12-vuotias haukkui syntymäpäivälahjansa "kasaksi paskaa"
Puhelin oli liian vanhaa mallia (eli ei kaikkein uusinta) Meikit olivat halpispaskaa, rahaa oli liian vähän (100€) ja shampoo/hoitoaine väärää merkkiä. Huusi, että tämmöisen kasan paskaa sitten annoit. Mitä muuta tuohon keksisi lisäksi?
Kommentit (146)
Meidän teini sai toivomansa Niken tossut, ei kehdannut edes toivoa, kun hintaa 159 €, lisäksi sai uudet farkut, neuleen ja osti vielä just oikeita 😁 Adidas sukkia ja oli tavattoman kiitollinen. Oli tuumannut ettei tarvitse mitään pitkään aikaan. Kyse ei ollut synttäristä, vaan kevätpäivityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäiseltä pitää osata suoraan kysyä mistä pitää ja mitä haluaa, en uskaltaisi lähteä ilman tietämystä lahjoja ostamaan. Tottakai nuori on pettynyt, jos lahjat ovat ihan vääränlaisia. Lahjabudjetti on hyvä sopia etukäteen, jotta nuori tietää missä rajoissa ollaan. Meillä esim. halusi kalliimman puhelimen, maksoimme osan itse, mummo ja kummit antoivat osan ja lopun laittoi omista säästöistään, lisäksi ostin yhden meikin, sarjasta, josta tiesin hänen pitävän. Kaikki olimme tyytyväisiä, jotenkin vaikuttaa, että vanhempien kannattaisi tutustua ja ymmärtää tämän päivän nuorten, varsinkin sen oman, maailmaa ja makutottumuksia.
Turha verrata omaan nuoruuteen tai niihin, jotka ovat siihen t-paitaan tyytyväisiä. Uhkailut ja lahjojen roskiin heittäminen ovat myös osoitus, että aikuinen on samalla tasolla nuoren kanssa, ei yhtään viisaampi
No mutta jos ihan käteisestä rahastakin tuli valitusta (liian vähän 100 €). Mun mielestä kiittämätöntä. Pelkästään se olisi ollut hyvä synttärilahja.
Mun sisko oli samanlainen aikoinaan, eli huusi ja kiroili ja vielä mitä kun hänen mielestään äiti ja isä oli ostanu liian vähän lahjoja ym tai 'paskaa' . Tolla kiukuttelulla se sit melkein sai aina tahtonsa läpi kunnes yks kaunis kerta pahoitti mummomme mielen niin että silloin jopa isä otti kaikki lahjat pois ja sanoi että "Sitten et saa mitään. Pitäis sinunkin opetella käyttäytymään ja tuolla lailla kohtelet omaa mummoasi"
Ja nykyään siskolla 2 lasta ja niille hän ei todellakaan anna ihan kaikkea mitä ne haluavat :D
Teinillä on oikeus sanoa mitä haluaa.
Teini menetti hermonsa liian pienestä, mutta miksi ostit tavaroita joita tämä ei halunnut? Oma äitini osteli aina kasan krääsää vaikka yksi tietty ei-kallis lahja olisi kelvannut. Ja tämä suuttui verisesti jos vihjasin että nyt ei mennyt ihan nappiin, mutta tämäkin silloin kun sain mm. ihottumaa halpiskosmetiikasta ja pilipalikuulokkeet hajosi viikon sisään. Olin vaan huono ihminen kun sain niin herkästi ihottumaa ja rikoin aina kaiken.
En jaksanut lukea ketjua kokonaan, mutta ainakin alussa oli todella ikäviä kommentteja. En usko, että AP:n kasvatus on tuollaista aiheuttanut, eiköhän murrosikä ole todennäköisempi syy. Lahjoissa tuskin oli mitään vikaa, tyttö tietää sen varmaan itsekin mutta sattui nyt vaan ottamaan juuri ne raivonsa kohteeksi. Voimia AP:lle, älä välitä "hormonihirviön" äläkä varsinkaan palstalaisten perustelemattomista mielipiteistä.
Jaa. Luin vähän vain alusta ja tulin ymmärretyksi että se oli poikasi mutta kyllä tytöille kuuluu juuri tuollaiset jutut. Minä kyllä antaisin kunnon ankaran opetuksen tuollaisesta kiitoksesta. Melko julmaa sanoa noin.
Onko teidän mielestänne lapsen röyhkeä ja kiittämätön käytös hyväksyttävää, koska "hänhän on teini"?
Joo, ei menisi läpi meillä. Onko oikeasti tällaista jälkikasvua, joka puhuu vanhemmilleen aloitusviestissä mainitulla tavalla?
