Puoliso "unohtaa" minut aina kun lähtee työmatkalle

Mitä te pelkäätte tapahtuvan? Mä jätin aikoinaan 16-vuotiaan pojan kotimieheksi koiran kanssa, kun lähdin kahdeksi viikoksi työmatkalle Yhdysvaltoihin. Laitoin viestit lentokentiltä ja yhden kerran muuten. Olimme jo ennen lähtöäni sopineet, että JOS tulee jotain ongelmaa, ottaa sitten yhteyttä. Tosin teini oli ihan vastuuntuntoinen ja fiksu ihminen eikä mun tarvinnut  reissussa huolehtia, pärjääkö hän vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten on ihan turha odottaa, että mies toimisi niinkuin nainen haluaa tai odottaa. On turha ja naivia uskoa, että mies toimisi samalla tavoin kuin nainen. Huolehtivasti. Mies huolehtii vain itsestään, etenkin työmatkoillaan. Sitä samaa itsenäistä toimintaa hän pitää itsestäänselvyyntenä myös naiselle, ts. mies käsittää, että nainen toimii kuin mies - hoitaa hommat, ei valita, hoitaa omat juttunsa. 

Itse olen valinnut sitoutua mieheen, joka huolehtii myös minusta sekä parisuhteestamme. Ei halipusi-viestittelemällä vaan teoilla.

Itse olen työmatkoilla n. 150 pv/vuosi ja soittelen vaimon kanssa joka ilta kuulumiset. Päivälläkin jos on jotain asiaa ja se riittää molemmille; suhde on hyvässä kuosissa.

PS. Millaisia työreissuja teillä on jos on aikaa jollekin illanvietoille? Minä ainakin ulkomailla keskityn työn tekoon, yleensä 10h  ja lepäämiseen töiden jälkeen eikä illan viettoihin.

Ei mekään viestailla erossa ollessamme muuta kuin välttämättömyydet. Ei edes pitkillä reissuilla. Jutellaan kun nähdään, ja onnellisia ollaan. En tajua niitä pariskuntia jotka viestailee kaikki työpäivätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Meilläkin on tapana pitkin päivää viestitellä toisillemme. Reissussa sitten mies kyllä lähettää viestiä päivällä taukojen aikana, mutta kun ilta saapuu ja rentoutuminen kutsuu niin minä unohdun. Siitä tulee paha mieli.

Oletteko siis aikusia ihmisiä? Tuo kuulostaa ihan teinien touhulta, viestejä pitkin työpäivää ja sitten pitäisi viestitellä vielä illallakin. Minä tuliisn hulluksi, jos tauot pitäisi käyttää viestittelyyn puolison kanssa eikä voisi rauhassa kahvitella ja lounastaa sekä jutella muiden paikalla olevien kanssa. Olette varmaan niin nuoria, että ette ole eläneet aikuisuutta ilman kännyköitä.

Hän laittaa omatoimisesti tauoilla viestiä, minä en ole niin vaatinut ja olen sanonut etten lähetä hänellä omatoimisesti koska tiedän hänellä olevan reissussa työkiireitä enkä halua häiritä. Sitä en ymmärrä miksi illan tullen ei voikaan enää muistaa toisen olemassaoloa. Vaihtaisin ennemmin ne tauolla lähetetyt viestit illan puheluun esimerkiksi.

Pääsääntöisesti mies on se yleensäkin, joka ensin laittaa meillä viestiä ja viestejä tulee päivän mittaan enemmän tai vähemmän. Joskus vain hauska kuva jostain mitä nähnyt tms. Kappas, kun me nuoret haluamme olla yhdessä ja muistaa toista. Taidat itse olla sitä ikäluokkaa kuin vanhempani, joista toinen saattaa olla yksin reissussa ja toinen mökillä. Ja jos ovat molemmat mökillä puuhailevat omiaan. Ihmekös jos mitään paloa toista kohtaan ei tunne, ehtiihän siinä vieraantua kun eletään omia elämiä vaan.

Kyllä, olen elänyt aikuisuuteni niin, että minulla on ollut kännykkä.

Voi kuule, kyllä meillä on paloa, vaikka avioliittoa takana 25 vuotta. Vietämme paljon aikaa yhdessä vapaa-aikana ja yhdessä puuhaillen ja matskustellen, mutta työaikana keskitymme työasioihin. Sinun kannattaa varmaan kertoa miehellesi, että kaipaat iltaviestejä, jospa hän sitteen pyynnöstäsi niitä lähettäisi. Itse en kyllä osaisi iloita pakottamalla lähetetyistä viesteistä.

