En taida pystyä ratkaisemaan ongelmaani älykkyyteni avulla

Minäkin puhun rönsyilevästi. Luulen, että se johtuu pikemminkin siitä, että en ole hirveän älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi epämääräinen esimerkki: koska olen empaattinen ihminen minun on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tätä ole. Mutta ei ihmekään. Onhan epäempaattisuus yksi tyhmyyden merkki ja tyhmyyttä en voi sietää.

Ei tämä ole esimerkki vaan paradoksi. Et tunne empatiaa tyhmiä kohtaan vaikka väität olevasi heitä empaattisempi.

Tosiasiassa tämä on peräti oxymoroni: "koska olen empaattinen ihminen minun on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tätä ole"

:D

Opitko tuon sanan enpusken kolumnista?

Hymiön olet oppinut Porvoksen pissaliisa lukiosta?

Kysymys on ehkä mieluummin sosiaalisuudesta. Jos ihminen kokee tarvetta saada hyväksyntää muilta ihmisiltä, hän ikäänkuin luonnostaan muokkaa omaa käytöstään siten, että sitä hyväksyntää tulee. Välkyllä ihmisellä se tarkoittaa sitä, että usein joutuu miettimään miten saisi asiansa ilmaistua riittävän selvästi, jotta kielellisesti vähän hitaammatkin pysyvät mukana.

Toisaalta jos tällainen haasteellisempi viestijä ei ole kovin sosiaalinen, eli ei hae muiden hyväksyntää tai pelkää heidän tuomiotaan, hän saattaa puhua kaikkien kanssa omalla tavallaan, ja osan kanssa synkkaa, ja muiden kanssa ei. Ongelmia muodostuu vain silloin jos monitasoinen viestijä haluaisi miellyttää yksioikoisia kanssakulkijoitaan ja kokee epäonnistumiset (joita sattuu varmasti) ikävinä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin puhun rönsyilevästi. Luulen, että se johtuu pikemminkin siitä, että en ole hirveän älykäs.

Ehkä kadotat itseltäsikin sen punaisen langan?

Ei rönsyilevä puhetapa mikään älykkyyden merkki ole, vaan kyse on käsittääkseni siitä, että jotkut älykkäät ovat todenneet itselleen ihan johdonmukaisen keskustelunetenemisen olevan muille ihmisille liian hankalaa seurattavaa.

Jotkut nyt vain ovat itseilmaisussaan monisanaisempia ja on myös ihmisiä, jotka suoltavat suustaan koko ajatusprosessinsa, mikä varmasti kuulostaa rönsyilevältä kenestä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on paljon haittaa, joista vain yksi on ulkopuolisuuden tunne.

Joo ja jos on vielä väliinputoajamallin älykäs. Kiva jos olet laaja-alaisella ja luovalla tavalla älykäs, muttet huipputasoa missään. Olet ehkä joku noin 120-125 äo, sinulla saattaa olla masennusta ja kiusattuna olon kokemuksia, voit käyttää vähän päihteitäkin ja olla seikkaileva ja utelias luonne.

Silloin olet yksinäinen. Et jaksa olla tavallisten kanssa pidempiä aikoja, mutta et jaksa myöskään ketään yliälykästä tylsää kapean segmentin nörttiäkään, joka ei myöskään pidä sinua yhtään minään =D

Minulla on yksi ehdotus mitä voi kokeilla.

Yritäpä saada itsesi mahdollisimman pahasti uupuneeksi. Väsytä itsesi täysin puolikuolleeksi, niin ettei sinulla ole energiaa mihinkään ylimääräiseen.

Itselläni karisee ilmaisusta silloin pois kaikki ylimääräinen kuona, jaksan pusertaa suustani ulos vain sen itse helmen, kun mätä ja kurainen simpukka jää risoine kuorineen sisälleni.

Joku muu saa ehdottaa kuinka tuo väsyttäminen olisi hyvä toteuttaa.

Itse en jaksa sitä enää pohtia. Mielestäni ehdotukseni oli hyvä ja oivaltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi epämääräinen esimerkki: koska olen empaattinen ihminen minun on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tätä ole. Mutta ei ihmekään. Onhan epäempaattisuus yksi tyhmyyden merkki ja tyhmyyttä en voi sietää.

