Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosionomi saa käyttää nimitystä lastentarhanopettaja?
09.03.2017 |
Tämä asia ihmetyttää kovasti. Lapseni tarhassa on opettajan paikalla sosionomi, joka kuitenkin käyttää nimitystä "lastentarhanopettaja". Kuitenkin kaksi eri tasoista ammatti (amk ja yliopisto). Eihän merkonomi kutsu itseään tradenomiksi. Tai sairaanhoitaja lääkäriksi. Voisiko joku kertoa, miksi tuossa ammatissa sallitaan käyttää "väärää nimikettä"?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Se oma kasvatusfilosofia ja käyttöteoria on muotoutunut vuosien aikana opintojen sekä työelämän ohella. Ei sitä eroteta suoraan kasvatustoiminnassa välttämättä minään konkreettisina esimerkkeinä. Se ikäänkuin automaattisesti ohjaa omaa toimintaa opettajana. Esimerkiksi pedagogiikkakin, opettaja katselee maailmaa ns. pedagogisin silmälasein ja näkee tilanteet hieman eritavalla kuin hoitaja.
Sehän tässä kasvatusmaailmassa onkin haastavaa maallikoille, ettei sitä välttämättä voida havainnoida niin konkreettisina esimerkkeinä kuin rakennusmiehen työ. Hän rakentaa talon ja siihen menee x aika. Me päiväkodissa tuemme lapse kehitystä ja oppimista ja se työn tulos voi näkyä vasta konkreettisesti vuosien päästä. Näin niinkuin karkeasti ajateltuna.
Ei tarvitse kasvatusfilosofiastaan esittää mitään konkreettisia esimerkkejä. Mutta jos kuitenkin ammattilaisena kykenisi sen suomen kielen sanoilla, lauseilla ja virkkeillä muotoilemaan ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi?
Mikä on kasvatusfilosofiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi pedagogiikkakin, opettaja katselee maailmaa ns. pedagogisin silmälasein ja näkee tilanteet hieman eritavalla kuin hoitaja.
Mielestäni näin ei voi väittää pelkän ammattinimikkeen perusteella. On olemassa paljon lastenhoitajia, jotka ovat olleet vuosia lastentarhanopettajien ja erityislastentarhanopettajien työpareina ja heidän pedagoginen silmänsä on harjaantunut ihan siinä työn ohessa. Moni kokenut lastenhoitaja voi olla paljon tarkkanäköisempi ja osata hoitaa tilanteet pedagogiseltakin kannalta tarkoituksenmukaisemmin kuin tuoreempi lastentarhanopettaja. Tätä ei saisi monen opettajan mielestä ääneen sanoa, mutta väitän, että tällä alalla oppii paljon ihan sitä käytännön työtä tekemällä ja jopa sivusta seuraamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Ei saatana, ette kai te ole tällaisia jankkaajia myös lasten kanssa?
mulla on niin fiksu lapsi että ei ala mun kanssa jankkaamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Miksi harmittaisi, kun saan kysymykseeni vastauksen? Olisi aika outo lähtökohta keskustelulle.
Kasvatusfilosofia pitäisi pystyä tiivistämään yhteenkin virkkeeseen. Sitä voi sitten perustella kysyttäessä lisää. Se, että pystyt puristamaan ytimen esiin, on juuri tuota kasvatusnäkemyksen "työstämistä". Mutta jostain syystä kaikki kirkas ajattelu ja asiain ydin on niin kovin usein näiden työstämisten, varhaiskasvatusten ja reflektointien takana piilossa.
En osaa tuohon kommentoida, onko meillä erilainen suhtautuminen työhön. Tiedän vain omasta puolestani. Oliko tuossa jokin pointti?
Pointti oli se, että sinä et koe saaneesi mitään opinnoista työsi suorittamiseen, minä koen saaneeni valtavasti.
En sanonut, etten koe saaneeni mitään opinnoistani työhöni. Totesin vain, ettei opinnoilla ole suoraa vaikutusta kykyyni toimia työssäni. Epäsuorasti toki hyötyä on. Jos ei kasvatustiedettä lukiessa opi kriittisyyteen, niin sitten ei missään. Kriittisyys on tärkeä työkalu. Toinen tärkeä on pitää omat olettamukset ja tunteet erillään tosiasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Miksi harmittaisi, kun saan kysymykseeni vastauksen? Olisi aika outo lähtökohta keskustelulle.
Kasvatusfilosofia pitäisi pystyä tiivistämään yhteenkin virkkeeseen. Sitä voi sitten perustella kysyttäessä lisää. Se, että pystyt puristamaan ytimen esiin, on juuri tuota kasvatusnäkemyksen "työstämistä". Mutta jostain syystä kaikki kirkas ajattelu ja asiain ydin on niin kovin usein näiden työstämisten, varhaiskasvatusten ja reflektointien takana piilossa.
