12-vuotias haukkui syntymäpäivälahjansa "kasaksi paskaa"

Vierailija kirjoitti:

Olisit antanut lahjan rahana tai lahjakorttina. Aikuisetkin saa usein lahjoja jotka on kasa paskaa mutta eivät kehtaa sanoa sitä ääneen.  Ne tavarat kuormittavat maapalloa turhan päitten kun jäävät käyttämättä ja rahan olisi voinut käyttää hyödyllisemmin jos olisit antanut rahana tai lahjakorttina. Lopettakaa ihmiset turhien lahjojen osto!

Juuri näin. Olisi antanut paskapuhelimen hinnan rahana +rahalahjan niin teini olisi oppinut jotain markkinataloudesta, että mihin ne rahat riittää. Tai sitten pitää tähdä lisäksi ikkunanpesua 10e viikko, että saa haluamansa puhelimen.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

No jos ei kelpaa niin ota paskat pois. Varmaan sinulla itselläsi on paskalle jotain käyttöä.

12v. on lapsi eikä edes vielä teini niin jatka kasvattamista ja tosiaan ehkä ensi vuonna uusi yritys jos ymmärtää mitä tarkoittaa lahja.

Meillä koulussa ainakin tytöillä alkoi kuukautiset 12-13 vuotiaina. Kyllä kai siinä jo esiaikuisuuteen siirrytään luonnon sanelemana?

Vierailija kirjoitti:

No tota. Ajattele jos itse olisit halunnut mieheltä lahjaksi vaikka lahjakortin suosikkikampaajallesi värjäykseen ja leikkaukseen. Sen sijaan mies ostaisi lahjakortin perähikiän kotiparturilta ja siihen päälle kasan kukkia ja läjän suklaata. Tulisiko mieleen että ei prkl, olisit jättänyt vaikka kukat ja suklaan pois ja ostanut sen lahjakortin sinne mieluisaan paikkaan jossa hinta olisi ollut kalliimpi (eli lahjakortti olisi ollut arvokkaampi) mutta yhteen laskettuna lahjan hinta olisi ollut sama.

Ihan sama lapsen kanssa. Jos tietää että tuo haluaa sen uusimman kännykän niin miksi ostaa:

- halpiskännykkä

- kasa meikkiä

- 100e

Jätä noi alemmat kaksi pois ja osta se kunnon haluttu kännykkä.

Yllättäen neuvo av:lla, jota pidän ihan hyvänä. Toki tuon ap:n kakaran käytös on karmeaa, mutta tässä piilee kyllä totuuden siemen.  

Otat lapsen halauksen ja kysyt mistä kiukku oikeasti kumpuaa. Harva lapsi on niin lellitty, että käyttäytyy noin moukkamaisesti. Useammalla lapsella on joskus jotain ongelmia, jotka purkautuvat vihaan kaikkea kohtaan.

Mikset ostanut vain sitä puhelinta, jota tyttö oli toivonut? Raha varmaan olisi riittänyt, mitä nytkin käytit. 

Ei silti, että käytöksen hyväksyisin. Mutta outoa ostaa kasa lahjoja kuin kolmevuotiaalle, jolle pakettien määrä on tärkeä. 

Ei mikään oikeuta käyttäytymään huonosti, mutta muistelkaa omaa teini-ikäänne. Mä ainakin muistan, että meni tosi rankasti, enkä ollut mikään hyvin käyttäytyvä. Kiroilua ja draamaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Voithan tietysti sanoa, että palautat lahjat, jos ei kelpaa. Ehkä siitä vielä rauhoittuu.

Meillä lapsi saa valita seuraavista: sukat, kalsarit, teepaita. Mitään kallista ei ole varaa ostaa. Lapsi ei enää edes vingu, koska tietää, että jos kallista ostan niin sitten syödään pari viikkoa riisiä ja makaronia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelin oli liian vanhaa mallia (eli ei kaikkein uusinta) Meikit olivat halpispaskaa, rahaa oli liian vähän (100€) ja shampoo/hoitoaine väärää merkkiä. Huusi, että tämmöisen kasan paskaa sitten annoit. Mitä muuta tuohon keksisi lisäksi?

Jos olisi minun pentuni, niin ottaisin nuo lahjat pois ja viskaisin vaikka roskikseen, kun kerran ovat paskaa. Ja ensi kerralla jäisi ilman lahjoja. Siinäpähän oppisi.

