En taida pystyä ratkaisemaan ongelmaani älykkyyteni avulla

Profiilini mukaan olen monilahjakas. Hetkellisesti minua voidaan pitää jopa sosiaalisestikin lahjakkaana. Olen läpäissyt useamman tunnin työhaastatteluja ja ihmetellyt itsekin jälkeenpäin, että miten kaikki menikin taas niin nappiin kommunikoinninkin osalta! Adrenaliini virtasi sopivasti!

Saan ihmisistä hyvin paljon infoa, kun vain olen valmis ottamaan sen kaiken vastaan ja reagoimaan oikealla tavalla. Mieluummin jättäisin aikaa harkita, mutta sosiaaliset tilanteet vaativat itsensä paljastamista aika nopeastikin. Saan myös ihmisistä energiaa eli en ole aivan introvertti, mutta ajattelua vaativaa työtäni teen silti mieluiten ilman keskeytyksiä ja yksin.

Onneksi nykyinen työni on minulle juuri sopivaa! Välillä on kokouksia ja palavereja sekä esiintymisiä, joita jännitän, mutta suoriudun niistä hyvin. Jälkikäteen tuntuu mukavalta.  

ap

Ei siinä mitään jos on tuollainen tapa kommunikoida, kunhan ei ala kuvitella että kaikki ne toisenlaiset on sellaisia koska ovat vähemmän älykkäitä...

Vierailija kirjoitti:

En ole sosiaalisesti kovin älykäs, vaan keskiverto. Se siinä vähän hämääkin, kun näkee vähemmän älykkäidenkin pinnistävän sosiaalisesti jopa paremmin kuin minä! 

En jaksa olla sosiaalisesti älykkäässä moodissa aivan koko aikaa. Minulla ei ole tarvetta loukata ketään, ei etsiä heidän heikkoja paikkojaan hyväksikäyttöä varten, kuten on joidenkin tapana toimia, nimenomaan sosiaalisesti. Koen, että minua ei ole kovin helppoa huijata juuri älykkyyteni vuoksi ja kaikenlainen sosiaalinen alimielisyys on vastenmielistä. Näyttelen tyhmempää yhtenä sosiaalisena roolinani, jotta näkisin paremmin ihmisten sydämet. Olen hyväntahtoinen ja pidän hyväntahtoisista ihmisistä eniten.

ap

Jos "näyttelet tyhmää" eli toisin sanoen tukahdutat sitä, mitä ilmeisesti itsessäsi vaalit, asenteesi ja ylimielisyytesi näyttäytyy ymmärrettävämmässä valossa. Ehkäpä koet ettei sinua hyväksytä sellaisena kuin olet, ja puolustaudut tuota tunnetta kohtaan alistamalla mielessäsi muut ihmiset tyhmän muottiin? Jos yrität kommunikoida ihmisten kanssa luontaisella tavallasi, koet pettymystä kun et saakkaan heiltä vastakaikua ja tuota kaipaamaasi yhteyttä, ja turhautuneena palaat mukautuvaan, omien sanojesi mukaisesti "tyhmään" rooliisi. Perun sanani narsistisuudesta ja esitän pikemminkin, että olet saanut vanhemmiltasi huonot eväät elämään, mikä selittää sekä huonot kommunikaatiotaitosi (mitkä peritään tyypillisesti vanhemmilta) että ylimielisen uskomuksesi paremmuudestasi. Tämä on minun veikkaukseni.

-5 

Oma tapani viestiä riippuu aina kahdesta asiasta: kuulijasta ja asiasta. Taaperolle viestin eri tavalla kuin aikuiselle jne. Myöskin puhuessani esim jostain harvinaisemmasta ohjelmointikielestä on aina eroa, onko kuulija ko kielen osaaja, muiden kuin tuon ohjelmointikielen osaaja, yleensä vaan it-alalla oleva vaan ei koodari tai onko henkilö ihan jonkun muun alan osaaja. Jos kuulijan tietotaito on samalla tasolla omani kanssa, voin hyvinkin ohittaa monia asioita, koska ne ovat itsestäänselvyyksiä. Jos taas ero on suuri, tarvittaessa nk väännän rautalangasta ja käytän esimerkkejä ja vertauksia, joilla asiaa voi hahmottaa sellainenkin, joka ei asiasta kovin paljoa tiedä.