Mikään tavara ei korjaa sitä, että nuorella (joka asuu vanhempiensa luona heidän ylläpidettävänään) on käytöstavat hukassa. Mikään järjestely, jossa vanhempi toteuttaa ohjeita "osta mitä halusi/toteuta toiveet kuten ne on esitetty/älä osta halpaa tai huonoa" ei muuta sitä lähtökohtaa, että nuori on kiittämätön, likainen suustaan ja huonokäytöksinen. Miksi sellaisesta pitäisi palkita?
Vanhemmuus hukassa, jos taipuu kaarelle vain koska lapsi/nuori niin vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne lapsen röyhkeä ja kiittämätön käytös hyväksyttävää, koska "hänhän on teini"?
Joo, ei menisi läpi meillä. Onko oikeasti tällaista jälkikasvua, joka puhuu vanhemmilleen aloitusviestissä mainitulla tavalla?
Mikään tavara ei korjaa sitä, että nuorella (joka asuu vanhempiensa luona heidän ylläpidettävänään) on käytöstavat hukassa. Mikään järjestely, jossa vanhempi toteuttaa ohjeita "osta mitä halusi/toteuta toiveet kuten ne on esitetty/älä osta halpaa tai huonoa" ei muuta sitä lähtökohtaa, että nuori on kiittämätön, likainen suustaan ja huonokäytöksinen. Miksi sellaisesta pitäisi palkita?
Vanhemmuus hukassa, jos taipuu kaarelle vain koska lapsi/nuori niin vaatii.
Täyttä paskaa.
Sinkkumies
Mitenköhän moni aikuinen voisi ajatella, että jos et ole nöyristelevä ja kiitollinen niin pomo ei maksakkaan palkkaa? (vaikka se olisi miten surkea)
Joskus aikuisten olisi hyvä astua nuorten saappaisiin itse.
Hui, olisin varmaan käynyt itkemään jos antamaani lahjaa olisi noin sätitty :(
ihan mahottoman paha mieli olisi tullut.
oiskohan teini siitäkään leppyny :(
kyllä lahjasta kiitetään kauniisti niin saadaan sellainen jatkossakin.
Voi herranjumala!
Ota nyt vaan tyynesti lahjat pois, ja älä tee yhtään mitään. Luulis että jossain vaiheessa jotain kyselee.. ja sitten kun kyselee, niin vastaa, että annoit sen paskakasan pois, ja se joka ne sai, oli hyvin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän moni aikuinen voisi ajatella, että jos et ole nöyristelevä ja kiitollinen niin pomo ei maksakkaan palkkaa? (vaikka se olisi miten surkea)
Joskus aikuisten olisi hyvä astua nuorten saappaisiin itse.
Sekoitat vanhemmuuden ja työsuhteen. Enpä ihmettele, vanhemmuus todella on monilla hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Puhelin oli liian vanhaa mallia (eli ei kaikkein uusinta) Meikit olivat halpispaskaa, rahaa oli liian vähän (100€) ja shampoo/hoitoaine väärää merkkiä. Huusi, että tämmöisen kasan paskaa sitten annoit. Mitä muuta tuohon keksisi lisäksi?
Antamasi kasvatus on kantanut hedelmää. Nauti työsi tuloksista.
Minullakin on kotona 12-vuotias tyttö. Puhuu välillä niin rumasti että häijyä tekee, ei kuulu omaan sanavarastoon.
Kuohuu ja pyristelee lapsennahoistaan. Pakko olla uskottava kavereiden edessä, siellä ne lapset on koulurakennuksessa muiden samanikäisten armoilla ja kytättävänä 8 tuntia joka arkipäivä.
Omaa perhettä 12-v. näkee vähemmän kuin koulukavereitaan, joten käytös peilaa sitä koulumaailmaa/ koulukavereiden esimerkkiä eikä äidin ja isän "huonoa kasvatusta".
Meillä tyttö on koulupäivän jälkeen, joskus myös sitä ennen yhteensä yli 15 tuntia koulukavereiden kanssa yhdessä, suurimman osan siitä koulussa.
Kotona huomaa, miten lapsi ja hänen kaverinsa taistelevat paikasta auringossa, pyrkivät luokan alfa-klikkeihin ja nokittelevat koko ajan. Hektistä raadantaa. Siijen päälle vielä muuttuva keho ja sen pettäminen: hienhaju ja jatkuva suihkussakäynti, ensimmäiset finnit + muut muutokset omassa kehossa. Päälle vielä koulukavereiden jatkuva painostus, koulussahan sinä joko kuulut joukkoon tai olet kiusattu ja syrjitty hylkiö,
joka vuosien koulukiusaamisen ja eristämisen jälkeen päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle.
