muuten normaali nainen. En ole seurustellut nyt viiteen vuoteen koska jokaikisen miehen kiinnostus lopahtaa parin kuukauden jälkeen. Olen tapaillut monia miehiä. Kaikki on tuntunut menevän hyvin ja olen ihastunut. Mutta lopulta jokainen, josta olen ollut kiinnostunut, ja siis jatkanut tapailua, on parin kuukauden jälkeen ilmoittanut että ei haluakaan sitoutua/ei ole tarpeeksi tunteita/en ole se oikea. Olen kuulemma kiva ymsyms mussa ei ole vikaa.

Miten on näin helvetin vaikeaa löytää kumppani? Mikä mussa voi olla vikana?

Ei sinussa ole mitään vikaa, et vaan osaa sääntöjä.

Hanki jostain sääntökirja, jota tavoitellut tytöt ovat aina tarkasti opiskelleet ja saaneet miehensä ihan lääpälleen itseensä, vaikka olisi minkänäköinen/minkäkokoinen tahansa.

Tärkein sääntö on salaperäisyys, iloisuus, kiireisyys vaikka ei olisikaan kiire.

Älä vaan ikinä roiku miehissä, äläkä soittele heille, äläkä kerro heille paljoakaan itsestäsi.

Anteeksi mutta miten voi rakentaa hyvän parisuhteen jonkun kanssa (tai tutkia olisiko siihen edellytyksiä), jos ei kerro itsestään juuri mitään?

Kysyy menneissä suhteissaan erinomaisesti onnistunut nainen

Tarkoitan, ettei alussa kerro "koko elämän tarinaansa", kuten useimmat tekevät ja miehen kiinnostus lopahtaa siihen.

Käyttäjä4255 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajasta kaveripiiristäni kolmella sama juttu. Analysoidaan.

1. Takertuja. Epävarma. Kuukauden jälkeen alkaa kyselemään miksi ei nähdä useammin, eikö miestä kiinnosta, miksi ei vastannut viestiin, eikö olekaan tosissaan, miksi ei laita kuin yhden-kaksi viestiä päivässä, eikö halua yhteistä tulevaisuutta, miksi ei koskaan ehdota tapaamista, eikö halukaan sitoutua. Mies ahdistuu ja jättää.

2. Lievästi narsistinen prinsessa. Vaatii ehdotonta palvontaa ja runsaasti palveluksia kuten drinkkien tarjoamista. Rankat elämäntavat, juhlii pikkutunneille useampana päivänä viikossa, elää osingoilla eikä tee tavallista työtä, paljon pikku valheita, myöhästelee aina. Loisii mielellään muiden rahoilla. Kukaan ei jaksa tuollaista käytöstä.

3. Epävakaa. Aluksi vaikuttaa ihanalta, spontaanilta, boheemilta. Sitten alkaa oudot suutahdukset. "Mitä tarkoitit kun sanoit sellaisella äänensävyllä moi?" Homma menee mahdottomaksi. Ei ole diagnosoitu, mutta maallikko diagnoosilla sekaisin on. Käynyt kyllä jossain terapiassa.

Mitä olen Tinderiä selaillut, niin naisia on moneen lähtöön.

Epävakaita yksilöitä on erittäin paljon. Aletaan yhtäkkiä tiuskimaan jostain asiasta, vaikka ei edes vielä kunnolla tunneta toisiamme. En itse koskaan kehtaisi käyttäytyä vastaavasti noin tuntemattoman ihmisen seurassa. Osa taas on masentuneita, takertuvia, ylivilkkaita ja ties mitä. Hylkyyn menee välittömästi tuollainen nainen. Osa saattaa pitää seksikumppanina. 

Ylimielisyys on myös hyvin yleistä. Etenkin nuoret korkeasti koulutetut naiset ovat todella pahoja ainakin jos itse on matalammin koulutettu. Tämä usein yhdistyy vielä siihen, että nainen ei ole kovinkaan älykäs, mutta pitää itseään sellaisena. Näiden kanssa ei voi keskustella oikein mistään, koska heillä on vahvat mielipiteet asioista ja he suoraan sanottuna suuttuvat jos heidän kanssaan on eri mieltä. He eivät kykene rakentavaan keskusteluun. Tietenkin tämä ylimielisyys voi näkyä pelkästään sitenkin, että nainen asettaa itsensä palkinnoksi, jota miehen pitää tavoitella. Itselläni on aivan liikaa itsekunnioitusta, että lähtisin kerjäämään jonkun seuraa. Moni hyväksyy tällaiset panoiksi, mutta eivät halua näitä suhteeseen, vaikka alun jälkeen nainen muuttuisikin vähän lempeämmäksi.