En osaa tuohon kommentoida, onko meillä erilainen suhtautuminen työhön. Tiedän vain omasta puolestani. Oliko tuossa jokin pointti?
Nyt kyllä kiinnostaa kuulla mikä on sinun kasvatusfilosofiasi yhteen virkkeeseen tiivistettynä.
T. Sivusta seuraava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Taitaa jäädä kasvatusfilosofia näiltä korkeasti koulutetuilta varhaiskasvatuksen ammattiosaajilta tältä(kin) illalta muotoilematta. Jos se oma filosofia olisi tähän mennessä työuraa kirkastunut, niin olisihan sen saanut jo tännekin tuotettua. Mutta kun sanain helskyttely on tärkeämpää kuin substanssi, niin eihän sitä ydintä saa esiin kaivettua.
Täytyy lähteä tästä varhaiskasvattamaan omaa lasta. Laadukkaasti, reflektoiden, pedagogisten silmälasien läpi katsellen ja lapsen kasvua ja kehitystä tukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Ei saatana, ette kai te ole tällaisia jankkaajia myös lasten kanssa?
mulla on niin fiksu lapsi että ei ala mun kanssa jankkaamaan
Lto:ista kun puhutaan niin ajattelinkin niitä päiväkodin lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan lastentarhanopettajana haittaa että päiväkodissa on sosionomeja joiden koulutuksessa on painotettu enemmän perhetyötä, lastensuojelua ym. Saisi olla myös fysioterapeutit ja toimintaterapeutit ja psykologit joka päiväkodissa vakiohenkilökuntana.
Ei minuakaan, jos siellä kuitenkin on myös niitä yo-pohjaisia lastentarhanopettajia. Paras yhdistelmä voisi olla lto, sosionomi ja lastenhoitaja. Ja toki, fyssarit, puhe- ja toimintaterapeutit mukaan vaan! Siinä olisi moniammatillinen tiimi kohdillaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Toimintaympäristö, mikä siinä on kamalaa? Miten se sinusta pitäisi sanoa? Tai arvoihin pohjautuminen? Nyt sitten samat asiat "maallikkokielellä", kiitos!
Opettaja ei ole suojattu ammattinimike. OAJ on sitä ajanut mutta kunnat eivät halua luopua epäpätevien ja suosikkien ketjuttamisesta, joten ei toteudu. Monin tavoin selitellään, miksi ei nimitetä päteviä mutta ne ovat vain selityksiä. Sosionomista ei mitään tietoa koulutksena mutta yliopistotutkinnon luulisi antavan myös tieteellisen selkänojan kasvatukselle samalla tavalla kuin muutaman opintoviikon suorittanut sosionomi ei voi olla alakoulun opettaja-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Eihän ne opeta takapuolta pyyhkimään tai työntämään lusikkaa suuhun, mutta väitätkö oikeasti, etteivät esim. eri kasvatustieteen teoriat ole millään tavalla läsnä päiväkodin arjessa tai muuttaneet/kyseenalaistaneet ajatteluasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Ohis, mutta onko sillä sitten lapsen oppimisen kannalta jotain eroa, lauletaanko jokin laulu siksi, että sillä on suunniteltu tavoite, vai siksi, että se on kiva laulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Toimintaympäristö, mikä siinä on kamalaa? Miten se sinusta pitäisi sanoa? Tai arvoihin pohjautuminen? Nyt sitten samat asiat "maallikkokielellä", kiitos!
"Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä."
>>
Tietoinen kasvattaminen ja opetus näkyy kaikessa päiväkodin toiminnassa.
"Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin"
>>
Myös ruokailu- ja päiväunihetket ovat osa kasvatusta ja opetusta. Kaikki toiminta perustuu päiväkodin arvoihin, jotka ovat: .....ja tähän ne arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Jessus - olette toivottomia.
Lihavoin kaikki tärkeilevät sanahirviöt.
Olisikohan kyse siitä, ettet ymmärrä näiden sanojen merkitystä? Ovatko ne liian vaikeita sinulle?
Pedagogiikan jo selitinkin.
Toimintaympäristö tarkoittaa sitä ympäristöä jossa toimitaan, eli päiväkotia eri tiloineen. Se rakennetaan lasten tarpeet, kehitys ja kiinnostuksenkohteet huomioiden. Tarpeentullen sitä muokataan. Voin avata tätäkin lisää, jos tuntuu vaikealta käsittää mitä tarkoitan.
