12-vuotias haukkui syntymäpäivälahjansa "kasaksi paskaa"

Minä yrittäisin päästä pilalle kasvatetusta pennusta eroon. Jos lapsipiru ei osaa käyttäytyä niin ei kannata uhrata enää ajatustakaan tuon eteen. Myy jollekin orjaksi tai anna adoptoitavaksi tai pistä koulukotiin.

Mielestäni on tyhmää ostaa monella sadalla eurolla summanmutikassa tavaroita, joista teini ei välttämättä pidä. Mielummin laitatte lahjoille budjetin ja käytte yhdessä ostamassa hänelle jotain, niin ei ainakaan tarvitse olla naama norsunv*tulla.

sanot "Ai kiva! tää paska kelpaa kyllä mulle :)" ja otat lahjat itelles ja rahat omaan kukkaroon. opeta kiitollisuutta ja seuraamuksia jos ei osaa olla kiitollinen. äläkä osta uusia ennen seuraavaa synttäriä.

 Me isovanhemmat ei anneta kellekkään lasten lapsille ,kuin 20 euron raha ja ovat ihan tyytyväisiä.     Näitä on jo yht, 13 ja seuraavaa polvea 2. Tähän kuuluvat  pojan vaimon edellisten liiton lapset ,kaikki ovat rakkaita!   

Ei eläkkkeellä olevilla suuria summia vara pistää, onneksi lapset ovat fiksuja eivätkä vaadikkaan kiittävät !!

Kyllä täällä ihmiset on sokeita jos näette tuossa käytöksessä ainoastaan kiittämättömyyttä ja ahneutta. Itse olin jo 12-vuotiaana todella masentunut ja ahdistunut ja mietin päivittäin kuinka tekisin itsemurhan. Ainoa asia, miten ahdinkoni ulkopuolisille näkyi, oli satunnainen räjähtely juuri tuolla tavoin. Meillä kotona varsinkin negatiivisista tunteista puhuminen oli täysin kiellettyä, joten en voinut purkaa tuntojani ennen kuin jostain pikkujutusta paha olo paisui niin suureksi että se vain räjähti ulos. Esim. ihan minimaalinen pettymys kännykkään saattoi paukauttaa kaiken pahan olon pihalle, vaikka normaalisti olisin suhtautunut lahjaan kiitollisesti enkä näyttänyt pettymystäni lainkaan. Tiesin kyllä varsin hyvin että se oli todella typerää, lapsellista ja moukkamaista käytöstä, mutta en voinut kontrolloida tunteitani enää siinä pisteessä. Olisin toivonut, että joku olisi pysähtynyt ja kysynyt, että mikä minulla on hätänä ja antanut luvan olla rehellinen. Ilmapiiri kotona oli kuitenkin sellainen, että masennuksesta ei sopinut puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä ihmiset on sokeita jos näette tuossa käytöksessä ainoastaan kiittämättömyyttä ja ahneutta. Itse olin jo 12-vuotiaana todella masentunut ja ahdistunut ja mietin päivittäin kuinka tekisin itsemurhan. Ainoa asia, miten ahdinkoni ulkopuolisille näkyi, oli satunnainen räjähtely juuri tuolla tavoin. Meillä kotona varsinkin negatiivisista tunteista puhuminen oli täysin kiellettyä, joten en voinut purkaa tuntojani ennen kuin jostain pikkujutusta paha olo paisui niin suureksi että se vain räjähti ulos. Esim. ihan minimaalinen pettymys kännykkään saattoi paukauttaa kaiken pahan olon pihalle, vaikka normaalisti olisin suhtautunut lahjaan kiitollisesti enkä näyttänyt pettymystäni lainkaan. Tiesin kyllä varsin hyvin että se oli todella typerää, lapsellista ja moukkamaista käytöstä, mutta en voinut kontrolloida tunteitani enää siinä pisteessä. Olisin toivonut, että joku olisi pysähtynyt ja kysynyt, että mikä minulla on hätänä ja antanut luvan olla rehellinen. Ilmapiiri kotona oli kuitenkin sellainen, että masennuksesta ei sopinut puhua.