Ei tämä ole esimerkki vaan paradoksi. Et tunne empatiaa tyhmiä kohtaan vaikka väität olevasi heitä empaattisempi.

Tässä mennään usein metsään, kun oletetaan että ollakseen empaattinen, älykäs, kaunis tai ahkera, täytyy olla absoluuttisen täydellinen siinä asiassa.

Kieli nyt vaan on tuollainen, että on tapana ollut sanoa, olen älykäs/empaattinen/hoikka, eikä että: minulla on jonkun verran älykkyyttä/kauneutta/nopeutta

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi ehdotus mitä voi kokeilla.

Yritäpä saada itsesi mahdollisimman pahasti uupuneeksi. Väsytä itsesi täysin puolikuolleeksi, niin ettei sinulla ole energiaa mihinkään ylimääräiseen.

Itselläni karisee ilmaisusta silloin pois kaikki ylimääräinen kuona, jaksan pusertaa suustani ulos vain sen itse helmen, kun mätä ja kurainen simpukka jää risoine kuorineen sisälleni.

Joku muu saa ehdottaa kuinka tuo väsyttäminen olisi hyvä toteuttaa.

Itse en jaksa sitä enää pohtia. Mielestäni ehdotukseni oli hyvä ja oivaltava.

Lisään vielä, että kun olet oikein pahasti väsynyt, niin et jaksa pulauttaa niitä helmiäsi enää millekään sioille, vaan tahdot säästää ne paremmille korville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On turhauttavaa yksinkertaistaa, hidastaa ja kaikin puolin vesittää omaa ilmaisuaan siksi, että vastaanottaja ei ole samalla aaltopituudella. Se on kuitenkin valitettavasti usein välttämätöntä hämmennyksen minimoimiseksi.

Myös minä koen usein olevani ajattelultani ja viestintätarpeiltani hyvin erilainen kuin suuri enemmistö. Koen, että hyvin usein tiedän jo puolesta sanasta mitä tuleman pitää, ja kun vastapuoli silti naatiskelee ja viivyttelee itsestäänselvyyksiä höpistessään, putoan kärryiltä eli omiin ajatuksiini. Eipä siitä yleensä haittaakaan ole, koska kun itsellä on laaja yleissivistys, hyvä soveltamiskyky ja aktiivinen mieli, aniharvoin tulee vastaan tylsiä keskusteluja, joissa oikeasti pitää keskittyä.

Jos taas vastapuoli puhuu nopeasti, sisällyttää keskusteluun mielenkiintoisia assosiaatioita, vitsejä ja asenteita, jaksan keskittyä vaikka koko yön. Samoin tällöin voin itse ilmaista itseäni vapaasti. Koen esim. töissä jatkuvasti, että joku puolen tunnin palaveri olisi voitu hoitaa kahdessa minuutissa, jos ihmiset eivät jankkaisi itsestäänselvyyksiä niin suurella hartaudella.

Olen samaa mieltä kanssasi. On todella turhauttavaa kun olet ennen muita perillä, ja yrität sieltä käsin, jonne he ovat vasta aloittamassa matkaa, heille kertoa, mitä näet ja mitä tuleman pitää.

Yleensä ihmiset närkästyvät ja pyörittelevät silmiään kuin hullulle, vaikka itsekin lopulta päätyisivät samaan lopputulemaan kunhan hitaammilla aivoillaan tarpeeksi saavat taivaltaa.

Joku tässä ketjussa aikaisemmin tiesi kertoa kuinka ollakseen älykäs, täytyisi osata/jaksaa mukauttaa puheensa toisen tasolle.

Olen hiukkasen eriävää mieltä siitä. Jos ajatellaan yleissivistystä ja tietopohjaa joka ihmisillä on, kuten ajatellaan normaalijakauman olevan äo:iden suhteen; suurin osa olisi tietopohjaltaan siellä 80-120 pinnan paikkeilla.