Tuskin oppisi muuta kuin että olet pienisieluinen.

Minun sieluni koolla ole mitään tekemistä lahjojen kanssa ja siinä, miten lapsi niihin suhtautuu. Ja kyllä muuten oppisi, kun pistäisin rahahanat kiinni kokonaan. Nykyajan pennut kun on opetettu siihen, että kaikki pitää saada ja heti, eikä mikään kelpaa. Lapset on nykyään ihan kuin pohjaton kuilu eli rahaa menee just sen verran kuin niille sitä työnnät. Ja lahjatoiveet on jotain ihan käsittämätöntä.

Suurin osa vamhemmista ei vaivaudu opettamaan lapsilleen edes rahan arvoa. Ihan eri asia, jos vanhemmat on miljonäärejä, mutta että duunariperheen lapsillakin pitää olla seitsemän sadan iPhone ja satojen eurojen meikit. Parasta, mitä olen nähnyt on se, että rikotaan vanha puhelin, kun uusi malli on saapunut.

Toivottavasti nämä kaiken saaneet pennut saavat joko rikkaan puolison tai hyvön työn, koska muuten ihan varmasti rahoittavat luksuselämänsä pikavipeillä.

Mä ottaisin kaiken takaisin. Puhelin itselle ja loppu sukulaistytöille. Mun tyttö itseasiassa jouluna valitti ja haukkui kaikki lahjansa, sanoin ettei tuu saamaan yhtään lahjaa vuosiin kun mikään ei kelpaa ja nyt saadut voi antaa mulle niin palautan antajille.

Tytöllä on huomenna synttäri, ei olla ostettu eikä leivottu mitään. Teini on teini, mutta ei vanhempienkaan tarvi mitä vaan sietää. Tänä vuonna ei tule saamaan yhtään uutta vaatetta, ei makseta leffareissuja, keikkalippuja eikä tehdä juhlien eteen mitään. Saa 40€ kuukausirahaa eli siitä ostakoon jos jotain haluaa, me ei osteta mitään.

Patja selkää ja pihalle!

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin kaiken takaisin. Puhelin itselle ja loppu sukulaistytöille. Mun tyttö itseasiassa jouluna valitti ja haukkui kaikki lahjansa, sanoin ettei tuu saamaan yhtään lahjaa vuosiin kun mikään ei kelpaa ja nyt saadut voi antaa mulle niin palautan antajille.

Tytöllä on huomenna synttäri, ei olla ostettu eikä leivottu mitään. Teini on teini, mutta ei vanhempienkaan tarvi mitä vaan sietää. Tänä vuonna ei tule saamaan yhtään uutta vaatetta, ei makseta leffareissuja, keikkalippuja eikä tehdä juhlien eteen mitään. Saa 40€ kuukausirahaa eli siitä ostakoon jos jotain haluaa, me ei osteta mitään.

Kylläpä nyt näytit! Vai onko kenties rahat loppu? Oletko elänyt yli varojesi.

Ilmoitettu asiattomaksi

Jos oma lapsi tekisi noin, niin kysyisin, että mikä painaa mieltä. Koskaan ei ole noin tehnyt, joten synttärilahjaraivo olisi oire jostain ihan muusta. Olisin pettynyt siihen, että en olisi osannut olla luotettava aikuinen, jolle voi kertoa surunsa ja murheensa. Käytös ei selittyisi murrosiällä, taustalla olisi jotain muuta. En osaisi antaa rangaistusta siitä, että yrittää kertoa pahasta olostaan.

Yleensä tuollaisen käytöksen takaa löytyy turvattomuutta, kiusaamista, isoja pettymyksiä.

Mä en ikinä hauku saamiani lahjoja, aikuinen kun jo olen. Mutta oon törmännyt hassuun ilmiöön. Isäni, melkein 60, matkustaa paljon ja kysyy, että mitä tuliaisia tahdon. Ehdottaa esim. hajuvettä tai jotain voiteita, jotka on tax-freessä edullisempia. Kerron merkin ja nimen, mutta jostain syystä onnistuu ostamaan aina väärää, jolle mulla ei välttämättä ole käyttöä. En tiedä, missä vika. Eikö kehtaa kysyä neuvoa, jos ei löydä? Ja mulle ei ole siis pakko niitä tuliaisia kantaa. Ihmettelen vaan, miksi kysyy, mitä tuo, jos ei kuitenkaan tuo sitä. Ehkä vähän ohis, mutta kuitenkin.