Tyhmiä ja tahdottomia naisia on myös paljon. Näiden kanssa keskustelusta ei tule oikein mitään, koska naisella ei ole koskaan mitään sanottavaa. Näiltä naisilta saa yleensä helposti seksiä ja heidän kanssaan on periaatteessa helppo olla, koska he eivät osaa vaatia mitään. On selvää jo alusta lähtien, että tällaisen kanssa ei mitään kunnollista juttua aio viritellä, mutta käydään panemassa ja ehkä pidetään muutenkin seuraa samalla. Näitä tavallaan hieman myös säälii samalla, kun ovat viattoman oloisia ja heitä hyväksikäytetään oikealta ja vasemmalta. Heillä ei kuitenkaan ole vain mitään aitoa annettavaa suhteeseen. Kyllä naisella pitää olla mielipiteitä ja omaa elämää, eikä vain kulkea miehen talutusnuorassa. 

l

Olipa kattavat esimerkit. Not.

Oletko itse huomannut, ettet oikein pidä naisista?

Mahdatko pitää ihmisistä ylipäätään, miehistäkään. Listasi nimittäin kertoo sellaisesta ihmistyypistä, jolla on hyvin rajoittunut sietokyky ihmisseuran suhteen.

Taitaa "laaja kaveripiirisi" olla peräkammarin velipoika, isäsi ja serkkupoeka.

Esimerkkiongelmistasi pika-analyysi:

1. Jos mies haluaa tavata vain mesessä ja ahdistuu ja pakenee, kun nainen ehdottaa tapaamista, hänellä on sosiaalinen ongelma.

Eristäytyvä persoonallisuushäiriö, jossa sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja paniikkihäiriö.

Tällaista miestä ei Tinderit auta, päinvastoin.

Sulje Tinder ja hae lääkeapua.

Älä pyri tapailemaan ja treffailemaan naisia,

koska se ahdistaa kohtuuttomasti sinua.

2. Mies, joka ei kykene vastavuoroiseen keskusteluun ja toisen huomioimiseen,

ei ole valmis parisuhteeseen, tuskin edes ystävyyteen.

Jos naisen "vaatimukset palveluksista" häiritsevät, se on merkki siitä että mies ei kestä läheisyyttä.

Naisen kavereiden ja juhlimisen kyttääminen ja paheksunta kielii,

et miehellä on pelko, että naisella on hauskempaa kuin hänellä. Miehen oma jäyhä käytös ja niukka kaveripiiri alkavat hävettää.

Kellon kyttääminen, rahojen laskeminen ja naisen vakoileminen pienten alheiden ja epätarkkuuksien etsimiseksi paljastavat,

että miehellä on kontrolloiva persoonallisuushäiriö,

jossa viitteitä riippuvaisesta/ ripustautuvasta häiriöstä. Tällaisen miehen voi parantaa: lääkkeet, terapia ja jokin kiva harrastus, jossa saa juttuseuraa.

3. Miehellä on epärealistisia odotuksia naisesta.

Juoksee mielenkiintoisen, boheemin kaunottaren perässä ja ihailee tätä,

koska on itse niin arka, jäyhä ja täysin aloitekyvytön.

Aluksi mies paistattelee ekstrovertin naisen rinnalla, seuraa tätä, kuuntelee joka sanan,

koska itsellään ei ole mitään mielipiteitä tai puhuttavaa.

Lopulta nainen väsyy murjottavaa statistiin,

joka on suhteessa kuin jokin persoonaton varjo vailla omaa tahtoa.

Mies loukkaantuu, jos nainen on temperamenttinen: hän ei ole vakaa ja arkaa miestä pelottaa. Hän raivostuu ja alkaa syytellä naista.

Miehen ongelma on estyneisyys, aloitekyvyttömyys, ja passiivisaggressiivisuus, joka saattaa puhjeta myös varsinaiseksi raivoksi miehen ollessa silloin vaaraksi ympäristölleen.

Oman käytöksensä epäloogisuutta ja epärehellisyyttä mies ei huomaa.

