Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosionomi saa käyttää nimitystä lastentarhanopettaja?
09.03.2017 |
Tämä asia ihmetyttää kovasti. Lapseni tarhassa on opettajan paikalla sosionomi, joka kuitenkin käyttää nimitystä "lastentarhanopettaja". Kuitenkin kaksi eri tasoista ammatti (amk ja yliopisto). Eihän merkonomi kutsu itseään tradenomiksi. Tai sairaanhoitaja lääkäriksi. Voisiko joku kertoa, miksi tuossa ammatissa sallitaan käyttää "väärää nimikettä"?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sosionomi on opiskellut pedagogiset opinnot niin hänellä on sosionomin koulutus (AMK) ja lastentarhan opettajan pätevyys. päiväkodissa on siis aivan pätevä lastentarhanopettaja.
Elämässä kaikki ei ole reilua. Tiedän mm. fysioterapeutin, joka toimii liikunnanopettajana. En tiedä onko sijaisuus vai vakkaripaikka. Mutta kyllä näitä löytyy joka puolelta.
lastentarhanopettaja on ammattinimike samalla eli myös epäpätevä voi olla palkattu kyseiseen tehtävään lastentarhanopettajan nimikkeellä. kasvatustieteen kandi ja sosionomi joka on opiskellu pedagogiset opinnot (sisältää alan harjoittelut ja opinnäytetyön joka suuntautuu lapsiin) ovat sitten päteviä lastentarhanopettajia. itse olen sosionomi ja lton pätevyyden suorittanut eli pätevä lastentarhanopettaja.
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi opiskelee 60 op pedagogisia suuntaavia opintoja. Ero yo-lastentarhanopettajaan on se, että yliopistotaustainen voi opettaa myös eskareita, amk-taustainen ei.
Itseasiassa usein sosionomitaustaisista pidetään työpaikoilla (siis päiväkodeissa) enemmän, koska ovat käytännönläheisempiä kuin yliopistosta tulleet.
En nyt ihan näin kärjistetysti väittäisi, mutta tosiasiahan on, että tuota työtä tehdään hyvin pitkälti omalla persoonalla ja työ on hyvin käytännönläheistä. Jollakin voi olla hyvin paljon teoreettista tietoa, mutta ei kykyä soveltaa sitä käytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla, tai on persoonaltaan sellainen, ettei vuorovaikutus lasten kanssa tule luonnostaan.
Ehkä koulutuskaan ei kovin hyvin vastaa nykypäivän tarpeita, kun todella moni yliopistokoulutuksen saanut LTO ei halua jäädä alalle, koska se ei vastaakaan sitä mielikuvaa ja odotuksia työstä. Sosionomeilla käsittääkseni on enemmän harjoitteluja, jolloin osalle heistä saattaa syntyä parempi näkemys ja ote työhön jo opiskeluaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastentarhanopettajat nimenomaan ovat opettajia ja varhaiskasvatuksen opinnot tekisivät erittäin hyvää myös luokanopettajille, jotka opettavat alaluokkia.
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettajat nimenomaan ovat opettajia ja varhaiskasvatuksen opinnot tekisivät erittäin hyvää myös luokanopettajille, jotka opettavat alaluokkia.
Mikä mielestäsi varhaiskasvatuksen opinnoissa on erityistä? Sano jokin aivan konkreettinen esimerkki jostain oppisisällöstä, jota ilman on vaikea toimia päiväkodissa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi opiskelee 60 op pedagogisia suuntaavia opintoja. Ero yo-lastentarhanopettajaan on se, että yliopistotaustainen voi opettaa myös eskareita, amk-taustainen ei.
Itseasiassa usein sosionomitaustaisista pidetään työpaikoilla (siis päiväkodeissa) enemmän, koska ovat käytännönläheisempiä kuin yliopistosta tulleet.
En nyt ihan näin kärjistetysti väittäisi, mutta tosiasiahan on, että tuota työtä tehdään hyvin pitkälti omalla persoonalla ja työ on hyvin käytännönläheistä. Jollakin voi olla hyvin paljon teoreettista tietoa, mutta ei kykyä soveltaa sitä käytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla, tai on persoonaltaan sellainen, ettei vuorovaikutus lasten kanssa tule luonnostaan.
Ehkä koulutuskaan ei kovin hyvin vastaa nykypäivän tarpeita, kun todella moni yliopistokoulutuksen saanut LTO ei halua jäädä alalle, koska se ei vastaakaan sitä mielikuvaa ja odotuksia työstä. Sosionomeilla käsittääkseni on enemmän harjoitteluja, jolloin osalle heistä saattaa syntyä parempi näkemys ja ote työhön jo opiskeluaikana.
Tässä on nyt viimein konkretiaa, sitä järkevää puhetta jota kaiken tärkeilevän varhaiskasvatusjargonin sijaan lukisi, että tämä kenttä avautuisi maallikollekin. Jotenkin ammattilaispuhe kuulostaa usein vain sumutukselta. Vähän että heitänpä tässä sulle meidän itse keksimiä käsitteitä niin että luulet, että olen tosi älykäs ja työni vaatii valtavasti teoreettista osaamista.
