Tv-ohjelma tai elokuva, joka pelotti teitä lapsena ja jätti traumat?

Vierailija kirjoitti:

Alfred J Kvakin jakso jossa Alfredin vanhemmat jää auton alle ja kuolee. Olin ehkä kolme kun näin sen ja muistan elävästi miten paha mieli siitä tuli.

Joskus pienenä näin myös vahingossa jotain pätkiä jostain 911-ohjelmasta joka perustui tosielämän hätäpuheluihin, oli vähän rankkaa kamaa.

Uinu uinu lemmikkini-leffan näin myös ihan liian nuorena, näin pitkään painajaisia siitä kissasta.

Onpas mulla ollut traumaattinen lapsuus :D

Alfred J Kwak oli tosiaan surullinen, se alku siis etenkin. Ja tota 911-ohjelmaa katottiin aina perheen kanssa ja itekin oli pakko kattoa, kun ei kehdannut sanoa, että pelotti/ahdisti ne tapaukset. Olin tolloin kyllä jo kouluikäinen eli ei olis ehkä kuulunut pelottaa, mutta oli mun mielestä ahdistava ohjelma.

..tsekkasin, niin se ohjelma taisi siis olla nimellä Hälytys 911 / Rescue 911 (v. 1989–1996)

Alfred Hitchcockin Linnut. Olin varmaan jotain 12-vuotias ja jostain syystä yksin kotona, kun se tuli. Sen jälkeen meni vuosia niin, että jos jollekin sähkölangalle erehtyi enemmän kuin kolme kottaraista yhtä aikaa istumaan, mua alkoi hirvittämään.

Muistan myös tv-sarjan nimeltä Kaikkien rakkaitteni puolesta, joka kertoi juutalaismiehestä, joka ensin menetti lapsuutensa perheen Treblinkan keskitysleirillä ja myöhemmin vielä vaimonsa ja neljä lastaan jossain tulipaloon liittyvässä onnettomuudessa. Se ei niinkään pelottanut, mutta järkytti.

Onnistuin joskus 90-luvulla näkemään jakson pari sarjaa, joka oli silloin ainakin ihan jäätävän pelottava, pitkään en muistanut siitä muuta kuin jonkun haudalla kasvavan puun ja ahdistavan kohtauksen, missä oveen ilmestyi verisillä kirjaimilla teksti "someone's at the door". Lopulta muutama vuosi sitten selvisi, että kyseessä oli sarja nimeltä American Gothic, suomeksi nimi taisi olla Piru irti. Pitäis varmaan katsoa uudestaan nyt ja kokeilla vieläkö pelottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Gohstbusters 2? Siinä on sellainen taulunhenki, joka täyttää rakennuksen limalla ja varastaa jonkun vauvan... minulle selvisi vasta aika myöhään, että kyseinen elokuva on komedia, eikä kauhu elokuva. Hrrr... kamala.

Tää pelotti muakin! Se kohtaus missä se aave tulee niiden vaunujen kanssa varastamaan sen vauvan... hyi helvetti. 

Manaaja. Ikää oli varmaan joku 10v. ja totta kai sitä piti kaverin kanssa katsoa. Siinä vaiheessa kun se likka tuli rapukävelyllä alas portaita(?) lähdin itkien kotiin. Minulla meni viikkoja kauheissa pelkotiloissa, olin (tai olen vieläkin) tosi herkkä. Manaajaa en ole vieläkään kyennyt katsomaan enkä varmaan koskaan pystykään.

Lastenohjelmista traumat jätti Varokaa heikkoja jäitä. Mekin kun satuttiin asumaan meren vieressä ja usein talvella mentiin jäille kävelemään vanhempien kanssa niin huutohan siitä minun osaltani tuli. En halunnut tippua jäihin. Vielä tänä päivänäkin kun päädytään tuonne jäille (toki katsotaan että jää on kestävää jne.) niin mieleen tulee tuo ohjelma.

Carinin Paronitar myös täällä!

Leikittiin pikkusiskon kaa sitä kuolinkohtausta kesämökin aitan kuistilla. Huom emme saaneet katsoa sarjaa kotona, kaverin kotona nähtiin vähän, ja se riitti!

Terkkuja sinulle, Ikätoveri, lainaus ei nyt onnistunut, mutta halusin silti sanoa sanasen....

Miz kirjoitti:

Onnistuin joskus 90-luvulla näkemään jakson pari sarjaa, joka oli silloin ainakin ihan jäätävän pelottava, pitkään en muistanut siitä muuta kuin jonkun haudalla kasvavan puun ja ahdistavan kohtauksen, missä oveen ilmestyi verisillä kirjaimilla teksti "someone's at the door". Lopulta muutama vuosi sitten selvisi, että kyseessä oli sarja nimeltä American Gothic, suomeksi nimi taisi olla Piru irti. Pitäis varmaan katsoa uudestaan nyt ja kokeilla vieläkö pelottaa. 

