Lue keskustelun säännöt.
Ota kiusattu lapsi ainakin väliaikaisesti kotiopetukseen!! Älä välitä paskaakaan niistä "kiusaajat voittaa"-puheista.
10.03.2017 |
Lastani kiusattiin koulussa alakoulussa ja sama jatkui yläkoulussa. Kouluun oltiin yhteydessä useita, useita kertoja. Kiusaaminen ei vaan loppunut. Kiusaaminen oli lähinnä henkistä. Loppujen lopuksi lapseni mieliala muuttui alavireiseksi, eikä halunnut enää lähteä kouluun, mikään ei kiinnostanut ja ahdistui kouluun lähdöstä. Ilmoitin kouluun, että huolehdin itse lapsen opetuksesta niin pitkään, että nuori haluaa palata kouluun. Koulu ehdotti taas jälleen kerran palaveria kiusaamisen ehkäisyksi joissa kiusaajat oli lapseni kanssa saman pöydän ääressä (ja mitkä oli aivan JÄRJETTÖMÄN ahdistavia tilanteita jo valmiiksi ahdistuneelle nuorelle!) mutta päätin että nyt riittää palaverit. Kyse oli nuoren terveydestä ja tulevaisuudesta ja päätin olla kuuntelematta sitä nythän kiusaajat voittaa -paskaa. Minua ei kiinnostanut kuka voittaa, vaan mikä on parasta minun lapselleni. Päätin ettei ole minun tehtäväni kasvattaa niitä paskiaisia koulussa jotka kiusasivat oman lapseni kustannuksella.
Lapseni on ihan fiksu, usein minua fiksumpi mitä koulutehtäviin tuli ja kokeista tuli hyviä numeroita. Nuori oli poissa koulusta neljä viikkoa. Kiusaaminen alkoi kuitenkin melkein heti kun hän palasi kouluun. Otin lapsen taas kotiopetukseen ja ilmoitin, että lapsi vaihtaa koulua. Päätös oli raskas, sillä lapsella oli kuitenkin lähikoulussa muutama, matkakulutkin toiseen kouluun tuli meidän maksettaviksi. Lapsi itse ei halunnut koulun vaihtoa ja oli tosi peloissaan, mutta sanoin että takaisin lähikouluun vaihto onnistuu varmasti, jos uusi koulu on pahempi ja painotin, että hän saa nyt uuden mahdollisuuden. Pelkäsin kuollakseni itsekin ja mietin miten lapseni kestää ahdistuksen joka liittyi pelkoihin että tilanne vain pahenee uudessa koulussa. Kuitenkin taas jätin kuuntelematta, että ei koulunvaihto auta, todennäköisesti sielläkin aletaan kiusaamaan kun kiusatun leima seuraa somen mukana jne. Mutta mun mielestä se riippui täysin siitä millainen se uusi luokka onko. Lapsi pääsi (ilmeisesti uuden koulun tietoisesti valitsemalle) luokalle, jossa oli jo valmiiksi loistava luokkahenki ja hänet otettiin mukaan ryhmään tosi nopeasti ja kaikki pelot haihtuivat.
Kirjoitan tämän nyt tänne, sillä asia tuli pitkästä aikaa puheeksi lapseni kanssa, joka on nyt lukiossa. Lapseni kiitti, että tein hänen puolestaan koulun vaihtopäätöksen vaikka hän kapinoi todella rankasti sitä vastaan. Mietimme, miten hänen elämänsä on parantunut, elämään tullut hohtoa, iloa, uusia kavereita, joten olen onnellinen että uskalsin tehdä vaikeita päätöksiä. Ja loppujen lopuksi, pahin mitä olisi voinut tapahtua oli se, että lapsi olisi palannut siihen samaan mistä lähti. Olisin ollut valmis menemään vieläkin pidemmälle ja muuttamaan paikkakuntaa, joka olisi ollut myös hankala päätös sillä kahdella muulla lapsella kaikki oli hyvin tällä paikkakunnalla. Suunnittelimme jopa miehen kanssa, että muutamme erillemme ja mies olisi jäänyt kahden muun lapsen kanssa vanhaan kotiin.
