Lue keskustelun säännöt.
Samassa yliopistossa oleva tyttö naureskelee minulle
09.03.2017 |
Olemme päälle parikymppisiä. En oikein ole löytänyt yliopistosta kavereita, mutta olen nyt jonkin aikaa liikkunut yhdessä porukassa, johon kuuluu lisäkseni muutama tyttö.
Tähän porukkaan kuuluu yksi tyttö, sanotaan nyt vaikka Kaisa, josta selvästi näen, ettei hän minusta pidä. Muut ovat ihan mukavia. Nyt olen jo useampaan kertaan huomannut kyseisen Kaisan naureskelevan minulle. Eli jos sanon tai teen jotain, kyseinen Kaisa alkaa huvittuneena virnuilla, ja yrittää peitellä hymyään tai kääntyy poispäin nauramaan. Yhdellä kerralla oli tyyliin kuolla nauruun, ja Kaisan kaveritkin kysyivät, että mitä nyt. Kaisan vastaus oli tyyliä "eeei mitään... :DDD".
Kerran myös saavuin koululle ennen luentoa, ja menin odottelemaan Kaisan ja erään toisen tytön lähettyville. Näin selvästi, kuinka Kaisa ja toinen tyttö katsoivat toisiaan huvittuneina, ja kääntyivät molemmat poispäin virnettä pidätellen.
Olin teini-iässä koulukiusattu, joten tunnistan kyllä tuon tyylisen naureskelun ja se tuntuu aikuisestakin pahalta. Mikä minussa on vikana? Tiedättekö, kun tossa tilanteessa alkaa oikeasti miettiä, että mitäs hittoa, onko mulla vessapaperia roikkumassa lahkeessa tai tyyliin joku tahra naamassa vai mistä on kyse? Olen mielestäni ihan normaali ulkoisesti, ja käyttäydyn fiksusti ja tavallisesti. Ei ole kyse siitäkään, että kuvittelisin koko jutun, koska en kuitenkaan näe jokaisen ihmisen nauraman minulle - vain Kaisan ja yhdessä tilanteessa mainitun toisen tytön.
Pidin ennen yliopistoa välivuosia töitä tehden, ja nyt tuntuu kuin olisin vajonnut takaisin teinielämään.
Kommentit (140)
Tuolla tytöllä on ongelma itsellään jos naureskelee ihmisille. Kerro se hänelle äläkä antaudu kiusattavaksi. Nämä etsivät sen kiusattavan vaikk mistä koska on huono itsetunto. Hän yrittää tehdä sinusta nyt epäkelpoa. Älä suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, joku arvasi oikein, että kasvatustieteistä on kyse :D Tai no, tarkemmin sanottuna varhaiskasvatustieteestä, eli olemme lastentarhanopettajaopiskelijoita.
Mutta joo, teiltä on tullut tosi kannustavia ja fiksuja kommentteja, kiitos siitä, ja sain hyviä vinkkejä siitä, kuinka voisin jatkossa noihin tilanteisiin reagoida.
Tänään en saanut osakseni naureskelua, mutta sen sijaan Kaisa kyllä kaikin tavoin osoitti, ettei pidä minusta. Yritin jutella hänelle tänään jotain perushöpinää - Kaisan vastaus kaikkeen oli töykeä "mm" tai "nii...". Se siitä yrityksestä sitten, tähän loppui kyllä mun juttelut sille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hah, joku arvasi oikein, että kasvatustieteistä on kyse :D Tai no, tarkemmin sanottuna varhaiskasvatustieteestä, eli olemme lastentarhanopettajaopiskelijoita.
Mutta joo, teiltä on tullut tosi kannustavia ja fiksuja kommentteja, kiitos siitä, ja sain hyviä vinkkejä siitä, kuinka voisin jatkossa noihin tilanteisiin reagoida.
