Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosionomi saa käyttää nimitystä lastentarhanopettaja?
09.03.2017 |
Tämä asia ihmetyttää kovasti. Lapseni tarhassa on opettajan paikalla sosionomi, joka kuitenkin käyttää nimitystä "lastentarhanopettaja". Kuitenkin kaksi eri tasoista ammatti (amk ja yliopisto). Eihän merkonomi kutsu itseään tradenomiksi. Tai sairaanhoitaja lääkäriksi. Voisiko joku kertoa, miksi tuossa ammatissa sallitaan käyttää "väärää nimikettä"?
Kommentit (100)
Sosionomi ei voi toimia lastentarhanopettajana esiopetusryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Ohis, mutta onko sillä sitten lapsen oppimisen kannalta jotain eroa, lauletaanko jokin laulu siksi, että sillä on suunniteltu tavoite, vai siksi, että se on kiva laulu?
Itse asiassa on. Jos lasten kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja käsitellään esimerkiksi tunteita, voidaan laulaa sellaisia lauluja, joissa tunteet ovat jollakin lailla esillä. Laululeikki on lapsen ikätasoon sopiva tapa käsitellä vaikkapa pelkoa. Voidaan laulaa pelkoon liittyvä laulu, ja sen jälkeen lähteä työstämään asiaa eteenpäin laulun pohjalta. Tämä oli vain yksi esimerkki.
Siis jos puhutaan tilanteesta, että lauletaan täsmälleen sama laulu? Esim. "Pää, olkapäät, polvet, varpaat", niin eikö lapsi opi niitä kehonosia ihan yhtä lailla huolimatta siitä, millä perusteella laulu on valittu tuokiolle?
Siis totta kai lapsi voi oppia kehonosien nimeämistä tuon laululeikin avulla, vaikkei sitä olisikaan valittu laulutuokiolle siinä tarkoituksessa, että nyt opetellaan kehonosia. Eihän se sitä sulje pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Olisikohan kyse siitä, ettet ymmärrä näiden sanojen merkitystä? Ovatko ne liian vaikeita sinulle?
Pedagogiikan jo selitinkin.
Toimintaympäristö tarkoittaa sitä ympäristöä jossa toimitaan, eli päiväkotia eri tiloineen. Se rakennetaan lasten tarpeet, kehitys ja kiinnostuksenkohteet huomioiden. Tarpeentullen sitä muokataan. Voin avata tätäkin lisää, jos tuntuu vaikealta käsittää mitä tarkoitan.
Toimintaperiaatteet = päiväkodin työntekijät sopivat keskenään linjauksen sille, mitä arvoja ja periaatteita halutaan kasvatuksessa noudattaa. Henkilökunnalla täytyy olla yhteneväiset toimintaperiaatteet. Täytyy myös pystyä perustelemaan, miksi toimii tietyllä tavalla jossakin tilanteessa. On tärkeää miettiä yhdessä, ovatko kasvatuksen takana näkyvät periaatteet sellaisia, jotka tuottavat ja tukevat lasten hyvinvointia.
Kasvun ja kehityksen tukeminen = Lapsen kehitykseen ja kasvuun kuuluu monia asioita. Lapsi opettelee esim. syömään ja pukemaan itse, kävelemään, hallitsemaan kehoaan, sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja (siis esim. tunteiden näyttämistä, ymmärtämistä ja hallintaa), puhumaan... Nuo taidot eivät tule itsestään, vaan aikuisen on tuettava niitä.
Suunniteltu ja tavoitteellinen = toiminnassa, vaikka nyt sitten lorupussituokiossa on tavoite. Se on suunniteltu esimerkiksi kielen kehityksen tueksi.
Pedagogiset kasvatusmenetelmät = kasvatusmenetelmiä on suunniteltu ja mietitty. On keskusteltu siitä, miten meidän ryhmässä tulisi toimia, jotta lapset voivat ryhmässämme hyvin.
