Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias haukkui syntymäpäivälahjansa "kasaksi paskaa"
09.03.2017 |
Puhelin oli liian vanhaa mallia (eli ei kaikkein uusinta) Meikit olivat halpispaskaa, rahaa oli liian vähän (100€) ja shampoo/hoitoaine väärää merkkiä. Huusi, että tämmöisen kasan paskaa sitten annoit. Mitä muuta tuohon keksisi lisäksi?
Kommentit (146)
Mä tajuan kyllä jos on ostanut väärän puhelimen sillä sen kanssa on jumissa sitten pitkän aikaa sen sijaan että olisi odottanut pidempään ja saanut mitä halusi. Ja halpismeikit kanssa. Ei ne pysy naamalla ja tekee huonoa jälkeä eli ei voi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää yhdessä ostamassa lahjat kaupasta.. Anna lahja rahana, saa huomata ettei se riitä kaikkeen mihin haluaisi.
Miksi teit lapsen, jos ei hänelle tuon enempää ole antaa? Olisiko pitänyt miettiä vähän?
Mun 10-vuotias sanoi ettei tarvitse lahjaksi mitään kun on jo kaikki tarpeellinen. Yhdessä sitten mietittiin urheiluvälineitä ym. mitä voitaisiin ostaa. Onneksi lapsesta ei ole kasvanut kiittämätöntä materialistia.
Tuo kuulostaa aika normaalilta teiniltä, tunteet kuohuu. Onpas ikävää, kannattaa varmaan opettaa lapsi sietämään pettymyksiä ja itsekin vanhempana oppia sietämään nuoren tunteenpurkauksia. Kannattaa asiallisesti käydä ne pettymyksen tunteet läpi ja selittää miksi päädyit tälläiseen lahjaan, parasta vanhempi lapsilleen yrittää tarjota, ei se mene aina nappiin. Voisitteko sopia, että ensi kerralla ei saa mitään konkreettista vaan saisi itse valita mitä rahasummalla ostaa, se olisi kaikille mukavempaa? Ei se lapsi ymmärrä rahanarvoa, kun ei ole koskaan töissä käynyt, joten aika ymmärrettävää, että lapset aina toivoisi enemmän kuin vanhemmilla varaa antaa. Lapset vertaa vain mitä kavereilla on. Nuorille merkkijutut on tosi tärkeitä, on tärkeää kuulua joukkoon, ettei tule kiusatuksi.
Suhteellisuudentaju kasvaa kun annat lahjan rahana, saa sitten itse ostaa sillä halvemman puhelimen tai säästää ne rahat ja ostaa tulevaisuudessa paremman puhelimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 10-vuotias sanoi ettei tarvitse lahjaksi mitään kun on jo kaikki tarpeellinen. Yhdessä sitten mietittiin urheiluvälineitä ym. mitä voitaisiin ostaa. Onneksi lapsesta ei ole kasvanut kiittämätöntä materialistia.
No just tämä! Sä saat isolla summalla halpismeikkejä joita et voi käyttää ( mistä äiti tietää ihonsävyn tai lempisävyt??) ja halvan puhelimen johon ei ehkä saa kaikkia sovelluksia tai joka on hidas. Tuskin tulee käyttämään. Kun ostetaan lahjoja niin ostetaan mielummin se yksi hyvä jota on toivottu ja jota käyttää kuin monta erilaista joista ei käytä mitään.
Ehkä se puhelin oli tarpeellinen? Puhelin ainakin mulle on sellainen johon panostetaan ja joka valitaan itse.
Ota lahjat pois ja lahjoita köyhän perheen lapselle joka arvostaa lahjoja. Ei missään tapauksessa roskiin, kulutamme muutenkin liikaa luonnonvaroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko toivonut jotain tiettyä merkkiä tai asiaa? Huonosti käyttäytyi, mutta on teini.
12-vuotias ei ole teini.
Hah, tuollainen nuljake ei saisi minulta mitään jatkossa, ja nuokin lahjat lähtisivät aika nopsaan prinsessan hyppysistä parempaan kotiin... siinäpä oppisi. Voi luoja kun voisi vedellä tuollaista paskakasaa ympäri korvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tajuan kyllä jos on ostanut väärän puhelimen sillä sen kanssa on jumissa sitten pitkän aikaa sen sijaan että olisi odottanut pidempään ja saanut mitä halusi. Ja halpismeikit kanssa. Ei ne pysy naamalla ja tekee huonoa jälkeä eli ei voi käyttää.
