onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

En mitenkään kykene ymmärtämään vakaassa ja vakavassa parisuhteessa tällaista sun ja mun rahat -mentaliteettiä. Varsinkin jos ollaan naimisissa ja/tai on yhteisiä lapsia. Entisaikaan oli miehen ylpeys, että hän elätti perheen. Nykyään mies saa törsäillä miten vaan ja naisen on pantava kaikki perheen kassaan. Ja samaan aikaan joku elämästä vieraantunut ja katkeroitunut huutelee lompakkoloista...

Onko tuo ilmiö joku osoitus tästä varsin minäkeskeisestä maailmanmenosta? Puolisoa ja omia lapsia ei enää nähdä osana omaa yksikkökään? Omana perheenä joka on tiivis osa omaa arkielämää? Vaan jonain kämppiksinä joita on pakko sietää? Siinä vaiheessa kannattaisi erota ja kasvaa aikuiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavaperheessä ainakin saattaa isä ja lapset lähteä ulos syömään ja kotihoidontuella vauvan kanssa oleva äiti jää lämmittämään purkkihernekeittoa itselleen. Ollaan muiden tuttujen kanssa ihmetelty noita usein eikä vaan tajuta tätä yhtälöä.

Tajuavat etteivät tuo sitä vauvaa ravintolaan parkumaan. Hyvä siis, ehkä ihan yhdessä sovittu juttu?

Meillä minä olen kotona, ansiosidonnaisella, mies töissä. Mies siis tienaa enemmän, mutta maksaa asuntolainaa. "Juoksevat kulut" maksetaan puoliksi. Itse en enää meinaa töihin mennä, alan elellä säästöilläni, en todellakaan odota että mies elättää. Ihan sama elintaso meillä on (ei lapsia).

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?

Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.

Elatusvelvollisuus ja 'sama elintaso' ovat kaksi eri asiaa. En tunne lainkohtaa, mutta sen verran tiedän kyllä, ettei se määrittele, että jos puoliso lähtee Alpeille laskettelemaan ja ostaa itselleen sitä varten 5000€ kamppeet täytyy hänen maksaa myös samat jutut sille köyhemmälle puolisolle.

Elatusvelvollisuus on aika karu perustarpeiden kattaminen.

Mä olen kotona lasten kanssa. Mies töissä ja tienaa ihan hyvin. Yhteinen tili, kaikki rahat samaan tiliin. Miehellä on kyllä oma säästötili, mistä joskus ostelee jotain jos haluaa, vaikka kalliimmat lahjat mulle ;) en kysele.

Käytän yhteistä tiliä kun haluan ostaa jotain. Jos isompaa, tietenkin jutellaa asiasta ensin. En todellakaan ole mikään shoppailija, lähinnä kymppi pari silloin tällöin. Ei tarvitse kysyä lupaa tietenkään. Asuntolaina yhteinen, molemmilla paperilla omat velat, mutta käytännössä mies maksaa. Muutenkin hoitaa ksikki rahahommat ja laskut jämptinä ihmisenä. Itse olen vähän huolettomampi, joten sopii meille.

Meillä tilillä on aina rahaa eikä tarvii miettiä ja kysellä. Jos joskus onkin joku suurempi asia hankittu (ei ostella velaks), niin mies kyllä sanoo että elellään hissukseen ens kuuhun. Ja silloinkin lähinnä tarkottaa, ettei nyt laiteta kodinkoneita kerralla vaihtoon.

Tää on tätä nykyaikaa. Kotona lasten kanssa oleva vaimo on miehelle pelkkä "lompakkoloinen" jota miehen ei tarvitse mitenkään tukea taloudellisesti ja kotihoidontukikin pitäisi lakkauttaa että saataisiin "kotona lorvivat äidit" ns. oikeisiin töihin. Ja jos nainen tulee raskaaksi vähän huonoon aikaan niin mies pakoilee vastuutaan vaatimalla aborttia ja uhkaamalla jättää naisen (turha luulo, elarit joutuu maksamaan silti) ja kiittää onneaan siitä että ehkäisyvälineillä (joiden sivuvaikutuksista kärsii vain nainen) saadaan pidettyä mokoman lorvijan sikiäminen kurissa. Seksi toki kelpaa ja sitä pitäisi saada aina kun mieli tekee mutta siitä seuraava vastuu (=vauva) ei sitten innostakaan.