Tajuaakohan jengi kuinka suuria eroja se käytännössä tarkoittaa vaikkapa ihan normaaleiden ihmisten välilläkin, 90 versus 110????

Et voi koskaan tietää etukäteen mitä toinen tietää ja mitä ei. Joku tietää jostain jotain ja jostain ei.

Joku saattaa hokea JOO JOO JOO MÄ TIIÄN JOO, vaikka ei olisi peruskoulustakaan päässyt normaalisti läpi.

Exäni oli sellainen. Lähenteli oikeasti älyllistä kehitysvammaa, mutta osasi valehdellen piilotella todellisen tyhmyytensä, joo joo joo..tiedän tiedän tiedän.

Älykkyys ja yleissivistys ei aina kulje käsi kädessä. Ei ole mitenkään tavatonta, että huippuälykkään yleissivistys on vain se, mitä koulussa ja oppilaitoksissa on aikoinaan opetettu. Sen sijaan on varsin tavallista, että huippuälykkäällä on vain muutamia asioita, joista hän on kiinnostunut ja joista hän hankkii alati uutta tietoa. Läheskään kaikki huippuälykkäät eivät seuraa uutisia ja ajankohtaisia asioita kuin niiltä osin, miten ne koskevat hänen kiinnostuksensa kohteita.

Huippuälykkäilläkin on asioita, joista he eivät tiedä oikeastaan yhtään mitään eikä heitä välttämättä kiinnostakaan tietää. Olen älykkyydeltäni ihan tavis ja juuri siksi olisi erittäin mielenkiintoista joskus keskustella jonkin keskivertoa älykkäämmän kanssa vaikkapa aiheesta leipäjonojen tarpeellisuus ja tähän tarpeeseen johtaneet syyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on ehkä mieluummin sosiaalisuudesta. Jos ihminen kokee tarvetta saada hyväksyntää muilta ihmisiltä, hän ikäänkuin luonnostaan muokkaa omaa käytöstään siten, että sitä hyväksyntää tulee. Välkyllä ihmisellä se tarkoittaa sitä, että usein joutuu miettimään miten saisi asiansa ilmaistua riittävän selvästi, jotta kielellisesti vähän hitaammatkin pysyvät mukana.

Toisaalta jos tällainen haasteellisempi viestijä ei ole kovin sosiaalinen, eli ei hae muiden hyväksyntää tai pelkää heidän tuomiotaan, hän saattaa puhua kaikkien kanssa omalla tavallaan, ja osan kanssa synkkaa, ja muiden kanssa ei. Ongelmia muodostuu vain silloin jos monitasoinen viestijä haluaisi miellyttää yksioikoisia kanssakulkijoitaan ja kokee epäonnistumiset (joita sattuu varmasti) ikävinä.

Ihan hyvä pointti. Itse ehkä mieluummin ajattelisin tässä olevan kyse kuitenkin ennemminkin sosiaalisesta älykkyydestä / sosiaalisesta pelisilmästä, kuin hyväksynnän hakemisesta pelkästään hyväksynnän vuoksi. Keskustelija haluaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tietää, että se, että saa keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä tyhmäksi ei ole kovin järkevää asioiden etenemisen kannalta. Tai ylipäänsä ihmissuhteiden kannalta, harva voi elää pelkästään kaltaistensa ympäröimänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on ehkä mieluummin sosiaalisuudesta. Jos ihminen kokee tarvetta saada hyväksyntää muilta ihmisiltä, hän ikäänkuin luonnostaan muokkaa omaa käytöstään siten, että sitä hyväksyntää tulee. Välkyllä ihmisellä se tarkoittaa sitä, että usein joutuu miettimään miten saisi asiansa ilmaistua riittävän selvästi, jotta kielellisesti vähän hitaammatkin pysyvät mukana.

Toisaalta jos tällainen haasteellisempi viestijä ei ole kovin sosiaalinen, eli ei hae muiden hyväksyntää tai pelkää heidän tuomiotaan, hän saattaa puhua kaikkien kanssa omalla tavallaan, ja osan kanssa synkkaa, ja muiden kanssa ei. Ongelmia muodostuu vain silloin jos monitasoinen viestijä haluaisi miellyttää yksioikoisia kanssakulkijoitaan ja kokee epäonnistumiset (joita sattuu varmasti) ikävinä.

