Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosionomi saa käyttää nimitystä lastentarhanopettaja?
09.03.2017 |
Tämä asia ihmetyttää kovasti. Lapseni tarhassa on opettajan paikalla sosionomi, joka kuitenkin käyttää nimitystä "lastentarhanopettaja". Kuitenkin kaksi eri tasoista ammatti (amk ja yliopisto). Eihän merkonomi kutsu itseään tradenomiksi. Tai sairaanhoitaja lääkäriksi. Voisiko joku kertoa, miksi tuossa ammatissa sallitaan käyttää "väärää nimikettä"?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Toivottavasti olet vastavalmistunut. Liian paljon näkee työssä niitä kasvattajia, jotka edelleen pohjaavat esim. juuri siihen kasvatusfilosofiaan ja teoriatietoon, jota heidän opintojensa aikana on pidetty arvossa, vaikka se nykyään olisi vanhanaikaista. Esim. vieläkin joidenkin työssä näkyy tuokiokeskeisyys ja lasten ohjaaminen ylisuurissa ryhmissä, koska on aikanaan opetettu, että hyvä lastentarhanopettaja osoittaa hallitsevansa suuren ryhmän ja opetus tapahtuu tuokioissa, koska tuokioiden suunnittelu ja ohjaaminen kuuluu lastentarhanopettajan työhön. Jos et ole tuokiolla, jäät paitsi sen päivän pedagogiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukuraattori voi olla yliopiston käynyt (sosiaalityötä lukenut) tai sosionomi.
Mitä eroa on tradenomilla ja merkonomilla, ei mitään. Koulutus molempiin niin lapsellisen helppo että niihin pääsee vaikka ei olisi käynyt edes peruskoulua. Aina jaksaa naurattaa nämä noomit, niitähän on jo vaikka miten paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ehkäpä et vain ole sisäistänyt opiskelemaasi? Mutta se on totta että vaikka joku opiskelisi kyseistä alas 10 vuotta ei hänestä välttämättä tule hyvää opettajaa. Samahan pätee lähes kaikissa muissakin ammateissa. Kaikista ei vain ole hoitotyöhön vaikka ovat opiskelleet. Huonoja lääkäreitä löytyy jne. Itse ajattelen että alalle soveltuva ihminen+ opinnot ( olet sisäistänyt oppimasi)= hyvä lähtökohta ja loppu oppiminen sitten tapahtuukin käytännön työssä ja tekee ammattilaisen.
Mitä tarkalleen tarkoitat sisäistämisellä? Kerron sitten, olenko sisäistänyt vai en, kun hieman tarkennat mitä ihmettä se tarkoittaa. Muistamista se ei voi olla, ei tiedollista hallintaa, koskapa sain tenteistä vitosia. Tarkoittaako se sitä, että uskon mihin tahansa kulloisenkin muodikkaisiin kasvatustieteen opinkappaleisiin, siitäkin huolimatta että ne olisivat keskenään ristiriidassa?
Tuleeko tieteellinen kriittisyys hylätä? Mitä siis tarkoittaa sisäistäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Toivottavasti olet vastavalmistunut. Liian paljon näkee työssä niitä kasvattajia, jotka edelleen pohjaavat esim. juuri siihen kasvatusfilosofiaan ja teoriatietoon, jota heidän opintojensa aikana on pidetty arvossa, vaikka se nykyään olisi vanhanaikaista. Esim. vieläkin joidenkin työssä näkyy tuokiokeskeisyys ja lasten ohjaaminen ylisuurissa ryhmissä, koska on aikanaan opetettu, että hyvä lastentarhanopettaja osoittaa hallitsevansa suuren ryhmän ja opetus tapahtuu tuokioissa, koska tuokioiden suunnittelu ja ohjaaminen kuuluu lastentarhanopettajan työhön. Jos et ole tuokiolla, jäät paitsi sen päivän pedagogiikasta.
Ei, en todellakaan ole vastavalmistunut, mutta opintoja olen jatkanut töiden ohella paljon. Kasvatusfilosofiassa usein puhutaan esim. 1700-luvulta lähtien erilaisista ajattelutavoista, se jos mikä valmistaa ajan hermoilla olemiseen ja siihen, että erilaisia näkemyksiä on!
Vierailija kirjoitti:
Se on vähänniinkuin hieman kehittyneempi versio lähihoitajasta. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä sen töissä huomaa kuka on "lastentarhanopettaja" sosionomi-puolelta ja kuka sitten sieltä oikealta opettaja-puolelta.
Jos itse lähtisin jatkokouluttautumaan, niin kyllä kouluttautuisin mieluummin ihan lastentarhanopettajaksi, pidän sosionomi-koulutusta jotenkin pilipalikoulutuksena. Jos jotakin ryhdyn tekemään, niin haluan tehdä sen myös kunnolla.