Jos ei lapsen kasvuun, kehitykseen ja hoitoon liittyvistä asioista voi puhua suomenkielisin jokapäiväisin termein, niin silloin on jotain pielessä. Näiden samojen koulutettujen ihmisten pitäisi nimittäin osata puhua sille lapsellekin, ja ymmärtää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä asia ihmetyttää kovasti. Lapseni tarhassa on opettajan paikalla sosionomi, joka kuitenkin käyttää nimitystä "lastentarhanopettaja". Kuitenkin kaksi eri tasoista ammatti (amk ja yliopisto). Eihän merkonomi kutsu itseään tradenomiksi. Tai sairaanhoitaja lääkäriksi. Voisiko joku kertoa, miksi tuossa ammatissa sallitaan käyttää "väärää nimikettä"?
Sulla menee nyt vikaan jo siinä, että kyseessä eivät ole kaksi eri tasoista tutkintoa, vaan molemmat ovat alempia korkeakoulututkintoja, kun taas merkonomi on toisen asteen tutkinto, tradenomi alempi korkeakoulututkinto, tai sairaanhoitaja alempi korkeakoulututkinto ja lääkäri ylempi korkeakoulututkinto.
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi opiskelee 60 op pedagogisia suuntaavia opintoja. Ero yo-lastentarhanopettajaan on se, että yliopistotaustainen voi opettaa myös eskareita, amk-taustainen ei.
Itseasiassa usein sosionomitaustaisista pidetään työpaikoilla (siis päiväkodeissa) enemmän, koska ovat käytännönläheisempiä kuin yliopistosta tulleet.
En nyt ihan näin kärjistetysti väittäisi, mutta tosiasiahan on, että tuota työtä tehdään hyvin pitkälti omalla persoonalla ja työ on hyvin käytännönläheistä. Jollakin voi olla hyvin paljon teoreettista tietoa, mutta ei kykyä soveltaa sitä käytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla, tai on persoonaltaan sellainen, ettei vuorovaikutus lasten kanssa tule luonnostaan.
Ehkä koulutuskaan ei kovin hyvin vastaa nykypäivän tarpeita, kun todella moni yliopistokoulutuksen saanut LTO ei halua jäädä alalle, koska se ei vastaakaan sitä mielikuvaa ja odotuksia työstä. Sosionomeilla käsittääkseni on enemmän harjoitteluja, jolloin osalle heistä saattaa syntyä parempi näkemys ja ote työhön jo opiskeluaikana.
Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että nimenomaan yo-koulutetut lto:t pysyvät alalla, sosionomit vaihtavat helpommin alaa. Harjoitteluja AMK:ssa on ehkä enemmän, mutta niistä vain osa päiväkodissa. Kannattaa tutustua esim. Helsingin mentorointi-hankkeen raporttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi opiskelee 60 op pedagogisia suuntaavia opintoja. Ero yo-lastentarhanopettajaan on se, että yliopistotaustainen voi opettaa myös eskareita, amk-taustainen ei.
Itseasiassa usein sosionomitaustaisista pidetään työpaikoilla (siis päiväkodeissa) enemmän, koska ovat käytännönläheisempiä kuin yliopistosta tulleet.
En nyt ihan näin kärjistetysti väittäisi, mutta tosiasiahan on, että tuota työtä tehdään hyvin pitkälti omalla persoonalla ja työ on hyvin käytännönläheistä. Jollakin voi olla hyvin paljon teoreettista tietoa, mutta ei kykyä soveltaa sitä käytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla, tai on persoonaltaan sellainen, ettei vuorovaikutus lasten kanssa tule luonnostaan.
Ehkä koulutuskaan ei kovin hyvin vastaa nykypäivän tarpeita, kun todella moni yliopistokoulutuksen saanut LTO ei halua jäädä alalle, koska se ei vastaakaan sitä mielikuvaa ja odotuksia työstä. Sosionomeilla käsittääkseni on enemmän harjoitteluja, jolloin osalle heistä saattaa syntyä parempi näkemys ja ote työhön jo opiskeluaikana.
Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että nimenomaan yo-koulutetut lto:t pysyvät alalla, sosionomit vaihtavat helpommin alaa. Harjoitteluja AMK:ssa on ehkä enemmän, mutta niistä vain osa päiväkodissa. Kannattaa tutustua esim. Helsingin mentorointi-hankkeen raporttiin.
Miten niin vain osa? Minä ja suurin osa lto-pätevyyden halunneista opiskelukavereistani suoritimme kaikki neljä harjoittelua (yhteensä muistaakseni 32 viikkoa) päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Väitinkö toisin?
- se, jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ehkäpä et vain ole sisäistänyt opiskelemaasi? Mutta se on totta että vaikka joku opiskelisi kyseistä alas 10 vuotta ei hänestä välttämättä tule hyvää opettajaa. Samahan pätee lähes kaikissa muissakin ammateissa. Kaikista ei vain ole hoitotyöhön vaikka ovat opiskelleet. Huonoja lääkäreitä löytyy jne. Itse ajattelen että alalle soveltuva ihminen+ opinnot ( olet sisäistänyt oppimasi)= hyvä lähtökohta ja loppu oppiminen sitten tapahtuukin käytännön työssä ja tekee ammattilaisen.
Se on vähänniinkuin hieman kehittyneempi versio lähihoitajasta. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä sen töissä huomaa kuka on "lastentarhanopettaja" sosionomi-puolelta ja kuka sitten sieltä oikealta opettaja-puolelta.
Jos itse lähtisin jatkokouluttautumaan, niin kyllä kouluttautuisin mieluummin ihan lastentarhanopettajaksi, pidän sosionomi-koulutusta jotenkin pilipalikoulutuksena. Jos jotakin ryhdyn tekemään, niin haluan tehdä sen myös kunnolla.
:D ja höpö höpö.