Lue keskustelun säännöt.
Ennen häirikköoppilaat olivat poissa kilttien oppilaiden ja riviopettajien parista, ei enää!
10.03.2017 |
Kollegani tiivisti osuvasti, että ennen häirikköoppilaat olivat omissa oloissaan tarkkiksella. Nykyään he ovat muun luokan ja riviopettajien "ilona". Tätä se integrointi nykyään tarkoittaa. Kilttien ja kunnollisten oppilaiden oikeudet eivät ole ne, mitkä tässä painavat.
Kommentit (198)
Pitäisiköhän nykyisin saada joku leima paperiin, jos ei ole jo lapsena jotakin diagnoosia? Kummasti sitä ennenkin pärjättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkaiden lapset eri kouluun vai ja duunareiden lapset häpeään?
Lapsen luokan pahimmat riehujat olivat kaikki yrittäjäperheiden lapsia. Rahaa riitti jääkiekkoharrastuksiin.
Ihan parasta haippia oli yliopistolla opettajien koulutus. Että ne olivat vieraantuneet tiettyjen "slummialueiden" arjesta. Kaikki hyvin ja supermahtavaa. Korkeat tavoitteet. Kun opetellaan kuvakorttien kanssa ensin yhteistä kieltä, samalla muita opettaessa. Tai yrittäessä ainakin.
Erityisopettajan pitää osata eriyttää ylöspäin. Kyllä kiitettävienkin oppilaita siirretään vähäisiin jäljellä oleviin pienryhmiin, jos heillä esim. on vakava masennus ja ahdistus, eikä opiskelu onnistu yleisopetuksen tahdilla.
Minä olen erityislapsen äiti. Tiedän että lapseni joskus häiriköi. Ei kuitenkaan kiusaa, ei ole väkivaltainen mutta ei aina tee työtä työrauhan eteen. Mitäpä tässä voi tehdä? Ei ole adhd:tä eikä muutakaan neurologista poikkeamaa, on käyty niistä tutkimuksissa. On älykäs, häiriköinnistä huolimatta koearvosanat 8-10. lapsella on kotona rajat, nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat, pelaamista rajoitetaan.
Pienluokalle ei pääse, ei täyty kriteerit kun pahempiakin on. Minun lapseni kuitenkin tarvitsisi pienryhmän jossa pystyisi olemaan häiriköimättä. Pyydän nyt teiltä muilta vanhemmilta anteeksi ettei lastani päästetä pienluokalle. Hänellä on kestämistä kuten myös teidän lapsilla. Onhan hän vähän erilainen ja porukan ulkopuolinen, mutta: hän on lapsi. 10-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erityislapsen äiti. Tiedän että lapseni joskus häiriköi. Ei kuitenkaan kiusaa, ei ole väkivaltainen mutta ei aina tee työtä työrauhan eteen. Mitäpä tässä voi tehdä? Ei ole adhd:tä eikä muutakaan neurologista poikkeamaa, on käyty niistä tutkimuksissa. On älykäs, häiriköinnistä huolimatta koearvosanat 8-10. lapsella on kotona rajat, nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat, pelaamista rajoitetaan.
Pienluokalle ei pääse, ei täyty kriteerit kun pahempiakin on. Minun lapseni kuitenkin tarvitsisi pienryhmän jossa pystyisi olemaan häiriköimättä. Pyydän nyt teiltä muilta vanhemmilta anteeksi ettei lastani päästetä pienluokalle. Hänellä on kestämistä kuten myös teidän lapsilla. Onhan hän vähän erilainen ja porukan ulkopuolinen, mutta: hän on lapsi. 10-vuotias.
Kotikoulu.
Samaa ovat sanoneet omat rehellisesti töihin tulleet ulkomaalaiset tuttavani. Tuntevat oman kulttuurinsa. Kertovat suoraan, että meidän hyväuskoisuutta käytetään törkeästi hyväksi. Saa itkeä niin paljon kuin haluaa, mutta se on näytöstä ja kulttuuriin kuuluvaa kaikki. Ei mitään väliä. Oma etu ratkaisee. Muiden ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä tarkkisluokkia ole enää olemassa.
Nimim. Kiinnostunut lapsen isoäiti.
On, mutta niissäkin säästetään. Häirikköoppilaita yritetään tuoda muun luokan sekaan, niin että mukana on vaikka avustaja.
Tulisiko oikeasti kalliimmaksi laittaa 5-10 häirikköoppilasta samalla tarkkisluokalle kuin palkata jokaiselle eri häirikölle oma avustaja tavalliselle luokalle?
