En taida pystyä ratkaisemaan ongelmaani älykkyyteni avulla

On turhauttavaa yksinkertaistaa, hidastaa ja kaikin puolin vesittää omaa ilmaisuaan siksi, että vastaanottaja ei ole samalla aaltopituudella. Se on kuitenkin valitettavasti usein välttämätöntä hämmennyksen minimoimiseksi.

Myös minä koen usein olevani ajattelultani ja viestintätarpeiltani hyvin erilainen kuin suuri enemmistö. Koen, että hyvin usein tiedän jo puolesta sanasta mitä tuleman pitää, ja kun vastapuoli silti naatiskelee ja viivyttelee itsestäänselvyyksiä höpistessään, putoan kärryiltä eli omiin ajatuksiini. Eipä siitä yleensä haittaakaan ole, koska kun itsellä on laaja yleissivistys, hyvä soveltamiskyky ja aktiivinen mieli, aniharvoin tulee vastaan tylsiä keskusteluja, joissa oikeasti pitää keskittyä.

Jos taas vastapuoli puhuu nopeasti, sisällyttää keskusteluun mielenkiintoisia assosiaatioita, vitsejä ja asenteita, jaksan keskittyä vaikka koko yön. Samoin tällöin voin itse ilmaista itseäni vapaasti. Koen esim. töissä jatkuvasti, että joku puolen tunnin palaveri olisi voitu hoitaa kahdessa minuutissa, jos ihmiset eivät jankkaisi itsestäänselvyyksiä niin suurella hartaudella.

Minulla oli aikanaan ystävä, joka oli koulumenestystä katsoessa tyhmä kuin saapas. Hän oli kuitenkin sosiaalisesti hyvin älykäs, tunneälyä oli reippaasti enemmän kuin keskiverrolla ihmisellä. Huolimatta hänen "tyhmyydestään" kaikki, myös älyköt, pitivät hänestä ja viihtyivät hänen seurassaan. Hän ei halveksinut ketään, edes niitä sosiaalisesti epävarmoja ja taitamattomia.

Itsekin olen melko älykäs, ja minulla on samaa vikaa kuin ap:lla välillä keskusteluissa. Tämä johtuu siitä, että minulla on hieman jonkinlaista ADD-taipumusta, eli päässä on ns. kaikki kanavat päällä yhtä aikaa ja ajatus hyppii asiasta toiseen omituisten assosiaatioiden ja aasinsiltojen kautta. Älykkyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Jotenkin typerää puhua älykkyydestä niinkuin se olisi jokin harvojen etuoikeus. Lähes kaikilla on jonkinlaista älykkyyttä. Tunnen myös erään erittäin älykkään matemaatikon, jolle käytännön asiat olivat aivan mahdottomia. Hän ajoi kerran ohi risteyksestä, josta hänen piti kääntyä oikealle. Takaisin tullessa sanoin, että käänny nyt tuonne, minne piti mennä. Hän alkoi ihmetellä, että eihän tästä pääse oikealle. Ei pääse ei, kun tulemme eri suunnasta ja nyt pitää kääntyä vasemmalle. Ja kuitenkin tyyppi oli oikeasti aivan huippuälykäs, matemaattisesti.

On toki mukava olla älykäs ja tiedostaa se. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että se keskustelukumppani on luultavasti itseä parempi ja fiksumpi jossakin muussa asiassa.

Ap, mikäli keskustelutaitosi ovat kirjallisten taitojesi tasalla, voin taata että annat itsestäsi useimmille ihmisille melko simppelin kuvan. Tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä, kummallisia sanoja väärässä paikassa ja jotenkin luo muutenkin yleisen mielikuvan astetta yksinkertaisemmasta kirjoittajasta. Entisenä baarityöntekijänä voin sanoa, että olen kuunnellut lukemattomat illat samanlaista jaarittelua kantisten suusta. Yhtäkään heistä en pitänyt poikkeuksellisen älykkäänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

No niinpä. Meillä on jokaisella oma moraalimme. On pyörryttävää typeryyttä ilmoittaa omaavansa "terve" oikeustaju sekä "normaalit" moraalikäsitykset. Huh huh.