Mutta kaikki te joiden lapsia kiusataan, muistakaa että te olette vastuussa viime kädessä heidän hyvinvoinnistaan, joten älkää pelätkö tehdä vaikeita ratkaisuja!!!!
Kommentit (47)
Mielestäni etenkään lasten kuullen ei todellakaan muutenkaan pitäisi käyttää kiusaamisesta voittamiseen ja häviämiseen liittyviä termejä. Ne vahvistavat lapsen mielikuvaa siitä, että kiusaajat ovat jollain tavalla jossain mielessä "voittajia" ja että hän itse on "häviäjä" jos ei toimi sillä ja sillä tavalla. Korostamalla tätä tilannetta lapsi joutuu ottamaan jossain määrin vastuuta kiusaajan aloittamasta epäreilusta toiminnasta ja joka tapauksessa mukauttamaan oman käytöksensä kiusaajien käytökseen. Mielestäni järkevämpää olisi korostaa ettei mikään aspekti kiusaajan käytöksistä tai mielipiteistä ole kiusattavan vika, vaan että kiusattu on normaali ihminen, jonka epänormaali, ongelmainen nuori on jostain syystä valinnut silmätikukseen. Minua itseäni on kiusattu ja toivon, että asia olisi edes joskus esitetty minulle noin, sen sijaan että tunsin jatkuvaa painetta käyttäytyä tietyllä tavalla jotta selviäisin tilanteesta "voittajana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni etenkään lasten kuullen ei todellakaan muutenkaan pitäisi käyttää kiusaamisesta voittamiseen ja häviämiseen liittyviä termejä. Ne vahvistavat lapsen mielikuvaa siitä, että kiusaajat ovat jollain tavalla jossain mielessä "voittajia" ja että hän itse on "häviäjä" jos ei toimi sillä ja sillä tavalla. Korostamalla tätä tilannetta lapsi joutuu ottamaan jossain määrin vastuuta kiusaajan aloittamasta epäreilusta toiminnasta ja joka tapauksessa mukauttamaan oman käytöksensä kiusaajien käytökseen. Mielestäni järkevämpää olisi korostaa ettei mikään aspekti kiusaajan käytöksistä tai mielipiteistä ole kiusattavan vika, vaan että kiusattu on normaali ihminen, jonka epänormaali, ongelmainen nuori on jostain syystä valinnut silmätikukseen. Minua itseäni on kiusattu ja toivon, että asia olisi edes joskus esitetty minulle noin, sen sijaan että tunsin jatkuvaa painetta käyttäytyä tietyllä tavalla jotta selviäisin tilanteesta "voittajana".
Totuushan on se, että tällä tavalla elämässä pärjäämistä mitataan halusit tai et. Etenkin nuorten kesken, kun maailma on heillä vielä kovin mustavalkoinen. Uhriutumista vastaan pitää taistella ja on toki tärkeää, että vahvistetaan kiusatun itsetuntoa ja luottamusta ja korostetaan kiusaajien tekevän väärin. Usein kuitenkin näillä kiusaajilla on tukijoukko ja tilanne on todella epäreilu kiusatulle. Kyse on vallasta. Siksi on tärkeä selvitä voittajana tilanteesta, sillä se lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta ja vahvistaa itseluottamusta. Se on ikään kuin myös "kosto" sille porukalle, joka kiusasi, että paremmin menee ilman heitä.
Onpa surkeaa, jos kotiopetus alkaa olemaan vaihtoehto lapsille, jotka eivät saa käydä kouluaan rauhassa. Varmaan tämä alkaa ulottua myös lahjakkaisiin lapsiin, jotka pärjäisivät varmaankin vielä paremmin kotikoulussa, jossa häiriöitä ei ole ja tahti ei mene heikoimman oppilaan mukaan.
