Lihavuudesta uskallettava puhua rehellisesti lihavalle itselleen. Hyysäys pois ja vaatimuksia tilalle.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703082200082196_uu.shtml
Lihavuus on jo satoja miljoonia euroja nielevä kansansairaus, johon on jämäkästi puututtava. Uskaltaako esim. terveydenhoitohenkilöstö sanoa suoraan lihavalle, että tämä on lihava, ja myös vaatia tätä laihtumaan? Aiemmin liikalihava kälyni kertoi, että vasta kun lääkäri sanoi hänelle suoraan, mitä on edessä, jos ei laihdu, hän sai riittävästi pontta ja kuria muuttaa mukavuudenhaluista ja laiskaa elämäntapaansa. Enemmän siis vaatimuksia kuin yliymmärtämistä aikuisten lihavuuden suhteen. Lapsille voidaan kehittää heidän ikäkaudelleen sopivia elämäntapaohjelmia, mutta aikuiset liikalihavat tarvitsevat enemmän kuria, tavoitteita ja seurantaa.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.
Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).
Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.
Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.
Mikä tässä oli se mahdoton osuus?
No jo vain on helppoa. Yhtä helppoa kuin tupakoitsijan on lopettaa tupakointi,alkoholistin alkoholinkäyttö,narkkarin huumeidenkäyttö,työnarkomaanin työnteko jne. Ongelma ratkeaa sillä,että lopettaa haitallisen toiminnan.
Eiku.... Missä satumaailmassa oikein elät?
Miten tupakointiongelma vähenee polttamalla edelleen tupakkaa?
t. Entinen tupakoitsija joka lopetti tupakoinninOletko idiootti? Itse ainakin jouduin vähän miettimään millaisissa tilanteissa se rööki maistuu,miksi poltan,miksi haluan lopettaa ja kehittämään sijaistoimintoja röökinhimon ajaksi. Helppoa tai yksinkertaista ei ollut,ekat puoli vuotta pahin. Vasta nyt 7 vuoden kuluttua lopettamisesta voin sanoa että todella harvoin tekee mieli.
Sekoitat vaikeuden ja monimutkaisuuden. Ei laiskuus tai luonteen heikkous ole monimutkaista, se on vain vaikeaa. Kuuhun meneminen on sekä vaikeaa että monimutkaista, se kuinka usein haarukka menee suuhun ei ole.
Lihavuuden ainoat syyt ovat laiskuus ja luonteen heikkous? Jepjep..
Niin se taitaa olla. Mitä seuraan ympärilleni ni kaikkein ahkerimmat ja tavoitteellisimmat ihmiset on normaalipainoisia tai vain vähän pyöreitä. Myös akateemisessa maailmassa on aika vähän todella lihavia.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Esim tupakoitsijoita saa syyllistää ja painostaa lopettamaan, mutta lihavia ei. Lihavia kannustetaan "hyväksymään itsensä!" miksei samanlaisia kampanjoita ole tupakoitsijoista?
Jannen tupakkakapina! Janne tupakoi, ja on siitä ylpeä!
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.
Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.
Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).
Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.
Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.
Mikä tässä oli se mahdoton osuus?
No jo vain on helppoa. Yhtä helppoa kuin tupakoitsijan on lopettaa tupakointi,alkoholistin alkoholinkäyttö,narkkarin huumeidenkäyttö,työnarkomaanin työnteko jne. Ongelma ratkeaa sillä,että lopettaa haitallisen toiminnan.
Eiku.... Missä satumaailmassa oikein elät?
Miten tupakointiongelma vähenee polttamalla edelleen tupakkaa?
t. Entinen tupakoitsija joka lopetti tupakoinninOletko idiootti? Itse ainakin jouduin vähän miettimään millaisissa tilanteissa se rööki maistuu,miksi poltan,miksi haluan lopettaa ja kehittämään sijaistoimintoja röökinhimon ajaksi. Helppoa tai yksinkertaista ei ollut,ekat puoli vuotta pahin. Vasta nyt 7 vuoden kuluttua lopettamisesta voin sanoa että todella harvoin tekee mieli.