Olen keskimääräistä älykkäämpi, mutta minulla ei ole vaikeuksia kommunikoida normaalitilanteissa kahden kesken vähemmän älykkäiden kanssa. Pystyn hyvin asettumaan kunkin ihmisen tasolle, ts. osaan ikään kuin muuntautua sen mukaan mikä tilanne on. Nuokin keskustelut ovat usein varsin mielenkiintoisia, ihmisissä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin älykkyys ja minusta on aina kiinnostavaa tietää, miten muut kokevat asioita - yritän tavallaan katsoa maailmaa heidän silmiensä kautta.

Koen itseni tästä muuntautumisesta johtuen kuitenkin ikään kuin kameleontiksi ja tilanteet, joissa ollaan isommassa porukassa ovatkin jo vaikeampia, koska se vaatii tavallaan useamman eri tason yhtäaikaista ylläpitämistä. Tuolloin olen useimmiten hiljaa taustalla tai keskustelen yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Omalla tasollani jos mennään, niin juttuni ovat juurikin vähän poukkoilevia ja asiat jäävät roikkumaan, koska olen ne itse mielessäni yhdistänyt ja ehtinyt viemään loppuun ja oletan toisen osapuolen tehneen myös niin. Osaltaan tässä on syynä myös rikas mielikuvitus, mistä syystä ajatuksiini putkahtaa myös aika erikoisia näkökulmia ja tämä hämmentää joskus myös älykkäitä keskustelukumppaneita.

Ihan varmasti en mainostaisi livenä, että "kuulkaa, olen niin älykäs, että tunnen itseni monesti ulkopuoliseksi seurassanne". 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidosti älykäs henkilö pystyy muokkaamaan ilmaisuaan vastaanottajan mukaan ja käymään antoisia keskusteluja esimerkiksi pienten lasten kanssa (joiden kanssa kommunikointi vasta älykkyyttä vaatiikin). Ap taas kuulostaa siltä, että haluaa vain pönkittää itsetuntoaan ja korostaa omaa (kuviteltua?) älykkyyttään.

Minun mieheni on erittäin älykäs, mutta verbaalinen kommunikaatio on hänelle vaikeaa ja hän viestisi mieluiten vain yhtälöiden, shakkisiirtojen tai musiikin välityksellä.

On ihan eri juttu puhua henkilön kanssa jonka näkee tai tietää esim. lapseksi. Lapsi "ruokkii" aikuista sen takia että lapsella on tuoreita ajatuksia jotka ruokkii vanhemman mielikuvitusta. Kysymys ei ole poikkeuksellisesta älykkyydestä. Usein esim. lapsen sanonnat, tahaton komiikka tuntuu aikuisesta riemastuttavalta ja älykkyydeltä. Onko tämmöinen aikuinen älykäs ? hmmmm.

Täällä on vaikea muokata ajatuksiaan siihen muotoon että pääsisi keskustelukumppanin tasolle. Sitä kerta toisensa jälkeen pakkaa yliarvoimaan toisen kykyjä. Vähän sama kuin että alkaisi piirtämään tikku-ukkoja aikuisena.

Ap sanoo olevansa älykäs. Miksi ei keskustelua voi käydä tältä pohjalta, vaan pitää alkaa kyseenalaistamaan ap:n syitä. Jos ap on älykäs niin ei ole meiltä pois.

Koska AP:n kirjoitustapa ja mielipiteet todistavat melko päinvastaista hänen väitetystä älykkyydestään. Sen takia voisi olla hänelle ihan silmiäavaava kokemus, että tässä ketjussa monet keskustelijat ovat tuoneet esiin virhepäätelmät hänen ajattelussaan. Katteettomalla päänsilittelyllä AP maalaa jatkossakin itsensä nurkkaan sosiaalisissa tilanteissa. Tämä  ei ole ilkeyttä tms, vaan ihan asiallista keskustelua, jossa useimmat AP:n kanssa eri mieltä olleet kommentoijat ovat rakentavati perustelleet väitteensä. 