Arvoihin pohjautuminen = kyllä, kasvatusmenetelmät pohjautuvat arvoihin. Arvoja voivat olla esimerkiksi tasapuolisuus ja toisen kunnioittaminen.
Toimintaympäristön rakentaminen = muokataan esimerkiksi leikkitila lasten tarpeita vastaavaksi.
No sovitaan sitten niin, että nuo ovat minulle liian vaikeita käsitteitä. Jos se, ja tärkeilevät termit tekevät sinut onnelliseksi :-)
"Varhaiskasvatuksen ammattilaiset" eivät taida ymmärtää, millaisen vaikutelman itsestään ja koko alasta antavat jauhamalla tuota tuubaa, kun yksinkertainenkin ilmaisu olisi mahdollista. Palkankorotushaaveet voi haudata niin kauan, kuin kikkaillaan termeillä ja luullaan että sillä annetaan ammattitaitoinen ja vakuuttava kuva.
Todellinen asiantuntija osaa ilmaista asiansa yksinkertaisella kielellä eikä kehittele termiä termin päälle.
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi ei voi toimia lastentarhanopettajana esiopetusryhmässä.
On kelpoinen ja voi toimia, tietyin edellytyksin.
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi ei voi toimia lastentarhanopettajana esiopetusryhmässä.
Paitsi, jos ovat valmistuneet ennen vuotta 2006.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Toimintaympäristö, mikä siinä on kamalaa? Miten se sinusta pitäisi sanoa? Tai arvoihin pohjautuminen? Nyt sitten samat asiat "maallikkokielellä", kiitos!
"Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä."
>>
Tietoinen kasvattaminen ja opetus näkyy kaikessa päiväkodin toiminnassa.
"Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin"
>>
Myös ruokailu- ja päiväunihetket ovat osa kasvatusta ja opetusta. Kaikki toiminta perustuu päiväkodin arvoihin, jotka ovat: .....ja tähän ne arvot.
Sulla on aivan samat käsitteet. Ensimmäinen kirjoittaja ei vaan avannut arvoja. Ja toiminta ei ole sama kuin toimintaympäristö.
Tarkoitus nimenomaan olikin ilmaista sama asia eri termein. Käsitteet ovat siis samat, termit erit. Juuri sitä tässä haettiin; sanoa sama asia yksinkertaisemmin. Näköjään onnistuin kun sinäkin olet samaa mieltä käsitevastaavuudesta (joka sinänsä on aina määrittelykysymys).
Toiminta kattaa tässä tapauksessa toimintaympäristön. Koko toimintaympäristö terminä on oikeasti täysin turha. Vain epävarmat ihmiset viljelevät näitä käsitteitä, koska saavat niistä lohtua ja tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Toimintaympäristö, mikä siinä on kamalaa? Miten se sinusta pitäisi sanoa? Tai arvoihin pohjautuminen? Nyt sitten samat asiat "maallikkokielellä", kiitos!
"Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä."
>>
Tietoinen kasvattaminen ja opetus näkyy kaikessa päiväkodin toiminnassa.
"Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin"
>>
Myös ruokailu- ja päiväunihetket ovat osa kasvatusta ja opetusta. Kaikki toiminta perustuu päiväkodin arvoihin, jotka ovat: .....ja tähän ne arvot.
Sulla on aivan samat käsitteet. Ensimmäinen kirjoittaja ei vaan avannut arvoja. Ja toiminta ei ole sama kuin toimintaympäristö.
Tarkoitus nimenomaan olikin ilmaista sama asia eri termein. Käsitteet ovat siis samat, termit erit. Juuri sitä tässä haettiin; sanoa sama asia yksinkertaisemmin. Näköjään onnistuin kun sinäkin olet samaa mieltä käsitevastaavuudesta (joka sinänsä on aina määrittelykysymys).