Niin tuosta kotiopetuksesta. Ei sitä varten tarvitse olla työtön, opetus vei yllättävän vähän aikaa kun on vain yksi ihminen jonka kanssa sitä käydä läpi. En tiedä miten onnistuisi koko lukukauden koti-opetus, olisi varmasti paljon vaikeampaa. Toisaalta, jos pitäisi valita huono opetus ja sitä kautta laskeva koulumenestys, niin pakko sanoa, ettei se koulumenestyskään siinä kohtaa kauheasti vaakakupissa painanut. Pakko oli vaan saada oma lapsi turvaan. Ja onneksi se onnistui. Niin kuin sanoin, olisimme menneet pidemmällekin ja vaihtaneet paikkakuntaa kokonaan, jos uudessa koulussakin olisi kiusattu. Pääasia ettei luovuta. Nolottaakin myöntää, että minullekin tuli niitä mustia hetkiä kun ajattelin, ettei mikään auta kuitenkaan, että jos kuitenkin yritettäisiin vaan selvitä jotenkin näin.
Enkä tosiaan tarkoittanut, että minun tapani on ainoa oikea kiusaamistapauksissa. Tarkoituksena on rohkaista jokaista vanhempaa tekemään jotain oikeasti. Koulun käytännöt ja opettajien mielipiteet tuntuivat jostain syystä minustakin kauhean rajoittavilta ja tuntui ettei ole sopivaa ottaa lasta pois koulusta. Että silloin vasta huono vanhempi olenkin jos alan tekemaan oman pääni mukaan. Oli jotenkin ihan rikollinen, huono ihminen olokin sen päätöksen jälkeen ja jostain syystä myös hävetti. Lapseni sanoi kuitenkin myöhemmin ettei hänelle jäänyt epäselväksi, että äiti tekee oikeasti mitä vaan, että hänellä olisi parempi olo ja hän arvosti sitä. Kyllä se tuntui niin hyvältä kuulla, etenkin kun niin mustien aikojen läpi tultiin kun nuorella ei ollut mitään elämänhalua. Harmitti vain että annoin mennä sen niinkin pitkälle. Toivon vain, ettei kiusaaminen jättänyt jälkiä, jotka alkaisi vielä aikuisiällä oireilemaan.
ap
Mikä siinä onkin että vanhemmat alkavat nöyristelemään koulun kadonneen auktoriteetin edessä ja toimii vain koulun ehdotusten mukaan. Kyllä varmasti koulukin odottaa, että jos tilanne on paha, niin lapsi otetaan kotiopetukseen tms mutta eiväthän he sellaista voi ehdottaa juuri tämän sitten kiusaajat voittaa ajatusmaailman takia. Koulukin on tosi vaikeassa välikädessä, eikä yläkouluissa opettajat edes kunnolla tunne nuoria sen muutaman viikkotunnin takia jona ovat samassa luokassa. Kiusaaja saattaa esiintyä eturivin oppilaana ja kiusattu hiljaisena takanurkkaan vetäytyjänä. Miten opettaja voi tehdä siinä mitään johtopäätöksiä kuin olla täysin oppilaitten itsensä kertomien tarinoiden varassa. Sen takia ihmettelen sitäkin asetelmaa että pitäisi mennä koululle lyömään nyrkkiä pöytään. Koulu on vain välikäsi joka tietenkin tekee kaikkensa, mutta ei heilläkään mitään taikasauvaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni etenkään lasten kuullen ei todellakaan muutenkaan pitäisi käyttää kiusaamisesta voittamiseen ja häviämiseen liittyviä termejä. Ne vahvistavat lapsen mielikuvaa siitä, että kiusaajat ovat jollain tavalla jossain mielessä "voittajia" ja että hän itse on "häviäjä" jos ei toimi sillä ja sillä tavalla. Korostamalla tätä tilannetta lapsi joutuu ottamaan jossain määrin vastuuta kiusaajan aloittamasta epäreilusta toiminnasta ja joka tapauksessa mukauttamaan oman käytöksensä kiusaajien käytökseen. Mielestäni järkevämpää olisi korostaa ettei mikään aspekti kiusaajan käytöksistä tai mielipiteistä ole kiusattavan vika, vaan että kiusattu on normaali ihminen, jonka epänormaali, ongelmainen nuori on jostain syystä valinnut silmätikukseen. Minua itseäni on kiusattu ja toivon, että asia olisi edes joskus esitetty minulle noin, sen sijaan että tunsin jatkuvaa painetta käyttäytyä tietyllä tavalla jotta selviäisin tilanteesta "voittajana".