Niin ja ennenkuin joku valittaa, niin en väitä että kaikilla on kysymys jostain tällaisesta. Mutta aina kannattaa selvittää syyt käytöksen takana. Esiteininä/teininä kommunikointi voi olla muutenkin vaikeaa tunnemyllerryksen takia ja maailma voi tuntua todella vaativalta, painostavalta ja synkältä. Samaan aikaan kroppa muuttuu, sosiaaliset jännitteet kaveripiireissä kasvavat ja aikuisen elämän vaatimukset häämöttävät näköpiirissä. Vaatimukset ja paineet lisääntyvät. Jos siinä kohtaa masennut, niin olo on ihan hirveä. Kaikki huonosti käyttäytyvät eivät suinkaan ole kiittämättömiä huonosti kasvatettuja penikoita, vaan saattavat oikeasti voida todella huonosti. T: edellinen

up

Onpas kauhea kakakar

Ihme lapsellisia mielensäpahoittajia ainakin eka sivu täynnä. Loukkaantuisitteko? Säälittävää, teidän lahjoja pitää nuolla, vaikka ne ei miellyttäis! On eri asia TUNTEA hyvät tavat, kuin noudattaa niitä. Miksi ikävistä lahjoista vain pitää olla kiitollinen?

Eikö ole HYVÄ, että lapsi uskalsi sanoa oikean mielipiteensä? Ei ehkä kannata jatkaa lahjomista tuolla linjalla. Kuuntele sitä lastasi.

Vierailija kirjoitti:

 Me isovanhemmat ei anneta kellekkään lasten lapsille ,kuin 20 euron raha ja ovat ihan tyytyväisiä.     Näitä on jo yht, 13 ja seuraavaa polvea 2. Tähän kuuluvat  pojan vaimon edellisten liiton lapset ,kaikki ovat rakkaita!   

Ei eläkkkeellä olevilla suuria summia vara pistää, onneksi lapset ovat fiksuja eivätkä vaadikkaan kiittävät !!

Oikein itserakkais ja omakehu haisee tässäkin. Kehutaan omaa lahjalinjaa, ja sitä, että MINUA kiitellään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette enää muista omaa teiniaikaanne? Minä haistattelin äidille, karkailin ja olin tyytymätön kaikkeen. Ihan ihminen, ystävällinen ja hyvinkäyttäytyvä minusta kasvoi. Itsellä vielä kotona kaksi omaa teiniä, jotka haluavat välillä ärsyttää aivan tahallaan, heitä ärsyttää se että en hetkahda mistään, olen nääs itse tehnyt saman jo.

Keskustelun paikka tietenkin: Lahjoista ollaan kiitollisia, tietty kunnioitus ja käytös on must, ja jos nyt puhelin esim.väärä, ostakoon lahjarahoistaan.

Muistan hyvin teiniaikani, en ollut helpoimmasta päästä, mutta koskaan en äidille haistatellut ja koin voimakasta empatiaa, osasin sosiaalisia tapoja jne jo nuorena, ts. en haukkunut lahjoja, vaikkeivat ne aina olleetkaan just sitä mitä halusin. 

Ehkä sun äitis olikin sen arvoinen. Miten se on niin vaikeaa käsittää, että on vanhempia, jotka eivät ansaitse sen parempaa. Eivät vain yksinkertaisesti ansaitse. Miksi ihmeessä kuvittelet lapsen syyksi sen, ettei halua ajatella hyvää???? Ettei olisi mitään syitä sillä lapsellakin????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette enää muista omaa teiniaikaanne? Minä haistattelin äidille, karkailin ja olin tyytymätön kaikkeen. Ihan ihminen, ystävällinen ja hyvinkäyttäytyvä minusta kasvoi. Itsellä vielä kotona kaksi omaa teiniä, jotka haluavat välillä ärsyttää aivan tahallaan, heitä ärsyttää se että en hetkahda mistään, olen nääs itse tehnyt saman jo.

Keskustelun paikka tietenkin: Lahjoista ollaan kiitollisia, tietty kunnioitus ja käytös on must, ja jos nyt puhelin esim.väärä, ostakoon lahjarahoistaan.

Muistan hyvin teiniaikani, en ollut helpoimmasta päästä, mutta koskaan en äidille haistatellut ja koin voimakasta empatiaa, osasin sosiaalisia tapoja jne jo nuorena, ts. en haukkunut lahjoja, vaikkeivat ne aina olleetkaan just sitä mitä halusin. 