Toiminta kattaa tässä tapauksessa toimintaympäristön. Koko toimintaympäristö terminä on oikeasti täysin turha. Vain epävarmat ihmiset viljelevät näitä käsitteitä, koska saavat niistä lohtua ja tukea.
Itse asiassa toiminta ja toimintaympäristö ovat eri asioita. Toiminta on toimintaa eli tekeminen, aktiviteetti. Toimintaympäristö on se tila, jossa toimitaan. Eikä se muuten tarkoita pelkkää rakennusta tai huonetta, vaan esimerkiksi ilmapiiri on osa toimintaympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Toimintaympäristö, mikä siinä on kamalaa? Miten se sinusta pitäisi sanoa? Tai arvoihin pohjautuminen? Nyt sitten samat asiat "maallikkokielellä", kiitos!
"Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä."
>>
Tietoinen kasvattaminen ja opetus näkyy kaikessa päiväkodin toiminnassa.
"Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin"
>>
Myös ruokailu- ja päiväunihetket ovat osa kasvatusta ja opetusta. Kaikki toiminta perustuu päiväkodin arvoihin, jotka ovat: .....ja tähän ne arvot.
Sulla on aivan samat käsitteet. Ensimmäinen kirjoittaja ei vaan avannut arvoja. Ja toiminta ei ole sama kuin toimintaympäristö.
Tarkoitus nimenomaan olikin ilmaista sama asia eri termein. Käsitteet ovat siis samat, termit erit. Juuri sitä tässä haettiin; sanoa sama asia yksinkertaisemmin. Näköjään onnistuin kun sinäkin olet samaa mieltä käsitevastaavuudesta (joka sinänsä on aina määrittelykysymys).
Toiminta kattaa tässä tapauksessa toimintaympäristön. Koko toimintaympäristö terminä on oikeasti täysin turha. Vain epävarmat ihmiset viljelevät näitä käsitteitä, koska saavat niistä lohtua ja tukea.
Itse asiassa toiminta ja toimintaympäristö ovat eri asioita. Toiminta on toimintaa eli tekeminen, aktiviteetti. Toimintaympäristö on se tila, jossa toimitaan. Eikä se muuten tarkoita pelkkää rakennusta tai huonetta, vaan esimerkiksi ilmapiiri on osa toimintaympäristöä.
Kuten sanoin, toiminta kattaa tuossa tapauksessa toimintaympäristönkin, siis lauseessa:
"Tietoinen kasvattaminen ja opetus näkyy kaikessa päiväkodin toiminnassa."
Ei ole perusteita erikseen puhua toimintaympäristöstä, sillä pedagogiikan näkyminen siinä on itsestään selvää edellä sanotun perusteella: näkyy kaikessa päiväkodin toiminnassa. Siis myös toimintaympäristössä.
Joka alalla on oma fakkikielensä, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole edes siitä, koska nuo pitkät termit eivät useimmiten ole tarpeellisia (joskus ovat, mutta useimmiten eivät ole). Ammattikasvatuksessa kyse on täsmälleen samasta kuin siinä, että teinilähiövanhemmat antavat tietynlaisen nimen lapselleen: prestiisin hakemisesta hienoiksi koetuilla nimillä tai nimityksillä.
