Lue keskustelun säännöt.
Lapselle ketipinor lääkitys
huolestunut
10.03.2017 |
Löytyykö ketään kenen lapsella ketipinor lääkitys? Pitkäaikaisen käytön kokemuksia? Miten vaikuttaa niin pieneenkin kuin 7 vuotiaaseen jolla neurologinen kehitys vielä kesken? Paheksuttu lääke muutenkin niin huolestuttaa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ketipinor on neurolepti eikä bentso.
On, mutta siinä viitataan yleisesti unilääkkeisiin. Ketiapiinin osalta Käypä hoidossa sanotaan näin:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak08553
ja todella naurettava kommentti:
"Huolimatta siitä, että kyseessä oli lääkettä valmistavan yrityksen rahoittama tutkimus ja että raportoidut tulokset oli saatu toissijaisten vastemuuttujien post hoc -tarkastelun kautta, tulosten voi katsoa puhuvan ketiapiinin tehoavuuden puolesta hoidettaessa masennuspotilaiden unettomuutta."
Fimea, eli meidän lääkevalvonta sanoo näin: http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/2_2016/vain-verkossa/unettomuuden-laak…
"Uudemmista psykoosilääkkeistä etenkin ketiapiinin käyttö unettomuuden hoidossa on yleistynyt. Unipolygrafiatutkimuksissa ketiapiini on lisännyt syvien univaiheiden osuutta samalla tavalla kuin väsyttävät masennuslääkkeet. Ketiapiinin mahdollisten haittojen vuoksi sitä ei kuitenkaan voi suositella unettomuuden ensisijaiseen hoitoon. Poikkeuksena ovat psykiatriset potilaat, joille ketiapiinin käyttö on perusteltua esimerkiksi psykoottisten oireiden vuoksi.
Ketiapiini vaikuttaa alfa-reseptoreihin, jolloin verenpaine laskee. Monilla unettomuudesta kärsivillä on matala verenpaine, ja jo pienikin annos (25–50 mg) saattaa ensimmäisillä ottokerroilla aiheuttaa liiallista verenpaineen laskua. Ketiapiini voi myös pidentää QT-aikaa, minkä vuoksi EKG tulisi tarkistaa aina ennen ketiapiinin aloittamista. Myös ketiapiinin yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa on huomioitava."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lääkärit emme saa bonusta määräämistämne lääkkeistä.
Oletan että Ketipinor on aloitettu pienellä (25-75mg) annoksella ja lapsen oireena on unettomuus, ahdistus tai tunne-elämän aaltoilu.
Jos elämä menisi niinkuin elokuvissa, ei lääkkeitä tarvittaisi. Lasten tunne-elämän kehittymiseen löytyisi kotoa riittävästi tukea ja vakautta, lapsen elämässä ei tapahtuisi mitään traumasttista tai pelottavaa, ja kaikkiin ongelmiin auttaisi terapia.
Uskon, että harva vanhempi haluaisi lapsellaan kokeiltavan neuroleptejä, mutta mitäs jos kaikki tarjolla oleva on jo kokeiltu? Lapsilla risperidoni on tutkituin ja suositelluin, mutta ehkä se ei aloittajan tapauksessa ole käynyt tai auttanut. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksensa, mutta entä jos lapsen oireilu on niin vaikeaa että lääkehoito kannattaa. On helppo tuomita mutta mitä tilalle?
Juuri näin. Haitallisenkin lääkkeen käyttö on ihan perusteltua joissain tapauksissa. Tämän vuoksi aloittajan tulisikin olla tarkemmin perillä tilanteesta, jossa lapsen lääkitykseen on päädytty. Kyseenalaistaminen on ihan hyvä juttu, mutta sitä ei voi tehdä jos ei ole tietoa.
Ei varmasti ole perusteltua! Hoito pitää lähteä aina pienimmän haitan perusteesta. Ei voi millään perustella ketiapiinin käyttämistä tuossa iässä suhteessa lääkkestä aiheutuviin haittoihin. Mikäli case menisi AVI:n tai Valviraan, saisi lääkäri takuuvarmasti vähintään huomautuksen. Usein kuitenkin tuollaisen lapsen vanhemmat voivat olla sellaisessa asemassa, etteivät he uskalla tehdä valitusta tai eivät suorastaan osaa tehdä valitusta. Tähän perustuu myös se harha, miksi meillä raportoidaan niin vähän haittoja verrattuna muihin länsimaihin.