Totuushan on se, että tällä tavalla elämässä pärjäämistä mitataan halusit tai et. Etenkin nuorten kesken, kun maailma on heillä vielä kovin mustavalkoinen. Uhriutumista vastaan pitää taistella ja on toki tärkeää, että vahvistetaan kiusatun itsetuntoa ja luottamusta ja korostetaan kiusaajien tekevän väärin. Usein kuitenkin näillä kiusaajilla on tukijoukko ja tilanne on todella epäreilu kiusatulle. Kyse on vallasta. Siksi on tärkeä selvitä voittajana tilanteesta, sillä se lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta ja vahvistaa itseluottamusta. Se on ikään kuin myös "kosto" sille porukalle, joka kiusasi, että paremmin menee ilman heitä.
No kuulostaapa lapselliselta minun korvaani. Olet oikeassa siinä, että kyse on vallasta, mutta se että sitä korostetaan lapselle on hyödytöntä. Ei ole missään tapauksessa toivottavaa että lapsi juuttuu ajatukseen siitä, että hänen pitää 'osoittaa' jotain tai 'kostaa' jotain kiusaajilleen. Se ei todellakaan vahvista itsetuntoa pidemmän päälle koska joka tapauksessa kiusattu fiksaantuu kiusaajiin; siihen mitä he ajattelevat hänestä, mikä on kiusatun asema kiusaajiin nähden, sekä siihen miten oma elämä sujuu suhteessa kiusaajiin. Tuolla ajatusmallilla lapsi jumiutuu vielä aikuisenakin vertaamaan omaa elämäänsä suhteessa muihin. Ei millään pahalla mutta tuo kommenttisi kuulostaa todella tietämättömältä. Olen itse juuri sellainen aikuinen joka jumittui arvioimaan oman elämän hyvyyttä tai huonoutta sen kautta, mitä yläastekiusaajat siitä ajattelisivat. Olin siis ulkoistanut itsetuntoni jotta voisin kokea 'voittavani voittajat'. Ja tätä olen sitten käsitellyt terapiassa, missä olen oppinut suhtautumaan kiusaajiin säälillä, ei ihailulla (huomaa että häviäjäksi leimattu alkaa automaattisesti ihannoida, jopa kopioida 'voittajan' tekoja ja maailmaa koska ympäristö viestii hänelle vahvasti että se on paras selviytymistapa) mikä onkin sopivaa, koska tutkimusten mukaan sekä kiusaajat että kiusattu kärsivät yhtälailla aikuisuudessa erilaisista mt-ongelmista.
- Se kenen viestiin vastasit
Lisäisin vielä tuosta valta-asiasta, että jos puliukko huutaa sinulle kadulla, että olet tyhmä idiootti ja pöllii hattusi, osaat nähdä tuon henkilön olevan itse luuseri etkä siksi ota sitä itseesi. Jos luokkalaisesi tekee sinulle saman, tuon saman piittaamattomuuden yhdistäminen tähän kiusaajaan onkin vaikeaa, koska haluat identifioida ja voittaa puolellesi tämän kiusaajasi. Ja tämä tarve vain vahvistuu jos aikuiset kylvävät mieleesi ajatusta siitä että tuo kiusaaja on voittaja ja sinä häviäjä jossain idioottimaisessa sosiaalisessa pelissä mitä kiusaaja on alkanut pelata ilman sinun suostumustasi. Sen sijaan voisi auttaa kiusattua näkemään oma kiusaajansa samanlaisen piittaamattomuuden ja jopa säälin kautta mitä tämä tuntisi huonosti käyttäytyvää puliukkoa kohtaan. Tulisi ohjata kiusattu olemaan ihannoimatta ja identifioimatta kiusaajaansa, sen sijaan että tarvetta vahvistetaan korostamalla kiusaajan voittajan statusta.
Kiusaamista tämä ei tietenkään lopeta mutta kiusattu saa henkisiä eväitä käsitellä sekavia tunteitaan ilman että joutuu kohdistamaan huonouden ja alemmuuden tunteita itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno lukea tällaista, että kiusattu lapsi selviää ja pääsee elämässään eteenpäin!