Sosiaalipedagogiikka ja varhaispedagogiikka eroavat lähtökohdiltaan ja sovellusaloiltaan toisistaan. Varhaispedagogiikka on alle kouluikäisen lapsen tavoitteellista oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin edistämistä. Varhaispedagogiikka pohjautuu lähtökohdiltaan kasvatustieteeseen. Sosiaalipedagogiikkaa on kehitetty sosiaalityön alalla ja sen sovellusalana on kaiken ikäisten korjaava ja ennaltaehkäisevä sosiaalityö. Sosionomikoulutuksen saanut lastentarhanopettaja toimii siis itse asiassa sosiaalityön koulutuksella alle kouluikäisten lasten kasvatus ja opetustehtävässä. Se, että sosionomit ovat päässeet lastentarhanopettajan tehtäviin, johtuu historiasta (joka on pitkä) ja siitä, että varhaiskasvatus on aiemmin mielletty juurikin päivähoitona ja sosiaalipalveluna perheille, ei kuten nykyään, osana koulutusjärjestelmää. Vieläkin on tahoja, joille varhaiskasvatuksen asemoituminen on epäselvä, vaikka siinä ei pitäisi mitään epäselvyyttä enää olla, ja siksi tällaisia erikoisia rakenteita, kuten sosionomien toimiminen lastentarhanopettajan tehtävässä, edelleen ylläpidetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä että osaat soveltaa teorioita käytäntöön. Ja kykyä arvioida teorioita ja niiden soveltuvuutta eri tilanteisiin. Kyllähän jokaisella opettajalla on oltava joku näkemys siitä miksi toimii kuten toimii. Muuten on kyllä aika hukassa.
Onko tämä vastaus kysymykseen, mitä on sisäistäminen? Siis kykyä valikoiden soveltaa opittua käytäntöön?
Miksi spuhua sisäistämisestä, jos tarkoittaa soveltamistaitoa?
Ei herttileijaa. Sun mielestä retkelle meneminen on sitä, että lapset laitetaan jonoon ja kävellään hiljaa puistoon ja päästetään lapset vapaaksi aidatulla alueella? Leikkiminen on vain kaksi lasta jotka leluilla tuhlaavat aikaa? Annappa avaan vähän mitä niin kovin vastenmielinen varhaiskasvatus tarkoittaa. Myös tässä tulee sosionomin ja kk:n ero. Sosionomi tietää, että lasten tulee saada käydä retkillä ja leikkiä kavereiden kanssa.
Kk tietää, että leipominen sisältää matikkaa, retket ympäristö- ja luontotietoa/kulttuuria, liikunta kehittää aivoja ja keskittymiskykyä, leikkimisen kautta voidaan harjoitella mm. kieltä ja vuorovaikutusta ja musiikin kautta harjoitellaan itseilmaisua/matemaattisia rytmejä/hahmottamista/laskemista jnejne. Kaikessa tekemisessä on kk:n kanssa sisällä PALJON enemmän kuin mitä sivusta katsoja luulee. Lto sietää lapsen kiukuttelua eikä pue lasta itse, vaan opettaa lapsen pukemaan itse. Tämä periaate toimii kaikessa varhaiskasvatuksessa. Mitä paremman pohjan talo saa, sen kestävämpi siitä tulee.
Ainoa syy, miksi kk lto:t vaihtaa alaa on palkka ja kunnioituksen puute. Luokanopettajat työskentelevät korkeasti koulutettujen parissa, joilla kaikilla on tismalleen samat vaatimukset työltään. Lto joutuu toimimaan kasvatuskumppanuudessa todella vaikeiden vanhempien kanssa, joiden puolesta lapsia pitää oikeasti kasvattaa toisia kunnioittaviksi ihmisiksi. Työkaverit ovat aivan mitä sattuu, eikä yhteisiä linjoja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ole lainkaan. Onneksi olen töissä päiväkodissa, joka palkkaa vain pätevää porukkaa. Ja perhetyö ei kuulu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta tehdään LAPSELLE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos fysioterapeutti on ohjaa liikuntaa yläkoulussa, onko hänen työnimikkeensä hänen koulutus, fysioterapeutti? No ei tietenkään, vaan liikunnanohjaaja. Koulutus ja työnimike, tajutkaa ero.