Samat sanat, avioliittoa jo 35 vuotta takana. Todellakin matkustan myös yksin, nytkin lähdössä pariksi viikoksi, kun mies ei työkiireiltään pääse. Emmekä missään nimessä ole vieraantuneita toisistamme, meillä on edelleen kivaa yhdessä ja rakastamme toisiamme. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kuin paita ja peppu koko ajan tai lirkutella puhelimessa/tekstiviesteillä yhtenään. Yleensä mies soittaa illalla, kun töiltään ehtii, minä en häiritse, kun en tiedä, milloin on hyvä aika soittaa. Paitsi, jos on kiireellistä, tärkeää asiaa. Ja kun näillä mennään, tuntuu sitäkin paremmalta saada joskus sydämen kuvia puhelimeen - jos niitä tulisi yhtenään, menettäisivät ne merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mekään viestailla erossa ollessamme muuta kuin välttämättömyydet. Ei edes pitkillä reissuilla. Jutellaan kun nähdään, ja onnellisia ollaan. En tajua niitä pariskuntia jotka viestailee kaikki työpäivätkin.

Alan ymmärtää Kiky-sopimuksen 6 minuutin päivittäisen työajan pidentämisen. Voi olla, että tuo 6 minuuttia on liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki petä työmatkoilla, ei edes pitkässä suhteessa. Mä olen just nyt Etelä-Amerikassa ja vaimo on Suomessa. Vaimo tietää etten voi vastata päivisin. Työssä en ehdi tekstata edes pikkutauoilla. Työpäiväni on täällä noin 10-12 tuntia ja jotain pitäisi vielä syödäkin työn jälkeen. Iltaisin (eli nyt, siellä on jo aamu) olen ihan poikki. Just soitin lyhyen puhelun, kuuntelin miten vaimon päivä ja yö meni, mutta that's it. Silti rakastan ja ikävöin kotiin. Hyvää päivää sinne ja buenas noches tänne (mun kello näyttää 2.15). M29 ja latino

Repisin kyllä pelihousuni, jos mies herättäisi minut yöllä 2:15 tai edes 1:15 kysyäkseen tai kertoakseen kuulumisua. Kun toinen on toisella puolella maapalloa, hoidetaan keskiyön kuulumiset e-maililla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Meilläkin on tapana pitkin päivää viestitellä toisillemme. Reissussa sitten mies kyllä lähettää viestiä päivällä taukojen aikana, mutta kun ilta saapuu ja rentoutuminen kutsuu niin minä unohdun. Siitä tulee paha mieli.

Oletteko siis aikusia ihmisiä? Tuo kuulostaa ihan teinien touhulta, viestejä pitkin työpäivää ja sitten pitäisi viestitellä vielä illallakin. Minä tuliisn hulluksi, jos tauot pitäisi käyttää viestittelyyn puolison kanssa eikä voisi rauhassa kahvitella ja lounastaa sekä jutella muiden paikalla olevien kanssa. Olette varmaan niin nuoria, että ette ole eläneet aikuisuutta ilman kännyköitä.

Hän laittaa omatoimisesti tauoilla viestiä, minä en ole niin vaatinut ja olen sanonut etten lähetä hänellä omatoimisesti koska tiedän hänellä olevan reissussa työkiireitä enkä halua häiritä. Sitä en ymmärrä miksi illan tullen ei voikaan enää muistaa toisen olemassaoloa. Vaihtaisin ennemmin ne tauolla lähetetyt viestit illan puheluun esimerkiksi.

Pääsääntöisesti mies on se yleensäkin, joka ensin laittaa meillä viestiä ja viestejä tulee päivän mittaan enemmän tai vähemmän. Joskus vain hauska kuva jostain mitä nähnyt tms. Kappas, kun me nuoret haluamme olla yhdessä ja muistaa toista. Taidat itse olla sitä ikäluokkaa kuin vanhempani, joista toinen saattaa olla yksin reissussa ja toinen mökillä. Ja jos ovat molemmat mökillä puuhailevat omiaan. Ihmekös jos mitään paloa toista kohtaan ei tunne, ehtiihän siinä vieraantua kun eletään omia elämiä vaan.

