Yksin asumisen hyvät puolet

Hyvä psykan kirja teillä :)

Yksin asuminen on ihanaa! Aina voi kämppä olla juuri niin sotkuinen tai siisti kuin haluaa. Ei tarvitse jutella kellekään jos ei jaksa (jos taas jaksaa niin voi soittaa/kutsua kaverin kylään). Nukkumaan voi mennä häiriöttä milloin vain haluaa - toisaalta telkkaria saa katsoa tms. niin myöhään kuin huvittaa. Jääkaapiin sisällöstä ei tarvitse tapella ja aina tietää mitä siellä on (esim. eiliseltä jääneet tähteet ovat varmasti siellä eikä kukaan ole käynyt vetämässä niitä).

x jos haluan mennä aikaisin nukkumaan väsymyksen/aikaisen herätyksen takia, kukaan ei häiritse untani valvomalla tai aamulla ei tarvitse itsellä hissutella, kun herää

x saan nukkua rauhassa, kun kukaan ei pyöri vieressä/vohki peittoa/kuorsaa

x ei tarvitse ärsyyntyä kotitöiden/kulujen jakamisesta (toinen syö enemmän kuin toinen, luistaa kotitöistä ym. parisuhteellisten ongelmat)

x kukaan ei koko ajan ole vonkaamassa seksiä tai vaihtoehtoisesti pihtamassa (riippuu keneltä kysytään)

x ei tarvitse sietää kenenkään ärsyttäviä tapoja (joita kaikissa on)

Musta yks parhaita puolia on se rauha, joka on kotona, koska mulle se ei ole itsestäänselvyys. Ollessani lapsi kotonani usein tapeltiin ja omassa parisuhteessa loppuajat oli riitaisia ja mies pahalla tuulella, ennen kuin lähti toisen naisen matkaan. Nyt kotona saa olla rauhassa, kukaan ei haasta riitaa, tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Ei tarvitse pelätä, millä mielellä toinen on, saako turpaan, pettääkö toinen...Eikä tarvitse sietää kenenkään "huonoja päiviä", pahaa oloa ja pilata vielä parhaassa tapauksessa niillä omaa hyvää päiväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpäivän jälkeen voi keittää kupillisen kahvia ja nauttia se hiljaisuutta kuunnellen, kenellekään puhumatta ja ilman huonoa omaatuntoa.

Tämä on vielä parempaa, kun sen saa tehdä rakastamansa ihmisen seurassa.

Ja vielä vielä parempaa, kun se ihminen yhteisen illan tai yön päätteeksi lähtee omaan kotiinsa eikä pesiydy asumaan.

Yksin asuessa saa elää just niinku haluaa. Jos haluan pitää etätyöpäivän, tiedän saavani työskennellä rauhassa, kukaan ei häiritse ja työt sujuvat tehokkaasti. Jos haluan viettää päivän vanhassa, kuluneessa lemppariyöpuvussa hengaillen, Netflixistä hömppää katsoen ja hiukset pesemättä nutturalla, ei se häiritse ketään.

Joku ylempänä puhui siitä, ettei omaa päivää tarvitse pilata toisen ikävillä fiiliksillä. Tää on niin totta ja toimii myös toisinpäin. Kun oma olo on joskus ikävä ja haluaa vain paeta pahaa maailmaa peiton alle, ei tarvitse katsella vierestä toisen ilakointia omista jutuistaan tai piristysyrityksiä - saa rauhassa antaa sapettaa.

Ei tarvitse tehdä kompromisseja ja huomioida toisten tarpeita ja odotuksia.

Omaa kivaa voi pitää koska tahansa, eikä kukaan vedä siitä hernettä nenään :D

up

Ei tarvi kestää parisuhdekriiseilyä

Oma tupa ja oma lupa. Saa valvoa ilman että häiritsee muita. Ei tarvitse stressata ulkonäöstä. 

Monen tunnin pornorunkkumaratonit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpäivän jälkeen voi keittää kupillisen kahvia ja nauttia se hiljaisuutta kuunnellen, kenellekään puhumatta ja ilman huonoa omaatuntoa.

Tämä on vielä parempaa, kun sen saa tehdä rakastamansa ihmisen seurassa.

Teillä ei siis mene niin, että puoliso huikkaa "keitäpä kahvit", joten sinä laitat kahvin tippumaan, katat pöydän, nostat maidot ja sokerit pöytään ja kahvin juonnin jälkeen laitat ne takaisin kaappiin, pyyhit pöydältä sokerimurut ja roiskuneen kahvin ja laitat likaiset astiat koneeseen. Ja tämä sama vuosikymmenet päivästä toiseen, sinä teet aina. Kas tuossa tapauksessa alkaa arvostaa sitä omaa rauhaa.

Ei tarvi laskostaa pyykkejä kaapiin, kun voi pukea ne pyykkitelineeltä suoraan päälle. Ja kukaan ei valita vaikka ne on siinä telineellä pari viikkoa keskellä olohuonetta.

Vierailija kirjoitti:

Luuserit asuu yksin

Pläääh, kateellisuus paistaa kommentistasi tänne asti !

Yksin asumisessa on huomattavan paljon hyviä puolia, kuten tähän asti on saatu lukea. Kertoohan jotain sekin, että aika moni perheellinen haaveilee yksin elämisestä. ;)

Näin erikoista unta viime yönä. Siinä oli monta mielenkiintoista kohtaa. Yksi niistä:

Juttelimme nuoren miehen (itse olen vanhempi nainen) kanssa, sanoin mm. "Tiedätkö, mistä tietää, että oikeasti rakastaa toista?" Vastasin itse: "Siitä, että mikään toisessa ei ärsytä."

Olisiko elämä tosiaan aina auvoista, jos osaisimme oikeasti rakastaa toisiamme?

Parasta on ehdottomasti se, että saa vaihtaa radiokanavaa aina silloin kun sielä alkaa musiikki puheen tilalta. Aah!! Etsiä aina sen kanavan mistä tulee juttua ja sitten seuraava kanava, kun juttu loppuu.

Aamuäreänä rakastan yksinasumisessa sitä,että saan heräillä rauhassa.Kukaan ei yritä jutella tai laita musiikkia soimaan heti ensimmäiseksi aamulla,on ihanan hiljausta.

Toinen lempijuttuni on jo aikaisemmin mainuttu,ei kompromisseja:yksin asuvana voi syödä mitä haluasa,katsoa telkkarista mitä huvittaa kuunnella vain hyvää musiikkia...