No niinhän tuo lääkäri tuossa juuri kirjoittaakin, että jos kaikkea on jo kokeiltu? Ja kyllä vain sen ketiapiininkin käytön voi perustella nimenomaan sillä, että muut keinot on toimimattomiksi todettu ja lapsi vaaraksi itselleen tai muille. Joskus noiden haitattomampien keinojen käyttöönotto nimenomaan vaatii ensin lääkityksen, jotta ihminen saadaan ylipäänsä siihen kuntoon, että kykenee vastaanottamaan niitä muita keinoja (terapiakuntoisuus).
Mihinkään pieniin ongelmiin lääkettä ei tietenkään tulisi määrätä, etenkään 7-vuotiaalle, mutta mehän emme tiedä mitä tälle kyseiselle lapselle on jo kokeiltu tai missä kunnossa hän edes on.
Lue tämä! http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-…
Lääkärit eivät koskaan informoi lääkkeiden vaaroista oikeaoppisesti, eivätkä totisesti myöskään mainitse sitä seikkaa, että ne sivuoireet saattavat jäädä pysyviksi mikä taas on merkki pysyvästä aivovauriosta. Eli en todellakaan luottaisi sokeasti lääkäreihin näissä mielialalääke asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lääkärit emme saa bonusta määräämistämne lääkkeistä.
Oletan että Ketipinor on aloitettu pienellä (25-75mg) annoksella ja lapsen oireena on unettomuus, ahdistus tai tunne-elämän aaltoilu.
Jos elämä menisi niinkuin elokuvissa, ei lääkkeitä tarvittaisi. Lasten tunne-elämän kehittymiseen löytyisi kotoa riittävästi tukea ja vakautta, lapsen elämässä ei tapahtuisi mitään traumasttista tai pelottavaa, ja kaikkiin ongelmiin auttaisi terapia.
Uskon, että harva vanhempi haluaisi lapsellaan kokeiltavan neuroleptejä, mutta mitäs jos kaikki tarjolla oleva on jo kokeiltu? Lapsilla risperidoni on tutkituin ja suositelluin, mutta ehkä se ei aloittajan tapauksessa ole käynyt tai auttanut. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksensa, mutta entä jos lapsen oireilu on niin vaikeaa että lääkehoito kannattaa. On helppo tuomita mutta mitä tilalle?
Juuri näin. Haitallisenkin lääkkeen käyttö on ihan perusteltua joissain tapauksissa. Tämän vuoksi aloittajan tulisikin olla tarkemmin perillä tilanteesta, jossa lapsen lääkitykseen on päädytty. Kyseenalaistaminen on ihan hyvä juttu, mutta sitä ei voi tehdä jos ei ole tietoa.
Ei varmasti ole perusteltua! Hoito pitää lähteä aina pienimmän haitan perusteesta. Ei voi millään perustella ketiapiinin käyttämistä tuossa iässä suhteessa lääkkestä aiheutuviin haittoihin. Mikäli case menisi AVI:n tai Valviraan, saisi lääkäri takuuvarmasti vähintään huomautuksen. Usein kuitenkin tuollaisen lapsen vanhemmat voivat olla sellaisessa asemassa, etteivät he uskalla tehdä valitusta tai eivät suorastaan osaa tehdä valitusta. Tähän perustuu myös se harha, miksi meillä raportoidaan niin vähän haittoja verrattuna muihin länsimaihin.
No niinhän tuo lääkäri tuossa juuri kirjoittaakin, että jos kaikkea on jo kokeiltu? Ja kyllä vain sen ketiapiininkin käytön voi perustella nimenomaan sillä, että muut keinot on toimimattomiksi todettu ja lapsi vaaraksi itselleen tai muille. Joskus noiden haitattomampien keinojen käyttöönotto nimenomaan vaatii ensin lääkityksen, jotta ihminen saadaan ylipäänsä siihen kuntoon, että kykenee vastaanottamaan niitä muita keinoja (terapiakuntoisuus).
Mihinkään pieniin ongelmiin lääkettä ei tietenkään tulisi määrätä, etenkään 7-vuotiaalle, mutta mehän emme tiedä mitä tälle kyseiselle lapselle on jo kokeiltu tai missä kunnossa hän edes on.
Niin, se "kaikki" on usein vain kysely "kuis menee?" ... ja kuten Fimean sivultakin näkee, tuskin lääkärit tutkivat vaikuttaako lääke QT-aikaan, tai laskeeko verenapaine (=kuoleeko) nukkuessa liikaa jne. Mikäli pohdit lasta, joka olisi vahingoksi itselleen tai muille, niin eikö pelkkä kiinni pitäminen olisi hyvä ratkaisu vaikka hän olisi psykoottinen? Minä en tajua sitä, että ihmiset ulkoistavat vastuun itsestään ja lapsistaan terveydenhoitojärjestelmälle, joka on muutenkin ylikuormitettu ja tuloksena on järkyttävä määrä nuorten eläköitymisiä ja vaikka mitä sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla tuli aivovaurio kyseisestä lääkkeestä.