Pitää olla aika fakiiri, että ihmisten keskusteluseura aina miellyttäisi. Onneksi ystävänsä saa itse valita! Itse puhun vapaasti assosioiden ja viihdyn samanlaisten keskustelijoiden kanssa. Heitä on kuitenkin koko väestöstä mutu-arvion mukaan ehkä 5%. Loppujen kanssa mennään sitten tuttuja latuja, toistellaan yhteisiä kantoja ja edetään loogisen rauhallisesti (ja suunnitella samalla vaikka kauppalistaa tai seuraavaa lomaa).

Kiva, että joku on melkeinpä ylpeä tuosta jaarittelutaipumuksesta. Minusta se ei liity älykkyyteen millään tavalla, vaan enemmänkin tilannetajuttomuuteen ehkä. Jos otetaan vaikkapa esimerkiksi tuo tuttavasi ehdottama skitsofrenia ja hänen opiskelusaavutuksensa. Ne ei välttämättä kovin monia tässäkään keskustelussa kiinnosta, joten jutuissasi on vaikea pysyä sen takia mukana kun tässäkin joutuu lukea ns. tylsää tekstiä pitkän aikaa ja yrittää etsiä sieltä ne pääpointit.

Sen takia ehkä keskustelutoverisi vaikuttavat etteivät ymmärrä mistä puhut ja näin saat itsestäsi välkymmän kuvan kuin ehkä oletkaan ja keskustelukumppanistasi tyhmemmän... Mutta sitten taas jotain voikin kiinnostaa skitsofreniat yms. ja saatkin jonkun kanssa antoisamman keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama vika että olen liian älykäs.

Avauksiani täällä ei usein ymmärretä vaan takerrutaan johonkin yksityiskohtaan vaikka odotin jotain laaja-alaista tajuamista ja keskustelua, mutta tuloksena on kannanottoja joista huomaa että kirjoittajan aivot on kutistuneet rusinaksi ja idea on käpertyä pieneksi.

Tässä taitaa olla niin, että kuten timantitkin syntyvät äärimmäisessä paineessa, miehinen äly kehittyy huippuunsa mopoautossa. 

Meille tuli uusi pomo, jolta jää lauseet kesken ja joka saa uusia ideoita kesken oman puheenvuoronsa. Melkein itkin ilosta kun hoksasin, että vihdoinkin meillä on esimiehenä ihminen, jonka kanssa minäkin voin puhua omana itsenäni. Tajusin, että koskaan ennen meillä ei ole ollut fiksua esimiestä, jonka juttuja olisi jaksanut kuunnella kiinnostuneena.

Vierailija kirjoitti:

Kun haluan muodostaa ongelman, niin se on seuraava.

Olen tutkitusti ja kokemuspohjaisesti keskimääräistä älykkäämpi. Puhun mielelläni nopeasti. Lauserakenteeni ovat pitkiä, kun puhun. Poukkoilen asiasta toiseen, mutta asiat liittyvät jollain tapaa toisiinsa. Miksikö puhun näin?

Koska olen älykäs. Olen koko ikäni kärsinyt vähemmän älykkäiden seurassa. Tahdon enemmän haasteita, en tylsää, ennalta arvattavaa eli siis päättelykykyä ja hyvää muistia vaatimatonta kommunikaatiota. Älykäs pystyy seuraamaan keskustelua, jossa jätetään useita langanpäitä irti ja lopussa kuulian tehtävänä on saada nivottua ne yhteen. Oivallus tuo hymyä!

En opi keskustelemaan älyni ja luonteeni vastaisisesti selkeästi, hitaammin ja lyhyen ytimekkäästi. Olen toki selkeä, kun tilanne niin vaatii, mutta kovin useinhan se ei vaadi. Mielestäni on tarkoituksenmukaista viestiä niin, että mahdollisimman moni sen ymmärtää, vain akuuteissa- ja kriisitilanteissa.

