Te joiden tytär pienenä ihannoinut ja rakastanut äitiä kuuhun ja takaisin, onko suhde säinyt hyvänä?
Erityisesti teini-iän aikaan, säilyikö lämpimät ja läheiset välit? Vai tuliko valtava angsti teininä?
Mulla on 6-vee tytär ja hän rakastaa mua niiiin valtavasti, että joka päivä olen siitä ihmeissäni vieläkin. Pelkään, että jossain vaiheessa tapahtuu jotain muutosta.
Kommentit (31)
No sinähän se varmaan toivot, että hyvä ja lämmin suhde väljähtyy teini-iässä? Ok, ihan sama mulle kuinka sun äiti-tytär -suhteelle käy, mutta musta se on tärkeää, että sude säilyy hyvänä. Etenkin kun itsellä takana äiditön lapsuus.
Ap
Teininä oli ihan kamala, suunnilleen vihaa mua.
Nyt on taas ihan hyvät välit ja tullaan toimeen. Ei olla kuitenkaan kovin läheisiä.
12-vuotiaana alkoi raivo äitiä kohtaan ja muuttikin sitten isälleen, jota ei ollut aiemmin halunnut juurikaan tavata. 14-vuotiaana raivo laantui ja välit ovat nyt tytön ollessa 15 v. ihan ok muttei yhtä läheiset kuin ennen tätä raivo-aikaa. Saa nähdä miten tilanne etenee.
Surullista nähdä että välit eivät ole palaneet raivon jälkeen ennalleen, vaikkakin hyvä tietysti että parantuneet :-(
Vierailija kirjoitti:
Kuuhun? Nyt ei ihan auennut.
Sori, kielikuva. Et ehkä ymmärrä. Käytän jatkossa selkokieltä, jotta ymmärtäisit ehkä hiukan paremmin.
Ap
Eihän noita kukaan voi etukäteen ennustaa. Parhaas kun teet ja odotat tulevaa. T: Neljän äiti ja viiden mummu.
Mä tahdon uskoa että kun äiti ja tytär on läheisiä niin se ei katoa kun suhdetta vaalitaan.
Mulla on tyttäreen kaunis suhde. Välillä näkyy räiskyvät luonteet mutta sitten suurempaa on positiivisuus ja se miten sovitaan ja keskustellaan.
Saatan tehdä vääriä tulkintoja mutta mä uskon että jos nyt tytär vaan pysyy jalat maassa eikä käytä väärin päihteitä niin osataan tulkita toisiamme.
Suhde omaan äitiini on aika pinnallinen ja isolta osaltaan se on äitini aiheuttamaa. Voin antaa paljon anteeksi mutta sen jälkeen pitäisi toisen myös kasvaa ja mennä itseensä, eikä äitini tee sitä.
Välillä tuntuu että alakoulua käyvä tyttärenikin menee enemmän itseensä mitä äitini.
Eikä sellainen suhde voi koskaan kukoistaa.
Meillä oli rakastava suhde kun tyttö oli pieni, ja hyvin läheinen ja rakastava nyt kun tytär on jo nuori aikuinen. Meillä tuohon läheiseen rakastavaan suhteeseen kuului kyllä tyttären oikeus näyttää tunteitaan jo pienestä. Tyttö ei ihaillut eikä pitänyt idolinaan vaan välillä kiukutteli, kertoi murheitaan ja välillä taas tuli syliin itkemään. En yrittänytkään olla mikään ihailun kohde tai täydellinen, enemmän tavallinen turvallinen äiti. Huumori oli meidän juttu ihan tytön vauva-ajoista lähtien, kikatettiin yhdessä ja vieläkin hekotetaan yhdessä elämän hassuille asioille. Koskaan tyttö ei ole halunnut olla kuten minä, ei ammatin eikä pukeutumisen tms. suhteen enkä minäkään ole sitä halunnut, hän on saanut kasvaa ihan omaksi itsekseen, ei äidin kopioksi.
Kun tyttö oli pieni, oltiin tosi läheisiä ja äiti oli tytölle ihan kaikki kaikessa. Alakoulun lopussa alkoi selkeästi ottaa etäisyyttä, enkä oikein itse osannut vastata siihen oikealla tavalla. Nyt tyttö on lukiossa, ja aika etäisiä ollaan. Ei ole mitään skismaa, mutta tyttö ei kerro oikein mitään asioitaan, enkä voi tietysti pakottaa. Vähän harmittaa, mutta minkäs teet.
Tarkoitus ei ollut antaa kuvaa, että haluaisin olla lapseni idoli. Hän vaan rakastaa tosi tosi paljon ja näyttää ja kertoo sen. Itse en ole yhtään hänenkaltainen, en juuri tunteita lapsena näyttänyt, kiintymystä varsinkaan.
Ap
Läheisiä ollaan oltu aina, läpi murrosiän ja tyttären masennuksen, huumekokeilujen ja kaiken.
Murrosikäisenä tytär kertoi mulle ihastusasiat, seksikokeilut ja muut ajoittaisesta riitelystämme huolimatta.
Nukkui vielä 19-vuotiaana kotona asuessaan äidin vieressä, kun mieheni oli reissussa.
Nykyään nähdään pari kertaa kuussa ja soitellaan muutama kerta viikkoon.
Murrosikä etäännytti täälläkin, vaikka olimme aiemmin todella läheisiä. Ja niinhän sen kuuluukin, murrosiässä on tarkoitus ottaa etäisyyttä vanhempiin. Toivon, että läheisyys palaa vielä. Itse olin läheinen äitini kanssa vielä teininä, mutta etäisyyttä tuli aikuistumisen vaiheessa.
Murrosikään kuuluu välimatkan ottaminen vanhempiin. On huolestuttavaa, jos normaalua kehitysvaihetta ei tule. Tyttösi rakastaa sinua ja osoittaa sen voimakkaasti, koskaa kaipaa rakkauttasi, jota et osoita tai jota ei ole. Bad.
Vierailija kirjoitti:
Murrosikään kuuluu välimatkan ottaminen vanhempiin. On huolestuttavaa, jos normaalua kehitysvaihetta ei tule. Tyttösi rakastaa sinua ja osoittaa sen voimakkaasti, koskaa kaipaa rakkauttasi, jota et osoita tai jota ei ole. Bad.
Hienosti sait tämän negatiiviseksi, pointsit siitä sulle!
Ap
Ei meillä ole ollut tuollaista palvontaa, mutta erittäin rakastavat välit on teini-ikäisen tyttären ja kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuu tähän liittyy?
Lue koko ketju, niin saatat ehkä jopa ymmärtää. Tai sitten et.
Mitä Ap näsäviisastelee jokaiselle kuka antaa mielipiteensä? Mitä kyselet jos vittuilet takaisin,taidat olla teiniäiti.
Ps. ( "..To the moon and back..." ei jokaista engl. fraasia voi suomentaa)
Kasva aikuiseksi. Mihin tarvitset lapsesi palvontaa?