Hassuinta oli kun hän itse kysyi masennukseen ja ahdistukseen lääkekannabista niin lääkärit lähinnä nauroivat. Ja nyt on sitten pysyvästi eläkkeellä.
Älkää ihmiset syökö niitä pillereitä ja varsinkaan lapsille ei!
Miten tämä aivovaurio näyttäytyy tuttavassasi? Osaatko yhtään kuvailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lääkärit emme saa bonusta määräämistämne lääkkeistä.
Oletan että Ketipinor on aloitettu pienellä (25-75mg) annoksella ja lapsen oireena on unettomuus, ahdistus tai tunne-elämän aaltoilu.
Jos elämä menisi niinkuin elokuvissa, ei lääkkeitä tarvittaisi. Lasten tunne-elämän kehittymiseen löytyisi kotoa riittävästi tukea ja vakautta, lapsen elämässä ei tapahtuisi mitään traumasttista tai pelottavaa, ja kaikkiin ongelmiin auttaisi terapia.
Uskon, että harva vanhempi haluaisi lapsellaan kokeiltavan neuroleptejä, mutta mitäs jos kaikki tarjolla oleva on jo kokeiltu? Lapsilla risperidoni on tutkituin ja suositelluin, mutta ehkä se ei aloittajan tapauksessa ole käynyt tai auttanut. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksensa, mutta entä jos lapsen oireilu on niin vaikeaa että lääkehoito kannattaa. On helppo tuomita mutta mitä tilalle?
Juuri näin. Haitallisenkin lääkkeen käyttö on ihan perusteltua joissain tapauksissa. Tämän vuoksi aloittajan tulisikin olla tarkemmin perillä tilanteesta, jossa lapsen lääkitykseen on päädytty. Kyseenalaistaminen on ihan hyvä juttu, mutta sitä ei voi tehdä jos ei ole tietoa.
Ei varmasti ole perusteltua! Hoito pitää lähteä aina pienimmän haitan perusteesta. Ei voi millään perustella ketiapiinin käyttämistä tuossa iässä suhteessa lääkkestä aiheutuviin haittoihin. Mikäli case menisi AVI:n tai Valviraan, saisi lääkäri takuuvarmasti vähintään huomautuksen. Usein kuitenkin tuollaisen lapsen vanhemmat voivat olla sellaisessa asemassa, etteivät he uskalla tehdä valitusta tai eivät suorastaan osaa tehdä valitusta. Tähän perustuu myös se harha, miksi meillä raportoidaan niin vähän haittoja verrattuna muihin länsimaihin.
No niinhän tuo lääkäri tuossa juuri kirjoittaakin, että jos kaikkea on jo kokeiltu? Ja kyllä vain sen ketiapiininkin käytön voi perustella nimenomaan sillä, että muut keinot on toimimattomiksi todettu ja lapsi vaaraksi itselleen tai muille. Joskus noiden haitattomampien keinojen käyttöönotto nimenomaan vaatii ensin lääkityksen, jotta ihminen saadaan ylipäänsä siihen kuntoon, että kykenee vastaanottamaan niitä muita keinoja (terapiakuntoisuus).
Mihinkään pieniin ongelmiin lääkettä ei tietenkään tulisi määrätä, etenkään 7-vuotiaalle, mutta mehän emme tiedä mitä tälle kyseiselle lapselle on jo kokeiltu tai missä kunnossa hän edes on.
Niin, se "kaikki" on usein vain kysely "kuis menee?" ... ja kuten Fimean sivultakin näkee, tuskin lääkärit tutkivat vaikuttaako lääke QT-aikaan, tai laskeeko verenapaine (=kuoleeko) nukkuessa liikaa jne. Mikäli pohdit lasta, joka olisi vahingoksi itselleen tai muille, niin eikö pelkkä kiinni pitäminen olisi hyvä ratkaisu vaikka hän olisi psykoottinen? Minä en tajua sitä, että ihmiset ulkoistavat vastuun itsestään ja lapsistaan terveydenhoitojärjestelmälle, joka on muutenkin ylikuormitettu ja tuloksena on järkyttävä määrä nuorten eläköitymisiä ja vaikka mitä sairauksia.
Kritiikki on ihan aiheellista, jos lääkäri tosiaan toimii noin. Itse en tiedä ketään, jolle ketipinoria olisi määrätty lasten ja nuorten puolella tuosta noin vaan, mutta en silti väitä etteikö niin voisi olla. Sellaisessa tapauksessa vanhempien pitää tietenkin vaatia muuta. Yleensä hyvin pian lääkkeen aloituksen jälkeen on seurantakäynti, jolloin mm. mitataan verenpaine, samoin sydänfilmi otetaan ennen ja jälkeen lääkkeen aloituksen.
