Lihavuudesta uskallettava puhua rehellisesti lihavalle itselleen. Hyysäys pois ja vaatimuksia tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Mieletön muuttuu ulkoisten hullujen mielen mukaiseksi. Terve hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan   rahaa syödä huonosti. Kävin juuri kaupassa ja tein suuren kattilallisen kaalisoppaa. Hinta noin 7 euroa. Ruokaa riittää kolmeksi päiväksi. Halpaa ja hyvää. Huomiseksi teen perunakiusausta. Olen solakka, sillä liikun usein kävellen  paikasta toiseen ja käyn salilla.   Iän puolesta vastaa juuri tuota ikää, jolloin naiset alkavat jostain "kumman" syystä paisua.

Se, mikä ihmetyttää on, että rahaa on ihmisillä entistä enemmän ruokaan tuhlattavaksi vaan ei uimahallimaksuihin tai salikorttiin. Lenkkeily ja kävely eivät muuten maksa mitään. Usein  jalan liikkuminen jopa säästää esim. julkisen kulkuneuvon maksun  verran.

Kyse on jostain muusta.  Joskus jopa siitä, että ihminen haluaa ylensyömisellään tehdä itselleen hallaa, rangaista ja tyynnyttää itseään valtavalla ruokamäärällä. Tai ehkä hän ei koe olevansa terveellä tavalla syömisen arvoinen. Saattaa myös olla, että terve nälän ja toisaalta kylläisyyden tunne on monella häiriintynyt. 

Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.

Unohdit listata ne suklaat ja sidukat mitä vedät vielä ton päälle kahmalokaupalla :)

Ei,en vedä mitään kahmalokaupalla(enkä käytä edes alkoholia). Vaikka älykkyytesi ei riitä sen käsittämiseen, ylipainoa voi todella kertyä vaikka ei ahmisi holtittomasti. Tietysti syön liikaa kulutukseeni nähden,eipä nuo 10 liikakiloa muuten olisi tulleet. Syön herkkuja useammin kuin kerran 1-2vkossa, silloinkin tosin yhden tai kaksi pullaa enkä pullapellillistä. Ateriakokoni ovat helposti liian suuria. Juon mehua tai limua useamman kerran viikossa. Usein ylipaino kertyy nimenomaan pienistä asioista,ei kaikilla ole mitään bulimiaa.

Terveydenhoito ei juurikaan ole kiinnostunut kymmenestä liikakilosta vaan kymmenistä. Sinun painoindeksisi lienee normaalin ylärajoilla, ei mikään ongelma kenellekään. Nuo ongelmatapaukset ovat painoindeksi 30 ja yli.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.

Saat ruokavaliostasi liikaa hiilihydraatteja ja proteiinia, ruokailukertoja on liikaa, hyvät rasvat puuttuvat täysin, hedelmät ovat ihan turhia varsinkin kovin sokeriset tuontihedelmät.

Minä syön kaksi, korkeintaan kolme, kertaa päivässä, suosien eläinrasvaa ja rasvaisia ruhonosia. Kasviksia syön ehkä kourallisen tai pari päivässä. Elukkarasvaa syön 80% päivän energiasta. Kaloreita tulee tällä tavalla noin 1800 kcal päivässä. Minulla on fyysisesti kuormittava työ, muuten en liiku juuri lainkaan. Näin syöden olen laihtunut kuudessa vuodessa sairaalloisen lihavasta normaalipainoon.

Laihduin kun jätin liiallisen ajattelemisen laihtumisesta. Elämäni alkoivat täyttää muut asiat. Tuli toimintaa ja aivoihin muuta huolta ja iloa. Elämäntapani muuttui, toki aloin myös liikkua, koska kuntosali on lähellä. Lisäksi kävelen sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Ei lähtenyt. Luulin,että niin käy mutta olin entistä onnettomampi ja lopulta alipainoinen. Ei tullut onnea ja auvoa,tuli kalorienkyttäys, pakonomainen liikunta ja painon tai syömisen ajattelu 24/7. Lähipiiri toki onnitteli ja näki minut menestyneenä onnistujana, laihdutinhan melkein 40kiloa. Yöt valvoin ahdistuneena, nyt olin hyvä ja nyt riitin lähipiirille mutta entä jos lihoan taas? Entä jos laihtuisin vielä,olisinko vielä hyväksytympi? Kukaan ei vaan kertonut, että mitä sitten tehdään kun ne kilot todella on poissa ja kaikki ongelmat ei ratkenneetkaan sillä että on normaalipainoinen. Oikeastaan mikään ei ratkennut sillä,olin sama tai onnettomampi ihminen pienemmässä kropassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Mieletön muuttuu ulkoisten hullujen mielen mukaiseksi. Terve hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Psykopaatitkin hyväksyy itsensä sellaisena kuin ovat. Just saying.

Vaikka psykopatia nyt ei taida olla varsinaisesti sairaus. "Terve" toivottavasti määritellään vielä ihan lääketieteellisin kriteerein eikä sen perusteella ettei kellekään tulis paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ota kantaa, mutta kyllä ylipainosta lääkärillä todellakin huomautetaan nykyään. En muista että olisin viimeiseen viiteen vuoteen onnistunut kertaakaan käymään lääkärillä ilman että siitä ei olisi huomautettu. En ole edes sairaalloisen lihava, puhumattakaan nyt joku 300 kiloinen, joista tuossa artikkelissa puhuttiin.

Tässä taas esimerkki läskien logiikasta, mitä ei vaan pysty ymmärtämään. Siis edes LÄÄKÄRI ei saisi sanoa että olet lihava, sekin on vaan kiusaamista ja syyllistämistä! Olisiko oikeasti ihan mahdoton ajatus, että jos lääkäri sulle jo alkaa huomauttamaan, niin silloin olet tosiaan lihava ja olisi syytä laihduttaa??

En ole sama tyyppi jolle kommentoit, mutta pakko silti vastata: SINULLE tai muillekaan ei kuulu pätkääkään se mitä minä painan. Lääkärin toki on jo viran puolesta mainittava asiasta, mutta yleensä totean olevani tietoinen lihavuudestani. Minä EN halua enkä aio laihduttaa, ja minulla on siihen oikeus. Vihaan liikuntaa ja rakastan ruokaa, ja olen tyytyväinen itseeni tällaisena. Voi olla että kuolen lihavuuden aiheuttamaan sairauteen tai sitten en. Me kaikki kuolemme joskus, joten en aio kuluttaa hetkeäkään elämästäni tekemällä asioita joista en nauti. Piste. Länkytyksesi ei muuta asiaa mihinkään suuntaan.

Vaatiminen ei auta ketään eikä kenelläkään ole oikeus vaatia mitään tuollaista. Ei keltään vaadita myöskään tupakoinnin lopetusta, eikä viinan juontia. Huumeiden käytön lopetusta voi vaatia silloin kun se on kriminalisoitua, joissakin huumeissa kun hallussapito on rikos, mutta käyttö ei.

Ei vaadita siisteyttä, eikä karkittomuutta. Eli holhoaminen pois. Ei tästä Koreaa tartte tehdä. Jokainen kantakoon kilonsa itse ja jos sairastuu niin se on kurjaa, mutta eiköhän se riitä piinaksi. Ei siihen enää ketään tarvita nalkuttamaan ja vaatimaan. Jos maksa posahtaa liiasta juomisesta niin sama asia. Ei kukaan voi vaatia ja kontrolloida. Jos ei omaa elämäänsä arvosta niin kyllä se tilanteen muuttaminen lähtee jostain ihan muusta kun vaatimisesta.

Totuus seurauksista toki pitää jokaisen saada tietää eli valistus kunniaan.

Kyllä se muutos lähtee ihmisestä itsestään ja poissulkien sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samaa, on se sitten syy tai seuraus. Muutokseen voidaan tarvita apua mt-puolelta, sosiaali puolelta tai sairaanhoidon puolelta saaden apua vaivaan mikä asiaan paljolti ehkä vaikuttaa siihen miksi ihmisellä on vaivoja, on ne sitten mitä vaan (lihavuus, kohonneet maksa-arvot, astma...).

Holhoamisella voidaan vaan siirtää ongelma toiseen, kuten saamalla lihavan ihmisen loppukin itsetunto alas totuuksilla ja vaatimisella ja sitä kautta syrjäytymistä ja mt-ongelmia. Ei nekään yhteiskunnalle ilmaisia ole.

Nyt et ap, ole ajatellut aivan nenääsi pidemmälle asioita, vaikka tarkoituksesi onkin hyvä, mutta toteutus nyt vaan pissii pahasti. Jokaisen ihmisen taustalla on erilaiset syyt ja asiat eikä edelleenkään mihinkään asiaan ole yhtä ja oikeaa tapaa saada muutos parempaan aikaiseksi. Jokaisen resurssit ovat myös erilaiset, samoin lähtökohdat.

Että vielä vaatii paljon hiomista ideasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Ei lähtenyt. Luulin,että niin käy mutta olin entistä onnettomampi ja lopulta alipainoinen. Ei tullut onnea ja auvoa,tuli kalorienkyttäys, pakonomainen liikunta ja painon tai syömisen ajattelu 24/7. Lähipiiri toki onnitteli ja näki minut menestyneenä onnistujana, laihdutinhan melkein 40kiloa. Yöt valvoin ahdistuneena, nyt olin hyvä ja nyt riitin lähipiirille mutta entä jos lihoan taas? Entä jos laihtuisin vielä,olisinko vielä hyväksytympi? Kukaan ei vaan kertonut, että mitä sitten tehdään kun ne kilot todella on poissa ja kaikki ongelmat ei ratkenneetkaan sillä että on normaalipainoinen. Oikeastaan mikään ei ratkennut sillä,olin sama tai onnettomampi ihminen pienemmässä kropassa.

Ok, eli inhoat itseäsi oli paino mikä tahansa, selvä, sille ei voi mitään. mut tuskin voit ainakaan (muuten) huonommin normaalipainoisena? Tai ainakin hyvin vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.

Saat ruokavaliostasi liikaa hiilihydraatteja ja proteiinia, ruokailukertoja on liikaa, hyvät rasvat puuttuvat täysin, hedelmät ovat ihan turhia varsinkin kovin sokeriset tuontihedelmät.

Minä syön kaksi, korkeintaan kolme, kertaa päivässä, suosien eläinrasvaa ja rasvaisia ruhonosia. Kasviksia syön ehkä kourallisen tai pari päivässä. Elukkarasvaa syön 80% päivän energiasta. Kaloreita tulee tällä tavalla noin 1800 kcal päivässä. Minulla on fyysisesti kuormittava työ, muuten en liiku juuri lainkaan. Näin syöden olen laihtunut kuudessa vuodessa sairaalloisen lihavasta normaalipainoon.

En todellakaan luetellut tässä kaikkea. Tottakai käytän esim.oliiviöljyä ja pähkinöitä.

Minun täytyy syödä 3-4h välein,muuten tärisyttää ja pyörryttää. Hedelmät ovat ehkä turhia,mutta en ole valmis niistä luopumaan loppuiäkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen ei auta ketään eikä kenelläkään ole oikeus vaatia mitään tuollaista. Ei keltään vaadita myöskään tupakoinnin lopetusta, eikä viinan juontia. Huumeiden käytön lopetusta voi vaatia silloin kun se on kriminalisoitua, joissakin huumeissa kun hallussapito on rikos, mutta käyttö ei.

Ei vaadita siisteyttä, eikä karkittomuutta. Eli holhoaminen pois. Ei tästä Koreaa tartte tehdä. Jokainen kantakoon kilonsa itse ja jos sairastuu niin se on kurjaa, mutta eiköhän se riitä piinaksi. Ei siihen enää ketään tarvita nalkuttamaan ja vaatimaan. Jos maksa posahtaa liiasta juomisesta niin sama asia. Ei kukaan voi vaatia ja kontrolloida. Jos ei omaa elämäänsä arvosta niin kyllä se tilanteen muuttaminen lähtee jostain ihan muusta kun vaatimisesta.

Totuus seurauksista toki pitää jokaisen saada tietää eli valistus kunniaan.

Kyllä se muutos lähtee ihmisestä itsestään ja poissulkien sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samaa, on se sitten syy tai seuraus. Muutokseen voidaan tarvita apua mt-puolelta, sosiaali puolelta tai sairaanhoidon puolelta saaden apua vaivaan mikä asiaan paljolti ehkä vaikuttaa siihen miksi ihmisellä on vaivoja, on ne sitten mitä vaan (lihavuus, kohonneet maksa-arvot, astma...).

Holhoamisella voidaan vaan siirtää ongelma toiseen, kuten saamalla lihavan ihmisen loppukin itsetunto alas totuuksilla ja vaatimisella ja sitä kautta syrjäytymistä ja mt-ongelmia. Ei nekään yhteiskunnalle ilmaisia ole.

Nyt et ap, ole ajatellut aivan nenääsi pidemmälle asioita, vaikka tarkoituksesi onkin hyvä, mutta toteutus nyt vaan pissii pahasti. Jokaisen ihmisen taustalla on erilaiset syyt ja asiat eikä edelleenkään mihinkään asiaan ole yhtä ja oikeaa tapaa saada muutos parempaan aikaiseksi. Jokaisen resurssit ovat myös erilaiset, samoin lähtökohdat.

Että vielä vaatii paljon hiomista ideasi.

Jokaisella jolla on lapsia, pitäis pystyä antamaan lapselleen paremmat lähtökohdat ja näyttää hyvää esimerkkiä. Jos jo lapsuudessa saa mallin et lihavuus/päihteiden runsas käyttö/tupakointi on Ok ja johtuu muista määrittelemättömistä syistä, niin on surullista. Lapset ansaitsee hyvät lähtökohdat

Ja vaadin kaikenlaisille törkyturville kuonokoppaa, niin yhteiskunta säästyy kaikemoiselta paskanjauhamiselta. Vaadin puhdasta hengitys ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Ei lähtenyt. Luulin,että niin käy mutta olin entistä onnettomampi ja lopulta alipainoinen. Ei tullut onnea ja auvoa,tuli kalorienkyttäys, pakonomainen liikunta ja painon tai syömisen ajattelu 24/7. Lähipiiri toki onnitteli ja näki minut menestyneenä onnistujana, laihdutinhan melkein 40kiloa. Yöt valvoin ahdistuneena, nyt olin hyvä ja nyt riitin lähipiirille mutta entä jos lihoan taas? Entä jos laihtuisin vielä,olisinko vielä hyväksytympi? Kukaan ei vaan kertonut, että mitä sitten tehdään kun ne kilot todella on poissa ja kaikki ongelmat ei ratkenneetkaan sillä että on normaalipainoinen. Oikeastaan mikään ei ratkennut sillä,olin sama tai onnettomampi ihminen pienemmässä kropassa.

Ok, eli inhoat itseäsi oli paino mikä tahansa, selvä, sille ei voi mitään. mut tuskin voit ainakaan (muuten) huonommin normaalipainoisena? Tai ainakin hyvin vaikea uskoa.

En inhoa enää ja todellakin voin huonommin normaalipainoisena. Olin silloin onnettomampi kuin koskaan. Se ei tietenkään johtunut normaalipainosta, mutta ei myöskään parantunut normaalipainolla.

Pointti oli se,että on turha laihduttaa jos ei ratko ylipainoon johtaneita ongelmia. Pelkkä painoindeksi ei kerro terveydestä tai onnellisuudesta mitään. Vasta pureutumalla syihin, voi laihtua pysyvästi itselleen hyvään painoon. Se tulee siinä sivussa. Tavoite ei ole painon pudotus,vaan tasapainoisempi ja terveempi elämä. Ja tuo paino vaihtelee,toiselle voi olla lähempänä ylipainoa ja toiselle alipainoa.

Paino on vain yksi osa terveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä näitä mystisiä syitä on ilmaantunut vasta viime vuosikymmeninä. Siihen asti tätä lihavuusongelmaa ei tässä laajuudessa ollut. Kyllä ihan oikeesti suurin syy on laiskuus ja mukavuudenhalu ja se, ettei tehdä niin paljon fyysistä työtä

Niinpä. Toisaalta muutama vuosikymmen sitten kaikki ei ollut niin koneellistettua kuin nykyisin. Elämä ei keskittynyt pelkästään kaupunkeihin vaan Suomessakin oli viriili maaseutu, jossa maa viljeltiin käsi- ja hevosvoimin ja lehmät lypsettiin käsin. Muutama vuosikymmen sitten ei ollut telkkarissa sataa kanavaa joista valita, ei ollut tietokoneita, nettiä ja somea passivoimassa ihmisiä. Ja ei muuten ollut ruokaakaan sellaista määrää ja mahdollisuutta valittavana. Vielä minun äitini lapsuudessa pantiin pettua leipään ja sokeri oli kirjaimellisesti kortilla. Nykyäänhän tuokin, että jokin elintarvike on kortilla, on vain sanonta. Muutama vuosikymmen sitten monista elintarvikkeista oli oikeasti niin suuri pula, että niitä ei voinut ostaa ylenmäärin, vaan ainoastaan sen verran kuin kortilla oli tilaa.

Mutta toki on ihmeellistä, miksi ylipäätään lihavuutta on huomattavasti enemmän nykyään kuin muutama vuosikymmen sitten ja miksi sen syyt ovat niinikään mukautuneet muuttuneeseen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla tärkeämpi ensin saada alkoholi ja tupakka pois. Niitä kun ei ihminen tarvitse elääkseen.

Tarvitseeko joku liikalihavuutta tai herkkuja elääkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä näitä mystisiä syitä on ilmaantunut vasta viime vuosikymmeninä. Siihen asti tätä lihavuusongelmaa ei tässä laajuudessa ollut. Kyllä ihan oikeesti suurin syy on laiskuus ja mukavuudenhalu ja se, ettei tehdä niin paljon fyysistä työtä

Niinpä. Toisaalta muutama vuosikymmen sitten kaikki ei ollut niin koneellistettua kuin nykyisin. Elämä ei keskittynyt pelkästään kaupunkeihin vaan Suomessakin oli viriili maaseutu, jossa maa viljeltiin käsi- ja hevosvoimin ja lehmät lypsettiin käsin. Muutama vuosikymmen sitten ei ollut telkkarissa sataa kanavaa joista valita, ei ollut tietokoneita, nettiä ja somea passivoimassa ihmisiä. Ja ei muuten ollut ruokaakaan sellaista määrää ja mahdollisuutta valittavana. Vielä minun äitini lapsuudessa pantiin pettua leipään ja sokeri oli kirjaimellisesti kortilla. Nykyäänhän tuokin, että jokin elintarvike on kortilla, on vain sanonta. Muutama vuosikymmen sitten monista elintarvikkeista oli oikeasti niin suuri pula, että niitä ei voinut ostaa ylenmäärin, vaan ainoastaan sen verran kuin kortilla oli tilaa.

Mutta toki on ihmeellistä, miksi ylipäätään lihavuutta on huomattavasti enemmän nykyään kuin muutama vuosikymmen sitten ja miksi sen syyt ovat niinikään mukautuneet muuttuneeseen maailmaan.

Polygeneettisesti perimä vaikuttaa noin 40% ja paljon ulkopuolisia syitä tutkitaan, suolistobakteereista lähtien. Tärkeintä on havaita se, ettei yksikään lihava tahdo olla lihava. Kyse on siis 100% biokemiallisista syistä. Tämän kaikki tietävät, sillä muutenhan lihaville annettaisiin psykoterapiaa ja heidät julistettaisiin mielisairaiksi, jos tahallaan tahtoisivat lihota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Ei lähtenyt. Luulin,että niin käy mutta olin entistä onnettomampi ja lopulta alipainoinen. Ei tullut onnea ja auvoa,tuli kalorienkyttäys, pakonomainen liikunta ja painon tai syömisen ajattelu 24/7. Lähipiiri toki onnitteli ja näki minut menestyneenä onnistujana, laihdutinhan melkein 40kiloa. Yöt valvoin ahdistuneena, nyt olin hyvä ja nyt riitin lähipiirille mutta entä jos lihoan taas? Entä jos laihtuisin vielä,olisinko vielä hyväksytympi? Kukaan ei vaan kertonut, että mitä sitten tehdään kun ne kilot todella on poissa ja kaikki ongelmat ei ratkenneetkaan sillä että on normaalipainoinen. Oikeastaan mikään ei ratkennut sillä,olin sama tai onnettomampi ihminen pienemmässä kropassa.

Ok, eli inhoat itseäsi oli paino mikä tahansa, selvä, sille ei voi mitään. mut tuskin voit ainakaan (muuten) huonommin normaalipainoisena? Tai ainakin hyvin vaikea uskoa.

Sanot syömishäiriöiselle, että sinunhan on voitava fyysisesti hyvin, olethan alipainoinen?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Esim tupakoitsijoita saa syyllistää ja painostaa lopettamaan, mutta lihavia ei. Lihavia kannustetaan "hyväksymään itsensä!" miksei samanlaisia kampanjoita ole tupakoitsijoista?

Tupakoitsijoiden syyllistäminen on niin uusi ilmiö, että siitä tuskin on vielä pidemmän tähtäimen tutkimuksiakaan valmiina, että auttaako se syyllistäminen lopettamisessa vaiko ei. Henkilökohtaisesti entisenä tupakoitsijana sanoisin, että omalla kohdallani syyllistäminen ei olisi auttanut.

Mutta siis kai nyt jokainen sen verran historiaa tuntee, että tupakointi on ollut menneinä vuosikymmeninä täysin sallittua ja hyväksyttyä, itseasiassa jopa ihannoitua. Siihen nähden tämä nykyinen syyllistäminen on todella, todella nuori ilmiö. Uskoisin, että se 90-luvun ja 2000-luvun terveystekijöihin painottava lähestymistapa toisi enemmän tuloksia, kuin 70-luvun ihannointi taikka 2010-luvun demonisointikaan.

Vierailija kirjoitti:

Paino on vain yksi osa terveydestä.

Kun joku painaa vaikkapa 170 kg onko muuta osaa mistä pitäisi aloittaa terveyden parantaminen?