Lapselle ketipinor lääkitys

Ketipinorin antipsykoottiset vaikutukset tulevat >200mg annoksilla, tätä pienemmät annokset ovat lähinnä sedatoivia ja ahdistusta poistavia (ns histamiinivaikutus).

Ketiapiinin pitkäaikaisvaikutuksia kehittyviin aivoihin ja keskushermostoon ei tarkkaan tunneta, joten lääkkeen käyttö tulisi pitää lapsilla ja nuorilla lyhytaikaisena. Aivovauriota lääke ei todellakaan aiheuta, niin kuin edellä on mainittu.

Jos ketiapiinia määrätään, kaikilta otetaan ensin verikokeet, ekg ja niitä seurataan lääkityksen aikana. Ketiapiini ei vaikuta QT-aikaan merkittävästi. Verenpaine ei voi laskea niin paljon että kuolee. Lääkitys on aina kokeilu, muutaman viikon jälkeen on kontrolli, jossa tarkastetaan vaste.

Edelleen korostan, että lapsilla lääkkeettömät keinot on aina nro 1. Mutta entä jos 1xvko 45 min terapiaa ei poista ahdistusta? Entä jos lapsi valvoo kaiket yöt ja koko perhe uupuu? 7-v on niin pieni, että tarvitsee aika paljon tunteiden ja käytöksen säätelyyn aikuista, lääkkeettömien ahdistuksenhallintakeinojen opettelu vie aikaa.

Ei missään nimessä noin nuorelle. Itse olen ko.lääkettä käyttänyt unettomuuten 25mg illalla. Määrä on todella pieni mutta tekee oikeasti uneliaaksi, joka on minun tapauksessa hyvä juttu mutta uneliaisuuden lisäksi tulee hyvin epämiellyttävä ns. halvaantumisen tunne, ajattelu hidasta ja puhuminen tuntuu vaivalloiselta. Olen käsittänyt, että suurempia annoksia käyttävät ovat aika zombeja ympäri vuorokauden.

Ja sitten olisi mukava saada oikeita kokemuksia niiltä vanhemmilta joiden lapsi on Ketipinoria joutunut käyttämään. Miten teillä on mennyt? Kun arki on sitä että lapsi on vaaraksi itselleen ja muille, kärsii jatkuvasta pahan olon tunteesta, ei kontrolloi itseään jne jne niin siinä on paukut vanhemmilla vähissä vaikka mitkä terapiat olisi käytössä. On ollut nepsyvalmennusta, DDP- terapia jne. Miten ihana olisikin jos se elämä tosiaan menisi aina sitä punaista mattoa myöten. Mutta valitettavasti elämä on usein jotain muuta. Kun minä näen pahan olon lapsessani teen kaikkeni että voin häntä auttaa. Niin terapiat kuin muutkin. Ja vaikka te 99% minut tuomitsette, niin 8v poikani aloittaa Ketipinorin käytön. Sen on määrännyt lasten psyk. ylilääkäri. On helppo tuomita, kun ette tunne tilannettamme. Meidän taisteluamme. Olen iloinen jos teitä on onni potkaissut niin, että ette ole samassa tilanteessa kuin me. Voisi ollakin mielipide vähän eri sitten...