Psykoottisen lapsen kiinnipitäminen on varmasti ok hetkellisenä toimenpiteenä, mutta meinaatko oikeasti, että se psykoosi sillä haihtuu?
On kova Skitsofrenia/Psykoosilääke, ei siis ole tarkoitettu minkään pienen vaivan hoitoon, eikä sitä suositella etenkään alle 18-vuotiaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä antaisi lapselleni ketiapiinia. En ikinä haluaisi terveiden aivojen tuhoutuvan. Ymmärrän että lapset halutaan tainnuttaa järkyttävissä tilanteissa mutta älkää helvetissä pilatko kehittyviä aivoja noilla. Jotain muita keinoja on keksittävä.
Suomessa lapsia ei päästetä terapiaan koska säästetään mutta syötetään ketiapiinia. Onko näille lapsille kerrottu mitä tuhoja heidän aivoilleen on voinut tapahtua Ketiapinorin vaikutuksesta? Onko heidän vanhempiaan informoitu? Kuka tekee päätökset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lääkärit emme saa bonusta määräämistämne lääkkeistä.
Oletan että Ketipinor on aloitettu pienellä (25-75mg) annoksella ja lapsen oireena on unettomuus, ahdistus tai tunne-elämän aaltoilu.
Jos elämä menisi niinkuin elokuvissa, ei lääkkeitä tarvittaisi. Lasten tunne-elämän kehittymiseen löytyisi kotoa riittävästi tukea ja vakautta, lapsen elämässä ei tapahtuisi mitään traumasttista tai pelottavaa, ja kaikkiin ongelmiin auttaisi terapia.
Uskon, että harva vanhempi haluaisi lapsellaan kokeiltavan neuroleptejä, mutta mitäs jos kaikki tarjolla oleva on jo kokeiltu? Lapsilla risperidoni on tutkituin ja suositelluin, mutta ehkä se ei aloittajan tapauksessa ole käynyt tai auttanut. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksensa, mutta entä jos lapsen oireilu on niin vaikeaa että lääkehoito kannattaa. On helppo tuomita mutta mitä tilalle?
Juuri näin. Haitallisenkin lääkkeen käyttö on ihan perusteltua joissain tapauksissa. Tämän vuoksi aloittajan tulisikin olla tarkemmin perillä tilanteesta, jossa lapsen lääkitykseen on päädytty. Kyseenalaistaminen on ihan hyvä juttu, mutta sitä ei voi tehdä jos ei ole tietoa.
Ei varmasti ole perusteltua! Hoito pitää lähteä aina pienimmän haitan perusteesta. Ei voi millään perustella ketiapiinin käyttämistä tuossa iässä suhteessa lääkkestä aiheutuviin haittoihin. Mikäli case menisi AVI:n tai Valviraan, saisi lääkäri takuuvarmasti vähintään huomautuksen. Usein kuitenkin tuollaisen lapsen vanhemmat voivat olla sellaisessa asemassa, etteivät he uskalla tehdä valitusta tai eivät suorastaan osaa tehdä valitusta. Tähän perustuu myös se harha, miksi meillä raportoidaan niin vähän haittoja verrattuna muihin länsimaihin.
No niinhän tuo lääkäri tuossa juuri kirjoittaakin, että jos kaikkea on jo kokeiltu? Ja kyllä vain sen ketiapiininkin käytön voi perustella nimenomaan sillä, että muut keinot on toimimattomiksi todettu ja lapsi vaaraksi itselleen tai muille. Joskus noiden haitattomampien keinojen käyttöönotto nimenomaan vaatii ensin lääkityksen, jotta ihminen saadaan ylipäänsä siihen kuntoon, että kykenee vastaanottamaan niitä muita keinoja (terapiakuntoisuus).
Mihinkään pieniin ongelmiin lääkettä ei tietenkään tulisi määrätä, etenkään 7-vuotiaalle, mutta mehän emme tiedä mitä tälle kyseiselle lapselle on jo kokeiltu tai missä kunnossa hän edes on.
Niin, se "kaikki" on usein vain kysely "kuis menee?" ... ja kuten Fimean sivultakin näkee, tuskin lääkärit tutkivat vaikuttaako lääke QT-aikaan, tai laskeeko verenapaine (=kuoleeko) nukkuessa liikaa jne. Mikäli pohdit lasta, joka olisi vahingoksi itselleen tai muille, niin eikö pelkkä kiinni pitäminen olisi hyvä ratkaisu vaikka hän olisi psykoottinen? Minä en tajua sitä, että ihmiset ulkoistavat vastuun itsestään ja lapsistaan terveydenhoitojärjestelmälle, joka on muutenkin ylikuormitettu ja tuloksena on järkyttävä määrä nuorten eläköitymisiä ja vaikka mitä sairauksia.
