Yksin asumisen hyvät puolet

Eräs englantilainen naiskirjailija kommentoi aikoinaan omasta kokemuksestaan että "avioliitto, sepä vasta on loistavaa harjoitusta avioeroa varten."

Valitettavasti se on totta. Miehen ja naisen yhdessäelo onnistuu harvoin niin että kumpikin olisi tyytyväinen ja että sitä onne ja rauhaa kestäisi pidempään kuin muutaman kuukauden saati yli viisi vuotta. Jos jotkut onnistuvat elämään yhdessä niin että saavat olla omia itsejään, arkiasiat hoituu ilman riitaa ja että vielä viihdytään yhdessä, niin nostan hattua.

Saa leikata varpaankynsiä suoraan lattialle, piereskellä, puristella finnejä ja muuten vaan olla ruma ja haiseva. Ei tarvitse olla viehättävä.

Pystyy pitämään kodin rauhallisena paikkana, eikä tarvitse riidellä kenenkään kanssa.

Saa päättää itse kaikesta.

Mä nautin siitä, että saan pyöriä kotona niin vähissä vaatteissa kuin huvittaa eikä kukaan tule yhtäkkiä kourimaan tai ehdottelemaan mitään. Edellisessä suhteessani mies oli koko ajan käymässä kiinni, jos olin esimerkiksi pyyhe päällä tulossa suihkusta tai pienessä yökkärissä. Vähäpukeisuus ei mulle tarkoita sitä, että saisi koko ajan olla kähmimässä.

Yksin asumisen hyviä puolia jo aiemmin mainittujen lisäksi:

- kun sinulla on kiire lähteä johonkin, kukaan ei päätä rynnätä "hätäp*skalle" viime tipassa ja vallata wc:tä

- pyykkiä ja likaisia astioita tulee kohtuullisempi määrä, jatkuvasti ei tarvitse olla pesemässä näitä

- voit koska tahansa viettää illan herkkuja syöden ja romanttista nyyhkyleffaa/suosikkisarjaasi katsellen, ei tarvitse katsoa kompromissileffaa/sarjaa tai jakaa omastaan

- kun ystävä tulee kylään ei tarvitse stressata, uskaltaako ystävä puhua henk.koht. asioistaan (parisuhteessa ollessani monet ystävät menivät jotenkin lukkoon, jos mies oli samaan aikaan kotona)

- joskus väsyneenä voi kunnon ruoan sijaan laittaa itselleen "jämäaterian" jääkaapista löytyvistä aineksista (kananmuna, pastan jämät, salaatin jämät jne), jollaista ei kehtaisi tarjota kenellekään muulle

- flunssassa saat rauhassa olla räkäisenä pitkin kämppää, kukaan ei kammoksu nenäliinaröykkiöitä tai pelkää tartuntaa

- jos ystäväsi haluaa tulla käymään luonasi, asiasta ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa eikä myöskään tarvitse töistä väsyneenä tullessa vieraita ihmisiä kotonaan

- voit kulkea kotona räjähtäneen näköisenä vanhassa villapaidassa eikä kukaan valita ettetkö voisi näyttää vähän seksikkäämmältä

20-vuotisen eri tavoin vaikean perhe-elämän jälkeen nautin yksinasumisen rauhasta ja vapaudesta toteuttaa itseäni.

Mutta toisaalta nautin myös ihanan miesystäväni seurasta vuorokauden / kahden verran viikossa.

Onneksi olen vihdoin löytänyt kumppanin, joka ajattelee samoin.

Aikoinaan suvussani kummasteltiin tätiäni, joka on aina asunut aviomiehensä kanssa erillään (asuvat parin sadan metrin päässä toisistaan). Enää en ihmettele yhtään ja harkitsen itsekin vakaasti vastaavaa, sillä molemmat ovat hyvin tyytyväisiä ja onnellisia yhdessä. :D

= yksin asuminen voi olla hyvästä myös mahdolliselle parisuhteelle

En asu aivna yksin, vaan lasten kanssa.... Mutta ilman miestä asumisessa on paljon plussaa.  Tarvitsen paljon omaa rauhaa ja tilaa omille ajatuksille. Lasten läsnäolo ei häiritse lainkaan, mutta miehen läsnäolon koin ahdistavaksi. voi toki johtua huonosta suhteesta...  Kaipaan ainoastaan säännöllistä seksiä ja olisi ihana nukkua jonkun kainalossa. Tosin exän kainalossa ei saanut nukkua, joten sitä ei voi laskea menetykseksi tässä erossa... Seksinpuute sen sijaan ahdistaa joskus.. Kai siihenkin tottuu...?

Minulle yksin asumisessa ihaninta ovat juuri iltahetket, kun saa mennä yksin sänkyyn lukemaan hyvää kirjaa ja nukahtaa hyvällä omallatunnolla rauhassa, ilman että joku joko odottaa seksiä tai murjottaa jos ei sitä saa. Taivaallista. 