Tänään en saanut osakseni naureskelua, mutta sen sijaan Kaisa kyllä kaikin tavoin osoitti, ettei pidä minusta. Yritin jutella hänelle tänään jotain perushöpinää - Kaisan vastaus kaikkeen oli töykeä "mm" tai "nii...". Se siitä yrityksestä sitten, tähän loppui kyllä mun juttelut sille.
ap
Just joo. Opiskelen ulkomailla psykologiaa, ja samalla kampuksella sijaitsee myös kasvatustieteidenlaitos. Kaikki tuntemani opiskelijat sieltä puolelta ovat ihan hurjan mukavia ja avoimia, huipputyyppejä. Omasta tiedekunnastani nyt puhumattakaan; olen ulkomaalaisenakin saanut paljon kavereita täältä ja opiskelutovereiden apu on ollut kullanarvoista. Mutta Suomessa on ihan eri meininki...
Jos sulla olisi vessapaperia kengänpohjassa, ripsiväri poskilla tai kondomi olkapäällä, niin aikuinen ihminen ei tee siitä mitään tirskuntapelleilyä, vaan sanoo asiasta jottei toinen kulje ympäriinsä kortsu olkapäällä. Eli älä mieti, mitä sussa on vikana. Se vika on noiden kiusaajapenskojen korvien välissä. Vaihda kaveriporukkaa.
Ignooraa Kaisa jatkossa kokonaan. Jos olette samassa porukassa, puhu muille, älä hänelle. Jos hän puhuu, älä kiinnitä mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse asiassa yllätyin itsekin siitä, millainen porukka kasvatustieteisiin hakeutuu. Siis monet ovat kyllä tosi fiksuja, mukavia ja alalle sopivia, mutta no, sitten on vähän sitä mäntimpää porukkaa. Välillä kyllä tuntuu, kuin olisi yläasteelle palannut. Klikkiytymistä on paljon, ja ryhmätöissä on aina päästävä parhaiden kavereiden kanssa samaan ryhmään. Jotkut ryhmät protestoivat näkyvästi, jos joutuvat ottamaan ryhmäänsä jonkun, joka ei kuulu heidän gängiinsä. Luennoilla jotkut häiritsevät opetusta tirskumalla ja supattamalla... Whatsapp-ryhmissä juoruillaan... Usein on sellainen olo, että pääsisipä jo äkkiä työelämään. Teen kylläkin opiskelujen ohella töitä, ja työpaikasta on tullut mulle ns. pakopaikka. Viihdyn 30-60v työkavereiden kanssa niin paljon paremmin kuin yliopistolla ikätovereiden seurassa.
ap
Kuulostaa tutulta luokanopettajan korviin. Jos et ole se ylipirteä, huomionkipeä, joka bileissä käyvä peruspirkko, olet jollakin tapaa uhka ja jostakin opiskelukaverista tulee "kaisa". En tiedä, miksi kasvatustieteiden opiskelijoilla esiintyy sellaista laumasieluisuutta, josta poikkeaminen aiheuttaa kiusaamista.
Itse opiskellessani olin n. 5 vuotta muita vanhempi, naimisissa ja pienen lapsen äiti - en suinkaan mikään mamma, mutta jollakin tapaa ilmeisesti uhaksi koettu näiden takapenkissä torkkuvien hippityylisten röökimuijien mielissä. Kukaan näistä ei oikeasti edes välittänyt tutustua minuun ja itse taas olin ihmeissäni, kun minun avauksiini ei reagoitu. Aika äkkiä loppui yrittäminen ja annoin olla. Kuviksessa ja musiikissa itkivät kuorossa ja keskeyttivät tunnin etenemisen, kun joku oma taidejuttunsa meni niin tunteisiin joka helvetin tunti ja opettajan piti sitten tuoda nenäliinoja heille vuorotellen. Ryhmätöissä olivat vapaamatkustajia. Nykyään tiedän osan näistä tytöistä saaneen lapsia, he ovat yrittäneet laulu-uraa ensimmäisellä ja viimeisellä keikallaan, ovat jättäneet miehensä uuden rakkauden perässä ja kiusaavat exiään. Taide-ilmaisu on edelleen herkkää: jos näkee vaikka punaisen liukurin, niin itkevät naaman punaiseksi ja niistävät kuorossa, koska jotain... On taiteellisuutta ja on teeskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, joku arvasi oikein, että kasvatustieteistä on kyse :D Tai no, tarkemmin sanottuna varhaiskasvatustieteestä, eli olemme lastentarhanopettajaopiskelijoita.