Kritiikki on ihan aiheellista, jos lääkäri tosiaan toimii noin. Itse en tiedä ketään, jolle ketipinoria olisi määrätty lasten ja nuorten puolella tuosta noin vaan, mutta en silti väitä etteikö niin voisi olla. Sellaisessa tapauksessa vanhempien pitää tietenkin vaatia muuta. Yleensä hyvin pian lääkkeen aloituksen jälkeen on seurantakäynti, jolloin mm. mitataan verenpaine, samoin sydänfilmi otetaan ennen ja jälkeen lääkkeen aloituksen.
Psykoottisen lapsen kiinnipitäminen on varmasti ok hetkellisenä toimenpiteenä, mutta meinaatko oikeasti, että se psykoosi sillä haihtuu?
En tarkoita. Tarkoitin psykoottisuudella hetkellistä käyttäytymistä. Osa vanhemmista ei osaa rauhoittaa lastaan ja tulkitsee lapsen normaalia huomionhakua "raivoamalla" mielen sairautena. Tällöin haetaan apua lääkäristä, jolla ei ole aikaa paneutua asiaan ja tehdään kevyin perustein vääriä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Lääke on pahamaineinen syystäkin, itse en antaisi sitä aikuiselle, saati lapselle. Omakohtaisen kokemuksen mukaan siitä tulee tosi vammanen olo, sekä kroppa että mieli jotenkin lamaantuu ja väsyy eikä mitään saa aikaan eikä mikään tuota iloa tai muita tunteita. Kaikki on vaan ihan sama. En kyllä tiedä pitkäaikaisvaikutuksista. Toivon ettet antaisi sitä lapsellesi, sanoi lääkärit ym mitä tahansa. Mikä lastasi vaivaa, miksi haluaisit hänelle lääkityksen?
Lääke on kyllä myös varsin tehokas esim. monessa vakavassa depressiossa ja pienellä annoksella unilääkkeenä. Lapsille tuota lääkettä ei varmaan kyllä kovin helposti määrätä. Itselläni (100mg) ei ole tuottanut mitään kovin ihmeellisiä tuntemuksia muuta kuin että nukuttaa hyvin. Olen myös välillä ollut käyttämättä lääkettä, viekkarit olivat n. viikon, lääkkeestä oli aika helppo päästä eroon mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lääkärit emme saa bonusta määräämistämne lääkkeistä.
Oletan että Ketipinor on aloitettu pienellä (25-75mg) annoksella ja lapsen oireena on unettomuus, ahdistus tai tunne-elämän aaltoilu.
Jos elämä menisi niinkuin elokuvissa, ei lääkkeitä tarvittaisi. Lasten tunne-elämän kehittymiseen löytyisi kotoa riittävästi tukea ja vakautta, lapsen elämässä ei tapahtuisi mitään traumasttista tai pelottavaa, ja kaikkiin ongelmiin auttaisi terapia.
Uskon, että harva vanhempi haluaisi lapsellaan kokeiltavan neuroleptejä, mutta mitäs jos kaikki tarjolla oleva on jo kokeiltu? Lapsilla risperidoni on tutkituin ja suositelluin, mutta ehkä se ei aloittajan tapauksessa ole käynyt tai auttanut. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksensa, mutta entä jos lapsen oireilu on niin vaikeaa että lääkehoito kannattaa. On helppo tuomita mutta mitä tilalle?
Juuri näin. Haitallisenkin lääkkeen käyttö on ihan perusteltua joissain tapauksissa. Tämän vuoksi aloittajan tulisikin olla tarkemmin perillä tilanteesta, jossa lapsen lääkitykseen on päädytty. Kyseenalaistaminen on ihan hyvä juttu, mutta sitä ei voi tehdä jos ei ole tietoa.
Ei varmasti ole perusteltua! Hoito pitää lähteä aina pienimmän haitan perusteesta. Ei voi millään perustella ketiapiinin käyttämistä tuossa iässä suhteessa lääkkestä aiheutuviin haittoihin. Mikäli case menisi AVI:n tai Valviraan, saisi lääkäri takuuvarmasti vähintään huomautuksen. Usein kuitenkin tuollaisen lapsen vanhemmat voivat olla sellaisessa asemassa, etteivät he uskalla tehdä valitusta tai eivät suorastaan osaa tehdä valitusta. Tähän perustuu myös se harha, miksi meillä raportoidaan niin vähän haittoja verrattuna muihin länsimaihin.