Meillä mies töissä ja minä työtön. Olemme aina maksaneet pakolliset menot & ruoat ym. 50/50.

Nyt kun olen kotona ja saan vähemmän rahaa, maksan luonnollisesti vähemmän.

Kuitenkin molemmilla on myös omaa käyttörahaa, johon kummallakaan ei ole "nokan koputtamista". Molemmat saavat tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa, kunhan laittaa yhteiseen pottiin oman osuutensa maksukyvyn mukaan.

Tietenkin, kun työllistyn, alan kustantaa itse enemmän yhteisiä menoja, mutta siihen asti miehellä on se suurempi taakka :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lompakkoloisiminen on yhä vähenemään päin ja hyvä niin.

Mitä lompakkoloisimista se on hoitaa yhteistä lasta kotona? Haloo kyse on perheestä! Omasta vaimosta ja omasta lapsesta!

Mutta jos nainen on reittä pitkin paksuksi pamahtamalla sen perheen omin päin tai muiden naisten kanssa sopimalla perustanut ja kieltäytynyt työhön lähdöstä tai on muuten sellainen ettei mihinkään työhön kelpaa niin kysymys ei ainakaan ole omasta vaimosta, eikä ehkä omaksi koetusta lapsestakaan vaan naisesta joka meillä asuu ja hänen lapsistaan vaikka mies olisi lapsen siittänytkin. Silloin ihan oikeutettua että jos miehellä on isommat tulot ja enemmän varallisuutta niin hän saa enemmän niistä nauttiakin. Lompakkoloisia nainen pihalle sitten kun lapset muuttavat kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on tätä nykyaikaa. Kotona lasten kanssa oleva vaimo on miehelle pelkkä "lompakkoloinen" jota miehen ei tarvitse mitenkään tukea taloudellisesti ja kotihoidontukikin pitäisi lakkauttaa että saataisiin "kotona lorvivat äidit" ns. oikeisiin töihin. Ja jos nainen tulee raskaaksi vähän huonoon aikaan niin mies pakoilee vastuutaan vaatimalla aborttia ja uhkaamalla jättää naisen (turha luulo, elarit joutuu maksamaan silti) ja kiittää onneaan siitä että ehkäisyvälineillä (joiden sivuvaikutuksista kärsii vain nainen) saadaan pidettyä mokoman lorvijan sikiäminen kurissa. Seksi toki kelpaa ja sitä pitäisi saada aina kun mieli tekee mutta siitä seuraava vastuu (=vauva) ei sitten innostakaan.

Näin on ja hyvä niin. Normaali aikuinen ihminen harrastaa seksiä ja suunnittelee perheen perustamisen sen kanssa jonka kanssa sen haluaa ja silloin kun haluaa. Joko biologisesti, adoptoimalla, hedelmöityshoidoilla tai miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lompakkoloisiminen on yhä vähenemään päin ja hyvä niin.

Mitä lompakkoloisimista se on hoitaa yhteistä lasta kotona? Haloo kyse on perheestä! Omasta vaimosta ja omasta lapsesta!

Mutta jos nainen on reittä pitkin paksuksi pamahtamalla sen perheen omin päin tai muiden naisten kanssa sopimalla perustanut ja kieltäytynyt työhön lähdöstä tai on muuten sellainen ettei mihinkään työhön kelpaa niin kysymys ei ainakaan ole omasta vaimosta, eikä ehkä omaksi koetusta lapsestakaan vaan naisesta joka meillä asuu ja hänen lapsistaan vaikka mies olisi lapsen siittänytkin. Silloin ihan oikeutettua että jos miehellä on isommat tulot ja enemmän varallisuutta niin hän saa enemmän niistä nauttiakin. Lompakkoloisia nainen pihalle sitten kun lapset muuttavat kotoa.