Mutta joo, teiltä on tullut tosi kannustavia ja fiksuja kommentteja, kiitos siitä, ja sain hyviä vinkkejä siitä, kuinka voisin jatkossa noihin tilanteisiin reagoida.
Tänään en saanut osakseni naureskelua, mutta sen sijaan Kaisa kyllä kaikin tavoin osoitti, ettei pidä minusta. Yritin jutella hänelle tänään jotain perushöpinää - Kaisan vastaus kaikkeen oli töykeä "mm" tai "nii...". Se siitä yrityksestä sitten, tähän loppui kyllä mun juttelut sille.
ap
Aika pelottavaa, että kiusaajista tulee opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta luokanopettajan korviin. Jos et ole se ylipirteä, huomionkipeä, joka bileissä käyvä peruspirkko, olet jollakin tapaa uhka ja jostakin opiskelukaverista tulee "kaisa". En tiedä, miksi kasvatustieteiden opiskelijoilla esiintyy sellaista laumasieluisuutta, josta poikkeaminen aiheuttaa kiusaamista.
Itse opiskellessani olin n. 5 vuotta muita vanhempi, naimisissa ja pienen lapsen äiti - en suinkaan mikään mamma, mutta jollakin tapaa ilmeisesti uhaksi koettu näiden takapenkissä torkkuvien hippityylisten röökimuijien mielissä. Kukaan näistä ei oikeasti edes välittänyt tutustua minuun ja itse taas olin ihmeissäni, kun minun avauksiini ei reagoitu. Aika äkkiä loppui yrittäminen ja annoin olla. Kuviksessa ja musiikissa itkivät kuorossa ja keskeyttivät tunnin etenemisen, kun joku oma taidejuttunsa meni niin tunteisiin joka helvetin tunti ja opettajan piti sitten tuoda nenäliinoja heille vuorotellen. Ryhmätöissä olivat vapaamatkustajia. Nykyään tiedän osan näistä tytöistä saaneen lapsia, he ovat yrittäneet laulu-uraa ensimmäisellä ja viimeisellä keikallaan, ovat jättäneet miehensä uuden rakkauden perässä ja kiusaavat exiään. Taide-ilmaisu on edelleen herkkää: jos näkee vaikka punaisen liukurin, niin itkevät naaman punaiseksi ja niistävät kuorossa, koska jotain... On taiteellisuutta ja on teeskentelyä.
"Kuviksessa ja musiikissa itkivät kuorossa ja keskeyttivät tunnin etenemisen, kun joku oma taidejuttunsa meni niin tunteisiin joka helvetin tunti ja opettajan piti sitten tuoda nenäliinoja heille vuorotellen"
Tuossa kohtaa minä olisin varmaan kuollut nauruun :D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun kikattelee ilman syytä, niin kysy mikä diagnoosi hänellä on.
Jos vastaa ettei mitään, niin kehota käymään lääkärillä, koska todennäköisesti sellaisen tulee saamaan. Kun ei ole ihan terveen merkki joka kerta naureskella tyhjään kuin joku mielipuoli.
Tai sitten kysyt hymyillen, että mitäs hauskaa tällä kertaa teki se mielikuvitusystävä, jota me muut emme kykene näkemään?
No kiitti tästä. Olen itse ns. tyhjännauraja, eli hihitän ilman syytä. Kenellekään en halua nauraa, mutta joskus hirnun tahattomasti. Olen jo työelämässä, ja tämä on noloa kun työpaikalla koko ajan naurattaa ilman syytä. Diagnoosia ei ole, bitch.
Ehkä pitäisi olla. Ei tuo ihan normaaliakaan ole?
Minua on mm. lyöty liiallisen nauramisen takia. Kumpi on normaali, minä vai lyöjä? Kivaa tää tasapäistäminen.