Sekoitat vaikeuden ja monimutkaisuuden. Ei laiskuus tai luonteen heikkous ole monimutkaista, se on vain vaikeaa. Kuuhun meneminen on sekä vaikeaa että monimutkaista, se kuinka usein haarukka menee suuhun ei ole.
Lihavuuden ainoat syyt ovat laiskuus ja luonteen heikkous? Jepjep..
Niin se taitaa olla. Mitä seuraan ympärilleni ni kaikkein ahkerimmat ja tavoitteellisimmat ihmiset on normaalipainoisia tai vain vähän pyöreitä. Myös akateemisessa maailmassa on aika vähän todella lihavia.
Unohdin hoikat vielä tuosta ahkerien listalta
Ja niin, olen ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.
Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?
Kuka puhui mistään itseinhosta yhtään mitään? Puhun terveestä vastuun kantamisesta. Taisit paljastaa ajatusmaailmastasi enemmän kuin oli tarkotus..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.
Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?
Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä tuntuu olevan rahaa syödä huonosti. Kävin juuri kaupassa ja tein suuren kattilallisen kaalisoppaa. Hinta noin 7 euroa. Ruokaa riittää kolmeksi päiväksi. Halpaa ja hyvää. Huomiseksi teen perunakiusausta. Olen solakka, sillä liikun usein kävellen paikasta toiseen ja käyn salilla. Iän puolesta vastaa juuri tuota ikää, jolloin naiset alkavat jostain "kumman" syystä paisua.
Se, mikä ihmetyttää on, että rahaa on ihmisillä entistä enemmän ruokaan tuhlattavaksi vaan ei uimahallimaksuihin tai salikorttiin. Lenkkeily ja kävely eivät muuten maksa mitään. Usein jalan liikkuminen jopa säästää esim. julkisen kulkuneuvon maksun verran.
Kyse on jostain muusta. Joskus jopa siitä, että ihminen haluaa ylensyömisellään tehdä itselleen hallaa, rangaista ja tyynnyttää itseään valtavalla ruokamäärällä. Tai ehkä hän ei koe olevansa terveellä tavalla syömisen arvoinen. Saattaa myös olla, että terve nälän ja toisaalta kylläisyyden tunne on monella häiriintynyt.
Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.
Unohdit listata ne suklaat ja sidukat mitä vedät vielä ton päälle kahmalokaupalla :)
Ei,en vedä mitään kahmalokaupalla(enkä käytä edes alkoholia). Vaikka älykkyytesi ei riitä sen käsittämiseen, ylipainoa voi todella kertyä vaikka ei ahmisi holtittomasti. Tietysti syön liikaa kulutukseeni nähden,eipä nuo 10 liikakiloa muuten olisi tulleet. Syön herkkuja useammin kuin kerran 1-2vkossa, silloinkin tosin yhden tai kaksi pullaa enkä pullapellillistä. Ateriakokoni ovat helposti liian suuria. Juon mehua tai limua useamman kerran viikossa. Usein ylipaino kertyy nimenomaan pienistä asioista,ei kaikilla ole mitään bulimiaa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Esim tupakoitsijoita saa syyllistää ja painostaa lopettamaan, mutta lihavia ei. Lihavia kannustetaan "hyväksymään itsensä!" miksei samanlaisia kampanjoita ole tupakoitsijoista?
Näinpä juuri.
Pitäisi tutkia myös alkusyyt. Nyt noin 500 000 käyttää mielialalääkkeitä, jotka lihottavat. Lisäksi 1 000 000 antibiootteja, jotka lihottavat. Tämän lisäksi 1 000 000 urheilee nivelet paskaksi, joka lihottaa. Ei se ihmiset syyllistäminen tässä auta tippaakaan, paitsi tietysti lääkkeiden myyntiä se lisää, kun saa lihavan masentumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä tuntuu olevan rahaa syödä huonosti. Kävin juuri kaupassa ja tein suuren kattilallisen kaalisoppaa. Hinta noin 7 euroa. Ruokaa riittää kolmeksi päiväksi. Halpaa ja hyvää. Huomiseksi teen perunakiusausta. Olen solakka, sillä liikun usein kävellen paikasta toiseen ja käyn salilla. Iän puolesta vastaa juuri tuota ikää, jolloin naiset alkavat jostain "kumman" syystä paisua.