Jos asiaa ajatellaan niin, että kiusattu jää kiusaajien kanssa samaan kouluun kiusattavaksi - kyse ei ole voittamisesta. Kyse on siitä, että henkisesti laiska koulun henkilökunta ajattelee, että asia ratkaistu ja jättää tilanteen silleen. Eli siinäkin tapauksessa kiusaajat voittavat. He voivat jatkaa kiusaamistaan entiseen tapaan. Jos taas kiusattu jää kotiopetukseen tai vaihtaa koulua, se on vahva signaali koululle siitä, että syytä omahyväiseen itsetyytyväisyyteen ei ole.
Tätäkin voitaisiin vielä edelleen jalostaa niin, että kiusaajat, joiden vuoksi jonkun toisen oppilaan opiskelu koulussa päättyy, saisivat kukin todistuksiinsa tästä vielä erityismaininnan + käytös-/huollellisuusnumero kirkas 4.
Mielenkiintoista muuten, miten kaikki kiusatut eivät sinänsä ole uhrimaisia. Muistan yläasteelta yhden punkkarin (poika), joka sai ulkonäöstään ja ruokavaliostaan paskaa niskaansa joka ikinen päivä. Tyyppi ei kuitenkaan välittänyt vittujakaan, vaan kuittaili aina takaisin. Turpaankin sitä vedettiin, mutta nenä veressäkin tyyppi vain näytti keskisormea ja haistatti vitut, eikä koskaan itkenyt, mikä pisti kovimpienkin kiusaajien pasmoja sekaisin. Täytyy näin jälkikäteen ihailla sitä pokkaa mikä sillä oli, yksin porukkaa vastaan, mutta joillakin on luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaapa lapselliselta minun korvaani. Olet oikeassa siinä, että kyse on vallasta, mutta se että sitä korostetaan lapselle on hyödytöntä. Ei ole missään tapauksessa toivottavaa että lapsi juuttuu ajatukseen siitä, että hänen pitää 'osoittaa' jotain tai 'kostaa' jotain kiusaajilleen. Se ei todellakaan vahvista itsetuntoa pidemmän päälle koska joka tapauksessa kiusattu fiksaantuu kiusaajiin; siihen mitä he ajattelevat hänestä, mikä on kiusatun asema kiusaajiin nähden, sekä siihen miten oma elämä sujuu suhteessa kiusaajiin. Tuolla ajatusmallilla lapsi jumiutuu vielä aikuisenakin vertaamaan omaa elämäänsä suhteessa muihin. Ei millään pahalla mutta tuo kommenttisi kuulostaa todella tietämättömältä. Olen itse juuri sellainen aikuinen joka jumittui arvioimaan oman elämän hyvyyttä tai huonoutta sen kautta, mitä yläastekiusaajat siitä ajattelisivat. Olin siis ulkoistanut itsetuntoni jotta voisin kokea 'voittavani voittajat'. Ja tätä olen sitten käsitellyt terapiassa, missä olen oppinut suhtautumaan kiusaajiin säälillä, ei ihailulla (huomaa että häviäjäksi leimattu alkaa automaattisesti ihannoida, jopa kopioida 'voittajan' tekoja ja maailmaa koska ympäristö viestii hänelle vahvasti että se on paras selviytymistapa) mikä onkin sopivaa, koska tutkimusten mukaan sekä kiusaajat että kiusattu kärsivät yhtälailla aikuisuudessa erilaisista mt-ongelmista.
- Se kenen viestiin vastasitYmmärsit aikalailla väärin ja et osannut hahmottaa tekstistä puolta, joka tukee mielenterveyttä tässä "voittajan" asenteessa. Kyse ei ole mistään aktiivisesta kiusaajien miettimisestä tai niille näyttämisestä, ainakaan siinä lähihetkessä. Vaan tiedostetusta tunteesta, että olet kiusaajia parempi ihminen (eli lähtökohtaisesti ajattelet kiusaajien olevan säälittäviä) ja sen sijaan, että masentuisit saamastasi huonosta kohtelusta päätät menestyä (eli kehittää itseäsi).