No kumpikaan teistä ei ole ihan terve. Tosin ymmärrän ennemmin sitä lyöjää, kun sillä on varmaan ollut syynsä provosoitua. Luulin siis, että nauroit hänelle? Mutta sinä naurat ihan muuten vaan, ilman mitään syytä?
Ja bitchitteletkin vielä.
Ymmärrät lyöjää enemmän? En tehnyt mitään muuta kuin olin samassa tilassa ja hihitin jollekin jutulle. Hän tuli lyömään koska "olen ärsyttävä".
Hei hei hei, toi Kaisa nyt vaikuttaa muutenkin ilkeältä ihmiseltä, mutta ei leimata meitä yksin naurajia sairaiksi ja hulluiksi! :D Ite oon semmonen, että hymyilen ja nauran helposti, jopa yksin. En ole sairas, vaan onnellinen ihminen, yritän ottaa pienestäkin asiasta kaiken ilon irti. Ei sekään ole kovin normaalia, että aina kuljetaan naama norsun v*tulla. ;)
Ap:n kannattaa sanoa jotai kaisalle, nää ehdotukset mitä on tullu on tosi hyviä. Käännä asia häntä vastaan, nii pääsee hänkin epäröimää. Voimia ja paaljoon halauksia ap:lle! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Kaisa alkaa nauraa tai virnuilla, kumarru paikalla olevan toisen kaverin puoleen ja kuiskaa hänelle jotain. Esim. Miksihän toi Kaisa aina naureskelee.
Kaisa tuntee itsensä epävarmaksi kun jää ryhmän ulkopuolelle. Sinä saat itsellesi ehkä tukea jos kaveri yrittää selittää Kaisan käytöstä tai jos Kaisa kysyy, mitä te kuiskitte, sinun ei ehkä tarvi vastata mitään vaan kaveri kysyy, miksi Kaisa naureskelee.
Vierailija kirjoitti:
Hei hei hei, toi Kaisa nyt vaikuttaa muutenkin ilkeältä ihmiseltä, mutta ei leimata meitä yksin naurajia sairaiksi ja hulluiksi! :D Ite oon semmonen, että hymyilen ja nauran helposti, jopa yksin. En ole sairas, vaan onnellinen ihminen, yritän ottaa pienestäkin asiasta kaiken ilon irti. Ei sekään ole kovin normaalia, että aina kuljetaan naama norsun v*tulla. ;)
Ap:n kannattaa sanoa jotai kaisalle, nää ehdotukset mitä on tullu on tosi hyviä. Käännä asia häntä vastaan, nii pääsee hänkin epäröimää. Voimia ja paaljoon halauksia ap:lle! <3
Taidat nyt sekoittaa hyväntuulisuuden ja naureskelun.
Eihän siin ole mitään outoa jos hymyilet ja naurat paljon, mutta jos jatkuvasti räkätät yksinäsi niin menee oudoksi. Sitten ihan pakonomaisessa naurussa voi olla jo taustalla sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun kikattelee ilman syytä, niin kysy mikä diagnoosi hänellä on.
Jos vastaa ettei mitään, niin kehota käymään lääkärillä, koska todennäköisesti sellaisen tulee saamaan. Kun ei ole ihan terveen merkki joka kerta naureskella tyhjään kuin joku mielipuoli.
Tai sitten kysyt hymyillen, että mitäs hauskaa tällä kertaa teki se mielikuvitusystävä, jota me muut emme kykene näkemään?
No kiitti tästä. Olen itse ns. tyhjännauraja, eli hihitän ilman syytä. Kenellekään en halua nauraa, mutta joskus hirnun tahattomasti. Olen jo työelämässä, ja tämä on noloa kun työpaikalla koko ajan naurattaa ilman syytä. Diagnoosia ei ole, bitch.
Ehkä pitäisi olla. Ei tuo ihan normaaliakaan ole?
Minua on mm. lyöty liiallisen nauramisen takia. Kumpi on normaali, minä vai lyöjä? Kivaa tää tasapäistäminen.