Nostat vain omaa häntääsi täällä taas ja alennat toisten, ehkä hei äitisi oli kiltti, niin mikäpäs siinä????

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne lapsen röyhkeä ja kiittämätön käytös hyväksyttävää, koska "hänhän on teini"?

Joo, ei menisi läpi meillä. Onko oikeasti tällaista jälkikasvua, joka puhuu vanhemmilleen aloitusviestissä mainitulla tavalla?

Mikään tavara ei korjaa sitä, että nuorella (joka asuu vanhempiensa luona heidän ylläpidettävänään) on käytöstavat hukassa. Mikään järjestely, jossa vanhempi toteuttaa ohjeita "osta mitä halusi/toteuta toiveet kuten ne on esitetty/älä osta halpaa tai huonoa" ei muuta sitä lähtökohtaa, että nuori on kiittämätön, likainen suustaan ja huonokäytöksinen. Miksi sellaisesta pitäisi palkita?

Vanhemmuus hukassa, jos taipuu kaarelle vain koska lapsi/nuori niin vaatii.

Eli sinullekaan ei sovi ilmaista todellisia ajatuksiaan, jos ne viestisivätkin sinun puutteistasi kasvattajana?

Siis täh? 100 euroa liian vähän 12-vuotiaalle? Ja onko jollakin shampoon merkillä jotakin väliä? Itselleni on pääasia, että tulee puhdasta. Puhelinasiassa pitää puolustaa sen verran, että halpaa puhelinta voi olla aika tuskainen käyttää, kun jumittaa vähän väliä.

Reipas kotikuri auttaa tässäkin tilanteessa. Nasakka avokämmen korville niin voi siinä mietiskellä mitä on kunnioitus vanhempia kohtaan. Nuorna vitsa väännettävä.

No huh huh, enpä olisi itse moista tehnyt :'D Lapsi ei ole saanut haluamaansa eikä ole oppinut ehkä sietämään pettymyksiä kun ei ole saanut juuri sitä mitä tahtoo. Tapauksestahan en tarkkaan tiedä mutta joo...

Itellä ei ollu seitsemän vuotta sitten pienessä mielessäkään hankkia älypuhelinta vaikka isovanhemmat sitä ehdottivat vaan halusin peruskapulan. No, vuosia siinä sitten seurailtuani sitä miten kätevästi älypuhelimella voi tehdä asioita niin lopulta myönnyin. Lahjani kuitenkin koostuvat 12v jälkee lähinnä shampoista, hoitoaineista ja purukumeista sekä karkista. Olen niistä ikionnelline kun mietin et nyt ei tartte ite ostaa. Olen 17.

Kännykkä on todella tärkeä lapselle. Miksette keskustelleet asiasta? Olisit asettanut hintarajan puhelimella ja sitten valinneet sen yhdessä. Ja se olisi ollut ainoa lahja. Meillä tämä on toiminut oikein hyvin. Se on sitten eri asia jos toivottu tosi kallista puhelinta.

Hmm...mahtaa teillä olla kotona muutenkin leppoisaa tuon kanssa..eikä 12-vuotias ole edes vielä teini...valitettavasti on pakko todeta,että niin sitä makaa kuin petaa. Varoittava esimerkki pienten vanhemmille siitä,kuinka käy kun ei vaivauduta kasvattamaan lapsia. Odotellaan vaan ja ihmetellään.

Valitettavasti sun tehtäväsi ei ole olla sen lapsen kaveri vaan vanhempi. Saattaa olla että asetitpa mitä rajoja tahansa niin se palaute voi olla juuri tuollaista, varsinkin jos piltti on vaikean teini-iän kynnyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Onnea mahtavasta kasvatustyöstä!

Sinulla ei ole vielä lapsia tai he eivät ole vielä teinejä. "Väärin kasvatattuja" ovat silloin lähes kaikki.

Haluan lohduttaa: jos teini-ikäisenä ei kipuile, kipuilee sitten vanhempana (ole töissä nähnyt jopa 40+ teinejä :-).

Keskustelun avaaja: Kerro, että rakastat lastasi ja tuo kiittämättömyys saa sinut surulliseksi. Luulen, että se kasvatustyö tulee jo siinä - ei risulla, kuten moni haluaisi asian muka-helposti ratkaista.