Tämä on hyvä sarja, suosittelen katsomaan! Ihana nuori Sarah Paulson tekee tosi hyvän roolisuorituksen Merly Annina :) "Someone's at the door, someone's at the door, someone's at the door, someone's at the door, someone's at the door..." Myös sarjan loppuratkaisu on 5/5.

Pelkäsin lapsena ketjussa jo mainittuja Twin Peaksin BOBia (etenkin se sohvan selkänojan takaa hyökkääminen saa karvat pystyyn vieläkin, kun ajattelen), Pikku Kakkosen heikkoja jäitä ja Pet Semataryn kissaa. Myös ensimmäinen Candyman sai minutkin varomaan peilejä pitkän aikaa.

Lisäksi näin sellaisen (nyttemmin tosi kornin) kauhuelokuvan kuin The Swarm, joka taisi suomeksi olla Tappaja-ampiaiset. Muistan ikuisesti kohtauksen, jossa perheen piknikki päättyy siihen kun vanhemmat kieriskelevät niityllä ampiaisten peittäminä ja lapsi yrittää paeta paikalta autolla, joka kuorruttuu ampiaisilla. En kyennyt nukkumaan kunnolla varmaan kuukauteen näiden verkkokalvoilleni palaneiden kuvien vuoksi, enkä vieläkään ole lakannut pelkäämästä ampiaisia.

Poltergeist-leffoista jäi pelottamaan monta kohtausta, mutta etenkin se, kun perheen isä juo tequilan mukana madon jonka sitten oksentaa ulos ja se mato menee sängyn alle kasvamaan kunnon örkiksi. Myös Kane itsessään oli karmiva tyyppi.  

Mikä tuo Hiidenvirta oikein on ollut? Ei kuulosta ollenkaan tutulta. Tuo Painajainen sen sijaan, oliko siinä joku kohtaus, jossa jotain tekstiä väritettiin lyijykynällä esiin lehtiöstä? (Siis tietenkin niin, että lehtiön aiemmalla sivulla on ollut kirjoitusta ja sen painauma väritetään esiin seuraavalta sivulta.) Ja siinä katseltiin paljon valokuvia tai oliko jopa niin, että päähenkilö oli valokuvaaja? Minulla on toooodella etäinen mielikuva jostakin tällaisesta murhamysteeristä. Olisipa kiva nähdä se uudestaan!

Aika moni täällä jo mainittu muistuu minunkin mieleeni :O Pelottaako?-sarjan kamalin jakso oli ehdottomasti se, missä koulun uimalassa asui kummitus joka saatiin näkyviin jollakin kemistisetillä. Tässä kuva möröstä https://img.buzzfeed.com/buzzfeed-static/static/2015-06/16/16/enhanced/… (älä avaa jos pelästyt helposti!!!)

Sitten on ihan varhaislapsuudesta jäänyt mieleen kummittelemaan muutama jännä, tietysti vanhemmilta salaa tiirailtu ohjelma, joiden nimistä ei ole tietoa.

Yksi oli (muistaakseni) suomalainen ohjelma/leffa jossa nainen kolkkaa vaasilla tms. miehen kuoliaaksi ja rullaa hänet sitten mattoon sisälle. Seuraavassa kohtauksessa ruumis on sinivihreä ja nainen lähtee dumppaamaan sitä mattorullaa johonkin tienposkeen. Mahtaako kukaan muistaa? :D Joskus 90-luvun keskivaiheilla muistaakseni tuli.

Toinen oli muistaakseni amerikkalainen ohjelma jossa mies istuu lentokoneessa ja siinä oli joku kalkinvalkoinen kummitus(?) vieressä, joka pelotteli miestä uhkaamalla tiputtaa tämän lentokoneesta. Seuraavassa kohtauksessa mies säpsähtää hereille ja toteaa kaiken uneksi, mutta sitten tämä mörkö hyppää jostain ja mies lopulta tippuu kuolemaansa ensin roikuttuaan vähän aikaa käsillään jostakin. Saattoi olla kyllä joku pilvenpiirtäjäkin lentokoneen sijasta, muistikuva on erittäin hatara!

Ruohometsän Kansa oli myös yksi joka aiheutti unettomia öitä, tosin sen vanhemmat antoivat mukisematta katsoa koska "kaikki piirretythän on lapsille". Hyi se kohtaus kun puput tukehtuvat kuoliaaksi ja silmät melkein poksahtaa päästä

Nasse-sedästä sain traumat. Hysteerisenä olen itkenyt ja huutanut, että televisio pitää sammuttaa!

Ihan aikuisenakin alkoi vähän jänskättämään, kun näin sen Morson töllössä. Oikeestiko oli lastenohjelma  :O ?

Vierailija kirjoitti:

Ihan aikuisenakin alkoi vähän jänskättämään, kun näin sen Morson töllössä. Oikeestiko oli lastenohjelma  :O ?