Ei nainen voi perustaa perhettä omin päin muuten kuin käymällä spermapankissa tai adoptoimalla yksin. Jos olet harrastanut seksiä hänen kanssaan niin olet tehnyt tietoisen valinnan siitä että saatat tulla isäksi ja joutua maksumieheksi. Mikään ehkäisyväline kun ei ole sataprosenttisen varma vaan raskaaksi voi tulla jopa silloin kun molemmat osapuolet on steriloitu.

Jos siis haluat nauttia seksistä ilman pelkoa isäksi tulemisesta niin hanki kahdeksankymppinen vaimo.

Mielestäni, jos lapsia on, tulisi rahojen olla yhteisiä. Mutta minusta on ihan luonnollista, että minä ja mieheni elämme avoliitossa ilman lapsia, niin omat rahat on omia rahoja. Minä vielä opiskelen ja mies käy ihan perus palkkaisessa työssä. En ymmärrä miksi minun pitäisi saada osuuteni miehen työllä tienaamasta palkasta kun itse olen valinnut mennä opiskelemaan. Me elämme sellaista elintasoa johon munkin rahat riittää ja mies voi palkastaan luonnollisesti säästää ja ostaa isompia juttuja kuten autoa, tietokonetta, kotiteatteria yms. En ole yhtään epätyytyväinen tähän tilanteeseen. Kun itse valmistun ja pääsen työelämään, on mun vuoro ostaa isoja juttuja :) valintoja,valintoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tätä nykyaikaa. Kotona lasten kanssa oleva vaimo on miehelle pelkkä "lompakkoloinen" jota miehen ei tarvitse mitenkään tukea taloudellisesti ja kotihoidontukikin pitäisi lakkauttaa että saataisiin "kotona lorvivat äidit" ns. oikeisiin töihin. Ja jos nainen tulee raskaaksi vähän huonoon aikaan niin mies pakoilee vastuutaan vaatimalla aborttia ja uhkaamalla jättää naisen (turha luulo, elarit joutuu maksamaan silti) ja kiittää onneaan siitä että ehkäisyvälineillä (joiden sivuvaikutuksista kärsii vain nainen) saadaan pidettyä mokoman lorvijan sikiäminen kurissa. Seksi toki kelpaa ja sitä pitäisi saada aina kun mieli tekee mutta siitä seuraava vastuu (=vauva) ei sitten innostakaan.

Näin on ja hyvä niin. Normaali aikuinen ihminen harrastaa seksiä ja suunnittelee perheen perustamisen sen kanssa jonka kanssa sen haluaa ja silloin kun haluaa. Joko biologisesti, adoptoimalla, hedelmöityshoidoilla tai miten vaan.

Normaali aikuinen tiedostaa sen että raskaaksi tulemisen mahdollisuus on olemassa aina kun harrastaa seksiä vaikka olisi kuinka mitkä ehkäisyt käytössä. Siksi normaali aikuinen ei oletakaan että voisi valita harrastaa seksiä ilman että on huonon mäihän sattuessa valmis ottamaan vastaan mahdolliset vahinkolapset ja niiden mukana tulevan vastuun.

Seksikumppanien valinta ja se missä elämäntilanteessa seksiä harrastaa on siis osa perhesuunnittelua. Jos et halua lasta jonkun satunnaisen baaripanon kanssa niin älä harrasta satunnaisia baaripanoja.

Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa,  omat vaatteensa, omat huvituksensa  jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta. 