Miten koette tapanne viestiä?

Tituleeraat itseäsi älykkääksi samassa tekstissä, jossa toteat ettei viestinnässä ole tarpeellista tulla ymmärretyksi kuin kriisitilanteissa. Melko hassua.

Älytön jaarittelija, joka ei pysty pitämään puheessaan punaista lankaa kehuskelee älykkyydellään.

Narsisti? Jos olisin narsisti, niin luultavasti tuntisin kaunaa joitakin ihmisiä kohtaan? No en tunne. Olen väleissä myös exäni kanssa. Itseriittoinen? Kyllä. Voisin elää erekkona jonkun aikaa ja silti kokea itseni suhtellisen tasapainoiseksi, mutta mielluummin työelämän kiireissä läsnä. Tarve selittää ihmisten käytöstä? Kyllä. Koska älykkyyteni poikkeaa keskimääräisestä, niin väkisinkin olen pohtinut älykkyyteni kautta monien ihmisten kykyjä. Sitten kun pääsen selville ihmisestä, niin hyväksyn seuraani jotenkin poikkevatkin sellaisina kuin he ovat. Eläimet ja lapset? Kyllä, he ovat parhaita ja heissä on viisauttakin.

ap

Einstein on sanonut että vasta sitten ihminen on sisäistänyt asiansa kun osaa opettaa sen muillekin. Sinä taas et viitsi alentua muiden tasolle selittämään asiaasi? Näin ymmärsin polveilevasta keskustelusta.

Et ole kovin älykäs, sosiaalisesti etkä muutenkaan. Jos olisit oikeasti älykäs, sinulle ei tuottaisi vaikeuksia sopeuttaa kielenkäyttöäsi keskustelukumppanisi tapaan kommunikoida.

Silloin kun et ole samalla taajuudella keskustelukumppanisi kanssa, hän saattaa nimenomaan olla sinua älykkäämpi. Et vain ymmärrä sitä.

Lisäksi sinulla on asenneongelmia. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti? Jos olisin narsisti, niin luultavasti tuntisin kaunaa joitakin ihmisiä kohtaan? No en tunne. Olen väleissä myös exäni kanssa. Itseriittoinen? Kyllä. Voisin elää erekkona jonkun aikaa ja silti kokea itseni suhtellisen tasapainoiseksi, mutta mielluummin työelämän kiireissä läsnä. Tarve selittää ihmisten käytöstä? Kyllä. Koska älykkyyteni poikkeaa keskimääräisestä, niin väkisinkin olen pohtinut älykkyyteni kautta monien ihmisten kykyjä. Sitten kun pääsen selville ihmisestä, niin hyväksyn seuraani jotenkin poikkevatkin sellaisina kuin he ovat. Eläimet ja lapset? Kyllä, he ovat parhaita ja heissä on viisauttakin.

ap

Onnistut jaarittelemaan tylsistyttävästi jopa kirjoitetussa ilmaisussa. Koko ketjua läperrrystäsi ei jaksa lukea erkkikään. Oletko koskaan oikeassa testissä mitannut älykkyyttäsi? Oletko korkeakoulutettu?

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

Tämä logiikka ontuu:

Muut eivät ymmärrä puhettani = Olen älykäs

Älykkäiden ihmisten ilmaisu on selkeää, nopeaa ja he kykenevät tiivistämään oleellisen. Aspergerit ja muut vastaavat kokevat sitten enemmän ap:n ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli uusi pomo, jolta jää lauseet kesken ja joka saa uusia ideoita kesken oman puheenvuoronsa. Melkein itkin ilosta kun hoksasin, että vihdoinkin meillä on esimiehenä ihminen, jonka kanssa minäkin voin puhua omana itsenäni. Tajusin, että koskaan ennen meillä ei ole ollut fiksua esimiestä, jonka juttuja olisi jaksanut kuunnella kiinnostuneena.