Halpismeikeissäkin on todella hyviä tuotteita, tämän tietää jokainen meikeistä kiinnostunut. Joskus jopa se alle viiden euron tuote on parempi kuin kuudenkymmenen euron tuote. Ja 12-vuotiaalle pitäisi kelvata IHAN mitkä hyvänsä meikit, tai saa olla ilman. Tuon ikäinen ei edes odota mitään erityistä meikkituotteilta, sen sijaan tuollainen esiteini välittää vain ja ainoastaan siitä brändistä ja mitä kaverit nyt ajattelee, kun ei olekaan Benefitin meikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 10-vuotias sanoi ettei tarvitse lahjaksi mitään kun on jo kaikki tarpeellinen. Yhdessä sitten mietittiin urheiluvälineitä ym. mitä voitaisiin ostaa. Onneksi lapsesta ei ole kasvanut kiittämätöntä materialistia.
No just tämä! Sä saat isolla summalla halpismeikkejä joita et voi käyttää ( mistä äiti tietää ihonsävyn tai lempisävyt??) ja halvan puhelimen johon ei ehkä saa kaikkia sovelluksia tai joka on hidas. Tuskin tulee käyttämään. Kun ostetaan lahjoja niin ostetaan mielummin se yksi hyvä jota on toivottu ja jota käyttää kuin monta erilaista joista ei käytä mitään.
Ehkä se puhelin oli tarpeellinen? Puhelin ainakin mulle on sellainen johon panostetaan ja joka valitaan itse.
Jos sinä panostat puhelimeen se on ok. jos ostat sen omilla rahoilla.
Monen teinin mielestä (joka kaikilla muilla on) maksaa helposti 600-750€.
Ja jos ajatellaan palkkatasoa, jos on pienituloinen ja palkka 2000€ (1500€ netto) eli se on lähes puolen kuukauden palkka.
Ja jos on keskituloinen n.3000€ (reilut 2000€ netto) se on lähes 2vk palkka.
Millä kuvittelet perheen maksavan asumisen, vuokrat, työmatkat jne. jos murkkuikäisen lahjatoiveet ovat noin korkeat.
Ja kun nuori on oppinut korkeaan elintasoon ja huipputuotteisiin, niin millä hän rahoittaa kun muuttaa pois kotoa. Vai joutuvatko vanhemmat elättämään vielä aikuiset lapset ja tukemaan heitä taloudellisesti.
Entä jos sitä rahaa ei ole, jos kohdalle sattuu työttömyyttä, sairautta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ensi kerralla käydä lapsen kanssa yhdessä ostamassa lahja niin säästyy tuommoiselta paskalta. Minä ainakin kävin aina vanhempien kanssa ostamassa sen lahjan ja se oli yleensä joku vaate tai esim. mp3soitin. Yhden lahjan sain ja en todellakaan olisi edes vaatinut mitään monta sataa euroa maksavaa.
2000- luvun muksuja jotka 70-80 luvulla syntyneet kasvattaneet hohhoh älä anna muksulles mitään vähän aikaa ja anteeksipyyntö tultava välittömästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lahjat pois. En kuuntelisi tuollaista yhtä sekuntiakaan. Oli teini tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 vuotias ei ole teini. Teini terminä tulee englanninkielestä, kun numeroiden lopussa tulee se "teen", 12 on "twelve" ja vasta 13 on "thirteen". Teini ikä on siis ikävuosina 13-19.
bla bla. 12-v on murrosikäinen, ja se on pahempaa kuin olla teini. Teininä on selvästi jo teini ja lapsena on lapsi. 12-vuotiaat ei oikein tiedä mitä ne on, kiusallinen ja vaikea ikä. 19-v voi sun määritelmissä olla "teini", mutta mielestäni ap:n kuvailema käytös kuvastaa paremmin nimenomaan 12-vuotiaan käytöstä. Jos 19-vuotias haukkuisi synttärilahjoja paskoiksi, olisin huolissani. Minä asuin 19-v omillani enkä kiroillut äidin kotona...
Mun mielestä 90% näistä kommenteista on hölmöjä, ottamatta nyt kantaa onko ap provo vai tosissaan. Näissä haukutaan 12-vuotiasta kiittämättömäksi ja ap:ta huonoksi kasvattajaksi. Itse olen sitä mieltä, että jos tilanne on tosi, niin kaikki on ihan ok. Ap:n lapsella mieli myllertää ja tunteet kuohuvat kuten ikään kuuluu. Se, että hän uskaltaa kapinoida äitiään vastaan on hyvä merkki. Hän uskaltaa kotona elää sitä murrosikäänsä eikä kätke tunteita sisälle päin. Liian ankara suhtautuminen murrosikäisen tunteisiin ei ole hyväksi. On hyvä sallia lapselle nuo tunteet kotona.