No niinhän tuo lääkäri tuossa juuri kirjoittaakin, että jos kaikkea on jo kokeiltu? Ja kyllä vain sen ketiapiininkin käytön voi perustella nimenomaan sillä, että muut keinot on toimimattomiksi todettu ja lapsi vaaraksi itselleen tai muille. Joskus noiden haitattomampien keinojen käyttöönotto nimenomaan vaatii ensin lääkityksen, jotta ihminen saadaan ylipäänsä siihen kuntoon, että kykenee vastaanottamaan niitä muita keinoja (terapiakuntoisuus).
Mihinkään pieniin ongelmiin lääkettä ei tietenkään tulisi määrätä, etenkään 7-vuotiaalle, mutta mehän emme tiedä mitä tälle kyseiselle lapselle on jo kokeiltu tai missä kunnossa hän edes on.
Niin, se "kaikki" on usein vain kysely "kuis menee?" ... ja kuten Fimean sivultakin näkee, tuskin lääkärit tutkivat vaikuttaako lääke QT-aikaan, tai laskeeko verenapaine (=kuoleeko) nukkuessa liikaa jne. Mikäli pohdit lasta, joka olisi vahingoksi itselleen tai muille, niin eikö pelkkä kiinni pitäminen olisi hyvä ratkaisu vaikka hän olisi psykoottinen? Minä en tajua sitä, että ihmiset ulkoistavat vastuun itsestään ja lapsistaan terveydenhoitojärjestelmälle, joka on muutenkin ylikuormitettu ja tuloksena on järkyttävä määrä nuorten eläköitymisiä ja vaikka mitä sairauksia.
Kritiikki on ihan aiheellista, jos lääkäri tosiaan toimii noin. Itse en tiedä ketään, jolle ketipinoria olisi määrätty lasten ja nuorten puolella tuosta noin vaan, mutta en silti väitä etteikö niin voisi olla. Sellaisessa tapauksessa vanhempien pitää tietenkin vaatia muuta. Yleensä hyvin pian lääkkeen aloituksen jälkeen on seurantakäynti, jolloin mm. mitataan verenpaine, samoin sydänfilmi otetaan ennen ja jälkeen lääkkeen aloituksen.
Psykoottisen lapsen kiinnipitäminen on varmasti ok hetkellisenä toimenpiteenä, mutta meinaatko oikeasti, että se psykoosi sillä haihtuu?
En tarkoita. Tarkoitin psykoottisuudella hetkellistä käyttäytymistä. Osa vanhemmista ei osaa rauhoittaa lastaan ja tulkitsee lapsen normaalia huomionhakua "raivoamalla" mielen sairautena. Tällöin haetaan apua lääkäristä, jolla ei ole aikaa paneutua asiaan ja tehdään kevyin perustein vääriä päätöksiä.
Jos lapsella epäillään psykoosia tai psykoottista oireilua (tai muuta vakavaa mielenterveyden häiriötä), otetaan hänet yleensä osastolle tutkimusjaksolle, jolloin ammattilaiset tekevät arvion. Diagnooseja ei tehdä pelkästään vanhempien kertomusten perusteella.
Yhdysvalloissa asuvalla ystävättärellä on masennukseen ja unettomuuteen kannabisresepti.
Ketipinoria kerran unettomuuteen kokeilleena voin vain ihmetellä että miksi ketipinor on laillista ja kannabiksen saanti esimerkiksi unettomuuteen on tehty mahdottomaksi.
Suomessa ei taida olla yhtään ihmistä joka saisi kanabisreseptiä unettomuuteen.
Miksi sen saanti on niin vaikeaa ja ketipinorin kaltaiset myrkyt on laillisia? =)
Molempia siis kokeilleena voin todeta tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin koukkuun tuohon ja mirzapiniin. Sama vaikutus.
Unelias olo. Ei oikein tajunnut mistään mitään ja vaeltelin ympäri kaupunkia luultavasti suu auki. Väillä näin valveunia ja muistain kuinka jostain syystä istuin jonottamassa apteekissa ilmeisesti uutta pakettia mutten koskaan saanut sitä. En tainnut ottaa edes jonotusnumeroa. Tuijottelin vain ihmisiä ja jumitin ajatuksissani.
Todella tarunhohtoinen olo mutta lopetettuani lääkken tilat vaan jatkuin vielä päiviä ja vähän huolestuin että jäänkö tiloihin ikuisesti.
Taisin olla kaksi kuukautta mikämika maailmassa. Seurustelin jonkun hullunkin kanssa lyhyesti ja en muista siitä yhtään mitään.