Aggressiivinen persoonallisuushäiriö,

jossa myös skitsoideja piirteitä. Tällainen mies antaa omalaatuisen vaikutelman,

inhoaa raivokkaasti niitä joita pelkää,

tässä tapauksessa naisia,

haluaa huomion kohdistuvan omaan itseensä,

eikä kestä minkäänlaista itseensäkohdistuvaa arvostelua.

Lääkitys sekä sopiva palveluasumisen muoto olisivat paikallaan. Kaikenlaiset Tinderit pois näin vajaakuntoiselta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Noissa pihtauskuvioissa on naisen näkökulmasta aika iso ongelma. Niissä ei saa seksiä. Tuntuisi täysin naurettavalta esittää jotain siveyden sipulia ja kärsiä puutteesta ja lisäksi ylläpitää sellaista ajatusmaailmaa, että nainen jotenkin menee pilalle siitä, jos ihan yhtälailla kuin mies pitää seksistä ja suhtautuu siihen halukkaasti. 

Elän kuten opetan. :) Menen sänkyyn jos huvittaa, mitä käy harvoin, kun olen valikoiva ja kiinnostun seksimielessäkin vain pienestä osasta miehiä. Mutta kun menen, en pätkääkään mieti sitä, mitä mies ajattelee jonkun 50-lukulaisen siveyskäsityksen mukaan.

Minua ei kiinnosta, mitä mieltä mies on siveydestäni, en ensinnäkään edes pyri olemaan siveä ja toiseksi haen hyvää seksiä, en arvioita minusta ihmisenä. Seksikumppanit ovat olleet kivoja ja kilttejä miehiä, joiden kanssa on ollut yleensä pidempikin juttu jos sänkyyn asti ollaan menty (kumpikin haluaa läheisyyttä ja seksiä, vaikka perisuhdetta ei olekaan ihastumisen puuttuessa). Jos he kuitenkin salaisesti tuomitsisivat minut, se kertoisi heistä jotain, ei minusta. :)

Jos kiinnostun itse romanttisesti, tuon asian esille riittävän aikaisin. Jos mies kavahtaa asiaa, sitten kaikessa ystävyydessä jatkamme eri suuntiin. En jää arpomaan kenenkään tykkäämisiä - ja totta puhuen, kuten joku muukin on sanonut ketjussa, yleensä asia selviää ihan sillä että oikeasti miettii, miten toinen käyttäytyy. Jos olen epävarma miehen tunteista, on melko todennäköistä, että niitä ei ole. 

Olen nyttemmin parisuhteessa. Suhde alkoi sängystä, kumpikaan ei hakenut vakavampaa. Tässäkin parisuhteessa olen täysin uskollinen, kuten aina ennenkin. Jos sinkkuunnun, sitten taas samalla tapaa eteenpäin. 

Lainaan vielä itseäni, jotta jatko on helpompi hahmottaa.

Jos haluat pelimiehen, pelaa ihmeessä. Jos haluat mutkattoman, draamattoman suhteen, tee kuten minä teen. Mies on minulle hyvä ystävä ja minä hänelle, emme juuri koskaan riitele vaan keskustelemme asioista. Kumpikin on hyvin tasainen luonne ja kaipaa suhteelta ihan niitä perusasioita, tavallista elämää jota jakaa tärkeän ihmisen kanssa. 

En ole koskaan pelannut miehiä ja olen ollut aikuisiällä suurimman osan aikaa parisuhteessa. Suhteet ovat olleet hyviä ja päättyneet erilaisiin toiveisiin tulevaisuudesta, ei draamaa. Tämä kaikki siten, että ei heittäydy pelattavaksi objektiksi, vaan tekee itse päätökset (myönnän kyllä että on aika sattumaa, tuleeko oikeanlaisia ihmisiä vastaan. Tuli tai ei, haluan aitoja suhteita joten olen aito.) 

Olisi kiva vertailun vuoksi kuulla, millaisia suhteita saa, jos pelaa. :)

Vierailija kirjoitti:

"Ihan nätti"

Luulen, että vastaus ongelmaan löytyy noista kahdesta sanasta rivien välistä luettuna.

Vastimattomaan ulkonäköön kun lisätään ripaus kaheliutta ja takertuva omistushaluinen luonne, niin kuka tahansa tervejärkinen mies kaasuttaa auringonlaskuun taakseen katsomatta.

Sananvapautta vois kyllä hieman rajoittaa; avohoidokeilta ainakin.