Ihan hyvä pointti. Itse ehkä mieluummin ajattelisin tässä olevan kyse kuitenkin ennemminkin sosiaalisesta älykkyydestä / sosiaalisesta pelisilmästä, kuin hyväksynnän hakemisesta pelkästään hyväksynnän vuoksi. Keskustelija haluaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tietää, että se, että saa keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä tyhmäksi ei ole kovin järkevää asioiden etenemisen kannalta. Tai ylipäänsä ihmissuhteiden kannalta, harva voi elää pelkästään kaltaistensa ympäröimänä.

Jos puhut toisille mukauttaen, otat riskin että teet sen turhaan ja siten aiheutat toiselle alentuvan kuvan itsestäsi.

Jos taas puhut toisille liian älykkäästi, heidän tasoonsa nähden, he nolostuvat kun eivät vaan tajuu.

Aina ei voi voittaa. Meitä on niin moneen junaan.

Olisi hyvä jos kaikille maailman ihmisille olisi täysin selvä asia se, että jos et jotain ymmärrä, niin KYSY!

Älkää kukaan esittäkö että ymmärrätte ja tajuatte, jos ette oikeasti tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on ehkä mieluummin sosiaalisuudesta. Jos ihminen kokee tarvetta saada hyväksyntää muilta ihmisiltä, hän ikäänkuin luonnostaan muokkaa omaa käytöstään siten, että sitä hyväksyntää tulee. Välkyllä ihmisellä se tarkoittaa sitä, että usein joutuu miettimään miten saisi asiansa ilmaistua riittävän selvästi, jotta kielellisesti vähän hitaammatkin pysyvät mukana.

Toisaalta jos tällainen haasteellisempi viestijä ei ole kovin sosiaalinen, eli ei hae muiden hyväksyntää tai pelkää heidän tuomiotaan, hän saattaa puhua kaikkien kanssa omalla tavallaan, ja osan kanssa synkkaa, ja muiden kanssa ei. Ongelmia muodostuu vain silloin jos monitasoinen viestijä haluaisi miellyttää yksioikoisia kanssakulkijoitaan ja kokee epäonnistumiset (joita sattuu varmasti) ikävinä.

Ihan hyvä pointti. Itse ehkä mieluummin ajattelisin tässä olevan kyse kuitenkin ennemminkin sosiaalisesta älykkyydestä / sosiaalisesta pelisilmästä, kuin hyväksynnän hakemisesta pelkästään hyväksynnän vuoksi. Keskustelija haluaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tietää, että se, että saa keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä tyhmäksi ei ole kovin järkevää asioiden etenemisen kannalta. Tai ylipäänsä ihmissuhteiden kannalta, harva voi elää pelkästään kaltaistensa ympäröimänä.

Jos puhut toisille mukauttaen, otat riskin että teet sen turhaan ja siten aiheutat toiselle alentuvan kuvan itsestäsi.

Jos taas puhut toisille liian älykkäästi, heidän tasoonsa nähden, he nolostuvat kun eivät vaan tajuu.

Aina ei voi voittaa. Meitä on niin moneen junaan.

Olisi hyvä jos kaikille maailman ihmisille olisi täysin selvä asia se, että jos et jotain ymmärrä, niin KYSY!

Älkää kukaan esittäkö että ymmärrätte ja tajuatte, jos ette oikeasti tajua.

Tuossa pitää tosin lähteä oletuksesta, että aihe on kuulijan mielestä kiinnostava. Joskus on yksinkertaisesti vain helpompaa esittää ymmärtävänsä, jotta voidaan jo vaihtaa puheenaihetta johonkin mielenkiintoisempaan. Mulla on kaveripiirissä muutama hyvin älykäs ihminen, jotka jaksaisivat jaaritella tietyistä asioista vaikka kuinka pitkään. Harva kuitenkaan jaksaa heitä kuunnella kovin kauaa. Varsinkin porukassa on huolehdittava, että keskustelun aihe kiinnostaa kaikkia eikä vain sitä, joka tietää aiheesta kaikista eniten. Menee muuten yksinpuheluksi ja muilla alkaa olla tylsää. 