Kyllästynyt työoloihin kirjoitti:
Ei herttileijaa. Sun mielestä retkelle meneminen on sitä, että lapset laitetaan jonoon ja kävellään hiljaa puistoon ja päästetään lapset vapaaksi aidatulla alueella? Leikkiminen on vain kaksi lasta jotka leluilla tuhlaavat aikaa? Annappa avaan vähän mitä niin kovin vastenmielinen varhaiskasvatus tarkoittaa. Myös tässä tulee sosionomin ja kk:n ero. Sosionomi tietää, että lasten tulee saada käydä retkillä ja leikkiä kavereiden kanssa.
Kk tietää, että leipominen sisältää matikkaa, retket ympäristö- ja luontotietoa/kulttuuria, liikunta kehittää aivoja ja keskittymiskykyä, leikkimisen kautta voidaan harjoitella mm. kieltä ja vuorovaikutusta ja musiikin kautta harjoitellaan itseilmaisua/matemaattisia rytmejä/hahmottamista/laskemista jnejne. Kaikessa tekemisessä on kk:n kanssa sisällä PALJON enemmän kuin mitä sivusta katsoja luulee. Lto sietää lapsen kiukuttelua eikä pue lasta itse, vaan opettaa lapsen pukemaan itse. Tämä periaate toimii kaikessa varhaiskasvatuksessa. Mitä paremman pohjan talo saa, sen kestävämpi siitä tulee.Ainoa syy, miksi kk lto:t vaihtaa alaa on palkka ja kunnioituksen puute. Luokanopettajat työskentelevät korkeasti koulutettujen parissa, joilla kaikilla on tismalleen samat vaatimukset työltään. Lto joutuu toimimaan kasvatuskumppanuudessa todella vaikeiden vanhempien kanssa, joiden puolesta lapsia pitää oikeasti kasvattaa toisia kunnioittaviksi ihmisiksi. Työkaverit ovat aivan mitä sattuu, eikä yhteisiä linjoja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ole lainkaan. Onneksi olen töissä päiväkodissa, joka palkkaa vain pätevää porukkaa. Ja perhetyö ei kuulu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta tehdään LAPSELLE.
Oliko tämä korkeasti koulutetun lastentarhanopettajan puheenvuoro? Miksi hän ei osaa lainata sitä viestiä, johon vastaa?
Ja mitä ihmettä ovat "matemaattiset rytmit"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt työoloihin kirjoitti:
Ei herttileijaa. Sun mielestä retkelle meneminen on sitä, että lapset laitetaan jonoon ja kävellään hiljaa puistoon ja päästetään lapset vapaaksi aidatulla alueella? Leikkiminen on vain kaksi lasta jotka leluilla tuhlaavat aikaa? Annappa avaan vähän mitä niin kovin vastenmielinen varhaiskasvatus tarkoittaa. Myös tässä tulee sosionomin ja kk:n ero. Sosionomi tietää, että lasten tulee saada käydä retkillä ja leikkiä kavereiden kanssa.
Kk tietää, että leipominen sisältää matikkaa, retket ympäristö- ja luontotietoa/kulttuuria, liikunta kehittää aivoja ja keskittymiskykyä, leikkimisen kautta voidaan harjoitella mm. kieltä ja vuorovaikutusta ja musiikin kautta harjoitellaan itseilmaisua/matemaattisia rytmejä/hahmottamista/laskemista jnejne. Kaikessa tekemisessä on kk:n kanssa sisällä PALJON enemmän kuin mitä sivusta katsoja luulee. Lto sietää lapsen kiukuttelua eikä pue lasta itse, vaan opettaa lapsen pukemaan itse. Tämä periaate toimii kaikessa varhaiskasvatuksessa. Mitä paremman pohjan talo saa, sen kestävämpi siitä tulee.Ainoa syy, miksi kk lto:t vaihtaa alaa on palkka ja kunnioituksen puute. Luokanopettajat työskentelevät korkeasti koulutettujen parissa, joilla kaikilla on tismalleen samat vaatimukset työltään. Lto joutuu toimimaan kasvatuskumppanuudessa todella vaikeiden vanhempien kanssa, joiden puolesta lapsia pitää oikeasti kasvattaa toisia kunnioittaviksi ihmisiksi. Työkaverit ovat aivan mitä sattuu, eikä yhteisiä linjoja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ole lainkaan. Onneksi olen töissä päiväkodissa, joka palkkaa vain pätevää porukkaa. Ja perhetyö ei kuulu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta tehdään LAPSELLE.