Meillä tämäkin asia on toisinpäin. Olen itse hyvätuloinen ja mies pitkäaikaistyötön. Olen maksanut meillä niin asunnon kuin elinkustannuksetkin - siitä huolimatta, että lapsiakin on monta. Hyvätuloisen äitiysrahakin on sen verran korkea, että silläkin pärjää ensimmäisen vuoden hyvin, ellei velkaa ole ja säästöjä on kertynyt... Se, että maksan kulumme lähes yksin ei haittaa yhtään, mutta se haittaa, ettei mies haluaisi elää sellaista elintasoa, mihin minulla on varaa. Maksan mielelläni miehelleni esim. ulkomaanmatkat ja kunnollisen ruuan, mutta miespä haluaisikin matkustaa ja syödä mahdollisimman halvalla. Luulen, että johtuu osittain siitä, ettei haluaisi minun maksavan elämisestämme sellaisia summia, joihin ei itse pysty. Mielelläni maksaisin, jotta saisimme kaikki nauttia!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tätä nykyaikaa. Kotona lasten kanssa oleva vaimo on miehelle pelkkä "lompakkoloinen" jota miehen ei tarvitse mitenkään tukea taloudellisesti ja kotihoidontukikin pitäisi lakkauttaa että saataisiin "kotona lorvivat äidit" ns. oikeisiin töihin. Ja jos nainen tulee raskaaksi vähän huonoon aikaan niin mies pakoilee vastuutaan vaatimalla aborttia ja uhkaamalla jättää naisen (turha luulo, elarit joutuu maksamaan silti) ja kiittää onneaan siitä että ehkäisyvälineillä (joiden sivuvaikutuksista kärsii vain nainen) saadaan pidettyä mokoman lorvijan sikiäminen kurissa. Seksi toki kelpaa ja sitä pitäisi saada aina kun mieli tekee mutta siitä seuraava vastuu (=vauva) ei sitten innostakaan.

Näin on ja hyvä niin. Normaali aikuinen ihminen harrastaa seksiä ja suunnittelee perheen perustamisen sen kanssa jonka kanssa sen haluaa ja silloin kun haluaa. Joko biologisesti, adoptoimalla, hedelmöityshoidoilla tai miten vaan.

Seksin harrastamista ja perheen perustamista ei voi täysin erottaa toisistaan jos hedelmällisessä iässä oleva mies harrastaa seksiä hedelmällisessä iässä olevan naisen kanssa. Ehkäisyn avulla se onnistuu jopa 98-99%:sesti mutta ei koskaan täysin.

Jos siis haluat jotenkin erikseen suunnitella lasten hankkimista niin tee se selibaatissa.

Kyllä on ja ihan koulutukseen ja sivistyksentasoon katsomatta. Omassa lähipiirissäni olen seurannut sekä maisteri-maisteri pariskuntaa, että amis-koulutjäikesken pariskuntaa. Molemmissa oli sama tilanne, että nainen kituutti lasten kanssa vuosia kotona ja mies eleli omilla rahoillaan kuten huvitti. Tässä korkeastikoulutetussa perheessä naisen vanhemmat antoivat säännöllisesti tyttärelleen rahaa, että pystyi edes jotenkin osallistumaan miehensä järjestämään elämään. Todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Miksi olet yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa et halua syödä, matkustaa, käydä konserteissa yms?

En oikein tiedä mitä ajatella palstan tarinoista kahden elintason perheistä, ne tuntuvat olevan liian far out. Niissähän vaimo maksaa pienestä kotihoidontuesta puolet ruuasta ja asumisesta ja kaikki lapsen kulut. Eli siis naisen tulot ovat yhteiset, miehen tulot hänen omansa. 

Ainoa oikeudenmukainen tapa jakaa menot perheessä on suhteessa tuloihin, ei 50/50. 

Tuo 50/50 jakohan niihin eri elintasoihin juuri johtaa. Pienempituloisen koko palkka menee yhteisiin menohin ja toiselle jää sitten kivasti itsensä hemmotteluun.