Tiivistäminen on älykkäämpää ja vaativampaa kuin rönsyily. Ihan oikeasti, viestinnässä tehokkuus on älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

Suurin osa ihmisistä nojaa omaan kokemukseen muodostaessaan mielipiteitään. On aika vaikeaa samaistua johonkin josta ei ole minkäänlaista omaa kokemusta. Toki kaikki ymmärtävät että syöpään sairastuminen on hirveää, mutta sitä todellista samaistumisen kykyä harvalta löytyy, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Uskon, että paljon älykkyydestä tulee myös lapsuudesta ja asenneilmapiiristä jossa on kasvanut. Älykkyyttään voi myös harjoittaa. Kaikki tietävät, että mitä enemmän älykkyystestejä tekee, sitä parempia tuloksia niistä alkaa tulla. Jos lapsena ei joudu pohdiskelemaan asioita, ja analysoimaan elämää, on se vaikeampaa aikuisenakin.

Kohtaamisen tai parin perusteella ei pitäisi myöskään oikeasti määritellä kenenkään älykkyyttä. Itsellä ainakin vaikuttaa niin moni asia siihen, kuinka hyvin pää pysyy mukana asioissa. Väsyneenä päässä ei välttämättä liiku mitään, ajatuksiin uponneena en välttämättä käsitä kaikkea aina riittävän nopeasti kun olen mukana vain 25% tehoilla..

Kova halu ihmisillä tuntuu olevan tuomita toiset tyhmiksi tai junteiksi tai moraalittomiksi tai milloin miksikin, ihan omaan henkilökohtaiseen ajatusmaailmaan tai mutuun perustuen. Ei se ole älykkyyttä, se on vain ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Se oma oikeustaju tai moraalikäsitykset eivät aina olekaan ne ainoat oikeat, tilanteita ja ihmisiä on niin erilaisia.

Minulla on teini joka wisc-IV testissä sai lähes 140. Varmaan hänen testituloksensa paranisi harjoittelemalla, mutta en usko, että se muuttaisi hänen älykkyyttään. Hän on aika huono koulussa, enkä usko, että häntä pidetään mitenkään erityisen älykkäänä koulussa. Hän ei mitenkään erityisen paljon kommunikoi, pikemmin se on sellaista vastausten lypsämistä, kun hänen kanssaan puhuu. Ei mitään rönsyilijä, ei mitään suuria heittoja, joita harvat tajuavat, ei edes oivaltavia vitsejä. Aika perusjuttua, jotka hänen 5 vuotta nuoremman sisaruksensa mielestä ovat ihan tyhmiä.

Kun hän sai tietää omat tuloksensa hän sanoi, että oli aina tiennyt olevansa erikoinen. Ystävien kesken hän on pidetty ja molemmista sukupuolista löytyy kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt tällä palstalla monia monia vuosia.

Aina sama homma jos joku "tunnustaa" anonyymisti olevansa keskivertoa älykkäämpi (aika moni oikeasti ihan tilastollisesti onkin), hirveä kieltäminen, haukkuminen ja itkupotkuraivareiden sekainen sekoaminen tapahtuu joka kerta.

Se näyttää aina menevän yhtä pahasti tunteisiin.

Joku todella oksettavan ällöttävä luterilainen mentaliteetti lienee taustalla.

Ikäänkuin ihmiset oikeasti uskoisivat, että maailman vaarallisin synti on olla ylpeä tai luulla itsestään liikoja.

Koetaan että on ihan pakko mennä "auttamaan" itseään kehunutta ihmistä lyttämäällä ja polkemalla hänet maan rakoon. Nöyristämään tämä eksynyt lammas, jotta hän voisi pelastua helvetiltä tai joltain mystiseltä tuholta, mikä voisi olla seurauksena kun eksyi samalta polulta kuin muut lampaat.

Ne lampaat jotka eivät koskaan kehu itseään mistään ja jos heitä kehuttaisiin, niin he vastaisivat nöyrän kauniisti, että enhän minä, sädekehä loistaen.

