Aloin katsella Tiina-sarjaa areenasta

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ketjun aloittajalle. Aloin katsoa eilen sarjaa ja  jatkan kunnes kaikki osat on katsottu. Luin Tiina-kirjoja  itse 60-luvun lopulla, ja Tiina oli jonkinlainen esikuva minulle, joka olin isoveljien "koulima" utelias poikatyttö. Sen muistan, että hieman lukiessani häiritsi tuo jatkuva Juhan läsnäolo Tiinan elämässä. Muuten kyllä ajankuvaus pitää hyvin paikkansa, ruokia ja vaatteita myöten. Ehkä Tiina-kirjoja enemmän kiinnostivat kuitenkin Viisikot ja Bigglesit yms. Minua ärsytti tuolloin, että Tiina käytti hametta eikä pitkiä housuja. Itse en lapsena juuri koskaan pukeutunut hameeseen, ikä minua siihen juuri patisteltu. Eihän sen kanssa  olisi voinut kiivetä edes katoille tai puihin tai tapella poikien kanssa. Sain siis jo silloin varsin tasa-arvoisen kasvatuksen. No, olenkin osannut  pitää puoleni työelämässä ja palkkaneuvotteluissa.

Kyllä Tiinalla oli pitkät housut niissä loppujaksoissa.

Tiinalla on suuri sydän.

Ihana Tiina! http://areena.yle.fi/1-3988343  <3

Tältä Tiinaa esittänyt Juulia Salonen nykyään näyttää :) http://www.is.fi/viihde/art-2000005118447.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka ei lämmennyt Tiina-kirjoille? Luin niitä jokusen lapsena mutta minusta Tiina oli ärsyttävä koheltaja. Ja sen piti aina tunkea nokkansa joka paikkaan. Ja se Juhan jatkuva mustasukkaisuus ihmetytti minuakin. 

Saatan silti vilkaista sarjaa areenasta ihan huvikseen.

Minkä ikäinen olet, ja minkä ikäisenä niitä luit? Meille 50-60-lukujen tytöille se oli myös kuvausta "ennen meidän aikaamme". Niitä ei voi hyvin yksiselitteisesti sijoittaa tiettyihin vuosiin, mutta ne vaatteet ja oppikouluun pyrkimiset sijoittavat sen sodanjälkeiseen aikaan, kun sodasta kuitenkin oli jo kulunut sen verran aikaa, että ei niin koskettanut.

Tiina on kuin kesympi versio Peppi Pitkätossusta.

En ole aiempi kommentoija, mutta miten olet voinut lukea Tiina-kirjoja tuohon aikaan? Ne on kirjoitettu vuosina 1956-1986. 

Vierailija kirjoitti:

Oli lenpikirjojani lapsena.

Pitäisi kirjoittaa 'lempi', ei lenpi... mikä on 'lenpi'? Se ei tarkoita mitään.

Muistan meidän kirjastossa olleen tää sarja videoina. Katsoin ne tosi monta kertaa. Luin kaikki kirjat myös. Varmasti yksi lapsuuden parhaista kirjasarjoista.

Oon -93 syntynyt ja en muista silloin tajunneeni, että kertoo 50-luvusta. Ajattelin kai että jotain 80-90 lukua. Tosin olin ala-asteella silloin.

Mäkin rakastin niitä kirjoja pienenä (äiti tutustutti mut niihin), tosin muistan, että moni asia niissä hämmensi tai jopa kauhistutti. Ymmärsin tietysti, että ne kuvasivat vanhempaa aikaa, mutta ne tuntuivat silti silloiseen nykyaikaan verrattuna melkoiselta kontrastilta. Muistan, kun jossain kirjassa Tiinan kuvattiin kiemurtelevan tuolillaan, ja hänen äitinsä komensi "älä kuluta hamettasi". Kysyin kauhuissani vanhemmiltani, että olivatko asiat ennen todella niin huonosti, että vaatteetkin kuluivat vain istuessa puhki :D

Sitten opiskelijana luin pari kirjaa uudelleen jotain kurssianalyysia varten, ja minua alkoi tosissaan ärsyttää niiden naiskuva. Juha poltti toisessa niistä tupakkaa ja Tiinakin halusi maistaa, mihin Juha totesi "naiset eivät saa polttaa, kukaan ei halua tupakanhajuista naista" tjsp.

Olisi pitänyt jättää lukematta ja antaa kirjojen olla vain lapsuusmuistoissa.

Kirjojen nais- ja mieskuvat menivät varmaan aika lailla ohi lapsena. Nyt täti-ikäisenä sitä miettii, että moniko suomalaisnainen näillä kirjoilla opetettiin ajattelemaan, että parisuhdeväkivalta on ihan ok, ehkä jopa hyvä asia?