Noita amerikkalaisia kotikouludokumentteja on tullut nähtyä. Ihan friikkiä hommaa. Ilman ammattitaitoa opettavat vanhemmat räpeltävät jotakin ja yleensä uskontoa päälle. Lapset eristetään muusta maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa on aika paljon lapsia, jotka eivät käy koulussa vaan oppivat kotona. Lapsia käydään viranomaisten toimesta moikkaamassa vuosittain. Vastoin yleisiä stereotypioita nämä lapset ovat usein kiltimpiä JA sosiaalisempia kuin koulussa istutetut. Lapset pitävät ihmisistä enemmän, kun heitä ei pakoteta olemaan tekemisissä sellaisten lasten kanssa, joiden kanssa heillä ei ole mitään yhteistä. "Epäsosiaaliset" (hitaammin lämpeävät) ja syrjäänvetäytyvät persoonat sen sijaan ovat sitä ihan missä vain aikalailla omasta tahdostaan tai reaktiina pakko sosialisointiin, eivätkä siksi etteivät sosialisoituneet tarpeeksi tai tarpeeksi aikaisin, hui. Nämä lapset ovat myös usein viranomaisten kertomusten mukaan koulua käyviä lapsia edellä aikalailla kaikissa taidoissa. Tosin auktoriteettia he kunniouttavat aavistuksen vähemmän. Lapsilla on luonnostaan valtava kapasiteetti ja sisäinen halua oppia aivan vapaasti ilman standardisointia.
Vierailija kirjoitti:
Noita amerikkalaisia kotikouludokumentteja on tullut nähtyä. Ihan friikkiä hommaa. Ilman ammattitaitoa opettavat vanhemmat räpeltävät jotakin ja yleensä uskontoa päälle. Lapset eristetään muusta maailmasta.
Häiriköt pitäisi pakottaa kotikouluun ja lastensuojelun valvontaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erityislapsen äiti. Tiedän että lapseni joskus häiriköi. Ei kuitenkaan kiusaa, ei ole väkivaltainen mutta ei aina tee työtä työrauhan eteen. Mitäpä tässä voi tehdä? Ei ole adhd:tä eikä muutakaan neurologista poikkeamaa, on käyty niistä tutkimuksissa. On älykäs, häiriköinnistä huolimatta koearvosanat 8-10. lapsella on kotona rajat, nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat, pelaamista rajoitetaan.
Pienluokalle ei pääse, ei täyty kriteerit kun pahempiakin on. Minun lapseni kuitenkin tarvitsisi pienryhmän jossa pystyisi olemaan häiriköimättä. Pyydän nyt teiltä muilta vanhemmilta anteeksi ettei lastani päästetä pienluokalle. Hänellä on kestämistä kuten myös teidän lapsilla. Onhan hän vähän erilainen ja porukan ulkopuolinen, mutta: hän on lapsi. 10-vuotias.
Kotikoulu.
Minun kykyni vanhempana ei siihen riitä. Eikä aika työpäivän päätteeksi. Anteeksi siitäkin. Jotain on muuten tapahtunut lapsen suhteen tänä lukuvuotena kun tuli uusi opettaja ja lapsi alkoi saada enemmän positiivista palautetta eikä aina vain haukkuja. On rauhoittunut huomattavasti. Ehkä toivo ei ole menetetty ja täydellinen työrauha löytyy minun lapseni osalta. Muiden luokan häiriköiden tilannetta en osaa kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erityislapsen äiti. Tiedän että lapseni joskus häiriköi. Ei kuitenkaan kiusaa, ei ole väkivaltainen mutta ei aina tee työtä työrauhan eteen. Mitäpä tässä voi tehdä? Ei ole adhd:tä eikä muutakaan neurologista poikkeamaa, on käyty niistä tutkimuksissa. On älykäs, häiriköinnistä huolimatta koearvosanat 8-10. lapsella on kotona rajat, nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat, pelaamista rajoitetaan.
Pienluokalle ei pääse, ei täyty kriteerit kun pahempiakin on. Minun lapseni kuitenkin tarvitsisi pienryhmän jossa pystyisi olemaan häiriköimättä. Pyydän nyt teiltä muilta vanhemmilta anteeksi ettei lastani päästetä pienluokalle. Hänellä on kestämistä kuten myös teidän lapsilla. Onhan hän vähän erilainen ja porukan ulkopuolinen, mutta: hän on lapsi. 10-vuotias.
Kotikoulu.
Minun kykyni vanhempana ei siihen riitä. Eikä aika työpäivän päätteeksi. Anteeksi siitäkin. Jotain on muuten tapahtunut lapsen suhteen tänä lukuvuotena kun tuli uusi opettaja ja lapsi alkoi saada enemmän positiivista palautetta eikä aina vain haukkuja. On rauhoittunut huomattavasti. Ehkä toivo ei ole menetetty ja täydellinen työrauha löytyy minun lapseni osalta. Muiden luokan häiriköiden tilannetta en osaa kommentoida.
Vessanpönttö rauhoittaa yksittäisen häirikön. 90-luvulla opittua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erityislapsen äiti. Tiedän että lapseni joskus häiriköi. Ei kuitenkaan kiusaa, ei ole väkivaltainen mutta ei aina tee työtä työrauhan eteen. Mitäpä tässä voi tehdä? Ei ole adhd:tä eikä muutakaan neurologista poikkeamaa, on käyty niistä tutkimuksissa. On älykäs, häiriköinnistä huolimatta koearvosanat 8-10. lapsella on kotona rajat, nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat, pelaamista rajoitetaan.
