Lue keskustelun säännöt.
Ota kiusattu lapsi ainakin väliaikaisesti kotiopetukseen!! Älä välitä paskaakaan niistä "kiusaajat voittaa"-puheista.
10.03.2017 |
Lastani kiusattiin koulussa alakoulussa ja sama jatkui yläkoulussa. Kouluun oltiin yhteydessä useita, useita kertoja. Kiusaaminen ei vaan loppunut. Kiusaaminen oli lähinnä henkistä. Loppujen lopuksi lapseni mieliala muuttui alavireiseksi, eikä halunnut enää lähteä kouluun, mikään ei kiinnostanut ja ahdistui kouluun lähdöstä. Ilmoitin kouluun, että huolehdin itse lapsen opetuksesta niin pitkään, että nuori haluaa palata kouluun. Koulu ehdotti taas jälleen kerran palaveria kiusaamisen ehkäisyksi joissa kiusaajat oli lapseni kanssa saman pöydän ääressä (ja mitkä oli aivan JÄRJETTÖMÄN ahdistavia tilanteita jo valmiiksi ahdistuneelle nuorelle!) mutta päätin että nyt riittää palaverit. Kyse oli nuoren terveydestä ja tulevaisuudesta ja päätin olla kuuntelematta sitä nythän kiusaajat voittaa -paskaa. Minua ei kiinnostanut kuka voittaa, vaan mikä on parasta minun lapselleni. Päätin ettei ole minun tehtäväni kasvattaa niitä paskiaisia koulussa jotka kiusasivat oman lapseni kustannuksella.
Lapseni on ihan fiksu, usein minua fiksumpi mitä koulutehtäviin tuli ja kokeista tuli hyviä numeroita. Nuori oli poissa koulusta neljä viikkoa. Kiusaaminen alkoi kuitenkin melkein heti kun hän palasi kouluun. Otin lapsen taas kotiopetukseen ja ilmoitin, että lapsi vaihtaa koulua. Päätös oli raskas, sillä lapsella oli kuitenkin lähikoulussa muutama, matkakulutkin toiseen kouluun tuli meidän maksettaviksi. Lapsi itse ei halunnut koulun vaihtoa ja oli tosi peloissaan, mutta sanoin että takaisin lähikouluun vaihto onnistuu varmasti, jos uusi koulu on pahempi ja painotin, että hän saa nyt uuden mahdollisuuden. Pelkäsin kuollakseni itsekin ja mietin miten lapseni kestää ahdistuksen joka liittyi pelkoihin että tilanne vain pahenee uudessa koulussa. Kuitenkin taas jätin kuuntelematta, että ei koulunvaihto auta, todennäköisesti sielläkin aletaan kiusaamaan kun kiusatun leima seuraa somen mukana jne. Mutta mun mielestä se riippui täysin siitä millainen se uusi luokka onko. Lapsi pääsi (ilmeisesti uuden koulun tietoisesti valitsemalle) luokalle, jossa oli jo valmiiksi loistava luokkahenki ja hänet otettiin mukaan ryhmään tosi nopeasti ja kaikki pelot haihtuivat.
Kirjoitan tämän nyt tänne, sillä asia tuli pitkästä aikaa puheeksi lapseni kanssa, joka on nyt lukiossa. Lapseni kiitti, että tein hänen puolestaan koulun vaihtopäätöksen vaikka hän kapinoi todella rankasti sitä vastaan. Mietimme, miten hänen elämänsä on parantunut, elämään tullut hohtoa, iloa, uusia kavereita, joten olen onnellinen että uskalsin tehdä vaikeita päätöksiä. Ja loppujen lopuksi, pahin mitä olisi voinut tapahtua oli se, että lapsi olisi palannut siihen samaan mistä lähti. Olisin ollut valmis menemään vieläkin pidemmälle ja muuttamaan paikkakuntaa, joka olisi ollut myös hankala päätös sillä kahdella muulla lapsella kaikki oli hyvin tällä paikkakunnalla. Suunnittelimme jopa miehen kanssa, että muutamme erillemme ja mies olisi jäänyt kahden muun lapsen kanssa vanhaan kotiin.
Mutta kaikki te joiden lapsia kiusataan, muistakaa että te olette vastuussa viime kädessä heidän hyvinvoinnistaan, joten älkää pelätkö tehdä vaikeita ratkaisuja!!!!