Olen samaa mieltä kanssasi, että toisten lyttääminen on ikävä ilmiö, ja varsinkin näin netissä anonyymisti keskustellessa sellainen pääsee valitettavan helposti valloilleen. Mutta mielestäni alkuosa tästä keskustelusta oli ihan asiallista eikä siinä ollut kyse mistään noitavainosta yksittäistä älykkääksi tunnustautunutta henkilöä kohtaan. AP toistuvasti kertoi kommenteissaan arvottavansa muita ihmisiä sen perusteella, kuinka hyvin tai huonosti he pysyvät kärryillä hänen tajunnanvirrassaan ja esitti melko alentuvia, jopa lapsellisen kuuloisia luonnearvioita tutuistaan. Kuten tässä keskustelussa on tuotu esiin, niin älykkyys on monialaista ja siihen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys sekä kyky välittää tietoa ymmärrettävästi. Näistä asioista AP:lle on huomautettu ja pääosin vielä siinä hengessä, että hän voisi rakentavasti pohtia myös omia skeemojaan. Eli en ainakaan itse tässä kontekstissa allekirjoita täysin tuota lammas-teemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt tällä palstalla monia monia vuosia.

Aina sama homma jos joku "tunnustaa" anonyymisti olevansa keskivertoa älykkäämpi (aika moni oikeasti ihan tilastollisesti onkin), hirveä kieltäminen, haukkuminen ja itkupotkuraivareiden sekainen sekoaminen tapahtuu joka kerta.

Se näyttää aina menevän yhtä pahasti tunteisiin.

Joku todella oksettavan ällöttävä luterilainen mentaliteetti lienee taustalla.

Ikäänkuin ihmiset oikeasti uskoisivat, että maailman vaarallisin synti on olla ylpeä tai luulla itsestään liikoja.

Koetaan että on ihan pakko mennä "auttamaan" itseään kehunutta ihmistä lyttämäällä ja polkemalla hänet maan rakoon. Nöyristämään tämä eksynyt lammas, jotta hän voisi pelastua helvetiltä tai joltain mystiseltä tuholta, mikä voisi olla seurauksena kun eksyi samalta polulta kuin muut lampaat.

Ne lampaat jotka eivät koskaan kehu itseään mistään ja jos heitä kehuttaisiin, niin he vastaisivat nöyrän kauniisti, että enhän minä, sädekehä loistaen.

Olen samaa mieltä kanssasi, että toisten lyttääminen on ikävä ilmiö, ja varsinkin näin netissä anonyymisti keskustellessa sellainen pääsee valitettavan helposti valloilleen. Mutta mielestäni alkuosa tästä keskustelusta oli ihan asiallista eikä siinä ollut kyse mistään noitavainosta yksittäistä älykkääksi tunnustautunutta henkilöä kohtaan. AP toistuvasti kertoi kommenteissaan arvottavansa muita ihmisiä sen perusteella, kuinka hyvin tai huonosti he pysyvät kärryillä hänen tajunnanvirrassaan ja esitti melko alentuvia, jopa lapsellisen kuuloisia luonnearvioita tutuistaan. Kuten tässä keskustelussa on tuotu esiin, niin älykkyys on monialaista ja siihen kuuluu myös sosiaalinen älykkyys sekä kyky välittää tietoa ymmärrettävästi. Näistä asioista AP:lle on huomautettu ja pääosin vielä siinä hengessä, että hän voisi rakentavasti pohtia myös omia skeemojaan. Eli en ainakaan itse tässä kontekstissa allekirjoita täysin tuota lammas-teemaa.

Tässä on ap:n aloitus:

Kun haluan muodostaa ongelman, niin se on seuraava.

Olen tutkitusti ja kokemuspohjaisesti keskimääräistä älykkäämpi. Puhun mielelläni nopeasti. Lauserakenteeni ovat pitkiä, kun puhun. Poukkoilen asiasta toiseen, mutta asiat liittyvät jollain tapaa toisiinsa. Miksikö puhun näin?

Koska olen älykäs. Olen koko ikäni kärsinyt vähemmän älykkäiden seurassa. Tahdon enemmän haasteita, en tylsää, ennalta arvattavaa eli siis päättelykykyä ja hyvää muistia vaatimatonta kommunikaatiota. Älykäs pystyy seuraamaan keskustelua, jossa jätetään useita langanpäitä irti ja lopussa kuulian tehtävänä on saada nivottua ne yhteen. Oivallus tuo hymyä!

En opi keskustelemaan älyni ja luonteeni vastaisisesti selkeästi, hitaammin ja lyhyen ytimekkäästi. Olen toki selkeä, kun tilanne niin vaatii, mutta kovin useinhan se ei vaadi. Mielestäni on tarkoituksenmukaista viestiä niin, että mahdollisimman moni sen ymmärtää, vain akuuteissa- ja kriisitilanteissa.

Miten koette tapanne viestiä?

Tässä on eräs paljon peukutettu vastaus ihan alusta:

Vierailija

4/95

klo 12:39 | 13.3.2017

Ap:n aloituksesta ei kyllä tule esiin älykkyys vaan itsekorostus. Jos ihminen on täysin oman itsensä häikäisemä, jopa siinä määrin, että luokittelee muut ihmiset tyhmiksi, niin hän ei pysty ikinä oppimaan muilta mitään. Yleensä jokaisesta ihmisestä voi oppia jotain.

Oikeasti ap. ei sanonut että kaikki muut ihmiset olisivat häntä tyhmempiä. Eikä hän sanonut edes ketään tyhmäksi, vaan totesi että on vähemmän älykkäitä.

En itse saanut aloituksesta mitää itsekorostus viboja.

Enkä millään tavoin aivojani kieroon vääntämällä ymmärrä, miten niin aloittaja ei KOSKAAN voisi oppia keneltäkään mitään. Mistä revitte tuollaisia juttua?

Olen samanlainen, nopea ajattelija, nopea assisioimaan, elämänkokemusta jonkin verran taskussa ja olen ammatissa, jonne keskivertoa älykkäämmät hakeutuvat.

Ap:n puhetyyli ei ole osoitus älykkyydestä. Se ei ole keskustelua. Kyse on monologista, jossa toinen osapuoli asetetaan kuulijaksi. Se on kuulijalle, joka toivoi keskustelua, turhauttavaa ja antaa puhujasta itseriittoisan ja omahyväisen vaikutelman.

Oikeasti älykäs keskustelija käyttää nopeaa ajatteluaan rakentaakseen mielessään punaisen langan, kutsuu tai johdattaa toisen osapuolen toivomaansa suuntaan keskustelussa, valitsee sanansa huolellisesti, jotta viesti olisi lyhyt, ytimekäs ja selkeä. Toinen osapuoli tuntee itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi keskustelussa vaikka loppupeleissä kävisikin ilmi, että olet onnistunut johdattelemaan hänet täysin ja jopa muuttamaan hänen mielipidettään keskustelun aikana.

*assosioimaan

Älykäs ja oppivainen, nokkelakin ihminen

voi olla todella tyhmä

jos häneltä puuttuu viisautta.

Jos viisaus puuttuu, voi tyhjänpäiväinen nokkeluus olla aika rasittavaakin kanssaihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistäminen on älykkäämpää ja vaativampaa kuin rönsyily. Ihan oikeasti, viestinnässä tehokkuus on älykkyyttä.

Älykkäänä ihmisenä ymmärrät, että tehokkuus on määritelmäkysymys. Onko tehokasta viestiä yksiselitteisesti asioita yksinkertaistaen ja vetäen mutkia suoraksi vain siksi, että toisen olisi helpompi pysyä matkassa kuin ilmaista jokin asia niin monimutkaisesti ja monimutkaisena kuin se todellisuudessa on, vaikka tällöin kaikki eivät ehkä täysin ymmärrä. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että on parempi pyrkiä ilmaisemaan asia niin monimutkaisesti kuin asia on. "Me Tarza, you Jane! voi olla taloudellista viestintää, mutta ei tuolla ilmaisun tasolla mitään hankalampia asioita pysty ilmaisemaan.