Oletko kuitenkin sitä mieltä, että lähihoitaja on pätevä toimimaan lastenhoitajana, vaikka heidän koulutuksessaan lasten ja nuorten kasvun tukeminen on vain yksi kolmesta pakollisesta osa-alueesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä juuri opiskelen varhaiskasvatusta yliopistossa. Miettinyt myös tuota palkka-asiaa. Sosionomi antaa valmiudet työskennellä monella alalla, mutta löytyykö sitten varsinaista osaamista, kun niin monta osa-aluetta tulee olla hallussa.
En koe, että on ollut mitään haittaa siitä, että on koulutuksen kautta tulleet tutuksi mm. lastensuojelu ja perhetyö, sosiaalipalvelut ja -etuudet, erityispedagogiikka ja vammaispalvelut, tai edes päihde- ja mielenterveystyö. Moneen junaan on perheitä ja perheiden tarpeita.
- lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi (AMK)
Juu, mutta pieleen menee heti siinä, että päiväkodin ydinosaaminen ei ole perhetyö vaan varhaiskasvatus!
Päiväkodin ydinosaaminen on päivähoito. Se voi sisältää teatteriretkiä, leipomista, riitojen sopimista, laululeikkituokioita, maalaamista, askartelua, päiväunia, kielikylpyä - kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on konkreettista.
Miksi ammattilaiset menevät niin usein termin "varhaiskasvatus" taakse? Mitä te sillä saavutatte sen sijaan, että kuvailisitte muutamalla sanalla sitä, mitä päivän aikana todella tehdään?
Minusta varhaiskasvatuksen hokeminen kuulostaa äärimmäisen vastenmieliseltä. Se on sitä sanahelinää, jolla tekeydytään tärkeiksi. Keskinäisissä oman alan tapaamisissa senkun käytätte. Mutta minua vanhempana nyppii tuo käsiteleikki. En halua kuulla sitä. Omin silmin näen voiko lapsi hoidossa hyvin ja onko hoito laadukasta. Ja hoidoksi sitä todella jatkossakin sanon, en varhaiskasvatukseksi. Kasvatuksesta tulee mieleen se, mitä vanhemmat tekevät.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.
Miksi väität, ettei minulla ole alan koulutusta?
Mutta jos leikitään, ettei ole, niin selitä ihmeessä, mitä on pedagogiikka, ja miten se sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään. Tokihan osaat itse selittää, jos olet kyseisessä työssä, koska osaat lapsillekin kaikenlaista selittää.
(Demonstroidaan nyt sitten sitä tieteellisyyden tasoa.)
LTO on pulaa ja sitäpaitsi sosionomi on pätevä LTO:ksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä että osaat soveltaa teorioita käytäntöön. Ja kykyä arvioida teorioita ja niiden soveltuvuutta eri tilanteisiin. Kyllähän jokaisella opettajalla on oltava joku näkemys siitä miksi toimii kuten toimii. Muuten on kyllä aika hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vähänniinkuin hieman kehittyneempi versio lähihoitajasta. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä sen töissä huomaa kuka on "lastentarhanopettaja" sosionomi-puolelta ja kuka sitten sieltä oikealta opettaja-puolelta.
Jos itse lähtisin jatkokouluttautumaan, niin kyllä kouluttautuisin mieluummin ihan lastentarhanopettajaksi, pidän sosionomi-koulutusta jotenkin pilipalikoulutuksena. Jos jotakin ryhdyn tekemään, niin haluan tehdä sen myös kunnolla.Oletko kuitenkin sitä mieltä, että lähihoitaja on pätevä toimimaan lastenhoitajana, vaikka heidän koulutuksessaan lasten ja nuorten kasvun tukeminen on vain yksi kolmesta pakollisesta osa-alueesta?
Rehellisesti sanottuna, minä ainakaan en ole. Olen erityisen huolissani sellaisista tilanteista, joissa ryhmässä on opettajana sosionomi ja hoitajina lähihoitajia. Varhaiskasvatuksen osaaminen on tällöin todella ohutta. Toki poikkeuksiakin aina löytyy! Mutta lähtökohtaisesti haluaisin näiden yleiskoulutusten tilalle muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomi voi suorittaa LTO-pätevyyden opintojen ohessa. Se tarkoittaa siis suuntautumista varhaiskasvatukseen, jolloin kurssit, harjoittelujaksot ja opinnäytetyö liittyy varhaiskasvatukseen. Sosionomi voi myös suuntautua muuhun, tehdä harjottelut missä tahtoo ja opparin mistä tahtoo, ja työskennellä silti päiväkodissa nimikkeellä lastenhoitaja.
Eli ei hätää, lapsesi opettaja on varmasti pätevä sekä kätevä.
Nyt menee teillä sekaisin asiat. Sosionomi ei automaattisesti saa LTO pätevyyttä. Se on joko tai. Jos valitsee, että haluaa suuntautua lastentarhanopettajaksi, niin sitten käy erilaiset kurssit kuin ne, jotka suorittavat normi sosionomitutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oma kasvatusfilosofia ja käyttöteoria on muotoutunut vuosien aikana opintojen sekä työelämän ohella. Ei sitä eroteta suoraan kasvatustoiminnassa välttämättä minään konkreettisina esimerkkeinä. Se ikäänkuin automaattisesti ohjaa omaa toimintaa opettajana. Esimerkiksi pedagogiikkakin, opettaja katselee maailmaa ns. pedagogisin silmälasein ja näkee tilanteet hieman eritavalla kuin hoitaja.