Tämä kertoo kyllä siitä impulsiivisuudesta eikä älykkyydestä. Kirjoittaja tykkää pomostaan, joka on yhtä nopea ja impulsiivinen ajatustensa juoksussa kuin itse on. Minun ajatukseni juoksevat myös nopeasti, mutta osaan metatasolla seurata puhettani ja hillitä niitä impulsiivisia ajatuskulkuja, joita mieleeni pälkähtää. Pitää ottaa kuulijat huomioon, eikä puhua tajunnanvirtaa. Kirjoittaja ja kirjoittajan pomo ei osaa. Minulla oli kerran tämmöinen esimies ja hänen puolestaan sai kyllä hävetä, koska hän saattoi asiakkaallekin sanoa ihan mitä hyvänsä hänen päähänsä pälkähti.

Vierailija kirjoitti:

Aidosti älykäs henkilö pystyy muokkaamaan ilmaisuaan vastaanottajan mukaan ja käymään antoisia keskusteluja esimerkiksi pienten lasten kanssa (joiden kanssa kommunikointi vasta älykkyyttä vaatiikin). Ap taas kuulostaa siltä, että haluaa vain pönkittää itsetuntoaan ja korostaa omaa (kuviteltua?) älykkyyttään.

Minun mieheni on erittäin älykäs, mutta verbaalinen kommunikaatio on hänelle vaikeaa ja hän viestisi mieluiten vain yhtälöiden, shakkisiirtojen tai musiikin välityksellä.

On ihan eri juttu puhua henkilön kanssa jonka näkee tai tietää esim. lapseksi. Lapsi "ruokkii" aikuista sen takia että lapsella on tuoreita ajatuksia jotka ruokkii vanhemman mielikuvitusta. Kysymys ei ole poikkeuksellisesta älykkyydestä. Usein esim. lapsen sanonnat, tahaton komiikka tuntuu aikuisesta riemastuttavalta ja älykkyydeltä. Onko tämmöinen aikuinen älykäs ? hmmmm.

Täällä on vaikea muokata ajatuksiaan siihen muotoon että pääsisi keskustelukumppanin tasolle. Sitä kerta toisensa jälkeen pakkaa yliarvoimaan toisen kykyjä. Vähän sama kuin että alkaisi piirtämään tikku-ukkoja aikuisena.

Ap sanoo olevansa älykäs. Miksi ei keskustelua voi käydä tältä pohjalta, vaan pitää alkaa kyseenalaistamaan ap:n syitä. Jos ap on älykäs niin ei ole meiltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Et ole kovin älykäs, sosiaalisesti etkä muutenkaan. Jos olisit oikeasti älykäs, sinulle ei tuottaisi vaikeuksia sopeuttaa kielenkäyttöäsi keskustelukumppanisi tapaan kommunikoida.

Silloin kun et ole samalla taajuudella keskustelukumppanisi kanssa, hän saattaa nimenomaan olla sinua älykkäämpi. Et vain ymmärrä sitä.

Lisäksi sinulla on asenneongelmia. Voi voi.

Olen samaa mieltä. Tuon asenneongelma on, AP,  kannaltasi huono juttu. Kirjoitustesi perusteella leimaat helposti muut ihmiset vähemmän älykkäiksi ja korotat itsesi perusteettomalle jalustalle, vaikka todellisuudessa älykäs ihminen analysoisi myös omaa käytöstään ja miettisi sen kehitystarpeita. Et näe parannettavaa omassa kommunikaatiokyvyssäsi ja tilannetajussasi, vaan menet piiloon oletetun "älykkyytesi" taakse päätellen, että vajaavaisuutesi ymmärretyksi tulemisessa on yksinomaan vastapuolen vika, ei sinun. Et pysty kehittymään ihmisenä, ellet ymmärrä sosiaalisen kanssakäymisen tilannesidonnasuutta ja sitä, että älykkyys on ensisijaisesti asioiden kollektiivista ymmärrettäväksi ja näkyväksi tekemistä, ei omalla tajunnavirralla briljeeraamista.