Pienluokalle ei pääse, ei täyty kriteerit kun pahempiakin on. Minun lapseni kuitenkin tarvitsisi pienryhmän jossa pystyisi olemaan häiriköimättä. Pyydän nyt teiltä muilta vanhemmilta anteeksi ettei lastani päästetä pienluokalle. Hänellä on kestämistä kuten myös teidän lapsilla. Onhan hän vähän erilainen ja porukan ulkopuolinen, mutta: hän on lapsi. 10-vuotias.
Kotikoulu.
Minun kykyni vanhempana ei siihen riitä. Eikä aika työpäivän päätteeksi. Anteeksi siitäkin. Jotain on muuten tapahtunut lapsen suhteen tänä lukuvuotena kun tuli uusi opettaja ja lapsi alkoi saada enemmän positiivista palautetta eikä aina vain haukkuja. On rauhoittunut huomattavasti. Ehkä toivo ei ole menetetty ja täydellinen työrauha löytyy minun lapseni osalta. Muiden luokan häiriköiden tilannetta en osaa kommentoida.
Sitten pitää hankkia taitoja ja jäädä pois töistä.
Jokin roti.
Saan suurinpiirtein allergisia reaktioita, kun kuulen edes sanan erityislapsi.
Kolme varoitusta ja kenkää, jos ei niillä tokene.
Sitten on vanhempien vastuulla huolehtia siitä oppimisesta ja lastensuojelu valvoo huostaanoton uhalla. Eiköhän ala erityispallerot oppia.
Eli jonkun täällä komentoineen mukaan lahjakkaan lapsen pitää olla masentunut, jotta pääsee omaan erityisryhmään tasolleen oppimaan? Pardon?
Häirikkölapsen äiti,
lopeta säälittävä anteeksipyytely. Jos häiriköintiin ei löydy diagnoosia, tutkimusten mukaan syynä on kotikasvatus. Keskity kasvattamaan lapsestasi muita kunnioittava ihminen, jo lapsena.
Minun lastani on kiusannut sinun lapsesi kaltainen häirikkö, purrut, potkinut, lyönyt, haistatellut, jne. MILTÄ LUULET, ETTÄ LAPSESTANI JA MEISTÄ TUNTUU, KUN ILLAT ITKETÄÄN JA IHMETELLÄÄN, MIKSI SINUN LAPSESI KALTAINEN HÄIRIKKÖ TOIMII NIIN JA SAA OLLA SAMALLA LUOKALLA!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erityislapsen äiti. Tiedän että lapseni joskus häiriköi. Ei kuitenkaan kiusaa, ei ole väkivaltainen mutta ei aina tee työtä työrauhan eteen. Mitäpä tässä voi tehdä? Ei ole adhd:tä eikä muutakaan neurologista poikkeamaa, on käyty niistä tutkimuksissa. On älykäs, häiriköinnistä huolimatta koearvosanat 8-10. lapsella on kotona rajat, nukkumaanmenoajat ja ruoka-ajat, pelaamista rajoitetaan.
Pienluokalle ei pääse, ei täyty kriteerit kun pahempiakin on. Minun lapseni kuitenkin tarvitsisi pienryhmän jossa pystyisi olemaan häiriköimättä. Pyydän nyt teiltä muilta vanhemmilta anteeksi ettei lastani päästetä pienluokalle. Hänellä on kestämistä kuten myös teidän lapsilla. Onhan hän vähän erilainen ja porukan ulkopuolinen, mutta: hän on lapsi. 10-vuotias.
Kotikoulu.
Minun kykyni vanhempana ei siihen riitä. Eikä aika työpäivän päätteeksi. Anteeksi siitäkin. Jotain on muuten tapahtunut lapsen suhteen tänä lukuvuotena kun tuli uusi opettaja ja lapsi alkoi saada enemmän positiivista palautetta eikä aina vain haukkuja. On rauhoittunut huomattavasti. Ehkä toivo ei ole menetetty ja täydellinen työrauha löytyy minun lapseni osalta. Muiden luokan häiriköiden tilannetta en osaa kommentoida.
Vessanpönttö rauhoittaa yksittäisen häirikön. 90-luvulla opittua
Välillä kaipaan niitä aikoja, kun opettaja sai antaa karttakeppiä sormille, pistää nurkkaan seisomaan, tai taluttaa korvasta rehtorille. Syy oli aina oma niskurointi.
Vapaan kasvatuksen ikäluokka on kasvattanut hallitsemattomia kakaroita. Koulun vastuulle kaikki, kun itse on kädetön. Sitten vika löytyy sieltä, kun kotona ei ohjata samaa. Tämä sukupolvi sitten rellestää sen minkä joutaa. Samaan aikaan hallituksessa ei koskaan opettaja Granlund ihmettelee, miksei kiva-koulu -hanke toimi.