Toimintaperiaatteet = päiväkodin työntekijät sopivat keskenään linjauksen sille, mitä arvoja ja periaatteita halutaan kasvatuksessa noudattaa. Henkilökunnalla täytyy olla yhteneväiset toimintaperiaatteet. Täytyy myös pystyä perustelemaan, miksi toimii tietyllä tavalla jossakin tilanteessa. On tärkeää miettiä yhdessä, ovatko kasvatuksen takana näkyvät periaatteet sellaisia, jotka tuottavat ja tukevat lasten hyvinvointia.
Kasvun ja kehityksen tukeminen = Lapsen kehitykseen ja kasvuun kuuluu monia asioita. Lapsi opettelee esim. syömään ja pukemaan itse, kävelemään, hallitsemaan kehoaan, sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja (siis esim. tunteiden näyttämistä, ymmärtämistä ja hallintaa), puhumaan... Nuo taidot eivät tule itsestään, vaan aikuisen on tuettava niitä.
Suunniteltu ja tavoitteellinen = toiminnassa, vaikka nyt sitten lorupussituokiossa on tavoite. Se on suunniteltu esimerkiksi kielen kehityksen tueksi.
Pedagogiset kasvatusmenetelmät = kasvatusmenetelmiä on suunniteltu ja mietitty. On keskusteltu siitä, miten meidän ryhmässä tulisi toimia, jotta lapset voivat ryhmässämme hyvin.
Arvoihin pohjautuminen = kyllä, kasvatusmenetelmät pohjautuvat arvoihin. Arvoja voivat olla esimerkiksi tasapuolisuus ja toisen kunnioittaminen.
Toimintaympäristön rakentaminen = muokataan esimerkiksi leikkitila lasten tarpeita vastaavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Ohis, mutta onko sillä sitten lapsen oppimisen kannalta jotain eroa, lauletaanko jokin laulu siksi, että sillä on suunniteltu tavoite, vai siksi, että se on kiva laulu?
Itse asiassa on. Jos lasten kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja käsitellään esimerkiksi tunteita, voidaan laulaa sellaisia lauluja, joissa tunteet ovat jollakin lailla esillä. Laululeikki on lapsen ikätasoon sopiva tapa käsitellä vaikkapa pelkoa. Voidaan laulaa pelkoon liittyvä laulu, ja sen jälkeen lähteä työstämään asiaa eteenpäin laulun pohjalta. Tämä oli vain yksi esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
Näin yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Pedagogiikka näkyy mm. päiväkodin toiminnassa, toimintaperiaatteissa ja toimintaympäristössä.
Ei päiväkotiin voi noin vain mennä kuka tahansa laulattamaan lapsia tai vähän sovittelemaan riitoja. Toiminnan pitää vastata lasten ikä- ja kehitystasoa ja tukea kasvua ja kehitystä.
Miten pedagogiikka sitten näkyy päiväkotiarjessa? No esimerkiksi niissä laululeikkituokioissa. Ne on pedagogisesti suunniteltu. Niissä on jotakin suunnitelmallista ja tavoitteellista. Samoin retkissä ja maalaushetkissä. Pedagogiikkaa toteutetaan myös esimerkiksi ruokailu- ja päiväunitilanteissa käyttämällä pedagogisia kasvatusmenetelmiä, jotka pohjautuvat arvoihin. Lasten havainnoiminen, toimintaympäristön rakentaminen ja muokkaaminen havaintojen perusteella, sekä leikkitoiminta ovat sitä pedagogiikkaa.
Ohis, mutta onko sillä sitten lapsen oppimisen kannalta jotain eroa, lauletaanko jokin laulu siksi, että sillä on suunniteltu tavoite, vai siksi, että se on kiva laulu?
Itse asiassa on. Jos lasten kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja käsitellään esimerkiksi tunteita, voidaan laulaa sellaisia lauluja, joissa tunteet ovat jollakin lailla esillä. Laululeikki on lapsen ikätasoon sopiva tapa käsitellä vaikkapa pelkoa. Voidaan laulaa pelkoon liittyvä laulu, ja sen jälkeen lähteä työstämään asiaa eteenpäin laulun pohjalta. Tämä oli vain yksi esimerkki.
Siis jos puhutaan tilanteesta, että lauletaan täsmälleen sama laulu? Esim. "Pää, olkapäät, polvet, varpaat", niin eikö lapsi opi niitä kehonosia ihan yhtä lailla huolimatta siitä, millä perusteella laulu on valittu tuokiolle?
Pointti oli se, että sinä et koe saaneesi mitään opinnoista työsi suorittamiseen, minä koen saaneeni valtavasti.