Kallistapa lapsillenne ostatte. Vaikka perheemme on keskiluokkainen ja varaa olisi, niin ei tulisi mieleenkään ostaa kalliita lahjoja lapselle. Huomattu on, että mitä enemmän ja kalliimpaa ostaa, niin vaatimustaso vaan silti kasvaa kasvamistaan. Jossain vaiheessa on laitettava lompsa kiinni ja hommalle stoppi. Pyrin opettamaan lapselleni hyvissä ajoin rahankäyttöä ja tietoisuutta omasta varallisuudesta. Kaikkeen ei ole yksinkertaisesti varaa ja jos ei ole varaa, niin silloin tavarat jää kauppaan. Pahimmassa tapauksessa lapsesta kasvaa sellainen aikuinen, että vaikka palkka olisi 6000 kuukaudessa, niin silti rahat jatkuvasti loppu. Näitä on lähipiirissä nähty. Kaikki menee mitä tulee riippumatta palkasta.

Täh mun mielestä siinä oli todella hyvät lahjat, mitä teini ois halunnut?

Me annettiin meidän 9v. Alkuviikosta lahjaksi; frozen mekko (juhlavampi) farkut pari t-paitaa ja pitkähihaita sekä leggingsit ja neuletakki. Lisäksi pikku reppu ja pari kynsilakkaa ja shopinkeja. Tyttö kiljaisi innosta. Tavarat on jo käytössä. Pikku veljelle ostettiin myös farkut ja ja pari paitaa ja marvel rooli asu ja pikku reåpu.Hinnallisesti sijoitinpaljon vähemmän ja muksut on tyytyväisiä. Tyttö toivoi vaatteita ja jonkun lelun.

Ehkä ap.n kannattaa puhua lapsen kanssa, sano että palautat kauppaan jossei kelpaa.

Ilmeisesti tyttö on saanut ihan liikaa, kun pitää kaikkea itsestäänselvyytenä, eikä ole kiitollinen mistään. Ei ainakaan meillä lapset saa tuollaista röykkiötä syntymäpäivälahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

No tota. Ajattele jos itse olisit halunnut mieheltä lahjaksi vaikka lahjakortin suosikkikampaajallesi värjäykseen ja leikkaukseen. Sen sijaan mies ostaisi lahjakortin perähikiän kotiparturilta ja siihen päälle kasan kukkia ja läjän suklaata. Tulisiko mieleen että ei prkl, olisit jättänyt vaikka kukat ja suklaan pois ja ostanut sen lahjakortin sinne mieluisaan paikkaan jossa hinta olisi ollut kalliimpi (eli lahjakortti olisi ollut arvokkaampi) mutta yhteen laskettuna lahjan hinta olisi ollut sama.

Ihan sama lapsen kanssa. Jos tietää että tuo haluaa sen uusimman kännykän niin miksi ostaa:

- halpiskännykkä

- kasa meikkiä

- 100e

Jätä noi alemmat kaksi pois ja osta se kunnon haluttu kännykkä.

Samaa mieltä, jotenkin kuulostaa sitä, että lasta ei ole kuunneltu. Tottakai pitää lasta moittia kiittämättömästä käytöksestä, lahjoja ei saa haukkua. Mutta ton ikäinen tietää jo mitä haluaa, joten kyllä aikuisen tehtävä olisi myös kuunnella herkällä korvalla toisen toiveita.

Itselle tulisi tollaisesta lahjasta ylikävelty olo, jossa pitäisi buustata vain lahjan antajan erinomaisuutta   suurella kiitollisuudella, vaikka todellisuudessa hän ei kuunnellut/arvostanut omaa toivettani. 

Olet hukuttanut lapsesi materiaan sillä seurauksella ettei hän enää näe minkään tavaran tai edes rahan arvoa. Todennäköisesti olette niin rikkaita, ettei tämä haittaa, joten oleppas kiltti vanhempi ja käy ostamassa lapsellesi parempi lahja.

Onpa varsinainen prinsessa (oli tyttö tai poika).

Lahjoja en ottaisi pois, koska annettu on annettu. Sen sijaan laittaisin lisää velvollisuuksia, antaisin mahdollisuuden tienata ylimääräisillä kotitöillä  ja vähentäisin annetut käyttörahat minimiin, että oppisi edes jotain rahan arvosta.