En jaksa enää. Päätin syrjäytyä lopullisesti kotiin.

Luovuta viikoksi ja jatka sitten. Rakastatko alaa jota opiskelit?

Missä olet hyvä?

Pistä vain hakemuksia menemään, kerta toisensa jälkeen hakemusten sisältö paranee ja pääset vielä etenemään elämässä. Märehtiminen ja luovuttaminen ei johda mihinkään.

Mä olen yli viisikymppinen ja olin haastattelussa eilen. Vaihda alaa/paikkakuntaa.

Harrasta omia juttuja ja etsi intohimoasi

Samaa olen harkinnut. Mitä helvettiä sitä jaksaa vuodesta toiseen yrittää kun mistään mitään juuri tule

Sun kannattaa alkaa yrittäjäksi ja vaikka alkaa vaan tekemään töitä esim. toiminimellä. Monet yrittäjät on juuri tuollaisia aika syrjäytyviä. Saavat päivittäisen annoksen sosiaalisuutta yrittämisen kautta. Oletko miettinyt, että jos perustat vaikka toiminimen siivoukseen, saat heti töitä. Voit vaikka laskea, että teet 100e töitä päivässä, mikä tekee vuoden jokaisena päivänä 36 500e. Teet vaan töitä ja säästät rahaa, vaikka ensimmäiset 5 vuotta. Sitten sinulla on verojen jälkeen noin 100 000e tilillä. Se ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto. Sinun edut on se, että sinun ei tarvitse luopua mistään. Saat olla yksin ja säästää. Monet sosiaaliset ihmiset kuluttaa kaiken vaatteisiin, autoon, asuntoon ja kaikkeen turhaan. Yksinäisenä ihmisenä sinulla ei ole mitään kuluja. Ideaalinen tilanne. Et joe kokemaan mitään luopumisen tuskaa tavaroista tms. saadaksesi pankkitilin paksuksi. Vapaa ajalla, voit vaikka kerätä pulloja, myydä jätskiä kesällä jne. kaikenlaista pientä lisätienestiä. Mitä sillä on väliä, jos sinulla ei kerta ole kavereita. Paras tilanne koskaan toimia. Itseäni ärsyttää sosiaalisena ihmisenä, että hukkasin niin monta vuotta, jolloin oisin voinut oikeasti tehdä rahaa, kaikenlaiseen sosiaaliseen tyhjänpäiväiseen tekemiseen. Rahan teon aloitin aivan liian myöhään. Sinulla on sentään kaikki edessä, kun olet nuori.

Ihan suloisia ajatuksia ja ideoita, mutta ei oikein nappaa enää yrittää. Ja yrityksen perustaminen ei kiinnosta ollenkaan. Minä kun haluaisin olla sosiaalinen. Tai siis minä olenkin, mutta olen yksinäinen. Joten yksin joku pullojen kerääminen ei nappaa. Eipä täällä kotonakaan ole ketään, mutta päätinkin paeta oikeaa maailmaa kirjoihin, peleihin ja leffoihin. Oikea elämä ei näköjään tarjoa minulle mitään. Saan koko ajan turpaani.

Minuakin alkoi hirvittää, kun joku kirjoitti, että parikymppisinä ollaan näennäisesti kaikki samassa veneessä ja menossa samaan suuntaan, mutta kolmekymppisinä joillakin on omat talot ja perheet ja toisilla ei mitään. Jos ei saa töitä valmistumisen jälkeen, niin en tiedä, mitä silloin voi tehdä.

Ihanan kannustavaa tuo yrittäjälainaus...tai sitten huumoria. Vai ihan helvetin huonoa matematiikkaa/yrittäjyyden tuntemusta? Tuolla matikalla tämä olis yrittäjien Klondyke. Mut hei, propsit kannustuksesta :)

Ja hatunnosto kaikille yrittäjille asenteesta, siitä kun hoidatte hommat ja pelastatte tämän vaan, vaikka yrittäminen on tehty hiton hankalaksi.

Mikä ala? Hae länsinaapuriin töihin. Saatat sen työkokemuksen avulla päästä Suomeen ehkä takaisin, jos enää haluat edes.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan kannustavaa tuo yrittäjälainaus...tai sitten huumoria. Vai ihan helvetin huonoa matematiikkaa/yrittäjyyden tuntemusta? Tuolla matikalla tämä olis yrittäjien Klondyke. Mut hei, propsit kannustuksesta :)

Ja hatunnosto kaikille yrittäjille asenteesta, siitä kun hoidatte hommat ja pelastatte tämän vaan, vaikka yrittäminen on tehty hiton hankalaksi.

ei siivoja tarvitse sen kummempaa matematiikkaa. riittää tuo 100e päivässä. ihan miten itse haluaa. joko sen tekee, tai sitten ei tee. siivoaminen on todella helppoakin, siihen ei tarvitse mitään ihmetaitoja tai koulutusta. välineet on myös helppo hankkia ja monilla on ne kotona jo valmiiksi, jos tekee keikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan suloisia ajatuksia ja ideoita, mutta ei oikein nappaa enää yrittää. Ja yrityksen perustaminen ei kiinnosta ollenkaan. Minä kun haluaisin olla sosiaalinen. Tai siis minä olenkin, mutta olen yksinäinen. Joten yksin joku pullojen kerääminen ei nappaa. Eipä täällä kotonakaan ole ketään, mutta päätinkin paeta oikeaa maailmaa kirjoihin, peleihin ja leffoihin. Oikea elämä ei näköjään tarjoa minulle mitään. Saan koko ajan turpaani.