On täysin luontevaa, että ihmiset vertailevat keskenään asioita, joten siinä ei ole mitään kummallista. Ei kiusaajia tulekaan ihailla ja nähdä heidät esimerkillisinä, koska yleensä heissä ei vaan ole mitään ihailtavaa tai esimerkillisyyttä. Siksi en myöskään ymmärtänyt ajatustasi fiksaantumisesta kiusaajiin. Ympäristö nyt sattuu vaan usein määrittelemään voittajat ja häviäjät ja kiusatuksi tullut nähdään usein uhrina eli häviäjänä. Sitä ajatusta vastaan on siis tarpeen taistella. Itsetunnon pitää tulla sisältäpäin, siksi kiusattua erityisesti pitää kannustaa kiusatuksi tulemisen ohella pyrkimään eteenpäin ja kehittämään itseään. Siten he nousevat kiusattujen yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista muuten, miten kaikki kiusatut eivät sinänsä ole uhrimaisia. Muistan yläasteelta yhden punkkarin (poika), joka sai ulkonäöstään ja ruokavaliostaan paskaa niskaansa joka ikinen päivä. Tyyppi ei kuitenkaan välittänyt vittujakaan, vaan kuittaili aina takaisin. Turpaankin sitä vedettiin, mutta nenä veressäkin tyyppi vain näytti keskisormea ja haistatti vitut, eikä koskaan itkenyt, mikä pisti kovimpienkin kiusaajien pasmoja sekaisin. Täytyy näin jälkikäteen ihailla sitä pokkaa mikä sillä oli, yksin porukkaa vastaan, mutta joillakin on luonnetta.
Juuri näin, vahva itsetunto suojaa kiusaamiselta. Siihen voi kotiolot ja kiusatun kaverit vaikuttaa voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suuri ongelma on alle 15-vuotiaiden väkivaltaisuus. Kun antavat muille lapsille turpaan, mitäs sitten tehdään? Asia siirretään lastensuojeluun, joka jo muutenkin liian pienillä resursseilla hoitaa näitä asioita. Lopulta ohjataan lapset "sovitteluun", joka yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on alle 15-vuotiaiden väkivaltaisuus. Kun antavat muille lapsille turpaan, mitäs sitten tehdään? Asia siirretään lastensuojeluun, joka jo muutenkin liian pienillä resursseilla hoitaa näitä asioita. Lopulta ohjataan lapset "sovitteluun", joka yhtä tyhjän kanssa.
Lastensuojelu on heikko näissä tilanteissa. Rikosoikeudellisen vastuun pitäisi ulottua yli 10 -vuotta täyttäneisiin. Maailma on muuttunut ja lapset joutuvat "aikuistumaan" nopeammin. Kyllä jo 10 -vuotiaskin tajuaa mikä on väärin ja mikä oikein, jos siis kotikasvatus on ollut kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tyttö käy kotona yläasteen. On introvertti. Eikä ole samanlainen haarojen jakaja kuin muut ikäisensä. Jakavat tavaraansa pitkin kyliä.
Kun aikoinaan olen ollut kiusattu ei tullut mieleenkään pyytää päästä kotiopetukseen. En olisi voinut kuvitella että jompi kumpi vanhempi olisi lopettanut työnsä ja jäänyt kotiin opettamaan minua. En usko myöskään että he olisivat vaihtaneet paikkakuntaa minun kiusaamisen vuoksi. Korkeintaan minut olisi siirretty niin sanottuun steiner kouluun. Kiusaaminen olisi voinut jatkua sielläkin. Heidän joita ei ole ikinä kiusattu on helppo sanoa että "siirrä" tai "siirry kotiopetukseen". Se olisi ollut todella hävettävää ja noloa minulle. Siinä iässä, 7-15 on todella vahva halu olla siellä missä vertaiset on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni etenkään lasten kuullen ei todellakaan muutenkaan pitäisi käyttää kiusaamisesta voittamiseen ja häviämiseen liittyviä termejä. Ne vahvistavat lapsen mielikuvaa siitä, että kiusaajat ovat jollain tavalla jossain mielessä "voittajia" ja että hän itse on "häviäjä" jos ei toimi sillä ja sillä tavalla. Korostamalla tätä tilannetta lapsi joutuu ottamaan jossain määrin vastuuta kiusaajan aloittamasta epäreilusta toiminnasta ja joka tapauksessa mukauttamaan oman käytöksensä kiusaajien käytökseen. Mielestäni järkevämpää olisi korostaa ettei mikään aspekti kiusaajan käytöksistä tai mielipiteistä ole kiusattavan vika, vaan että kiusattu on normaali ihminen, jonka epänormaali, ongelmainen nuori on jostain syystä valinnut silmätikukseen. Minua itseäni on kiusattu ja toivon, että asia olisi edes joskus esitetty minulle noin, sen sijaan että tunsin jatkuvaa painetta käyttäytyä tietyllä tavalla jotta selviäisin tilanteesta "voittajana".