Tähmä johtuu siitä että naisilla on pyrkimys naida itseään parempia miehiä yhdistettynä siihen että nykynaisen täytyy osoittaa pärjäävänsä omillaan. Pienemipituloisena yrität sitten kituutella varakkaamman miehen mukana, mutta niin että ei ole varaa samaan elintasoon.

Siksipä lainaamasi kommentoija sanoikin, että oikeudenmukaista olisi jakaa menot suhteessa tuloihin!

Minä luen tätä keskustelua huuli pyöreänä - mihin tämä maailma on menossa? Meillä on avioehto (tehkää -aina!) mutta niin kauan kuin ollaan yhdessä oltu on se maksanut, joka on pystynyt - kun opiskeltiin mentiin miehen palkkatuloilla ja minun pienellä perinnölläni ja kun olin kotona hoitamassa lapsia maksoi mies jopa luottokorttilaskuni (tosin en ole koskaan 'tuhlannut' rakennekynsiin ja suihkurusketuksiin)?- mies jopa 'vaati' minua ostamaan uusia vaatteita ja kannusti harrastamaan, vaikka taisi mennä hänen piikkiinsä. Olihan se nyt hänenkin etunsa että perheen äiti voi hyvin ja näytti ihmiseltä?

Mutta kun 50/50 ei ole suhteessa tuloihin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?

Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.

Elatusvelvollisuus ja 'sama elintaso' ovat kaksi eri asiaa. En tunne lainkohtaa, mutta sen verran tiedän kyllä, ettei se määrittele, että jos puoliso lähtee Alpeille laskettelemaan ja ostaa itselleen sitä varten 5000€ kamppeet täytyy hänen maksaa myös samat jutut sille köyhemmälle puolisolle.

Elatusvelvollisuus on aika karu perustarpeiden kattaminen.

Kannattaisi sitten tutustua lakiin. Se nimenomaan ei tarkoita vain niukkaa peruselatusta. Toisen henkilökohtaiset tarpeet täytyy rahoittaa myös. Käytännössä sama elintaso, mutta tuskin mitään tonnien överihankintoja kuitenkaan.

Naisen kannattaa ottaa salarakas ja nauttia tästä lyhyestä elämästä jos tollaisessa suhteessa on pakko elää

Meillä minä olen kotona ja mies työssä. Molemmilla on oma talous sekä perheen yhteinen. Molemmilla on ollut oma yksiö/kaksio ja oma asuntovelka yhteen muutettaessa, asunnot myytiin ja ostettiin perheelle melko uusi n. 100 neliön omakotitalo. Otettiin vähän enemmän asuntolainaa kuin oltaisiin tarvittu ja laitettiin osa myyntihinnoista osakkeisiin (kummallekin oma salkku, molemmilla oli jo jonkin verran aiemmin säästettyjä/lahjaksi saatuja/perittyjä osakkeita). Tällä hetkellä miehellä isommat tulot kun hänellä on ansiotulot sekä jonkin verran osinkotuloja, minulla äitiyspäiväraha  ja osinkotuloja. Lisäksi lapsilisät. Kuluja normaalit ruoka, vakuutukset, asumiskulut, asuntolaina. Työhön lähden kun tämä kuopus on kaksi. Pärjätään ihan hyvin, elintaso ei ole juurikaan pudonnut molempien työssäkäyntipäivistä koska silloin sijoitimme osinkotuotot, nyt nostamme ne. Osakesalkku korvaa sitten aikanaan myös näitä kotonaolon aikana (reilu 3 vuotta) menettämiäni tulevia eläkkeitä. Meillä on varaa käydä esim. etelässä kerran vuodessa vaikka viime talvena jäikin välistä koska olin raskaana. Mies kuluttaa harrastuksiin jonkin verran enemmän kuin minä, kuluja ei kovin tarkasti jaeta mutta molemmat maksavat niitä. Tällä hetkellä ei säästöön jää kuin sitä pahan päivän varaa eli ei mitään pitkäaikaissijoituksiin.