Te jotka olette kokeilleet spiritismiä.

Jos sinulle joku vastaa niin kukaan kuollut se ei ainakaan ole vaan paholaiset leikkimässä kustannuksellasi. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, haluatko ryhtyä sellaiseen peliin.

Jää semmonen pelkotila joka ruokkii kaiken tulkitsemista. Pelasin kun olin 7-v. Sen jälkeen kummitustarinat meni aika syvälle.

Monia ns. yliluonnollisia juttuja tullut koettua ja todistajia on.

Viimeeksi joulun tienoilla

Huonoin mahdollinen skenaario jonka seuraukset voivat olla henkisesti hyvin raskaita: henkilö joka jollain tasolla uskoo pahojen henkivaltojen olemassaoloon, silti vaikka ehkä yrittäisikin vakuutella itseään ettei sellaisia ole, ja sitten lähtee spiritismin kaltaiseen toimintaan hakeakseen jännitystä, samassa hengessä kuin missä kuunnellaan iltanuotiolla kummitusjuttuja tai katsotaan kauhuelokuvia - odottaen kauhua ja pelkoa. 

Se voi hyvinkin olla että se mihin uskotaan toteutuu, ja sitten ei ole enää yhtään hauskaa, kun koko sen maailmankuvan pohja, että ei oikeasti mitään henkiä olekaan ja tuo nyt on sellaista jännää leikkiä vaan alkaa horjua. Pahimmassa tapauksessa pian kokee joka paikassa henkiä ja niiden vaikutusta, tulkitsee ihan kaiken niin, ja pelkää yhä enemmän. Herkät ihmiset ovat joutuneet jopa psykoosiin tuollaisen takia.

Jos spiritismiä aikoo harrastaa niin se tulisi tehdä vakavassa mielessä, ei huvina, kunnioittaen niitä joita kutsuu. Ja todellakin olla varma että ei mene ns. vellit housuun sitten jos joku vastaa... Jos siitä ei ole varma on parempi olla kutsumatta ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten pelasin kahden kaverini kanssa spiritismiä leikillämme. Kyselimme kaikenlaisia tyhmiä kysymyksiä kuten 'minkä väriset mun pikkarit on' ja 'millon saan seuraavan kerran seksiä' ja 'minkä numeron saan matikankokeesta'. Henki vastaili kysymyksiin oikein, mutta joku vilisi sen jälkeen kotini nurkissa, lamput hajosi ja tavarat katoili. Muutin siitä kämpästä pois joku aika sitten eikä se oo ainakaan vielä perässä tullu.

Kun sinä olet edesmennyt, haluaisitko että sinua kohdeltaisiin noin? Ei ihmekään jos henki päättää nöyryytyksen jälkeen olla hieman ilkikurinen. Ei henget ole sen pahempia kuin elävät, vaan ei parempiakaan. 

Uskokaa tai älkää niin kokeilimme usein spritismiä äitini aloitteesta, kun olin 10-12 -vuotias. Naapurimme opetti minulle "kaivon katsomista" pajunvitsan avulla.

Kun äidillä ei pajunvitsa värähtänyt suuntaan eikä toiseen, tartuin hänen ranteisiinsa ja johan alkoi tapahtua. Tästä äitini päätteli, että minulla on jotain piileviä kykyjä.

Siinä kynttilän valossa sitten istuttiin ja annettiin lasin liikkua. Minähän sitä lasia eteenpäin ohjasin, vaikka en silloin olisi asiaa itsellenikään tunnustanut.

Näiden puuhastelujen jälkeen rupesin havaitsemaan kaikenlaista. Muun muassa näin pari päivää aiemmin kuolleen isoäitini yhtenä yönä sänkyni päädyssä. Hän jätti minulle hyvästit.

Tällaisilla asioilla ei pidä leikkiä. Vielä parikymppisenä ajauduin esimerkiksi tiloihin, joissa näin itseni sängyssä nukkumassa, vaikka olin oikeasti muka katonrajassa. Luultavasti kyse oli unen ja valveen rajatilasta.

Aikuisena olen kokenut kaikenlaista vastaavaa. Pidän sitä jonkinlaisena herkkävirittyneisyytenä ja sivuutan asiat niitä enempää pohtimatta. En kärsi mt-ongelmista ja olen ollut pitkään samassa työssä, jossa ei liiemmin hörhöillä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla asioilla ei pidä leikkiä. Vielä parikymppisenä ajauduin esimerkiksi tiloihin, joissa näin itseni sängyssä nukkumassa, vaikka olin oikeasti muka katonrajassa. Luultavasti kyse oli unen ja valveen rajatilasta.

Aikuisena olen kokenut kaikenlaista vastaavaa. Pidän sitä jonkinlaisena herkkävirittyneisyytenä ja sivuutan asiat niitä enempää pohtimatta. En kärsi mt-ongelmista ja olen ollut pitkään samassa työssä, jossa ei liiemmin hörhöillä.

Out of body experience, kehosta irtaantuminen on nimi tälle kokemukselle. Katon rajaan leijuminen ja samalla itsensä nukkumassa näkeminen on melko tyypillinen skenaario näitä tiloja kokeneille.

Ei ole mitenkään vaarallista tämä.