Alapa sit kehitteleen niitä pelejä ja ideoita

Ei se ole lopun alkua. Se on vaan sitä, että lopettaa pingottamisen.

Se fiilis, että poistua paikalta joksikin aikaa....se muutttuu sitten kun voimat palautua...sitä sitten taas haluaakin tehdä asioita. Toivottavasti omilla ehdoilla ja omaa elämää eikä kavereiden elämää. Se tietty pistää helposti vertailemaan omaa tilannetta, mutta meillä kaikilla on vaan se oma elämä. Etsi niitä juttuja, joita tykkäät tehdä. Kokeile rohkeasti.

Onnittelut opinnoista. Se on arvokasta, että hoidat tuollaisen tärkeän aisian loppuun saakka. Sitä työnantajat arvostaa. Kyllä se jossain kohtaa onnistaa. Ei muullakaan mitään suhteita ollut. Pirtin hakemuksia aikanaan oikein olan takaa rutkasti.

Olet hyvä. Lepäile rauhassa ja keräile voimia. Se on ihan sallittua ja hyvää sinulle.

Aaltoilua tämä elämä on. Onhan se hyvä, jos antaa niiden aaltojen kelluttaa ja välillä vähän ohjailee. Jossain kohtaa voi tulla muualtakin apuja. Uusista tai vanhoista tutuista tai jutuista.

Ei me kaikkea voida päättää. Onneks. Oman suunnan voi silleen laajasti miettiä.

Missä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua? Kirjaa niitä.

Mielenkiintoista. Minä luovutin jo ajat sitten. Lakkasin vaan yrittämästä. Ja olen ollut paljon onnellisempi nyt luovuttaneena. Ei töitä, ei koulutusta, ei omaisuutta ( asun vuokra yksiössä), ei ystäviä, ei parisuhdetta, ei yhtään mitään. Ei varsinaisia harrastuksia, ei haaveita, ei unelmia. Juurikin vain leffoja, kirjoja ja pelejä. Silti tai ehkä juuri siksi olen onnellinen.

Et ole vaan vielä tavannut itsesi kaltaista miestä, voi hyvinkin olla kohta sua odottamassa jossakin. Ymmärrän, että olet nyt masentunut, mutta kyllä aurinko paistaa sullekin ennemmin tai myöhemmin.

Sitten siitä sosiaalisuudesta. Se ei tule pakottamalla. Se riippuu aika paljon siitä millaisen kasvatuksen olet saanut. Huumoriveikkojen lapset on huumoriveikkoja ja tosikkojen tosikkoja. Sitten on kaikkea mielenterveysongelmaista, juoppoa, muuten vaan tyhmää kasvattajaa siitä väliltä. Ja sitähän me kukaan ei voida syntymässä valita, millainen noppa napsahtaa kohdalle. Mitä vanhempia tuli, niin sillä on mentävä. Sosiaalisuus, seksikkyys ja kaikki muukin on aivan täysin yliarvostettua. Rumat esittävät eniten kaunista ja tyhmät eniten viisasta. Hullut terveitä ja pettäjät kilttejä. Sitä voi alkaa itkemään aika monessa vaiheessa, kun näitä sosiaalisia ihmisiä tapaa. Yksi juttu on juuri tämä epäsosiaalisuuden itkeminen, että he haluaisivat olla sosiaalisia. Ihmiset ovat vaan erilaisia. Toiset taipuvaisia eristäytymään. Mitä siitä. Se kuuluu heidän luonteeseensa. Eristäytyvät, miettivät ja sitten menevät taas eteenpäin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, synkkää tai väärää. On ihan oikein tuntea, että haluaa välillä olla eristäytynyt. Se on aikaa, jolloin esim. luovat ihmiset lataavat pattereita ja myynti-ihmiset lepuuttavat hermoja. Huomion keskipisteenä olevat ihmiset rauhoittuvat jne. Ihmiset aina kuvittelevat olenvansa jotenkin erilaisia, vaikka ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Kuvittelevat, että jokin eri hintainen sohva määrittelee heidän statuksen, tai auto. Ne, jotka eniten haluavat joitain statusarvoja, ovat jo ehkä aikaa sitten niistä luopuneet. Sohva, auto tai vanha aikakausilehti. Monet ihmiset eristäytyy myös siksi, että he eivät halua lähtä tavoittelemaan vanhan aikakausilehden esineitä. Se ei koskaan heitä edes sytyttänyt. Voi tuntua aika yksinäiseltä sen lehden kanssa kotona, kun ei arvot kohtaa. Mutta ei mitään hätää. Tulee vielä jokin lehti tai asia, mikä sytyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yli viisikymppinen ja olin haastattelussa eilen. Vaihda alaa/paikkakuntaa.

Millä alalla yli 50-vuotias pääsee haastatteluun?

Kannattaa olla oma itsensä ja ei kannata tuppautua seuraan johon ei sovi. Löytyy kyllä oikeakin seura. Muuta Suomessa tai jopa ulkomaille ja etsi oma onnesi. Jämähtämällä tulet vain tylsistyneeksi ja onnettomaksi. My way

Vierailija kirjoitti:

Missä olet hyvä?

En ole ap mutta entä jos ei ole missään hyvä? Ei mitään hyödyllisiä taitoja CV:hen lisättäväksi.