Miksi ihmeessä kuvittelet, että sosionomi ei tiedä luettelemiasi asioita? Nehän on kirjattu vähintään yksikkö- ja ryhmäkohtaisiin vasuihin, eli "jopa" lastenhoitajat tietävät, mitä pedagogisia tavoitteita on metsäretkillä, pukemistilanteilla tai leipomisella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt työoloihin kirjoitti:
Ei herttileijaa. Sun mielestä retkelle meneminen on sitä, että lapset laitetaan jonoon ja kävellään hiljaa puistoon ja päästetään lapset vapaaksi aidatulla alueella? Leikkiminen on vain kaksi lasta jotka leluilla tuhlaavat aikaa? Annappa avaan vähän mitä niin kovin vastenmielinen varhaiskasvatus tarkoittaa. Myös tässä tulee sosionomin ja kk:n ero. Sosionomi tietää, että lasten tulee saada käydä retkillä ja leikkiä kavereiden kanssa.
Kk tietää, että leipominen sisältää matikkaa, retket ympäristö- ja luontotietoa/kulttuuria, liikunta kehittää aivoja ja keskittymiskykyä, leikkimisen kautta voidaan harjoitella mm. kieltä ja vuorovaikutusta ja musiikin kautta harjoitellaan itseilmaisua/matemaattisia rytmejä/hahmottamista/laskemista jnejne. Kaikessa tekemisessä on kk:n kanssa sisällä PALJON enemmän kuin mitä sivusta katsoja luulee. Lto sietää lapsen kiukuttelua eikä pue lasta itse, vaan opettaa lapsen pukemaan itse. Tämä periaate toimii kaikessa varhaiskasvatuksessa. Mitä paremman pohjan talo saa, sen kestävämpi siitä tulee.Ainoa syy, miksi kk lto:t vaihtaa alaa on palkka ja kunnioituksen puute. Luokanopettajat työskentelevät korkeasti koulutettujen parissa, joilla kaikilla on tismalleen samat vaatimukset työltään. Lto joutuu toimimaan kasvatuskumppanuudessa todella vaikeiden vanhempien kanssa, joiden puolesta lapsia pitää oikeasti kasvattaa toisia kunnioittaviksi ihmisiksi. Työkaverit ovat aivan mitä sattuu, eikä yhteisiä linjoja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ole lainkaan. Onneksi olen töissä päiväkodissa, joka palkkaa vain pätevää porukkaa. Ja perhetyö ei kuulu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta tehdään LAPSELLE.
Oliko tämä korkeasti koulutetun lastentarhanopettajan puheenvuoro? Miksi hän ei osaa lainata sitä viestiä, johon vastaa?
Ja mitä ihmettä ovat "matemaattiset rytmit"?
49# pahoittelee. Olin tarpeettoman ilkeä.
Aika erikoiset käsitykset täällä kyllä sosionomeista.. Ottakaa selvää asioista.
Kyllästynyt työoloihin kirjoitti:
Ei herttileijaa. Sun mielestä retkelle meneminen on sitä, että lapset laitetaan jonoon ja kävellään hiljaa puistoon ja päästetään lapset vapaaksi aidatulla alueella? Leikkiminen on vain kaksi lasta jotka leluilla tuhlaavat aikaa? Annappa avaan vähän mitä niin kovin vastenmielinen varhaiskasvatus tarkoittaa. Myös tässä tulee sosionomin ja kk:n ero. Sosionomi tietää, että lasten tulee saada käydä retkillä ja leikkiä kavereiden kanssa.