No kumpikaan teistä ei ole ihan terve. Tosin ymmärrän ennemmin sitä lyöjää, kun sillä on varmaan ollut syynsä provosoitua. Luulin siis, että nauroit hänelle? Mutta sinä naurat ihan muuten vaan, ilman mitään syytä?
Ja bitchitteletkin vielä.
Sorry, olen kuunnellut liikaa ganstaräppiä.
Jättäisin huomiotta kokonaan ja puhuisin normaalisti muille. Olisin siis tavallisesti. Jos tulis vittuilua niin sitten sanoisin että Kaisa tuupa käymään vähän tuolla. Kysyisin kahdestaan kasvotusten mikä ongelma on. Onko sulla paha olla? Oon vähän huolissani kun vaikuttaa että sulla ei oo kaikki kunnossa. Yleensä nimittäin esitys loppuu siihen paikkaan ku ei oo enää muuta yleisöä.
Jos ei suostu lähtemään sun mukaan juttelee vaan sanoo et voit sanoo asias tässä kaikkien kuullen niin sit oisin vaan et hyvä on sitten. Oisin vaan kysynyt et onko sulla kaikki ihan hyvin Kun tuolla lailla virnuilet. Sulla on ilmeisesti paha olla. Vai mikä sua vaivaa? En nimittäin saa ihan kiinni et mikä sua niin naurattaa/miksi vääntelet naamaasi.
Jos ei toimi niin ignooraisin vaan, korkeintaan kohottaisin olkapäitä ja jatkaisin hommia normaalisti ja kysyisin jotain juttua toiselta kaverilta niitä että kaisa näkisi ettei sen ärsyttäminen toimi.
Itse En haluaisi alentua kiusaajan tasolle. Siksi uskoisin säälin olevan paras puolustus. Kynnysmatoksi et kuitenkaan missään nimessä suostu.
Jos jatkuisi, sanoisin myös että ok, oon yrittänyt sinua ymmärtää mutta jos et kykene asialliseen käytökseen niin ei mahda sitten mitään. Minä en oo sinulle mitään pahaa tehnyt joten Olisin odottanut sinultakin asiallisempaa käytöstä. Mutta ei väkisin. Pärjäile. Ja sen jälkeen se olis kuin ilmaa.
Koittaisin keskittää energiani muihin asioihin ja ihmisiin, heidän on pakko nähdä miten hyvä tyyppi olet. Mukavat tyypitys vetävät puoleensa ja ovat paljon halutuimpia ja menestyneempiä niin työelämässäkin kuin vapaa-ajallakin. Kiusaajaluonteet eivät loppujen lopuksi pitkälle pötki. Ole ylpeä itsestäsi Ap että olet niin fiksu ja kypsä ja mukava ihminen. :) Tsemppiä!
Joku on kasvatustieteellisen pääsykokeiden psykologisessa osiossa pielessä, jos alalle päätyy noin paljon teinimäisiä kiusaajia.
Jotenkin tuntuu, että kannattaa pitää asiat yksinkertaisina. Ja kiusaaminen pitää tehdä läpinäkyväksi. Ei mitään kahdenkeskisiä höpinöitä, jos sillä ihmisellä ei ole vastaanottokykyä, ja miksi olisi kun se ei selvästikään pidä sinusta, niin alkaa vaan juttu leviämään oudoista höpinöistä ja kääntyy sinua vastaan.
Ryhmän kuullen sanot vaan "älä hei viitsi nauraa tyhjää Kaisa, jos sinulla on jotain minua vastaan niin sano reilusti suoraan äläkä ole noin typerä, kiitos". Ja Kaisa mussuttaa ja ei ole tehnyt mitään niin sano, että olet nyt riittävän pitkään sietänyt sun typerää käytöstä Kaisa ja nyt saa riittää, lopeta. Ja Kaisa mussuttaa eikä tiedä yhtään mistä on kysymys niin sanot, että haistapa vittu Kaisa. Kaikki rauhallisesti, selkeästi artikuloiden ja matalalla äänensävyllä, lataat vaan auktoriteettia ei aggressiota. Eiköhän Kaisa hiljene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun kikattelee ilman syytä, niin kysy mikä diagnoosi hänellä on.