Vieläkin kaipaan näitä molempia lääkkeitä koska se olo ja elämä meni tahmean pehmeästi kuin siirapissa ja älyllinen hitaus ei huolettanut lainkaan. Jos eläkettä olisi jatkettu ikuisesti olisin luultavasti syönyt lääkettä tyytyväisesti. Kuntoutustuki loppui ja sitä ei uusitu joten lopetin lääkityksen että pääsisin takaisin työkuntoiseksi.
Vieroitus oli kamalaa ja vieläkin kaipaan lääkettä. Olen kokeillut elämäni aikana erilaisia huumeita ja ketipinor totisesti on huumausaine.
Pysyvinä haittoina voin sanoa että älykkyys ei palautunut entiselle tasolle. Tai ei ole ainakaan vieläkään palautunut. Toisinaan saatan edelleen jämähtää bussipysäkille tuijottamaan kaukaisuuteen suu auki ja bussi menee ohi.
Millä tavalla olet omasta mielestäsi vähemmän älykkäämpi kuin aiemmin? Anteeksi uteluni, mielenkiintoni vain heräsi viestiäsi lukiessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla tuli aivovaurio kyseisestä lääkkeestä.
Hassuinta oli kun hän itse kysyi masennukseen ja ahdistukseen lääkekannabista niin lääkärit lähinnä nauroivat. Ja nyt on sitten pysyvästi eläkkeellä.
Älkää ihmiset syökö niitä pillereitä ja varsinkaan lapsille ei!
Miten tämä aivovaurio näyttäytyy tuttavassasi? Osaatko yhtään kuvailla?
Unen tarve lisääntynyt. Tylsistynyt. Väsyy nopeasti ei ole työkuntoinen. Muistin kapasiteetti lyhyt.
Tarvitsee pitkin päivää unia muuten vaipuu tylsyyteen ja lähinnä haukottelee. Hän kävi magneettikuvauksissa ja vaurio todettiin.
Kannabis on hyvä uneen. kirjoitti:
Yhdysvalloissa asuvalla ystävättärellä on masennukseen ja unettomuuteen kannabisresepti.
Ketipinoria kerran unettomuuteen kokeilleena voin vain ihmetellä että miksi ketipinor on laillista ja kannabiksen saanti esimerkiksi unettomuuteen on tehty mahdottomaksi.
Suomessa ei taida olla yhtään ihmistä joka saisi kanabisreseptiä unettomuuteen.
Miksi sen saanti on niin vaikeaa ja ketipinorin kaltaiset myrkyt on laillisia? =)
Molempia siis kokeilleena voin todeta tämän.
Siksi, koska lääkekannabis ei tuo rahallista voittoa lääkeyhtiöille.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet omasta mielestäsi vähemmän älykkäämpi kuin aiemmin? Anteeksi uteluni, mielenkiintoni vain heräsi viestiäsi lukiessani.
En selviydy enää arjesta samalla tavalla kuin ennen.
Pää on jotenkin hyvin hidas tai käy välillä nopeasti ja hidastuu sitten. Saatan lukea kirjaa ja huomata etten muista mitä olen lukenut ja silti olen lukenut kirjaa. Tämä esimerkiksi aiheutti sen että jouduin lopettamaan korkeakouluopintoni kesken.
Sama pätee kun keskustelen niin kadotan johtolangan hetkessä vaikka ihan äskettäin olin hyvin innoissani selittämässä jotain asiaa ja monesti totean että antaa olla ja keskustelu jää lyhyeksi. En myöskään enää osaa nokkelasti sanailla ja ymmärrä vitsejä joita ennen ymmärsin. Tästä olen saanut myös palautetta vanhoilta lapsuuden tutuilta.
Tylsistyminen näkyy myös mummomaisena pukeutumisena en enää välitä ulkonäöstäni sillä väsyn nopeasti ostoksilla. En kestä ärsykkeitä ympärillä ne väsyttävät minut.
Esimerkiksi television katselusta en enää ymmärrä mitään. Niin paljon mainoksia jotka lannistavat minut. On mahdotonta muistaa mitä äsken katsoin ja ihmettelen kun ohjelma alkaa että jaaha tätäkö oikeasti katsoin.
Otin ketiapinoria huvikäytössä nelinkertaisia annoksia ja lääkärikin sanoi että voi kokeilla suurempiakin annoksia. Eräällä kerralla sain sydänoireita ja en meinannut päästä ylös lattialta. En tiedä kauan olin makoillut lattialla, mutta ne pillerit, niiden piti auttaa minua eikä hidastaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet omasta mielestäsi vähemmän älykkäämpi kuin aiemmin? Anteeksi uteluni, mielenkiintoni vain heräsi viestiäsi lukiessani.