Sanot myös: "Täällä on vaikea muokata ajatuksiaan siihen muotoon että pääsisi keskustelukumppanin tasolle. Sitä kerta toisensa jälkeen pakkaa yliarvoimaan toisen kykyjä." Huomaatko, että sorrut tuossa samaan kuin AP? Koska et osaa itse tiivistää sanomaasi sellaiseen muotoon, että muut keskustelijat ymmärtäisivät pointtisi, syytät muita ihmisiä tyhmyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen keskimääräistä älykkäämpi, mutta minulla ei ole vaikeuksia kommunikoida normaalitilanteissa kahden kesken vähemmän älykkäiden kanssa. Pystyn hyvin asettumaan kunkin ihmisen tasolle, ts. osaan ikään kuin muuntautua sen mukaan mikä tilanne on. Nuokin keskustelut ovat usein varsin mielenkiintoisia, ihmisissä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin älykkyys ja minusta on aina kiinnostavaa tietää, miten muut kokevat asioita - yritän tavallaan katsoa maailmaa heidän silmiensä kautta.

Koen itseni tästä muuntautumisesta johtuen kuitenkin ikään kuin kameleontiksi ja tilanteet, joissa ollaan isommassa porukassa ovatkin jo vaikeampia, koska se vaatii tavallaan useamman eri tason yhtäaikaista ylläpitämistä. Tuolloin olen useimmiten hiljaa taustalla tai keskustelen yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Omalla tasollani jos mennään, niin juttuni ovat juurikin vähän poukkoilevia ja asiat jäävät roikkumaan, koska olen ne itse mielessäni yhdistänyt ja ehtinyt viemään loppuun ja oletan toisen osapuolen tehneen myös niin. Osaltaan tässä on syynä myös rikas mielikuvitus, mistä syystä ajatuksiini putkahtaa myös aika erikoisia näkökulmia ja tämä hämmentää joskus myös älykkäitä keskustelukumppaneita.

Mulla on lähipiirissäni henkilö, joka toimii varsin samalla tavalla. Aika usein käy niin, että muut jatkavat keskustelua ja keskustelu rönsyilee siitä eteenpäin. Kaikkien yllätykseksi tämä henkilö yks kaks jatkaakin jostain roikkuvasta asiasta ilmeisesti "kerätäkseen langat" yhteen ja muut ihmettelevät, miten se nyt tuohon asiaan palasi, kun me muut vaihdettiin jo pariin kertaan puheenaihetta. Ja tämä ko henkilö on keskivertoa huomattavasti älykkäämpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

Arvasin että tuo lause mitä tummensit herättää vähän hilpeyttä. Mutta itse en kovin hevillä käy väittämään omaa näkemystäni oikeaksi, ellei se ole joku asia joka perustuu silkkaan faktaan minkä voi helposti tarkistaa. Ajatusleikkinä voisi sanoa, että jos on kyse moraalikäsityksestä tai oikeasti ja väärästä mielipiteestä, niin omani on kyllä samaa tasoa yleisen käsityksen kanssa, jos otetaan edelleen ajatusleikkinä vaikka että gallupin omaisesti kysytään sadalta ihmiseltä, onko tällainen käytös väärin tai tyhmää niin se mikä on omasta mielestäni väärin tai tyhmää käytöstä olisi myös varmaan 99% myös muidenkin mielestä.