Kyllä, olen elänyt aikuisuuteni niin, että minulla on ollut kännykkä.

Voi kuule, kyllä meillä on paloa, vaikka avioliittoa takana 25 vuotta. Vietämme paljon aikaa yhdessä vapaa-aikana ja yhdessä puuhaillen ja matskustellen, mutta työaikana keskitymme työasioihin. Sinun kannattaa varmaan kertoa miehellesi, että kaipaat iltaviestejä, jospa hän sitteen pyynnöstäsi niitä lähettäisi. Itse en kyllä osaisi iloita pakottamalla lähetetyistä viesteistä.

Minähän sanoin, että en lähetä ensimmäisenä viestejä kun hän on matkalla koska en halua häiritä. En ole myöskään pakottanut lähettämään, mistä revit juttusi? Sanoin ymmärtäväni ap tilannetta koska minäkin kaipaan iltaisin muistamista. Oletko aina noin harhainen vai etkö ymmärrä lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki petä työmatkoilla, ei edes pitkässä suhteessa. Mä olen just nyt Etelä-Amerikassa ja vaimo on Suomessa. Vaimo tietää etten voi vastata päivisin. Työssä en ehdi tekstata edes pikkutauoilla. Työpäiväni on täällä noin 10-12 tuntia ja jotain pitäisi vielä syödäkin työn jälkeen. Iltaisin (eli nyt, siellä on jo aamu) olen ihan poikki. Just soitin lyhyen puhelun, kuuntelin miten vaimon päivä ja yö meni, mutta that's it. Silti rakastan ja ikävöin kotiin. Hyvää päivää sinne ja buenas noches tänne (mun kello näyttää 2.15). M29 ja latino

Repisin kyllä pelihousuni, jos mies herättäisi minut yöllä 2:15 tai edes 1:15 kysyäkseen tai kertoakseen kuulumisua. Kun toinen on toisella puolella maapalloa, hoidetaan keskiyön kuulumiset e-maililla.

Vaimolla taisi olla AAMU kun tuo kirjoittaja soitti.

Joku ihmetteli illanviettoja ulkomaan työmatkoilla. Riippuu varmaan ammatista, mikä on meininki. Itse osallistuin viimeksi konserttiin, jonka jälkeen oli illallinen ravintolassa. Yhtenä iltana oli tarjolla viininmaistelua seisovan pöydän antimien kera, toisena vierailu lähikaupungissa. Lisäksi yleensä on tapana syödä farewell dinner.

Mitään dokaamista ei tietenkään harrasteta, kun töissä ollaan, mutta kyllä niille päiville mittaa tulee, kun aamulla klo 8 aikaan aloitetaan ja yöllä klo 24 päästään nukkumaan. Olenkin jo sitä mieltä, että voisivat nuoremmat lennellä ympäri ämpäri työnantajaani edustamassa.

Työt on pitkälti pohjustettu ennen lähtöä. Saatan pitää esimerkiksi luentoja ja osallistua workshopeihin. Paikan päällä on tärkeämpää tutustua muihin saman alan ihmisiin ja kaavailla tulevaa yhteistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki petä työmatkoilla, ei edes pitkässä suhteessa. Mä olen just nyt Etelä-Amerikassa ja vaimo on Suomessa. Vaimo tietää etten voi vastata päivisin. Työssä en ehdi tekstata edes pikkutauoilla. Työpäiväni on täällä noin 10-12 tuntia ja jotain pitäisi vielä syödäkin työn jälkeen. Iltaisin (eli nyt, siellä on jo aamu) olen ihan poikki. Just soitin lyhyen puhelun, kuuntelin miten vaimon päivä ja yö meni, mutta that's it. Silti rakastan ja ikävöin kotiin. Hyvää päivää sinne ja buenas noches tänne (mun kello näyttää 2.15). M29 ja latino

Repisin kyllä pelihousuni, jos mies herättäisi minut yöllä 2:15 tai edes 1:15 kysyäkseen tai kertoakseen kuulumisua. Kun toinen on toisella puolella maapalloa, hoidetaan keskiyön kuulumiset e-maililla.

Vaimolla taisi olla AAMU kun tuo kirjoittaja soitti.

Hupas, niinpäs olikin :D. En siis olisikaan repinyt pelihousujani.