En selviydy enää arjesta samalla tavalla kuin ennen.
Pää on jotenkin hyvin hidas tai käy välillä nopeasti ja hidastuu sitten. Saatan lukea kirjaa ja huomata etten muista mitä olen lukenut ja silti olen lukenut kirjaa. Tämä esimerkiksi aiheutti sen että jouduin lopettamaan korkeakouluopintoni kesken.
Sama pätee kun keskustelen niin kadotan johtolangan hetkessä vaikka ihan äskettäin olin hyvin innoissani selittämässä jotain asiaa ja monesti totean että antaa olla ja keskustelu jää lyhyeksi. En myöskään enää osaa nokkelasti sanailla ja ymmärrä vitsejä joita ennen ymmärsin. Tästä olen saanut myös palautetta vanhoilta lapsuuden tutuilta.
Tylsistyminen näkyy myös mummomaisena pukeutumisena en enää välitä ulkonäöstäni sillä väsyn nopeasti ostoksilla. En kestä ärsykkeitä ympärillä ne väsyttävät minut.
Esimerkiksi television katselusta en enää ymmärrä mitään. Niin paljon mainoksia jotka lannistavat minut. On mahdotonta muistaa mitä äsken katsoin ja ihmettelen kun ohjelma alkaa että jaaha tätäkö oikeasti katsoin.
Otin ketiapinoria huvikäytössä nelinkertaisia annoksia ja lääkärikin sanoi että voi kokeilla suurempiakin annoksia. Eräällä kerralla sain sydänoireita ja en meinannut päästä ylös lattialta. En tiedä kauan olin makoillut lattialla, mutta ne pillerit, niiden piti auttaa minua eikä hidastaa minua.
Anteeksi kun kysyn, mutta miksi sinä käytit tätä lääkettä ylisuuria annoksia? Olitko ahdistunut tms. ja ajattelit sen vievän sitä pois vai oliko sille liikakäytölle jokin muu syy?
Söin Ketipinoria unettomuuteen 25mg/ilta ollessani 17-20-vuotias. Minulla ei ollut ahdistus/masennus/psyk.politaustaa ennen lääkityksen aloittamista. En muista noista vuosista oikein mitään muuta kuin pelkän väsymyksen ja uskomattoman nälän tunteen. Lihoin 30kg kolmessa vuodessa.
Lääkkeestä irti pääseminen oli yhtä helvettiä. Tärinää, hikoilua, sähköiskuja päässä, huimausta, ruokahalun menetys, pelkotiloja yms... Laihduin lääkkeen lopettamisen jälkeen lähes 35kg vuoden aikana, kun jatkuva nälän tunne katosi.
Nyt olen 25-vuotias ja huomaan selviä muutoksia itsessäni. Minulle kehittyi ahdistus/paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muistini on todella huono. Välillä en muista mitä tein muutama tunti sitten ja on ihan turha kysyä esim. mitä tein toissapäivänä, koska en muista. Siksi joudun kirjoittamaan tekemisiäni ylös. Opiskelu ei onnistu ja työssäkäyntiin olen liian tyhmä. Ei mitään mahdollisuutta, että jaksaisin työskennellä 8h päiviä. Olen ollut kohta vuoden kuntouttavassa työtoiminnassa, enkä koe siitä olleen minulle mitään hyötyä.
Paniikki/ahdistushäiriöön lääkäri määräsi Sepramin (käytin 2kk, mutta aiheutti niin kamalat sivuvaikutukset etten voinut käyttää pidempään), jonka jälkeen Venlafaxinen (luin netistä käyttökokemuksia, enkä edes aloittanut lääkitystä) sekä Opamoxin. Koen Opamoxista olleen minulle eniten apua, koska se ei latista tunteita tai aiheuta muita sivuoireita kuin väsymyksen. Opamoxia lääkäri ei suostu enää määräämään, koska on mahdollista jäädä riippuvaiseksi (ei ehkä tällä mun 1 pilleri per viikko tahdilla), joten yritti tarjota taas Ketipinoria. :(
Jos teillä on mahdollisuus johonkin muuhun lääkkeeseen, niin valitkaa se, koska Ketipinorista on vain haittaa.
Kaikki lääkkeet ovat myrkkyä ja jollain lailla haitallisia. Älkää unohtako sitä. Aina kun lääkettä syödään, oletetaan tai toivotaan, että hyöty on suurempi kuin haitta. Haitta on silti olemassa, vaikka hyöty saadaankin. Hyöty voi olla kuitenkin niin merkittävä lapselle, että lääkettä kannattaa antaa.
Eihän lapsen tarvitse sitä Ketipinoria jatkaa, jos siitä ei ole apua hänelle.