On oikeasti lastenohjelma,tuli joskus Pikku Kakkosessa tai jossain.Yksi eniten lapsia traumatisoinut hahmo,jossain artikkelissa listattiin näitä 😂

Muumeissa on myös joskus ollut "liian jänniä" kohtauksia,muistaakseni ahdistuin erityisesti jaksosta,jossa Muumit löysi aution makajakan ja jäärouvajaksosta.Noita ja Mörkö oli pelottavia tyyppejä.

Perhepäivähoitajalla katsottiin varmaan parikin kertaa Jumanji. Oli aika kammottava :D

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tosi pelottavia, mutta tarumoja ei jäänyt

- Triffidien kapina, ne liikkuvat lihansyöjäkasvit

- Carinin paronittaren katkera kohtalo, se laulu, ksuniit rakastavaiset, se valkoinen yöpaita ja etenkin se verinen kädenjälki, joka tihkui verta kuoleman vuosipäivänä

- Safiiri ja Teräs https://www.youtube.com/watch?v=_gjHmEUiaxo ja etenkin se supercreepy lastenloru: upstairs downstairs...

- yhdestä ihan tavallisen musiikkiohjelman hieman kierosilmäisestä harmonikan soittajasta näin kuumeessa kauheita painajaishoureita

terveisii 70-80-lukujen taitteesta :)

Muistaako joku Triffidien kapinan ja Safiirin ja Teräksen aikoihin (tai pari vuotta myöhemmin) tuli joku brittiläinen(?) sarja, joka sijoittui suurin piirtein 1800-luvun loppuun. Siinä oltiin yhdessä kohtaa ruumishuoneella, jossa makasi nimettömiä kuolleita joita kukaan ei ollut tunnistanut. Huonetta jäähdytettiin kylmällä vedellä, jota valui jostain letkuista tai putkista. En nyt viitsi tarkemmin kuvailla näkyä mutta oli aika hirveä. Sarjassa oli myös seksiä (muualla kuin ruumishuoneella), joten se oli aika shokkimatskua siihen aikaan. Pääosaa esittävällä naisella oli tummat pitkät hiukset ja usein valkoisia/vaaleansävyisiä vanhan ajan vaatteita, ja seksikohtauksissa joku valkoinen alushame/yöpaita tms.

Kenny Everett Shown tanssiryhmä Hot Gossip. Muijat veti spagaatteja niin että karvat vaan vilkkui pikkuhousujen alta.

Tappajahai. Kurkin salaa, kun vanhempani katsoivat sitä ja näin juuri sen kohdan, missä hai syö miestä. Kuten arvata saattaa, elämäni suurin pelko ovat hait, saatan saada paniikkikohtauksia tai alan itkeä tms. jos niitä näen.

Hopeanuolen Akakabuto oli lapsena myös mulle kauhistus. Pelkäsin, että semmoinen jättikarhu käy kimppuun kotimatkalla (asuin maalla).

Muumien mörkö pelotti myös lapsena, mutta sitten jossain kohtaa tajusin, ettei se mahtuisi etuovestamme sisälle. Mielikuvani alkoi yhtäkkiä naurattaa, mörkö siinä pelottavana tappelemassa terassin rappusia ylös ja änkemässä ovesta sisään ja jopa jäämässä jumiin. Tuon jälkeen en enää pelännyt mörköä.

Käyttäjä2033 kirjoitti:

Carinin Paronitar myös täällä!

Leikittiin pikkusiskon kaa sitä kuolinkohtausta kesämökin aitan kuistilla. Huom emme saaneet katsoa sarjaa kotona, kaverin kotona nähtiin vähän, ja se riitti!

Terkkuja sinulle, Ikätoveri, lainaus ei nyt onnistunut, mutta halusin silti sanoa sanasen....

Sehän on tosi juttu. Tai siis se paronitar on ollut olemassa ja tapettu joskus 1500-luvulla, mutta ne veriset kädenjäljet yms. on varmaan sepitetty myöhemmin.

Lapsuudesta muistan sarjan jonka nimi taisi olla Sätkyjä ja täristyksiä tai vastaava. Pelkkä tunnarin näkeminen aiheutti kamalia painajaisia ja ohjelman tapahtumat pyörivät ahdistavana mielessä päivisinkin. Se oli animoitu jonka tunnarissa vanha mies menee teatteriin hirviöäänten säestämänä ja syö popcornia joka taisi olla pieniä vihreitä hirviö-ötököitä. Se oli erään kaverini lempiohjelma ja piti livistää paikalta aina kun hän halusi sitä katsoa :D Kesti kauan ennen kun halusin syödä popcornia taas...

Mäkin olin tulossa sanoman Hopeanuolen Akaka buutto. Näin siitä pienenä painajaisia :(

Kivikasvojen Dracula-show, Safiiri ja Teräs.

Alfredin tekemä linnut