Tavallaan järkyttävämpää on se, että Anni Polva kirjoitti myös ison kasan aikuisille tarkoitettua viihdehömppää, jonka naiskuva oli ihan sama - päähenkilö on muita naisia parempi, koska hän on oikeastaan kuin mies, mutta lopulta jostain löytyy sitten se muita miehiä miehekkäämpi mieskin, jolle hän voi alistua - ja nekin menivät lukijoihinsa ihan täydestä. Vaikka siis aikuisilta voisi odottaa enemmän. Mut joo, sehän on tietty harlekiinikirjallisuuden peruskuvio.

Vierailija kirjoitti:

Vielä kun Merri Vikin Lotasta olusi tehty tv-sarja. Luin nekin kirjat moneen kertaan. Kahvilassa kaakaollakäynnit... meillä maalla ei oltu edes kuultu kahviloista 80-luvulla 😁

Mä rakastin Lotta-sarjaa jopa enemmän kuin Tiinoja! Olivat niin hauskoja ja tapahtumat menivät välillä täysin absurdeiksi😃 Lisäksi samaistuin Lottaan. En ollut teininä yhtä vilkas, mutta lähes yhtä kova mokailemaan kylläkin - kirjat olivat mulle vertaistukea.

Mä kanssa oon lukenut noita kirjoja ja tosiaan 1990 oon syntynyt ja vasta noin 12-13 vuotiaana aloin niitä lukemaan sattuman kautta kun mummolassa löysin vanhoja Tiina kirjoja ja oli tylsää niin ajattelin lukea ja voi että tykkäsin :D muistan tosi hämärästi että se sarja tuli tvstä kun olin pieni ja sitä kait tuli katottua muistaakseni. Mulla itseasiassa on toi sarja myös dvdllä koska mun tytär [8v] innostui niistä kirjoista myös ja tuli sit hälle hankittua to dvd. Mulle muistuu parhaiten mieleen se Mölli kissa jostain syystä ja se yks Tiinan kaveri joka oli vain yhdessä kirjassa muistaakseni, se oli vähän sellanen..omalaatuinen se sen kaveri :D ja kiusas sitä Mölliä mistä Tiinan äiti raivostui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka ei lämmennyt Tiina-kirjoille? Luin niitä jokusen lapsena mutta minusta Tiina oli ärsyttävä koheltaja. Ja sen piti aina tunkea nokkansa joka paikkaan. Ja se Juhan jatkuva mustasukkaisuus ihmetytti minuakin. 

Saatan silti vilkaista sarjaa areenasta ihan huvikseen.

Minkä ikäinen olet, ja minkä ikäisenä niitä luit? Meille 50-60-lukujen tytöille se oli myös kuvausta "ennen meidän aikaamme". Niitä ei voi hyvin yksiselitteisesti sijoittaa tiettyihin vuosiin, mutta ne vaatteet ja oppikouluun pyrkimiset sijoittavat sen sodanjälkeiseen aikaan, kun sodasta kuitenkin oli jo kulunut sen verran aikaa, että ei niin koskettanut.

Tiina on kuin kesympi versio Peppi Pitkätossusta.

En ole aiempi kommentoija, mutta miten olet voinut lukea Tiina-kirjoja tuohon aikaan? Ne on kirjoitettu vuosina 1956-1986. 

Mitä tarkoitat?

Jos on syntynyt 50-60-luvulla on juurikin ahminut niitä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin rakastin niitä kirjoja pienenä (äiti tutustutti mut niihin), tosin muistan, että moni asia niissä hämmensi tai jopa kauhistutti. Ymmärsin tietysti, että ne kuvasivat vanhempaa aikaa, mutta ne tuntuivat silti silloiseen nykyaikaan verrattuna melkoiselta kontrastilta. Muistan, kun jossain kirjassa Tiinan kuvattiin kiemurtelevan tuolillaan, ja hänen äitinsä komensi "älä kuluta hamettasi". Kysyin kauhuissani vanhemmiltani, että olivatko asiat ennen todella niin huonosti, että vaatteetkin kuluivat vain istuessa puhki :D

Sitten opiskelijana luin pari kirjaa uudelleen jotain kurssianalyysia varten, ja minua alkoi tosissaan ärsyttää niiden naiskuva. Juha poltti toisessa niistä tupakkaa ja Tiinakin halusi maistaa, mihin Juha totesi "naiset eivät saa polttaa, kukaan ei halua tupakanhajuista naista" tjsp.

Olisi pitänyt jättää lukematta ja antaa kirjojen olla vain lapsuusmuistoissa.

"Tupakointi ei ole tyttöjen työtä."

Juhalla oli klubi-aski.

Vierailija kirjoitti:

Kirjojen nais- ja mieskuvat menivät varmaan aika lailla ohi lapsena. Nyt täti-ikäisenä sitä miettii, että moniko suomalaisnainen näillä kirjoilla opetettiin ajattelemaan, että parisuhdeväkivalta on ihan ok, ehkä jopa hyvä asia?

Tavallaan järkyttävämpää on se, että Anni Polva kirjoitti myös ison kasan aikuisille tarkoitettua viihdehömppää, jonka naiskuva oli ihan sama - päähenkilö on muita naisia parempi, koska hän on oikeastaan kuin mies, mutta lopulta jostain löytyy sitten se muita miehiä miehekkäämpi mieskin, jolle hän voi alistua - ja nekin menivät lukijoihinsa ihan täydestä. Vaikka siis aikuisilta voisi odottaa enemmän. Mut joo, sehän on tietty harlekiinikirjallisuuden peruskuvio.

Kuvaavaa, että Polva on kirjoittanut myös rakkausromaanin "Otan sinut vaikka väkisin"... Olin teininä kesätöissä vanhainkodissa, ja se löytyi sieltä kirjahyllystä. Työkaverin kanssa tirskuttiin nimelle: "Millanen kirja TUO oikein on?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjojen nais- ja mieskuvat menivät varmaan aika lailla ohi lapsena. Nyt täti-ikäisenä sitä miettii, että moniko suomalaisnainen näillä kirjoilla opetettiin ajattelemaan, että parisuhdeväkivalta on ihan ok, ehkä jopa hyvä asia?

Tavallaan järkyttävämpää on se, että Anni Polva kirjoitti myös ison kasan aikuisille tarkoitettua viihdehömppää, jonka naiskuva oli ihan sama - päähenkilö on muita naisia parempi, koska hän on oikeastaan kuin mies, mutta lopulta jostain löytyy sitten se muita miehiä miehekkäämpi mieskin, jolle hän voi alistua - ja nekin menivät lukijoihinsa ihan täydestä. Vaikka siis aikuisilta voisi odottaa enemmän. Mut joo, sehän on tietty harlekiinikirjallisuuden peruskuvio.

Kuvaavaa, että Polva on kirjoittanut myös rakkausromaanin "Otan sinut vaikka väkisin"... Olin teininä kesätöissä vanhainkodissa, ja se löytyi sieltä kirjahyllystä. Työkaverin kanssa tirskuttiin nimelle: "Millanen kirja TUO oikein on?"

Mä luin joskus 15v kaikki noi Anni Polvan aikuisromaanitkin. Ei jäänyt traumoja :)

Vierailija kirjoitti:

Anni Polva oli tamperelainen ja kirjojen miljöö sijoittunee Tampereelle. Pitäisi lukea niitä uudelleen se silmällä pitäen.

Tampereen Tammelassa osoitteessa Kullervonkatu 27 oli Tiinan koti :)

Up

Katsoin Areenasta ne 6 osaa, hyvin tehty sarja, ihana tunnelma ja hyvät näyttelijät. Harmi kuin osia ilmeisesti on vain nuo kuusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkistä. Tykkäsin ohjelmasta lapsena.

Hyvää naistenpäivää.

Itse en muista että olisi ainakaan 80-luvulla tullut telkusta. Täytyy vilkaista koska on tehty. Viisikkoja en uskaltanut pienenä katsoa, sitten vanhempana niitä ei enää näytetty. Harmitti monta vuotta :). Silloin ei niin paljon uusittu ohjelmia.

Se viisikko-sarja, mikä tuli joskus 70/80-luvun vaihteen tienoilla,  oli pettymys, kun olin jo aikaisemmin lukenut ne kirjat. Muistan sen vieläkin, vaikka en muista mikä vika siinä sarjassa oli.

Viisikko keskittyi vain picnikillä eväisiin. Tiinaa luin. Olen syntynyt 1977. Tiinassa viehätti se että samaistun häneen. Minäkin olin luokkani ainoa tyttö joka uskalsi tehdä mäkihypyn.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkäsin myös Tiina-kirjoista lapsena, mutta aikuisiällä kirjoja uudestaan luettuani vasta tajusin, miten häiriintynyt ja narsistinen Juha oikein olikaan! Joka kirjassa Juha suunnilleen pahoinpiteli Tiinan kuultuaan Tiinan jutelleen Matin kanssa tms. Jossain kirjassa Tiina joutui muistaakseni lopettamaan jonkun kerhon, koska Juha ei sietänyt Tiinan näkevän muita poikia siellä o_O

On Juha tässä tv-sarjassakin aika väkivaltainen. Tappelee Tiinan kanssa ihan kunnolla, tönii tätä kumoon, vääntää sen yhden tytön kättä kipeästi selän taakse...