Totuushan on se, että tällä tavalla elämässä pärjäämistä mitataan halusit tai et. Etenkin nuorten kesken, kun maailma on heillä vielä kovin mustavalkoinen. Uhriutumista vastaan pitää taistella ja on toki tärkeää, että vahvistetaan kiusatun itsetuntoa ja luottamusta ja korostetaan kiusaajien tekevän väärin. Usein kuitenkin näillä kiusaajilla on tukijoukko ja tilanne on todella epäreilu kiusatulle. Kyse on vallasta. Siksi on tärkeä selvitä voittajana tilanteesta, sillä se lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta ja vahvistaa itseluottamusta. Se on ikään kuin myös "kosto" sille porukalle, joka kiusasi, että paremmin menee ilman heitä.
No kuulostaapa lapselliselta minun korvaani. Olet oikeassa siinä, että kyse on vallasta, mutta se että sitä korostetaan lapselle on hyödytöntä. Ei ole missään tapauksessa toivottavaa että lapsi juuttuu ajatukseen siitä, että hänen pitää 'osoittaa' jotain tai 'kostaa' jotain kiusaajilleen. Se ei todellakaan vahvista itsetuntoa pidemmän päälle koska joka tapauksessa kiusattu fiksaantuu kiusaajiin; siihen mitä he ajattelevat hänestä, mikä on kiusatun asema kiusaajiin nähden, sekä siihen miten oma elämä sujuu suhteessa kiusaajiin. Tuolla ajatusmallilla lapsi jumiutuu vielä aikuisenakin vertaamaan omaa elämäänsä suhteessa muihin. Ei millään pahalla mutta tuo kommenttisi kuulostaa todella tietämättömältä. Olen itse juuri sellainen aikuinen joka jumittui arvioimaan oman elämän hyvyyttä tai huonoutta sen kautta, mitä yläastekiusaajat siitä ajattelisivat. Olin siis ulkoistanut itsetuntoni jotta voisin kokea 'voittavani voittajat'. Ja tätä olen sitten käsitellyt terapiassa, missä olen oppinut suhtautumaan kiusaajiin säälillä, ei ihailulla (huomaa että häviäjäksi leimattu alkaa automaattisesti ihannoida, jopa kopioida 'voittajan' tekoja ja maailmaa koska ympäristö viestii hänelle vahvasti että se on paras selviytymistapa) mikä onkin sopivaa, koska tutkimusten mukaan sekä kiusaajat että kiusattu kärsivät yhtälailla aikuisuudessa erilaisista mt-ongelmista.
- Se kenen viestiin vastasit
Miten suhtautua kiusaajiin säälillä eikä ihaillen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni etenkään lasten kuullen ei todellakaan muutenkaan pitäisi käyttää kiusaamisesta voittamiseen ja häviämiseen liittyviä termejä. Ne vahvistavat lapsen mielikuvaa siitä, että kiusaajat ovat jollain tavalla jossain mielessä "voittajia" ja että hän itse on "häviäjä" jos ei toimi sillä ja sillä tavalla. Korostamalla tätä tilannetta lapsi joutuu ottamaan jossain määrin vastuuta kiusaajan aloittamasta epäreilusta toiminnasta ja joka tapauksessa mukauttamaan oman käytöksensä kiusaajien käytökseen. Mielestäni järkevämpää olisi korostaa ettei mikään aspekti kiusaajan käytöksistä tai mielipiteistä ole kiusattavan vika, vaan että kiusattu on normaali ihminen, jonka epänormaali, ongelmainen nuori on jostain syystä valinnut silmätikukseen. Minua itseäni on kiusattu ja toivon, että asia olisi edes joskus esitetty minulle noin, sen sijaan että tunsin jatkuvaa painetta käyttäytyä tietyllä tavalla jotta selviäisin tilanteesta "voittajana".