Se, mikä ihmetyttää on, että rahaa on ihmisillä entistä enemmän ruokaan tuhlattavaksi vaan ei uimahallimaksuihin tai salikorttiin. Lenkkeily ja kävely eivät muuten maksa mitään. Usein jalan liikkuminen jopa säästää esim. julkisen kulkuneuvon maksun verran.
Kyse on jostain muusta. Joskus jopa siitä, että ihminen haluaa ylensyömisellään tehdä itselleen hallaa, rangaista ja tyynnyttää itseään valtavalla ruokamäärällä. Tai ehkä hän ei koe olevansa terveellä tavalla syömisen arvoinen. Saattaa myös olla, että terve nälän ja toisaalta kylläisyyden tunne on monella häiriintynyt.
Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.
Unohdit listata ne suklaat ja sidukat mitä vedät vielä ton päälle kahmalokaupalla :)
Ei,en vedä mitään kahmalokaupalla(enkä käytä edes alkoholia). Vaikka älykkyytesi ei riitä sen käsittämiseen, ylipainoa voi todella kertyä vaikka ei ahmisi holtittomasti. Tietysti syön liikaa kulutukseeni nähden,eipä nuo 10 liikakiloa muuten olisi tulleet. Syön herkkuja useammin kuin kerran 1-2vkossa, silloinkin tosin yhden tai kaksi pullaa enkä pullapellillistä. Ateriakokoni ovat helposti liian suuria. Juon mehua tai limua useamman kerran viikossa. Usein ylipaino kertyy nimenomaan pienistä asioista,ei kaikilla ole mitään bulimiaa.
Laihduta nyt vaan äläkä selitä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.
Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?
Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"
Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.
Tässä toisenlaista terveysnäkökulmaa: Sairastin 10 vuotta anoreksiaa ja olin merkittävän alipainoinen. Sen jälkeen saavutin normaalipainon ja sairastin bulimiaa viitisen vuotta. En ole koskaan ollut sairaampi kuin noina vuosina. Jouduin sairaalaan mutta vasta raskausaikana toivuin täysin: piti ottaa huomioon myös vauva. Lapsen syntymähetkellä olin reilusti ylipainoinen ja seuraavana vuonna kymmenen kiloa ylipainon puolella. Se tuntui hyvältä painolta ja siinä painossa olen yhä. Toivon etten koskaan enää ratkea laihduttamaan. Urheilen paljon ja syön paljon vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. En ole koskaan ollut terveempi. On muitakin keinoja kuormittaa terveydenhuoltoa kuin pieni lihavuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.
Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).
Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.
Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.
Mikä tässä oli se mahdoton osuus?
No jo vain on helppoa. Yhtä helppoa kuin tupakoitsijan on lopettaa tupakointi,alkoholistin alkoholinkäyttö,narkkarin huumeidenkäyttö,työnarkomaanin työnteko jne. Ongelma ratkeaa sillä,että lopettaa haitallisen toiminnan.
Eiku.... Missä satumaailmassa oikein elät?
Miten tupakointiongelma vähenee polttamalla edelleen tupakkaa?
t. Entinen tupakoitsija joka lopetti tupakoinninOletko idiootti? Itse ainakin jouduin vähän miettimään millaisissa tilanteissa se rööki maistuu,miksi poltan,miksi haluan lopettaa ja kehittämään sijaistoimintoja röökinhimon ajaksi. Helppoa tai yksinkertaista ei ollut,ekat puoli vuotta pahin. Vasta nyt 7 vuoden kuluttua lopettamisesta voin sanoa että todella harvoin tekee mieli.
Sekoitat vaikeuden ja monimutkaisuuden. Ei laiskuus tai luonteen heikkous ole monimutkaista, se on vain vaikeaa. Kuuhun meneminen on sekä vaikeaa että monimutkaista, se kuinka usein haarukka menee suuhun ei ole.
Lihavuuden ainoat syyt ovat laiskuus ja luonteen heikkous? Jepjep..
Niin se taitaa olla. Mitä seuraan ympärilleni ni kaikkein ahkerimmat ja tavoitteellisimmat ihmiset on normaalipainoisia tai vain vähän pyöreitä. Myös akateemisessa maailmassa on aika vähän todella lihavia.
Akateemisessa maailmassa on myös eniten mielisairaita ja toisaalta normaalipainoisia on enemmistö. Suomessa Finnriski 2012 tutkimuksen mukaan lihavuuden kehitys on pysähtynyt, eli ei lihavuus mikään ongelma ole. Käytännössä lihavuus on rasistisen mielen omaavien narsistien tapa kanavoida mielisairauttaan yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Typerintä mitä olen hetkeen kuullut. Samalla logiikalla tulisi asettaa myös tupakoitsijoille,alkoholisteille,narkkareille,masentuneille,persoonallisuushäiriöisille ym.aikataulut paranemiseen. Seuranta tietysti ja rangaistuksia,jos ei parane määräajassa.
Itselläni painon kanssa kamppailu loppui vasta,kun ymmärsin että syyllistäminen ei auta. Ei, en ole laiska eikä minun "tule ottaa itseä niskasta kiinni". Kuinka monta kertaa olen ruoskinut itseni normaali-tai alipainoiseksi hirveän itseinhon vallassa itseäni haukkuen ja "skarpaten" ja aina lihonut takaisin. Hulluinta on, että yhteiskunnan silmissä hoikka on terve menestyjä. Huolimatta siitä että psyyke on rikki ja ne ylipainon aiheuttaneet ongelmat edelleen ratkomatta.
Hankala juttu. Ei syyllistäminen auta, mutta esim. USAssa on tutkimuksissa todettu reippaasti ylipainoisten edes yrittävän painonpudotusta nykyään harvemmin kuin aiempina vuosikymmeninä, syynä ylipainon yleinen hyväksyttävyys. Samaahan mainostaa sairaalloisen ylipainoinen nuori nainen TLC-kanavan ohjelmassaan, toisaalta joutuu terveytensä vuoksi kulkemaan lääkäreissä. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on, mutta sairaalloinen ylipaino tuo vääjäämättä mukanaan terveysongelmia, diabetestä, nivelongelmia, sydän- ja verisuonitauteja, you name it. Monet noista vaivoista hankaloittavat elämää, tuovat sairauspäiviä, leikkauksia, kalliita hoitoja, ei sitä nopeaa ja kivutonta kuolemaa vaan pikemminkin pitkää kärsimystä. Tuo ei liene tavoiteltavaa yksilön eikä yhteiskunnan kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä tuntuu olevan rahaa syödä huonosti. Kävin juuri kaupassa ja tein suuren kattilallisen kaalisoppaa. Hinta noin 7 euroa. Ruokaa riittää kolmeksi päiväksi. Halpaa ja hyvää. Huomiseksi teen perunakiusausta. Olen solakka, sillä liikun usein kävellen paikasta toiseen ja käyn salilla. Iän puolesta vastaa juuri tuota ikää, jolloin naiset alkavat jostain "kumman" syystä paisua.
Se, mikä ihmetyttää on, että rahaa on ihmisillä entistä enemmän ruokaan tuhlattavaksi vaan ei uimahallimaksuihin tai salikorttiin. Lenkkeily ja kävely eivät muuten maksa mitään. Usein jalan liikkuminen jopa säästää esim. julkisen kulkuneuvon maksun verran.
Kyse on jostain muusta. Joskus jopa siitä, että ihminen haluaa ylensyömisellään tehdä itselleen hallaa, rangaista ja tyynnyttää itseään valtavalla ruokamäärällä. Tai ehkä hän ei koe olevansa terveellä tavalla syömisen arvoinen. Saattaa myös olla, että terve nälän ja toisaalta kylläisyyden tunne on monella häiriintynyt.
Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.
Unohdit listata ne suklaat ja sidukat mitä vedät vielä ton päälle kahmalokaupalla :)
Ei,en vedä mitään kahmalokaupalla(enkä käytä edes alkoholia). Vaikka älykkyytesi ei riitä sen käsittämiseen, ylipainoa voi todella kertyä vaikka ei ahmisi holtittomasti. Tietysti syön liikaa kulutukseeni nähden,eipä nuo 10 liikakiloa muuten olisi tulleet. Syön herkkuja useammin kuin kerran 1-2vkossa, silloinkin tosin yhden tai kaksi pullaa enkä pullapellillistä. Ateriakokoni ovat helposti liian suuria. Juon mehua tai limua useamman kerran viikossa. Usein ylipaino kertyy nimenomaan pienistä asioista,ei kaikilla ole mitään bulimiaa.
Laihduta nyt vaan äläkä selitä :)
En laihduta. Nimenomaan en laihduta enää vuosien laihtumisen ja lihomisen jälkeen. Olen laihduttanut ja laihtunut jo kymmeniä kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.
Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).
Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.
Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.
Mikä tässä oli se mahdoton osuus?
"Syö vähemmän kuin kulutat" on hyödyön ohje. Se ei ota mitään kantaa siihen miksi joku syö enemmän kuin kuluttaa eikä tarjoa ratkaisua siihen. Jos siihen riittäisi kalorien laskeminen niin lihavia ei paljon olisi, mutta suurin osa laihduttajista laihdu pysyvästi (Patrik Borgin arvio on 80%).
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.
Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).
Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.
Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.
Mikä tässä oli se mahdoton osuus?
No jo vain on helppoa. Yhtä helppoa kuin tupakoitsijan on lopettaa tupakointi,alkoholistin alkoholinkäyttö,narkkarin huumeidenkäyttö,työnarkomaanin työnteko jne. Ongelma ratkeaa sillä,että lopettaa haitallisen toiminnan.
Eiku.... Missä satumaailmassa oikein elät?
Miten tupakointiongelma vähenee polttamalla edelleen tupakkaa?
t. Entinen tupakoitsija joka lopetti tupakoinnin
"Mikään ei ole niin helppoa kuin tupakoinnin lopettaminen. Olen tehnyt sen satoja kertoja."
- Mark Twain
Tämä kertonee siitä, että ei se tupakoinninkaan lopettaminen ole kaikille ihan niin yksinkertaista, kuin tässä laihduttamiseen esitettiin, sen kun vaan lakkaat polttamasta ja jos oikein laiskottaa, voi ostaa Nicorettea.
Sinulle se ehkä oli niin helppoa ja yksinkertaista, mutta maailma on täynnä entisiä ja nykyisiä tupakoitsijoita, jotka todella ovat lopettaneet satoja kertoja. Ja aina sortuneet uudestaan. Ei siihenkään ole yksinkertaista patenttiratkaisua, joka toimii kaikille ja kaikissa tilanteissa.
Tupakointia, alkoholin väärinkäyttöä ja lihavuutta yhdistää se, että jokaisessa on usein takana paitsi fyysistä riippuvuutta, ennen kaikkea psyykkisiä tekijöitä. Nämä ongelmat eivät ratkea yksinkertaisesti vain sillä, että senkun lopetat polttamisen, senkun lopetat juomisen ja senkun lopetat liikasyömisen.
Alkoholistien kohdalla tämä on varmaan kaikkein kirkkaimmin tajuttu. Sen eteen on tehty töitä jo niin pitkään. Enää kukaan normaaliälyinen ei ehdota alkoholismista paranemiseen yksinkertaista ratkaisua, no lakkaa vaan juomasta. Nykyisin varmaan jokainen jo tietää, että kyseessä on sen verran monitahoisempi ongelma, että muutakin tukea useimmiten tarvitaan kuin sen itsestäänselvän tavoitteen hokemista.
Kehottaisitko sinä muuten alkoholistia opettelemaan kohtuukäyttäjäksi vaiko lopettamaan ihan kokonaan? Tiedätkö, että asiantuntijat eivät suosittele kohtuukäytön opettelua, koska sen katsotaan olevan pidemmällä aikavälillä huomattavasti täysraittiutta vaikeampaa hallita?
Lihavalle ei voi toisaalta edes ehdottaa syömisen lopettamista kokonaan. Lihavalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella syömisensä suhteen kohtuukäyttäjäksi. Miksi siis heille vieläkin sanotaan, että homma on yksinkertainen, senkun syöt vähemmän kuin kulutat mutta alkoholistille kukaan ei mene sanomaan samaa; homma on yksinkertainen, senkun juot vähemmän kuin ehdit päihtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä tuntuu olevan rahaa syödä huonosti. Kävin juuri kaupassa ja tein suuren kattilallisen kaalisoppaa. Hinta noin 7 euroa. Ruokaa riittää kolmeksi päiväksi. Halpaa ja hyvää. Huomiseksi teen perunakiusausta. Olen solakka, sillä liikun usein kävellen paikasta toiseen ja käyn salilla. Iän puolesta vastaa juuri tuota ikää, jolloin naiset alkavat jostain "kumman" syystä paisua.
Se, mikä ihmetyttää on, että rahaa on ihmisillä entistä enemmän ruokaan tuhlattavaksi vaan ei uimahallimaksuihin tai salikorttiin. Lenkkeily ja kävely eivät muuten maksa mitään. Usein jalan liikkuminen jopa säästää esim. julkisen kulkuneuvon maksun verran.
Kyse on jostain muusta. Joskus jopa siitä, että ihminen haluaa ylensyömisellään tehdä itselleen hallaa, rangaista ja tyynnyttää itseään valtavalla ruokamäärällä. Tai ehkä hän ei koe olevansa terveellä tavalla syömisen arvoinen. Saattaa myös olla, että terve nälän ja toisaalta kylläisyyden tunne on monella häiriintynyt.
Naurattaa nämä jotka kuvittelee että läskit vaan makaavat sohvalla ja vetävät sipsiä kaksin käsin. Itse kävellen päivittäin paljon,koska en omista autoa enkä bussikorttia. Ryhmäliikuntaa harrastan tämän lisäksi 3krt vkoon. Syön pääasiassa kasvisruokaa ja tykkään kokata. Kasviksia syön päivittäin vähintään sen 500g ja lisäksi pari hedelmää. Proteiinina pavut,linssit,raejuusto,soijarouhe,tofu,kana. Teen paljon edullisia kasviskeittoja,laatikoita ja patoja. Pyrin hyödyntämään aina satokausituotteet ja syömään sesonkien mukaan. Silti, tittidiiii, olen lihava.
Unohdit listata ne suklaat ja sidukat mitä vedät vielä ton päälle kahmalokaupalla :)
Ei,en vedä mitään kahmalokaupalla(enkä käytä edes alkoholia). Vaikka älykkyytesi ei riitä sen käsittämiseen, ylipainoa voi todella kertyä vaikka ei ahmisi holtittomasti. Tietysti syön liikaa kulutukseeni nähden,eipä nuo 10 liikakiloa muuten olisi tulleet. Syön herkkuja useammin kuin kerran 1-2vkossa, silloinkin tosin yhden tai kaksi pullaa enkä pullapellillistä. Ateriakokoni ovat helposti liian suuria. Juon mehua tai limua useamman kerran viikossa. Usein ylipaino kertyy nimenomaan pienistä asioista,ei kaikilla ole mitään bulimiaa.
Vaikuttaa siltä että olet terve ja lihaksikas ja sen lisäksi ehkä hiukan tukeva. En olisi huolissani jos olisin sinä. Tärkeintä on voida hyvin, ei paino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.
Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?
Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"
Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.
Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.
Unohdit listata ne suklaat ja sidukat mitä vedät vielä ton päälle kahmalokaupalla :)