Tiedostan aika hyvin itse koska minulla on poikkeavat mielipiteet ja jos on epäilys että olen väärässä en ole ensimmäisenä huutamassa omaa mielipidettäni ainoana oikeana. En nyt lähde laittamaan ihan rautalangasta esimerkkejä mutta jos laittaisin niin ymmärtäisit mitä tarkoitan. Tässä yksi epämääräinen esimerkki: koska olen empaattinen ihminen minun on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tätä ole. Mutta ei ihmekään. Onhan epäempaattisuus yksi tyhmyyden merkki ja tyhmyyttä en voi sietää.

ap:n kannattaisi muuttaa usaan. siellähän ihmisten suusta tulee isot määrät tavaraa, vaikka asian voisi ilmaista lyhyestikkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli uusi pomo, jolta jää lauseet kesken ja joka saa uusia ideoita kesken oman puheenvuoronsa. Melkein itkin ilosta kun hoksasin, että vihdoinkin meillä on esimiehenä ihminen, jonka kanssa minäkin voin puhua omana itsenäni. Tajusin, että koskaan ennen meillä ei ole ollut fiksua esimiestä, jonka juttuja olisi jaksanut kuunnella kiinnostuneena.

Tämä kertoo kyllä siitä impulsiivisuudesta eikä älykkyydestä. Kirjoittaja tykkää pomostaan, joka on yhtä nopea ja impulsiivinen ajatustensa juoksussa kuin itse on. Minun ajatukseni juoksevat myös nopeasti, mutta osaan metatasolla seurata puhettani ja hillitä niitä impulsiivisia ajatuskulkuja, joita mieleeni pälkähtää. Pitää ottaa kuulijat huomioon, eikä puhua tajunnanvirtaa. Kirjoittaja ja kirjoittajan pomo ei osaa. Minulla oli kerran tämmöinen esimies ja hänen puolestaan sai kyllä hävetä, koska hän saattoi asiakkaallekin sanoa ihan mitä hyvänsä hänen päähänsä pälkähti.

Impulsiivisuutta pitäisi nimenomaan rohkaista, koska impulsiivisuus on luovuuden tärkein osatekijä. Toki ne impulssit pitää jossain vaiheessa analysoida, mutta esim. keskustelun tekee mielenkiintoiseksi juuri impulsiivisuus. Muutenhan se pelkkää tylsää ja ennalta-arvattavaa jorinaa, jonka tavoitteena ei ole ideat eikä kehitys, vaan pelkkä viestin perillemeno. Tässä viimeisessä ei vaan ole tarpeeksi haastetta vähän impulsiivisemmalle ihmiselle, joten keskustelu tuntuu tylsältä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

Suurin osa ihmisistä nojaa omaan kokemukseen muodostaessaan mielipiteitään. On aika vaikeaa samaistua johonkin josta ei ole minkäänlaista omaa kokemusta. Toki kaikki ymmärtävät että syöpään sairastuminen on hirveää, mutta sitä todellista samaistumisen kykyä harvalta löytyy, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Uskon, että paljon älykkyydestä tulee myös lapsuudesta ja asenneilmapiiristä jossa on kasvanut. Älykkyyttään voi myös harjoittaa. Kaikki tietävät, että mitä enemmän älykkyystestejä tekee, sitä parempia tuloksia niistä alkaa tulla. Jos lapsena ei joudu pohdiskelemaan asioita, ja analysoimaan elämää, on se vaikeampaa aikuisenakin.

Kohtaamisen tai parin perusteella ei pitäisi myöskään oikeasti määritellä kenenkään älykkyyttä. Itsellä ainakin vaikuttaa niin moni asia siihen, kuinka hyvin pää pysyy mukana asioissa. Väsyneenä päässä ei välttämättä liiku mitään, ajatuksiin uponneena en välttämättä käsitä kaikkea aina riittävän nopeasti kun olen mukana vain 25% tehoilla..

Kova halu ihmisillä tuntuu olevan tuomita toiset tyhmiksi tai junteiksi tai moraalittomiksi tai milloin miksikin, ihan omaan henkilökohtaiseen ajatusmaailmaan tai mutuun perustuen. Ei se ole älykkyyttä, se on vain ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Se oma oikeustaju tai moraalikäsitykset eivät aina olekaan ne ainoat oikeat, tilanteita ja ihmisiä on niin erilaisia.

En koe, että olisin  sosiaalisesti nurkassa enää, nuorempana kyllä. On oltava kiitollinen tästä tilanteesta ja kehittää eteenpäin sosiaalisia taitojaankin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

No niinpä. Meillä on jokaisella oma moraalimme. On pyörryttävää typeryyttä ilmoittaa omaavansa "terve" oikeustaju sekä "normaalit" moraalikäsitykset. Huh huh.

Eli ei ole olemassa mitään moraalikäsitys normeja? Ei nyt ihan niin villissä yhteiskunnassa sentään varmaan asuta? Ehkä ette tajua että tarkoitan todella sellaisia ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsikin pitäisi tajuta mutta monet aikuiset eivät tajua ja toimivat toisin. Kuten esim: kiusaaminen, varastaminen, paskan puhuminen, valehteleminen jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

En koe, että olisin  sosiaalisesti nurkassa enää, nuorempana kyllä. On oltava kiitollinen tästä tilanteesta ja kehittää eteenpäin sosiaalisia taitojaankin.

ap

Sosiaalisissa taidoissa yksi tärkeimpiä asioita on ottaa kuulija huomioon. Älä pidä pitkiä monologeja, joissa puhut ensin asiasta X, sitten asiasta Y ja lopuksi asiasta Z. Kuulijasi olisi kenties halunnut puhua kanssasi asiasta X tai ehkä asiasta Y, mutta monologisi vuoksi siirryttiinkin lopuksi asiaan Z, josta hänen pitää jatkaa keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

Arvasin että tuo lause mitä tummensit herättää vähän hilpeyttä. Mutta itse en kovin hevillä käy väittämään omaa näkemystäni oikeaksi, ellei se ole joku asia joka perustuu silkkaan faktaan minkä voi helposti tarkistaa. Ajatusleikkinä voisi sanoa, että jos on kyse moraalikäsityksestä tai oikeasti ja väärästä mielipiteestä, niin omani on kyllä samaa tasoa yleisen käsityksen kanssa, jos otetaan edelleen ajatusleikkinä vaikka että gallupin omaisesti kysytään sadalta ihmiseltä, onko tällainen käytös väärin tai tyhmää niin se mikä on omasta mielestäni väärin tai tyhmää käytöstä olisi myös varmaan 99% myös muidenkin mielestä.

Tiedostan aika hyvin itse koska minulla on poikkeavat mielipiteet ja jos on epäilys että olen väärässä en ole ensimmäisenä huutamassa omaa mielipidettäni ainoana oikeana. En nyt lähde laittamaan ihan rautalangasta esimerkkejä mutta jos laittaisin niin ymmärtäisit mitä tarkoitan. Tässä yksi epämääräinen esimerkki: koska olen empaattinen ihminen minun on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tätä ole. Mutta ei ihmekään. Onhan epäempaattisuus yksi tyhmyyden merkki ja tyhmyyttä en voi sietää.

Ohis enkä kysy tätä pahalla tai mitenkään nälviäkseni, mutta alkaako nimesi M-kirjaimella? En siis halua  yrittää paljastaa nimeäsi tällä anonyymilla keskustelupalstalla :) Kuulostat ja kirjoitustapasi on ihan samanlainen kuin erään tuttuni, joka on - muiden ominaisuuksiensa ohella - hyvin älykäs henkilö, joskaan ei aina välttämättä kaikkien ymmärtämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

No niinpä. Meillä on jokaisella oma moraalimme. On pyörryttävää typeryyttä ilmoittaa omaavansa "terve" oikeustaju sekä "normaalit" moraalikäsitykset. Huh huh.