Kk tietää, että leipominen sisältää matikkaa, retket ympäristö- ja luontotietoa/kulttuuria, liikunta kehittää aivoja ja keskittymiskykyä, leikkimisen kautta voidaan harjoitella mm. kieltä ja vuorovaikutusta ja musiikin kautta harjoitellaan itseilmaisua/matemaattisia rytmejä/hahmottamista/laskemista jnejne. Kaikessa tekemisessä on kk:n kanssa sisällä PALJON enemmän kuin mitä sivusta katsoja luulee. Lto sietää lapsen kiukuttelua eikä pue lasta itse, vaan opettaa lapsen pukemaan itse. Tämä periaate toimii kaikessa varhaiskasvatuksessa. Mitä paremman pohjan talo saa, sen kestävämpi siitä tulee.Ainoa syy, miksi kk lto:t vaihtaa alaa on palkka ja kunnioituksen puute. Luokanopettajat työskentelevät korkeasti koulutettujen parissa, joilla kaikilla on tismalleen samat vaatimukset työltään. Lto joutuu toimimaan kasvatuskumppanuudessa todella vaikeiden vanhempien kanssa, joiden puolesta lapsia pitää oikeasti kasvattaa toisia kunnioittaviksi ihmisiksi. Työkaverit ovat aivan mitä sattuu, eikä yhteisiä linjoja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ole lainkaan. Onneksi olen töissä päiväkodissa, joka palkkaa vain pätevää porukkaa. Ja perhetyö ei kuulu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta tehdään LAPSELLE.
Hyvä , kokenut lastenhoitajakin tietää tämän;)
Mun mielestä tämmöne vastakkainasettelu on turhaa. Eikö molempien ammattilaisten tavoitteena oo hoitaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Pitäisi mielummin olla iloisia, että työtä voi tehdä kahdella eri koulutustaustalla, koska molemmat tuovat omat juttunsa työhön. Lastensuijelun ja perhetyön osaaminen lton työssä ei todellakaan ole turhia. Yliopistolaisilla voi olla parempi teoriatieto esim lapsen kehityksestä.
Joku tuolla mainitsi, että sosionomit opiskelee vain sosiaalipedagogiikkaa eikä varhaispedaa. Tuo on puppua, koska ihan koko vuoden oon opiskellu amkissa nimen omaan lapsiin liittyviä kursseja eli varhaiskasvatusta. Musta tulee siis sosionomi-lto. Mut oon myös kyl yliopistosta valmistunut aineenope.
Kandin opinnot kohdistuvat vain ja ainoastaan varhaiskasvatuksen, koko kolme vuotta sivuten alkuopetustakin. Harjottelut kohdistuvat vain ja ainoastaan varhaiskasvatukseen, ja niitä on varmasti yhtä paljon kuin sosionomeilla. Koulutuksessa harjoitellaan konkreettisia asioita kaiken aikaa, kaikki oppisisällöt huomioiden (käsitöitä,liikuntaa,kuvaamataito,musiikkia,ympäristötietoa jne.). Pedagoginen, arvioiva suunnittelu pohjalla. Mekaanistakin ajoittain, minkä näen hyvänä= asiat jäävät mieleen. pedagogiikkaa ei koulutuksessa korosteta todellakaan tuokiokeskeisyyteen, päinvastoin!! Opinnot ovat suoraan käytäntäntöön kytkeytyneitä. Näen sosionomin 60 opintopisteen vain pienenä siivuna kandin koulutukseen verraten. Pedagoginen osaaminen tulee näin yliopistoista. Perhetyö ym. Osaaminen ei kuulu varhaiskasvatuksen, sitä varten löytyy muita foorumeita.
Sulla on aivan samat käsitteet. Ensimmäinen kirjoittaja ei vaan avannut arvoja. Ja toiminta ei ole sama kuin toimintaympäristö.