Sehän tässä kasvatusmaailmassa onkin haastavaa maallikoille, ettei sitä välttämättä voida havainnoida niin konkreettisina esimerkkeinä kuin rakennusmiehen työ. Hän rakentaa talon ja siihen menee x aika. Me päiväkodissa tuemme lapse kehitystä ja oppimista ja se työn tulos voi näkyä vasta konkreettisesti vuosien päästä. Näin niinkuin karkeasti ajateltuna.
Jos sosionomi suorittaa 60op varhaiskasvatus opintoja niin on pätevä lastentarhaopettajaksi. Sitä taas en ymmärrä kuka hullu tuota hommaa jaksaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Miksi harmittaisi, kun saan kysymykseeni vastauksen? Olisi aika outo lähtökohta keskustelulle.
Kasvatusfilosofia pitäisi pystyä tiivistämään yhteenkin virkkeeseen. Sitä voi sitten perustella kysyttäessä lisää. Se, että pystyt puristamaan ytimen esiin, on juuri tuota kasvatusnäkemyksen "työstämistä". Mutta jostain syystä kaikki kirkas ajattelu ja asiain ydin on niin kovin usein näiden työstämisten, varhaiskasvatusten ja reflektointien takana piilossa.
En osaa tuohon kommentoida, onko meillä erilainen suhtautuminen työhön. Tiedän vain omasta puolestani. Oliko tuossa jokin pointti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te alaa opiskelleet ihan aidosti, että opinnot ovat tehneet teistä osaavia työhönne, käytännön arjessa?
Itse olen opiskellut kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, enkä voisi kuvitellakaan, että niiden suorittaminen tekisi minusta jotenkin paremman lasten kanssa kuin jos en olisi koskaan vaikkapa kehityspsykologiaa tenttinyt. Opinnoilla ei ole suoraan vaikutusta kykyyni toimia siinä työssä missä toimin. Niiden suorittaminen on vain muodollinen pätevyysvaatimus, mutta eivät ne ole muuttaneet minua ihmisenä.
Ihan aidosti, pohjaan työssäni jatkuvasti kehityspsykologiaan ja jopa kasvatusfilosofiaan. Mihin muuhun? Siihen kuuluisaan "maalaisjärkeen" vai? Ja minua kyllä opinnot ja harjoittelut muuttivat myös ihmisenä, esimerkiksi yliopistolla tehdyt videoinnit omasta toiminnasta lasten kanssa ja pienten lasten aloitteiden havaitsemisesta muistuvat jatkuvasti mieleen.
Kerro jokin konkreettinen tilanne, jossa palasit mielessäsi opiskeluaikoihin ja muistelit, mitä kasvatusfilosofiasta olikaan puhetta.
Ja mikä, virkkeeksi tiivistettynä, on oma kasvatusfilosofiasi?
Arvasin, että takerrut filosofiaan. Varmaan harmitti, että löytyi heti tuo konkreettinen videointiesimerkki... ;)
Virkkeeseen on mahdoton tiivistää laajaa ajatusten kokonaisuutta. Isossa osassa yo-opintoja oli kasvatusnäkemyksen työstäminen ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vaikutti valtavan paljon. Harmillista jos omat opintosi eivät tällaista sisällään pitäneet.
Vastauksena tuohon "milloin viimeksi muistelit mitä kasvatusfilosofiassa puhuttiin", niin tänään. Kollega heitti jonkun kommentin Fröbelin ajatuksesta arjen kohottamisesta ja hetken kaivelin muistiani, että löytyi asiayhteys. Totesimme jatkavamme kunniakkailla jäljillä. :)
Mutta todettakoon vielä, että olen itse jatkanut opintoja maisteriksi ja koen, että niistäkin oli valtavasti hyötyä lto:n ammatissa. Ehkä meillä on erilainen suhtautuminen työhön.
Ei saatana, ette kai te ole tällaisia jankkaajia myös lasten kanssa?
Sosionomi voi suorittaa opintojen yhteydessä 60op lastentarhanopettajan koulutuksen. Silloin on siis sosionomi lastentarhanopettajan pätevyydellä. Varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnon suorittanut voi myös olla lastentarhanopettaja; yliopistotasolla valmistut siis lastentarhanopettajaksi 3 vuodessa, sosionomilla siihen menee 3,5 vuotta!
Minua ei ainakaan lastentarhanopettajana haittaa että päiväkodissa on sosionomeja joiden koulutuksessa on painotettu enemmän perhetyötä, lastensuojelua ym. Saisi olla myös fysioterapeutit ja toimintaterapeutit ja psykologit joka päiväkodissa vakiohenkilökuntana.
Koska sinulla ei ole alan koulutusta, et selkeästi ymmärrä, mitä on pedagogiikka, ja että sitä sisältyy jokaikiseen päiväkotipäivään.