Eli ei ole olemassa mitään moraalikäsitys normeja? Ei nyt ihan niin villissä yhteiskunnassa sentään varmaan asuta? Ehkä ette tajua että tarkoitan todella sellaisia ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsikin pitäisi tajuta mutta monet aikuiset eivät tajua ja toimivat toisin. Kuten esim: kiusaaminen, varastaminen, paskan puhuminen, valehteleminen jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Onhan meillä lukuisia tapauksia joissa voidaan sanoa että joku ihminen on esim. saanut epäoikeudenmukaista kohtelua esim. viranomaisten taholta tai jopa yksityiselämässä jonkun toisen henkilön taholta. Ei näissä nyt ihan mutu tuntumalta täydy aina mennä. Kyllä moniin kysymyksiin se vastaus mikä on oikein ja mikä on väärin eli ikä on ns. normaali oikeustaju, löytyy aina jostain eikä aina kysymys ole vain mielipide-eroista. Ei kaikki ole edes lain edessä samanarvoisia vaikka pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää siitä että, joskus itselleni tulee mieleen että olen älykkäämpi kun moni ympärillä oleva ja ihmettelen usein, että miten oikeasti ihminen voi olla niin tyhmä jonkun tietyn kohtaamisen jälkeen. En siis tykkää siitä siksi, että en haluaisi ylentää itseäni, että olisin älykkäämpi kuin muut mutta joskus on pakko, koska pettymyksekseni on pakko todeta että tässä maassa on vain paljon ihan oikeasti tyhmiä ihmisiä joiden kanssa väkisinkin joutuu törmäyskurssille. Omasta mielestäni itselläni on aika terve oikeustaju siitä mikä on oikein, mikä on oikeanlaista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa ja omaan normaalit moraalikäsitykset. On tosi pettymys kun kohtaa ihmisiä, jotka eivät näin ole.

Ja en siis ole ap. enkä kukaan mukaan tähän aikaisemmin kirjoittanut mutta se kai tulikin jo selväksi kirjoitustyylistä.

99% ihmistä ajattelee täsmälleen näin. Yllätys.

No niinpä. Meillä on jokaisella oma moraalimme. On pyörryttävää typeryyttä ilmoittaa omaavansa "terve" oikeustaju sekä "normaalit" moraalikäsitykset. Huh huh.

Eli ei ole olemassa mitään moraalikäsitys normeja? Ei nyt ihan niin villissä yhteiskunnassa sentään varmaan asuta? Ehkä ette tajua että tarkoitan todella sellaisia ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsikin pitäisi tajuta mutta monet aikuiset eivät tajua ja toimivat toisin. Kuten esim: kiusaaminen, varastaminen, paskan puhuminen, valehteleminen jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tässäkin yksinkertaistat liikaa. Kuka ei ole sanonut asian olevan ok, vaikka se ei ole ihan vaan ok, koska ei jaksa tapella? Tai sanonut, että "älä nyt viitsi, sä näytät ihan hyvältä" kun toinen on tosi väsynyt ja se näkyy. Valehtelua.

Mies varastaa leivän, koska lapsi on nääntymässä nälkään, eikä ole rahaa ostaa ruokaa. Väärin? 

Eiväthän nämä tietenkään joka päiväisiä tilanteita ole, mutta KAIKKI valehtelevat. Ainakin vähän kaunistellaan, tai ei haluta loukata toista ja valehdellaan. Moraalikäsitykset ovat häilyviä, ja eri ihmisillä on erilaisia käsityksiä. Eikä edes kaikki itselle vieras ole välttämättä väärin.

Aina ei ole kyse sinusta, joten pidä löpinäsi. Hyvät vuorovaikutustaidot ei ole sillä joka puhuu eniten vaan sillä joka kuuntelee.

En haluaisi tavata sinua, oli kyse mistä tahansa.

Älykkyyttä on se, että osaa perustella asiat kaikilta kanteilta. Nopea ja assosioiva keskustelutyyli on viihdyttävää ja ruokkii ajattelua, mutta toisaalta tiukan asiallinen ja yksiselitteinen keskustelu toimii paremmin silloin, kun  on tärkeää, että kaikille keskustelijoille jää jostain asiasta täysin sama käsitys. Älykästä keskustelua voi käydä kavereiden ja toivottavasti perheenjäsenten kanssa, työpaikalla sitten taas yleensä väännetään rautalangasta, koska siellä on tarpeen mennä kaikkein hitaimpien tahtiin. Se on varmasti turhauttavaa ihan kaikille, paitsi niille hitaille, joita ei kuitenkaan ole välttämättä enemmistö.