Tykkään asua rakkaan vaimoni kanssa yhdessä. Meillä on kivaa.

Oma rauha, oma aika. Töistä tullessa ei tarvitse antaa huomiota ja kuunnella kun toinen innoissaan selittää kaikki tarinat mitä on hautonut koko päivän.

Ruoka ei katoa kaapeista mysteerisesti. Muutkaan asiat, kuten hiustenhoitotuotteet eivät katoa. Säästöt ruokakuluissa ovat megalomaaniset kun rohmu ei ole syömässä moninkertaisesti.

Jos haluaa vaikka taidenäyttelyyn, sen kun menee vain. Ei tarvitse edes yrittää taivutella toista mukaan. Ei tarvitse missään vaiheessa huomata että minullahan on paljon enemmän yhteistä ystävien tai jopa työkavereiden kanssa kun tuolla tyypillä jota ei koskaan kiinnosta lähteä mihinkän.

Saa noudattaa itselle sopivaa vuorokausirytmiä häiritsemättä ketään. Koskaan ei tarvitse herätä siihen että joku stomppaa ympäri asuntoa, paiskoo tiskikaapin ovia, kyselee missä hänene vaatteet ovat...

Etäsuhteessa on nuo kaikki hyvät puolet, mitä nyt joskus vähän ikävä toista, mutta muuten on rauhaa ja rakkautta sopivassa suhteessa. 

Töistä tullessa voi tassutella itsekseen, ja sitten viikonloppuna yhdessä. Tämä järjestely toimii yllättävän hyvin, kun ikää tulee niin varmasti yhteen muuttokin on sitten enemmän tapetilla, mutta nyt nautimme tästä.

En keksi yhtäkään huonoa asiaa yksinasumisessa :D Se on parhautta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpäivän jälkeen voi keittää kupillisen kahvia ja nauttia se hiljaisuutta kuunnellen, kenellekään puhumatta ja ilman huonoa omaatuntoa.

Tämä on vielä parempaa, kun sen saa tehdä rakastamansa ihmisen seurassa.

Teillä ei siis mene niin, että puoliso huikkaa "keitäpä kahvit", joten sinä laitat kahvin tippumaan, katat pöydän, nostat maidot ja sokerit pöytään ja kahvin juonnin jälkeen laitat ne takaisin kaappiin, pyyhit pöydältä sokerimurut ja roiskuneen kahvin ja laitat likaiset astiat koneeseen. Ja tämä sama vuosikymmenet päivästä toiseen, sinä teet aina. Kas tuossa tapauksessa alkaa arvostaa sitä omaa rauhaa.

Tota noin, mitenkäs sä yksin suoritat tän kahvinkeiton vai käykö helikeiju laittaan sulle kahvin tippuun ja kattaa pöydän? Kyllä mä ainakin joudun ihan samat asiat tekeen oli meitä sit yks tai kaks juojaa.

Oma rauha

Saa syödä tai olla syömättä ilman, että tarvitsee keneltäkään kysellä - miehen vuoksi tulee laitettua ruokaa, vaikkei aina jaksaisi ja tulee herkuteltua, vaikken yksin sitä tekisi

Kaikki nuo, mitä on jo mainittu plussana, lisäks, ketuttaa vähemmän kotitöiden kanssa, kun ei tarvii katsella toisen odottavan valmista.

Se, ettei nurkissa pyöri saamatonta miestä, joka ei saa mitään aikaiseksi ja valittaa vaan, kuinka maailma on häntä kohtaan epäreilu.

Vihdoinkin sain hankkia sellaiset matot kuin halusin. Ihania karvamattoja, ja keittiöönkin vaalean pörrömaton. Ex miehen kanssa se ei olisi ollut mahdollista, koska sotki oikein tahallaan.... Työssään nuohosi vielä nokea, että oli helpotus kun pääsin eroon sen sotkemisesta, ja aina likaisista vaatteista.

Mikä ihana rauha... ei akkaa ja kersoja känisemässä, ei sosiaalista verkkoa, ei ruoka-aikoja eikä sillinhajua sängyssä.

Tuon tänne muuttosuunnitelmani :

1.) Menen nukkumaan aikaisin klo 21:30 että jaksaisin herätä kuudelta , veisin koirani (welsh corgi cardigan) 1 tunnin lenkille kaupungille.

2.)ostan jääkaapin paraatipaikalle lohta , perunoita ja kananmunia , keskelle jääkaappia kerään leivän päällysteitä , sitten laitan alahyllylle vihreitä kasviksia ja salaattiaineksia , kuivakaappiin tulee riisiä ja vohvelijauhoa.

3.) Hankin nojatuolin ja kuulokkeet