Mulle on ihan sama jos mun murrosikäinen haukkuu mun lahjat paskoiksi tai minut paskapääksi, kunhan se nimenomaan rajoittuu kotiin ja meihin vanhempiin. Pitää osata koulussa käyttäytyä ja mummon lahjoista kiitetään kauniisti, vaikkei ne oliskaan sitä hotteinta hottia. Mutta se, että lapseni osoittaa minulle mieltään, on minulle kohteliaisuus. Hän luottaa minuun ja siihen, että äiti kestää kaiken ja rakastaa silti. Kapina menee aikanaan ohi, vahva side ja luottamus säilyy lopulta.
Eli sun mielestä noinkin nuori teini voi haukkua sua tai sun lahjoja paskakasaksi vaikka joka päivä? Ei kai se nyt ihan noin mene? Kyllähän lapselle opetetaan että lahjoista ollaan kiitollisia, eikä vanhemmillekaan puhuta rumasti. En ihan allekirjoita sun kirjoittamaasi. Ei kaikkea paskaa käytöstä tarvitse ymmärtää.
Oliko nuo niitä mitä hän oli toivonut vai ajattelitko kasvattaa ja annoit mitä itse haluat? Jos toivomuksia ei ole niin voi tietenkin antaa mitä parhaaksi näkee mutta jos lapsi nimenomaan on pyytänyt jotain ja sitten annatkin jotain muuta niin psyykkiseltä kiusanteoltahan se lapsesta varmasti tuntuu. Jos hän ei tosiaan toivonut mitään ja huusi sitten tuollaista niin sitten on vähän kasvatuksen paikka eli kerrot hänelle ettei tuo ole sopivaa käytöstä ja että et tiennyt mitä hän haluaa.
Ens vuonna ei taida saada se teini sitten yhtään mitään. Kuinka kiittämätön voi olla? :(
Vähemmän on enemmän. Ennemmin laatua, kuin huonoa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän on enemmän. Ennemmin laatua, kuin huonoa sellaista.
Kohtuudella kuitenkin.
bla bla. 12-v on murrosikäinen, ja se on pahempaa kuin olla teini. Teininä on selvästi jo teini ja lapsena on lapsi. 12-vuotiaat ei oikein tiedä mitä ne on, kiusallinen ja vaikea ikä. 19-v voi sun määritelmissä olla "teini", mutta mielestäni ap:n kuvailema käytös kuvastaa paremmin nimenomaan 12-vuotiaan käytöstä. Jos 19-vuotias haukkuisi synttärilahjoja paskoiksi, olisin huolissani. Minä asuin 19-v omillani enkä kiroillut äidin kotona...
Mun mielestä 90% näistä kommenteista on hölmöjä, ottamatta nyt kantaa onko ap provo vai tosissaan. Näissä haukutaan 12-vuotiasta kiittämättömäksi ja ap:ta huonoksi kasvattajaksi. Itse olen sitä mieltä, että jos tilanne on tosi, niin kaikki on ihan ok. Ap:n lapsella mieli myllertää ja tunteet kuohuvat kuten ikään kuuluu. Se, että hän uskaltaa kapinoida äitiään vastaan on hyvä merkki. Hän uskaltaa kotona elää sitä murrosikäänsä eikä kätke tunteita sisälle päin. Liian ankara suhtautuminen murrosikäisen tunteisiin ei ole hyväksi. On hyvä sallia lapselle nuo tunteet kotona.
Mulle on ihan sama jos mun murrosikäinen haukkuu mun lahjat paskoiksi tai minut paskapääksi, kunhan se nimenomaan rajoittuu kotiin ja meihin vanhempiin. Pitää osata koulussa käyttäytyä ja mummon lahjoista kiitetään kauniisti, vaikkei ne oliskaan sitä hotteinta hottia. Mutta se, että lapseni osoittaa minulle mieltään, on minulle kohteliaisuus. Hän luottaa minuun ja siihen, että äiti kestää kaiken ja rakastaa silti. Kapina menee aikanaan ohi, vahva side ja luottamus säilyy lopulta.