Meillä tyttö keräsi ja säästi saamansa lahjarahat ja osti haluamansa kännykän, vaikla minä (äiti) sanoin että ostan sen kyllä osamaksulla, osta sinä jotain ulkourheilujuttuka: kruiseri, rullalauta tai sellaiset uudet rullakengät. Ei, hän halusi ostaa itse kännykän omilla rahoillaan, kuullut varmaan liikaa minun juttujani, miten laskuja on liikaa ja kaikki kalliit laitteet täällä on tuskin puoliksi maksettu.
Ap:n tilanteeseen:
Kuka antoi sen satasen? Kuka kännykän?
Kaikkiko yksin äidin hankkimia?
Miksei isä osta mitään tai mummit ja kummit...
Tuntuu häijyltä, jos jollain lapsella on pelkkä äiti ylläpitämässä ja rahoittamassa. Se ei ole oikein.
Ei äiti saa lapsia yksinään, ihminen ei ole mikään yksineuvoinen nilviäinen. Lapsiperhe tarvitsee neuvomaan, kotiin kyläilemään, kuskaamaan ja rahoittamaan lapsen hankintoja myös sen isän, sekä edellisen sukupolven eli mammat ja papat.
Eikö perheellä ole tukijoukkoja?
Paljon voimia äidille, jolla on kivinen kasvatustyö ilmeisesti yksinhuoltajana.
Jk. En takertuisi murrosikäisen yksittäisiin sanoihin, vaan kertoisin, että se loukkaa kun puhut niin törkeästi silloin kun hermostut.
Suutahtamisia ei kannata pelätä ja vältellä, se johtaa tunnelukkoon ja kasvattaa kaunaisen luonteen.
Juu, samaa menoa meilläkin. Veli vain mömisee "emmäätiedä" kun siltä kysyy lahjatoiveitq ja sitten, kun saa, mitä saa, niin kauhea valitus, marttyrointi ja mykkäkoulu, kun lahjat oli niin paskoja ja synttärit/joulu pilalla. On nyt 12 ja tehnyt tuota siitä lähtien, kun oppi puhumaan, vaikka muuten on yleensä ihan normaali ihminen, eikä mikään jokatilanteen kusipää. Ei kuitenkaan auta, vaikka tuosta käytöksestä on hänelle sanottu ja huudettu, en tajua, miksi äiti ja isä vieläkin ostavat lahjoja hänelle joka joulu ja synttäripäivä, kun ne on aina vaan "ihan vitun paskoja" ja jäävät näyttävästi käyttämättä.
Kun tyttö oli kyseessä niin en ihmettele, jos meikit ei ollu mieleen. Tytön pitää saada ostaa itse meikkinsä, se pitää tajuta. Ap, haluatko itse, että joku muu ostaa sulle meikkejä ?
Meikit on niin henk.kohtaisia, ettei niitä toinen voi valita. Sama pätee vaatteisiin ja lapsilla alkaa näkymään oma maku kouluiässä, viimeistään n 10 v.
Yhdessä ostoksille ja hankinnoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän moni aikuinen voisi ajatella, että jos et ole nöyristelevä ja kiitollinen niin pomo ei maksakkaan palkkaa? (vaikka se olisi miten surkea)
Joskus aikuisten olisi hyvä astua nuorten saappaisiin itse.
Sekoitat vanhemmuuden ja työsuhteen. Enpä ihmettele, vanhemmuus todella on monilla hukassa.
Lapsuus ei myöskään tarkoita perseennuolentaa vanhempia kohtaan. Kuten ei työntekokaan. Lisäksi jos rahat eivät riitä, niin ostaa sitä mitä saa tai sitten voi tarjota vaihtoehtona pientä työtä mistä voi tienata tarvittavat loput rahat. Tämä opettaa nöyryyttä, eikä lasta tarvitse nöyryyttää.
Sinkkumies
Kyllä tuon ikäiseltä pitää osata suoraan kysyä mistä pitää ja mitä haluaa, en uskaltaisi lähteä ilman tietämystä lahjoja ostamaan. Tottakai nuori on pettynyt, jos lahjat ovat ihan vääränlaisia. Lahjabudjetti on hyvä sopia etukäteen, jotta nuori tietää missä rajoissa ollaan. Meillä esim. halusi kalliimman puhelimen, maksoimme osan itse, mummo ja kummit antoivat osan ja lopun laittoi omista säästöistään, lisäksi ostin yhden meikin, sarjasta, josta tiesin hänen pitävän. Kaikki olimme tyytyväisiä, jotenkin vaikuttaa, että vanhempien kannattaisi tutustua ja ymmärtää tämän päivän nuorten, varsinkin sen oman, maailmaa ja makutottumuksia.
Turha verrata omaan nuoruuteen tai niihin, jotka ovat siihen t-paitaan tyytyväisiä. Uhkailut ja lahjojen roskiin heittäminen ovat myös osoitus, että aikuinen on samalla tasolla nuoren kanssa, ei yhtään viisaampi