Miksi parisuhteet eivät nykyään kestä?

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Eihän sinunkaan suhteesi ilmeisesti ole kestänyt, kerta Tinderissä pyörit.

Niin voit osallistua itsekin kysymykseesi vastaamiseen?

Ei sitouduta lopullisesti, ollaan avoimia "paremmalle".

Ja sitä sitoutumista pitää nimenomaan vaatia itseltä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siiihen vaikuttaa sekin, että on olemassa turhan paljon (myös moraaliltaan) löysiä vanhoja vosuja, joilla menee hupsis, epähuomiossa omat ja muiden miehet sekaisin.

Joskus vaan kohde on todella väärä, jolloin se on vosu jota siinä pelissä sattuu.

Miehillä tämä sekoilu on vielä yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki. 

Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitouduta lopullisesti, ollaan avoimia "paremmalle".

Ja sitä sitoutumista pitää nimenomaan vaatia itseltä.

Tämä!

Sen sijaan, että pistettäisiin energiaa sen oman suhteen parantamiseen, viedään loputkin voimat muualle ja skannaillaan uusia. Koska minulle kuuluu!

Ei nähdä perhettä kokonaisuutena, vaan riippana josta pääsee eroon kun vain tipauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinunkaan suhteesi ilmeisesti ole kestänyt, kerta Tinderissä pyörit.

Niin voit osallistua itsekin kysymykseesi vastaamiseen?

Ap, miksi oma parisuhteesi ei ole kestänyt?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siiihen vaikuttaa sekin, että on olemassa turhan paljon (myös moraaliltaan) löysiä vanhoja vosuja, joilla menee hupsis, epähuomiossa omat ja muiden miehet sekaisin.

Joskus vaan kohde on todella väärä, jolloin se on vosu jota siinä pelissä sattuu.

Ai, kyllä nuo ovat ihan äijien omia sekoiluja, esim sinun. Mistä muuten tietäisit kyseisestä asiasta. Ja ymmärrän kyllä tuon kommenttisi perusteella miksi olet yksin.

Mun miesserkun vaimo haki avioeroa ja heillä oli tuolloin ekaluokkalainen lapsi. Se nainen oli sanonut lapselleen, että he eroavat, "koska äiti ei enää rakasta isää".

Mun naisserkku haki avioeroa miehestään 15 vuoden avioliiton jälkeen ja heillä oli yksi teini -ikäinen lapsi, koska "ei meidän välillä ole enää rakkautta"

Mun mutsin työkaveri haki avioeroa vaimostaan ja kolmen lapsensa äidistä, kun rakastui toiseen naiseen. Se suhde kesti vuoden. Heidän lapset oli tuolloin alakouluikäisiä.

Joillakin miehillä.tulee usein keski-iän villitys. Sitten petetään ja perhe-elämäkin voi jäädä unholaan. Kun vaimo saa tietää kaksoiselämästä, erohan siitä tulee. 

Huonotkin suhteet saadaan toimimaan, kun ollaan vielä nuoria eikä ole hirveästi mitään vastuuta mistään.

Mutta sitten tulee kiireiset työt ja ne lasten hoito ja yhtäkkiä se huono suhde näyttää miten aidosti huono se on.

Varsinkin nuoruudessa ei opeteta mitään siitä miten se kumppani kannattaa valita, mennään usein ulkonäön mukaan, mutta se ulkonäkö ei kannattele loppuun asti parisuhdetta. Pitäisi olla samanlaiset persoonallisuuspiirteet

Järkyttävä itsekkyys on syynä. 

Ollaan siirrytty maslowin tarvehierarkiassa sinnä vähiten välttämättömiin tarpeisiin. Ennen vanhaan perhe piti pakostakin yhtä, jotta oli leipää pöydässä ja lapset tuli hoidettua. 

Osasyy toki on se, että naiset alkoivat pääsääntöisesti olla töissä. Reilua tavallaan, mutta kun työpaikat yhä vähenevät automaatiossa, voisiko perheen tulot jakaa lakiteitse, jos toinen hoitaa kotia. 

Koska 90% suomalaisista naisista on vakavia mt-ongelmia.

Jos haluaa vain kämppiksen jakamaan asumiskustannukset,   voi ottaa alivuokralaisen tai asua kimpassa jonkun ystävänsä kanssa. Ei siihen parisuhdetta tarvita. Parisuhteelta odotetaan enemmän. 

Jos tästä eroaisin, niin ei mua minnekään lihatiski tinderiin saisi. 

Olen nelikymppinen, en tosin eronnut. Meidän sukupolvi alkaa olla niitä viimeisiä, jolle tuputettiin "mies, omakotitalo, 2 lasta ja kultainen noutaja" -ihannetta ainoana oikeana elämäntapana. No monihan siihen lankesi, se oli saatava, vaikkei pariskunta ollut yhtään edes sopiva toisilleen.

Nyt sitten erotaan kun lapset alkavat olla vanhempia, ja on havahduttu siihen että parisuhde on huono eikä ole oikeastaan koskaan ollutkaan mitään yhteistä. Tai no, ne naiset, joiden mies oli väkivaltainen, pettäjä tms erosivat jo aiemmin.

Nykyiset nuoret toivottavasti harkitsevat tarkkaan, kenen kanssa hankkivat lapsia. Tai no, niin suuri osa syntyvyydestä päätellen jo tekee.

Lasten ja nuorten pahoinvointi johtuu suurimmaksi osin vanhempien eroista ja uusperheistä. Olen tätä mieltä. 

Eivät ne ole kestäneet ennenkään.

Isäni ja äiti ovat eronneet, samoin kaikki isäni veljet. Minäkin olen eronnut jo vuonna 1999. En tunne kovinkaan monta pariskuntaa joka olisi ollut yhdessä siihen asti että lapset ovat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä itsekkyys on syynä. 

Ollaan siirrytty maslowin tarvehierarkiassa sinnä vähiten välttämättömiin tarpeisiin. Ennen vanhaan perhe piti pakostakin yhtä, jotta oli leipää pöydässä ja lapset tuli hoidettua. 

Osasyy toki on se, että naiset alkoivat pääsääntöisesti olla töissä. Reilua tavallaan, mutta kun työpaikat yhä vähenevät automaatiossa, voisiko perheen tulot jakaa lakiteitse, jos toinen hoitaa kotia. 

Ja sehän ei ollut ennesaikaan itsekästä, että juotiin, koska parisuhde oli paskaa, kumppania hakattiin ja sitten hakattiin myös lapsia. Telkkari ja oma elämä oli täynnä sitä vaimon vähättelyä ja "vihaan vaimoani"-vitsejä, kun pakon edessä piti olla yhdessä sellaisen kanssa, jonka kanssa ei enää halunnut seurustella. Lapsistakin tuli aina niin terveitä, kun alkoholismi vei yleisemmin vähintään puolet lapsista, kun oli kasvettu tunnekylmässä kodissa, missä äiti ja isä eivät rakasta toisiaan saatikka lapsiaan.