Jos vastaa ettei mitään, niin kehota käymään lääkärillä, koska todennäköisesti sellaisen tulee saamaan. Kun ei ole ihan terveen merkki joka kerta naureskella tyhjään kuin joku mielipuoli.
Tai sitten kysyt hymyillen, että mitäs hauskaa tällä kertaa teki se mielikuvitusystävä, jota me muut emme kykene näkemään?
No kiitti tästä. Olen itse ns. tyhjännauraja, eli hihitän ilman syytä. Kenellekään en halua nauraa, mutta joskus hirnun tahattomasti. Olen jo työelämässä, ja tämä on noloa kun työpaikalla koko ajan naurattaa ilman syytä. Diagnoosia ei ole, bitch.
Ehkä pitäisi olla. Ei tuo ihan normaaliakaan ole?
Minua on mm. lyöty liiallisen nauramisen takia. Kumpi on normaali, minä vai lyöjä? Kivaa tää tasapäistäminen.
No kumpikaan teistä ei ole ihan terve. Tosin ymmärrän ennemmin sitä lyöjää, kun sillä on varmaan ollut syynsä provosoitua. Luulin siis, että nauroit hänelle? Mutta sinä naurat ihan muuten vaan, ilman mitään syytä?
Ja bitchitteletkin vielä.
Ymmärrät lyöjää enemmän? En tehnyt mitään muuta kuin olin samassa tilassa ja hihitin jollekin jutulle. Hän tuli lyömään koska "olen ärsyttävä".
Ai, ensin sanoit että olet tyhjännauraja. Nyt sille oli sitten joku syykin.
Ja sanoin että ymmärrän _enemmän_, koska hänen toiminnalleen oli motiivi. Ei tietenkään ole tervettä lyödä niin kuin ei ole tervettä hohottaakaan ilman syytä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että kannattaa pitää asiat yksinkertaisina. Ja kiusaaminen pitää tehdä läpinäkyväksi. Ei mitään kahdenkeskisiä höpinöitä, jos sillä ihmisellä ei ole vastaanottokykyä, ja miksi olisi kun se ei selvästikään pidä sinusta, niin alkaa vaan juttu leviämään oudoista höpinöistä ja kääntyy sinua vastaan.
Ryhmän kuullen sanot vaan "älä hei viitsi nauraa tyhjää Kaisa, jos sinulla on jotain minua vastaan niin sano reilusti suoraan äläkä ole noin typerä, kiitos". Ja Kaisa mussuttaa ja ei ole tehnyt mitään niin sano, että olet nyt riittävän pitkään sietänyt sun typerää käytöstä Kaisa ja nyt saa riittää, lopeta. Ja Kaisa mussuttaa eikä tiedä yhtään mistä on kysymys niin sanot, että haistapa vittu Kaisa. Kaikki rauhallisesti, selkeästi artikuloiden ja matalalla äänensävyllä, lataat vaan auktoriteettia ei aggressiota. Eiköhän Kaisa hiljene.
Näissä neuvoissa on sellainen ikävä puoli, että on olemassa pienen pieni mahdollisuus, että ap entisenä koulukiusattuna kuvittelee Kaisan naureskelun tai se ei oikeasti ollenkaan kohdistukaan ap:hen. Silloin ap:sta tuleekin kiusaaja tai sitten muuten vain outo hyypiö.
Toki asia ei välttämättä ole näin, mutta tuo mahdollisuus tekee oikeanlaisen reagoinnin ongelmalliseksi.
"Nauru voi olla myös pakonomaista ja johtua aivokasvaimesta, epilepsiasta, aivohalvauksesta, MS-taudista, Angelmanin oireyhtymästä tai ALS-taudin kaltaisista vakavista sairauksista"
http://www.terve.fi/elamanhallinta/74501-nauraminen-on-terveellista-mut…
Että sinällään voisi olla hyvä idea käydä lääkärissä.