Kommentit (47)
Järkyttävää että näin kamalaa on kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laittaisin lapseni itsepuolustuskurssille jos niin nössö on ettei osaa itsepuolustusta ollenkaan.
No kuin varsinkaan tytöillä ei ole kyse fyysisestä väkivallasta vaan porukan ulkopuolelle jättämisestä. Siihen ei paljon itsepuolustus kurssit auta.
Meillä myös tyttö jota kiusattu nyt jo kahdessa koulussa ja nyt sitten mietinnässä ottaa kotiopetukseen. En todellakaan jaksa pakottaa itkevää lasta päivästä toiseen kouluun. On luonteeltaan ujohko ja kiltti niin tälläisethan ovat otollisimpia niille luonnevammasille kiusaajille. Kotona tuemme häntä ja annamme rakkautta, mutta eipä se paljon auta jos ei pääse koulussa porukoihin. Koulun kanssa on yritetty vaikka mitä mutta mikään ei vaan muutu. Tietenkin koulun vaihto olisi taas yksi vaihtoehto, mutta jotenki en usko että se auttaa.
Jotenki on ihan kädetön itse tälläisissa tilanteissa kun lapselle on jo muodostunut identiteetti kiusattuna ja sellaisena jonka kanssa ei haluta olla. Miten sen muutat?!?!
Kyllähän näitä kuusaamisjuttuja tapahtuu aina vaan.
Mutta sitten on niitä jotka TULKITSEVAT kaiken kiusaamisena. Vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Tunnen tällaisen yh- äidin joka haukkuu kaikki opettajat ja koulut ja lapsen koulua on vaihdettu jo pari kertaa. Kokouksissa meuhkaa vaan, syyttelee, vaatii, uhkailee.... Ihan kaikkia. Lapsi on hiljainen hissukka eikä uskalla sanoa itse mielipiteitään eikä reagoida oikein mitään. Ja häntä ei kuulemma edes kiusata, siitä ei ole näyttöä ja luokka on rauhallinen. Lapsi vaan ei ota mitään kontaktia kehenkään, on kyllä pyydetty mukaan ja yritetty. Säälittävää mutta tulee olo että lapsen kasvuympäristö on kaiken tuon aiheuttanut, kun hänen äitiään olen kuunnellut. 🤨
Vierailija kirjoitti:
No kuin varsinkaan tytöillä ei ole kyse fyysisestä väkivallasta vaan porukan ulkopuolelle jättämisestä. Siihen ei paljon itsepuolustus kurssit auta.
Meillä myös tyttö jota kiusattu nyt jo kahdessa koulussa ja nyt sitten mietinnässä ottaa kotiopetukseen. En todellakaan jaksa pakottaa itkevää lasta päivästä toiseen kouluun. On luonteeltaan ujohko ja kiltti niin tälläisethan ovat otollisimpia niille luonnevammasille kiusaajille. Kotona tuemme häntä ja annamme rakkautta, mutta eipä se paljon auta jos ei pääse koulussa porukoihin. Koulun kanssa on yritetty vaikka mitä mutta mikään ei vaan muutu. Tietenkin koulun vaihto olisi taas yksi vaihtoehto, mutta jotenki en usko että se auttaa.
Jotenki on ihan kädetön itse tälläisissa tilanteissa kun lapselle on jo muodostunut identiteetti kiusattuna ja sellaisena jonka kanssa ei haluta olla. Miten sen muutat?!?!
Tuo on varmasti ikävä tilanne.Pohdin tuossa jonkun aikaa,että mitä voisin ehdottaa avuksi.Tuli mieleen sellainen kokeilu, josta olen kuullut.Eli ko oppilaalla/ tyttärelläsi olisi oma tuki oppilas, tietysti vapaaehtoinen, joka olisi lapsesi kanssa välitunnilla ja pitäisi huolen ettei häntä kiusata.Ehkä joku ylemmältä luokalta.
Mutta vain jos tyttäresikin pitäisi siitä ajatuksesta, muuten kotiopetus on varmastikin paras ratkaisu.
Eihän ikinä lapselle tai kellekään ole hyväksi olla kiusattuna, ja mitä kauemmin sen pahempi.
Onko totta että kiusataan, se on sivuseikka.Koska jos hän niin kokee, se on hänen totuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus :)