Lihavuudesta uskallettava puhua rehellisesti lihavalle itselleen. Hyysäys pois ja vaatimuksia tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.

Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).

Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.

Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.

Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.

Mikä tässä oli se mahdoton osuus?

"Syö vähemmän kuin kulutat" on hyödyön ohje. Se ei ota mitään kantaa siihen miksi joku syö enemmän kuin kuluttaa eikä tarjoa ratkaisua siihen. Jos siihen riittäisi kalorien laskeminen niin lihavia ei paljon olisi, mutta suurin osa laihduttajista laihdu pysyvästi (Patrik Borgin arvio on 80%).

Olen ollut sairaalloisen ylipainoinen. Aloitin syömään vähemmän kuin kulutin. Laihduin.

Mikä tässä ei siis toimi?

Aloittaja, ottaako päähän, kun et pysty hallitsemaan muita ihmisiä?

Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itseäni raivostuttaa aina, kun näen jonkun meikkaavan julkisissa kulkuvälineissä tai kun joku jauhaa purukumia suu auki. Toivon, että bussi äkkijarruttaisi jotta meikkaajan naama menisi sotkuun ja suorastaan toivon, että purukumin jauhajat tukehtuisivat purukumiinsa.

Mutta tiedän myös erittäin hyvin, että kyse on minun ongelmastani. Minulla on vääristynyt hallinnan tarve, joka purkautuu tällä tavalla, pakkomielteenä joihinkin muiden ihmisten toimintoihin.

Suosittelen samanlaista itsetutkiskelua sinulle. Tuossa lihavien kyttäämisessä on kyse sinun ongelmastasi, ei heidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.

Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).

Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.

Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.

Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.

Mikä tässä oli se mahdoton osuus?

"Syö vähemmän kuin kulutat" on hyödyön ohje. Se ei ota mitään kantaa siihen miksi joku syö enemmän kuin kuluttaa eikä tarjoa ratkaisua siihen. Jos siihen riittäisi kalorien laskeminen niin lihavia ei paljon olisi, mutta suurin osa laihduttajista laihdu pysyvästi (Patrik Borgin arvio on 80%).

Olen ollut sairaalloisen ylipainoinen. Aloitin syömään vähemmän kuin kulutin. Laihduin.

Mikä tässä ei siis toimi?

Tutkimuksen mukaan noin 90% epäonnistuu 5-vuotisen seurannan aikana. Voit olla tuossa 10%:ssa, eli onneksi olkoon! Muutoin jos katsot ympärillesi ja opiskelet asiaa, aloittaen vaikkapa kirjoista Ravitsemustiede ja Lihavuus (Duodecim), niin ymmärrät asiaa hieman laajemmin ja tajuat, ettei se ole noin yksinkertaista. Etenkään, jos otetaan mielenterveys huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paino on vain yksi osa terveydestä.

Kun joku painaa vaikkapa 170 kg onko muuta osaa mistä pitäisi aloittaa terveyden parantaminen?

Sairaalloinen lihavuus on hengenvaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.

Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).

Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.

Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.

Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.

Mikä tässä oli se mahdoton osuus?

"Syö vähemmän kuin kulutat" on hyödyön ohje. Se ei ota mitään kantaa siihen miksi joku syö enemmän kuin kuluttaa eikä tarjoa ratkaisua siihen. Jos siihen riittäisi kalorien laskeminen niin lihavia ei paljon olisi, mutta suurin osa laihduttajista laihdu pysyvästi (Patrik Borgin arvio on 80%).

Olen ollut sairaalloisen ylipainoinen. Aloitin syömään vähemmän kuin kulutin. Laihduin.

Mikä tässä ei siis toimi?

Tutkimuksen mukaan noin 90% epäonnistuu 5-vuotisen seurannan aikana. Voit olla tuossa 10%:ssa, eli onneksi olkoon! Muutoin jos katsot ympärillesi ja opiskelet asiaa, aloittaen vaikkapa kirjoista Ravitsemustiede ja Lihavuus (Duodecim), niin ymmärrät asiaa hieman laajemmin ja tajuat, ettei se ole noin yksinkertaista. Etenkään, jos otetaan mielenterveys huomioon.

Läski osaa aina lässyttää :D muuta se ei kyllä osaakaan, kuten hallita haarukkaansa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ennen ei ole ihmiset keskittyneet näin paljon itseensä kuin nykyään. On kaiken maailman itsekehumiskursseja ja -oppaita ja itseihailua ja peilailua ja pällistelyä ja tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä mind fullnessia. Ja silti lihavampia kuin koskaan. Ehkä ongelma on just siinä, et nykyään käperrytään itseen. Etsitään vain itselle hyvää ja syytetään ulkopuolista maailmaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina on joku itsestä riippumaton syy pilaamassa meidän terveyttä ja parisuhteita ja perhe-elämää. Peiliin katsotaan kyllä -mutta ei siinä tarkoituksessa kuin pitäsi.

Millä tavalla itseinho ja huono itsetunto tukevat painonhallintaa?

Nimenomaan huono itsetunto on sitä et selittää aina että muissa on vika! Hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sanoa "minä olen tämän aiheuttanut, nyt loppuu selittelyt ja teen muutoksen ja pystyn siihen!"

Miten se itseinho ja viha itseään kohtaan muuttavat huonoitsetuntoisen lihavan hyvän itsetunnon omaavaksi laihduttajaksi? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Itsetunto ei parane itseä haukkumalla tai piiskaamalla.

Se itseinho lähtee sitten kun huomaa että onnistuu tavoitteissaan. Niin kauan kun valitsee rypeä itseinhossa, ei tule muutosta. Se tietoinen valinta on tehtävä. Ihan niinkuin minkä tahansa muutoksen kanssa: se et keksii kaikkia mahdollisia syitä ulkopuolelta ei auta. Muutos lähtee aina itsestä.

Ei lähtenyt. Luulin,että niin käy mutta olin entistä onnettomampi ja lopulta alipainoinen. Ei tullut onnea ja auvoa,tuli kalorienkyttäys, pakonomainen liikunta ja painon tai syömisen ajattelu 24/7. Lähipiiri toki onnitteli ja näki minut menestyneenä onnistujana, laihdutinhan melkein 40kiloa. Yöt valvoin ahdistuneena, nyt olin hyvä ja nyt riitin lähipiirille mutta entä jos lihoan taas? Entä jos laihtuisin vielä,olisinko vielä hyväksytympi? Kukaan ei vaan kertonut, että mitä sitten tehdään kun ne kilot todella on poissa ja kaikki ongelmat ei ratkenneetkaan sillä että on normaalipainoinen. Oikeastaan mikään ei ratkennut sillä,olin sama tai onnettomampi ihminen pienemmässä kropassa.

Ok, eli inhoat itseäsi oli paino mikä tahansa, selvä, sille ei voi mitään. mut tuskin voit ainakaan (muuten) huonommin normaalipainoisena? Tai ainakin hyvin vaikea uskoa.

Sanot syömishäiriöiselle, että sinunhan on voitava fyysisesti hyvin, olethan alipainoinen?

Hä? Sinusta alipaino on tervettä?? Huhhuh.. No ei ole, vaan normaalipaino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavana voin kertoa, että kyllä siellä lääkärissä tai teveydenhoitajalla otetaan lähes joka kerta puheeksi ylipaino jollain tavalla. Jos alettaisiin vielä enemmän paasaamaan ja esittämään vaatimuksia, niin moni varmaan jättäisi kokonaan käymättä, menisi vaivasta riippumatta vasta viime hädässä ja kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Mikä ei taatusti toisi ainakaan säästöjä terveydenhoitomenoihin.

Ylipaino on niin monisyinen ongelma, ettei se katoa vain sillä, että joku sanoo ja ohjeistaa, vaan tarvittaisiin enemmän tukea niihin syihin, jotka siellä taustalla on (ja jotka jokaisella on omansa eli mitään yleispätevää ratkaisua ei ole).

Se on monisyinen ongelma johon on yksinkertainen ratkaisu. Syödä vähemmän kuin kuluttaa.

Se että oppii tavan tehdä niin itselleen sopivalla tavalla ja terveellisesti puolestaan ei vaadi muuta kuin aikaa ja vaivaa, eikä siinäkään mistään pitkän matematiikan oppimäärästä puhuta.

Jos oikein laiskottaa voi homman ulkoistaa ravintoterapeutille ja teettää itselleen ruokavalion. Sitten ei tarvitse kuin syödä sen mukaan.

Mikä tässä oli se mahdoton osuus?

"Syö vähemmän kuin kulutat" on hyödyön ohje. Se ei ota mitään kantaa siihen miksi joku syö enemmän kuin kuluttaa eikä tarjoa ratkaisua siihen. Jos siihen riittäisi kalorien laskeminen niin lihavia ei paljon olisi, mutta suurin osa laihduttajista laihdu pysyvästi (Patrik Borgin arvio on 80%).

Olen ollut sairaalloisen ylipainoinen. Aloitin syömään vähemmän kuin kulutin. Laihduin.

Mikä tässä ei siis toimi?

Tutkimuksen mukaan noin 90% epäonnistuu 5-vuotisen seurannan aikana. Voit olla tuossa 10%:ssa, eli onneksi olkoon! Muutoin jos katsot ympärillesi ja opiskelet asiaa, aloittaen vaikkapa kirjoista Ravitsemustiede ja Lihavuus (Duodecim), niin ymmärrät asiaa hieman laajemmin ja tajuat, ettei se ole noin yksinkertaista. Etenkään, jos otetaan mielenterveys huomioon.

Miten nämä muut 90% laihtuisivat muutoin kuin syömällä vähemmän kaloreita kuin kuluttavat?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyydestä uskallettava puhua rehellisesti tyhmälle itselleen. Hyysäys pois ja vaatimuksia tilalle.

Mitähän tyhmyyskin yhteiskunnalle maksaa? Ja sekin on vielä useimmiten itseaiheutettua.

Olet aivan oikeassa!!!

Tajuatko itsekkään kuinka tyhmä olet?

Itse olen pyytänyt läheisiltäni, että sanovat heti suoraan jos huomaavat, että olen lihonut. Sitten toivon mukaan vielä ehtisin tehdä asialle jotain, ennen kuin paisuisin liikaa :D

Minä olen lihonut joka kerta, kun en ole ollut onnellinen, mutta en ole mitenkään omilla teoillani voinut vaikuttaa elämäntilanteeseeni. Tuolloin olen syönyt ahdistukseeni karkkia, mikä pitemmällä ajalla on näkynyt painossa, vaikka kertamäärät ei mitään isoja olekaan olleet. Kun sitten olen taas päässyt eteenpäin kyseisestä elämäntilanteesta ja tuntenut olevani oman elämäni herra, olen onnistunut laihduttamaan liikakilot pois. Eli selkeästi minulla kyse on tunnesyömisestä ja puran ahdistustani syömällä makeaa.

Jotkut purkaa pahaa oloaan takertumalla toisten ihmisten puutteisiin ja saavat sitä kautta itsensä tuntemaan paremmalta (esim. arvostelemalla lihavia anonyymisti keskustelupalstoilla), jotkut purkaa sitä syömiseen. Kukin tavallaan, keinoja on monia, toki myös ihan terveitäkin. Noista huonoista en sitten tiedä kumpi onkaan pahempi, aiheuttaa pahaa muille vai itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lihonut joka kerta, kun en ole ollut onnellinen, mutta en ole mitenkään omilla teoillani voinut vaikuttaa elämäntilanteeseeni. Tuolloin olen syönyt ahdistukseeni karkkia, mikä pitemmällä ajalla on näkynyt painossa, vaikka kertamäärät ei mitään isoja olekaan olleet. Kun sitten olen taas päässyt eteenpäin kyseisestä elämäntilanteesta ja tuntenut olevani oman elämäni herra, olen onnistunut laihduttamaan liikakilot pois. Eli selkeästi minulla kyse on tunnesyömisestä ja puran ahdistustani syömällä makeaa.

Jotkut purkaa pahaa oloaan takertumalla toisten ihmisten puutteisiin ja saavat sitä kautta itsensä tuntemaan paremmalta (esim. arvostelemalla lihavia anonyymisti keskustelupalstoilla), jotkut purkaa sitä syömiseen. Kukin tavallaan, keinoja on monia, toki myös ihan terveitäkin. Noista huonoista en sitten tiedä kumpi onkaan pahempi, aiheuttaa pahaa muille vai itselleen?

"en ole mitenkään voinut vaikuttaa.. Olen syönyt.." niin. Sinä olet itse syönyt.

Nämä palstalla ravitsemuksen asiantuntijaa leikkivät idiootit voivat vaieta, myös ne jotka pitävät ruokapyramidia salaliittona tai huijauksena - jokainen voi oman järjen ja ruokavalion mukaan sitä soveltaa, mutta perusmalliltaan se on hyvä.

Monilla ihmisillä ei ole hajuakaan siitä, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat mm. nälkään, moni ei tiedä paljonko energiaa heidän syömänsä ruoka sisältää (siinähän se paketissa lukee, mutta yllättävän moni jättää katsomatta). Mielestäni nimenomaan tietoisuuden lisääminen ja ns. perustaitojen opettaminen ovat yhdet avaimista terveelliseen elämään ja painonhallintaan, ne ovat työkaluja siihen oman ruokavalion muodostamiseen.

Tärkeintä on muodostaa yksilöllinen, omiin mieltymyksiin ja arkeen sopiva ruokavalio, jota on helppo noudattaa: tässä apuna olisi ravitsemusterapeutti, esimerkiksi. Vaihteleva, joustava ja miellyttävä ruokavalio helpottaa laihdutusta huomattavasti. Ruokavalio on saatava ensisijaisesti kuntoon, jos laihdutus on tavoitteena: liikuntaa sitten siihen kylkeen, mutta ruoka on se päätekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lihonut joka kerta, kun en ole ollut onnellinen, mutta en ole mitenkään omilla teoillani voinut vaikuttaa elämäntilanteeseeni. Tuolloin olen syönyt ahdistukseeni karkkia, mikä pitemmällä ajalla on näkynyt painossa, vaikka kertamäärät ei mitään isoja olekaan olleet. Kun sitten olen taas päässyt eteenpäin kyseisestä elämäntilanteesta ja tuntenut olevani oman elämäni herra, olen onnistunut laihduttamaan liikakilot pois. Eli selkeästi minulla kyse on tunnesyömisestä ja puran ahdistustani syömällä makeaa.

Jotkut purkaa pahaa oloaan takertumalla toisten ihmisten puutteisiin ja saavat sitä kautta itsensä tuntemaan paremmalta (esim. arvostelemalla lihavia anonyymisti keskustelupalstoilla), jotkut purkaa sitä syömiseen. Kukin tavallaan, keinoja on monia, toki myös ihan terveitäkin. Noista huonoista en sitten tiedä kumpi onkaan pahempi, aiheuttaa pahaa muille vai itselleen?

"en ole mitenkään voinut vaikuttaa.. Olen syönyt.." niin. Sinä olet itse syönyt.

Niin? Ongelmahan se on. Mutta niin on toisten ihmisten nälviminenkin. Tämähän se tässä oli pointti, että ihmisillä on tapana purkaa huonoa oloa johonkin.

Entinen lihava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla tärkeämpi ensin saada alkoholi ja tupakka pois. Niitä kun ei ihminen tarvitse elääkseen.

Tupakoitsijoita ja alkoholisteja on niin paljon vähemmän, että heitä on helpompi syyllistää kuin lihavia. 

Moni lihava keksii mitä älyttömämpiä syitä lihavuudelleen ja sille, miksi kilot eivät karise. Geenit, hidas aineenvaihdunta, isot luut, kilpirauhasen vajaatoiminta jne... Liikunnan lisääminen ja kaloreiden välttely on aivan liian työlästä etenkin elämänmuutoksena. Viikon muotidietti toki onnistuu moneltakin. 

Eilisessäkin ketjussa öljynjuojat ja pähkinöiden ahmijat ihmettelivät, miksi hyvät kalorit eivät laihduta. Ja kun kehtasin tämän kirjoittaa, minua kehoitettiin tutustumaan ravitsemukseen. Minusta neuvo sopisi paremmin laihdutuksessa epäonnistuneille.

Eikö sulla oikeasti ole parempaa tekemistä?

Painoni ei vaan putoa, ei vaikka kuinka yritän koska mielialalääkkeet sekoittivat niin aivoni kuin kehonikin, metabolismini ei toimi laisinkaan. Että yritä tässä sitten laihtua...No, pakko katsoa mitä tapahtuu. Olen tässä usean kuukauden aikana laihtunut kokonaisen kilon *tap tap* Se ei yksinkertaisesti riitä, ei lähellekään. Luulisi että ne ensimmäiset kilot juuri lähtisivät helpoiten ja nopeiten mutta näin ei minun kohdallani vain ole. Pakko hyväksyä se, että kiloni tippuvat superhitaasti.

Newsflash: lihavat tietävät olevansa lihavia ja että se on epäterveellistä, jos et ole ravitsemusterapeutti, lääkäri tai vaikka pt joka haluaa auttaa niin voi pysyä hiljaa, muuten teet itsestäsi vain pellen.

Ruoka ei ole pelkkää ravintoa, se on tunnesidonnaista ja sosiaalista ja se on vaikea riippuvuus, voit elää ilman viinaa ja tupakkaa mutta jokaisen täytyy syödä pysyäkseen hengissä. Käytännössä kyllä, laihtuminen on että keho kuluttaa enemmän kuin lappaa suuhunsa, mutta se on paljon monimutkaisempaa siellä ihmismielen sisällä. Se mihin pitäisi pyrkiä on että jokainen tuntee olonsa fyysisesti hyväksi ja terveeksi puhtaan ja terveellisen ruuan kautta, se on aivan vitun sama mitä bmi näyttää.

Riitti kun luin tuon nro.9 kommentin. Huh. Ihanko oikeasti jonkun mielestä elämä ilman epäterveellisen ruuan mättämistä ja juopottelua on kuivakkaa terveysruuan puputusta. En tiedä mitä tuo kuivakka terveysruoka on. Syön kaikkea normaalia ruokaa en eineksiä. Olen hoikka, liikun paljon. Auta armias mihin tämä maailma on menossa. "Valitsen lihavuuden". Ei kertakaikkiaan tajuta, että lihavuus ei itsessään ole se ongelma vaan tuki-ja liikuntaelinsairaudet, korkea verenpaine, diabetes, tukkiutuvat suonet jne. Sama kuin "Valitsen varpaiden amputoinnin ja hermosäryt (=diabetes), koska haluan vain herkutella". Wow mikä kauaskantoinen tavoite elämälle. Hyh.

Nauratti tuo kolme päivää kaalikeittoa kittaava. Asuu takuulla yksin, eikä ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lihonut joka kerta, kun en ole ollut onnellinen, mutta en ole mitenkään omilla teoillani voinut vaikuttaa elämäntilanteeseeni. Tuolloin olen syönyt ahdistukseeni karkkia, mikä pitemmällä ajalla on näkynyt painossa, vaikka kertamäärät ei mitään isoja olekaan olleet. Kun sitten olen taas päässyt eteenpäin kyseisestä elämäntilanteesta ja tuntenut olevani oman elämäni herra, olen onnistunut laihduttamaan liikakilot pois. Eli selkeästi minulla kyse on tunnesyömisestä ja puran ahdistustani syömällä makeaa.

Jotkut purkaa pahaa oloaan takertumalla toisten ihmisten puutteisiin ja saavat sitä kautta itsensä tuntemaan paremmalta (esim. arvostelemalla lihavia anonyymisti keskustelupalstoilla), jotkut purkaa sitä syömiseen. Kukin tavallaan, keinoja on monia, toki myös ihan terveitäkin. Noista huonoista en sitten tiedä kumpi onkaan pahempi, aiheuttaa pahaa muille vai itselleen?

"en ole mitenkään voinut vaikuttaa.. Olen syönyt.." niin. Sinä olet itse syönyt.

Niin? Ongelmahan se on. Mutta niin on toisten ihmisten nälviminenkin. Tämähän se tässä oli pointti, että ihmisillä on tapana purkaa huonoa oloa johonkin.

Lihavien ongelma on se että faktat otetaan vittuiluna. Se että lääkäri sanoo sinun olevan lihava ja kannattaisi laihduttaa, otetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Miksi? Sinähän olet lihava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paino on vain yksi osa terveydestä.

Kun joku painaa vaikkapa 170 kg onko muuta osaa mistä pitäisi aloittaa terveyden parantaminen?

Jos hän on 198cm pitkä urheilija, jolla on 50 kg painava kasvain, aloittaisin terveydenhoidon kasvaimen poistamisella.

Laihduttamiseen en näkisi silloin syytä.

BOOM asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin haluaisi luulla.

I rest my case: Paino todellakin on vain osa terveyttä.