Totuushan on se, että tällä tavalla elämässä pärjäämistä mitataan halusit tai et. Etenkin nuorten kesken, kun maailma on heillä vielä kovin mustavalkoinen. Uhriutumista vastaan pitää taistella ja on toki tärkeää, että vahvistetaan kiusatun itsetuntoa ja luottamusta ja korostetaan kiusaajien tekevän väärin. Usein kuitenkin näillä kiusaajilla on tukijoukko ja tilanne on todella epäreilu kiusatulle. Kyse on vallasta. Siksi on tärkeä selvitä voittajana tilanteesta, sillä se lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta ja vahvistaa itseluottamusta. Se on ikään kuin myös "kosto" sille porukalle, joka kiusasi, että paremmin menee ilman heitä.
Pärjääkö ne kiusaajat elämässä toistensa tuella? Missä kertomukset, näkyy vain rupunokkien häsläystä toisten jaloissa, kun käypi katteeks.
Lukee vain moiset heikkopeikonpennuiksi, jotka asuvat isonakin hiekkiksellä. Että ei sinne.
Mitä tehdä kiusatulle ja syrjitylle tytölle. On17v....ei siis enää kiusata mutta kävi koko alakoulun lopun ja yläasteen luokan kanssa jossa ei yhtään ystävää ollut.sanoi ettei kiusata mutta en uskonut. Luulen että kiusattiin.nyt lukiossa ja koulu menee aika huonosti. Kuuntelimme ehkä liiaksi tyttöä tilanteessa ja emme vaihtaneet koulua.meitä vanhempia syyllistettiin tapauksessa. Olin aika rikki koska itsekin kiusattu. Oli henkisesti rankkaa aikaa ja emme nähneet mitä olisi pitänyt tehdä. Kyselin täälläkin neuvoa ja monet vaan syyllistivät koska en saanut tyttöä aina kouluun. Nyt en kaipaa lynkkaamista vaan neuvoja miten toimia. Edelleen tulee päiviä ettei halua kouluun.esitelmät vaikeita.
Meidän 13v poika oli 3kk mukana minun ja mieheni työkomennuksella ulkomailla ja kävi sen aikaa kotikoulua. Yhtään opettajia väheksymättä, oppikirjat on niin hyviä, että niiden avulla pärjää aika pitkälle. Itseasiassa meidän poika oli hoitanut useinmiten päivän koulutyöt jo ennen kuin itse ehdin kotiin, kun halusi illalla puuhata muuta. Mä hankin itselleni tarkistuskirjan josta vaan käytiin vastaukset läpi ja itseasiassa usein kävi niin että poika opetti minulle miten jonkun laskun oli selvittänyt, kun itse olisin joutunut selvittää asiaa muualta :D. Kouluun ja opettajiin sai tietenkin olla yhteydessä jos jokin asia ei auennut. Minusta tuo aika oli aika avastavaa itsellenikin ja minun "opettaminen" oli lähinnä kytkeä opittu elämään ja ympäristöön. Poika suunnitteli itselleen lukujärjestyksen, jossa keskittyi vain yhteen aineeseen päivässä ja teki siitä koko viikon työt, kun hänestä oli mukavampi niin. Mutta tämä tietenkin riippuu tosi paljon nuoresta ja hänen tunnollisuudesta. Joskus kun kuopuksen kanssa taistelen läksyjen teosta, niin mietin että hänen kanssaan kotikoulu voisi olla aika tuskaa :D . Ja eihän ne aineiden oppiminen koulussa ole ainoa asia vaan siellä opetellaan myös sosiaalisia suhteita, vaikuttamista jne. joten hyvässä tapauksessa koulu voi olla loistava ponnistuslauta elämään.
Aiheeseen vielä viitaten, etenkin jos kiusatulla ei ole oppimisen kanssa ongelmia, niin kotikoulu on aivan oiva vaihtoehto jos tarvitsee hengähdystaukoa. Mikään pakko ei ole mennä sinne kouluun kiusattavaksi.