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli illanviettoja ulkomaan työmatkoilla. Riippuu varmaan ammatista, mikä on meininki. Itse osallistuin viimeksi konserttiin, jonka jälkeen oli illallinen ravintolassa. Yhtenä iltana oli tarjolla viininmaistelua seisovan pöydän antimien kera, toisena vierailu lähikaupungissa. Lisäksi yleensä on tapana syödä farewell dinner.

Mitään dokaamista ei tietenkään harrasteta, kun töissä ollaan, mutta kyllä niille päiville mittaa tulee, kun aamulla klo 8 aikaan aloitetaan ja yöllä klo 24 päästään nukkumaan. Olenkin jo sitä mieltä, että voisivat nuoremmat lennellä ympäri ämpäri työnantajaani edustamassa.

Työt on pitkälti pohjustettu ennen lähtöä. Saatan pitää esimerkiksi luentoja ja osallistua workshopeihin. Paikan päällä on tärkeämpää tutustua muihin saman alan ihmisiin ja kaavailla tulevaa yhteistyötä.

Näin meilläkin. Ja aivan samalla tavalla, kun meille tulee ulkomaalaisia vieraita, illoiksi järjestetään heille ohjelmaa eikä klo 16 sanota, että heippa, nähdään taas huomenna.

Anteeksi tulisit välillä tosi maailmaan heräisit unestasi, kun syy miksi miehesi ei saata vastata tai lähtee on että olet kyllästyttävä tai roikkuja. Et anna toiselle vapautta ja kehut vaa itseäsi miksi huomio pitäisi antaa. Te olette parisuhteessa ja siinä menee toisella raja tulee vastaan jos liikaa takerrut. Eläisit omaa elämää ja keskity itseesi toinen ei elä sun kautta... Etsi itsestäsikin virheitä et varmasti voi olla sadun prinsessa, hei haloo.

Ihkuja kirjoitti:

No minun mies on ihan Suomessa tällä hetkellä ja kiirettä on yleensä klo 8-16 välisellä ajalla, joskus myös myöhempään.

Minä kaipaan niitä aikoja, kun minulla oli olo, että olen tärkeä (koko ajan).

Sitten kun et saa vähäkään huomiota rupeat draamakuningattereksi, joo voi hemmetti ikää on teilläkin riittävästi että etkö ole sieltä teini iästäsi päässyt pois?

Meissä kaikissa on vielä luolaihmisen geenejä. Miehillä on välillä tarve lähteä "metsästysretkelle" muiden urosten kanssa vaikka kalastamaan tai urheilutapahtumiin tai pakkokin mennä työmatkalle. Säälittää, jos se urho tulee rentoutuneena takaisin kotiluolaan, niin siellä akka alkaa kuulustella ja syyllistää urostaan, kun ei ole esimerkiksi viestitellyt tarpeeksi tms.

ei hyvänen aika - ei nyt voi olettaa toisen koko ajan olevan tavoitettavissa TYÖAIKANA!!! Vaikuttaa siellä työpaikallakin vähän piinaavalta, jos huomataan toisen kumppanin koko ajan pommittavan joko soitoilla tai viesteillä. Usko pois, ukkoasi aletaan sääliä - ellei säälitä jo. Ja SIIHEN saumaan on hyvä jonkun toisen iskeä.

Vierailija kirjoitti:

Meissä kaikissa on vielä luolaihmisen geenejä. Miehillä on välillä tarve lähteä "metsästysretkelle" muiden urosten kanssa vaikka kalastamaan tai urheilutapahtumiin tai pakkokin mennä työmatkalle. Säälittää, jos se urho tulee rentoutuneena takaisin kotiluolaan, niin siellä akka alkaa kuulustella ja syyllistää urostaan, kun ei ole esimerkiksi viestitellyt tarpeeksi tms.

Hyvä että miehet lähtevät reissuun kuka tollasta ruikutusta ja syyttelyä jaksaa kuunnella?

Koko ajan ei työaikana tarvitse missään nimessä olla tavoitettavissa, mutta saan kiinni ajatuksestasi. Me ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, ja silti lähetellään viestejä päivän mittaan toisillemme töiden salliessa. Mies on töissä jo kun herään aamulla (minulla myöhäisempi työaika) ja toivotan hyvää huomenta viestillä. Jos ei ala viestiä miehelle kuulumaan, hän viestittää minulle.

Myös reissussa ollessaan tulee huomentoivotus ja hyvänyöntoivotus. Ja mahdollisesti jotain viestiä päivän aikana. Oli sitten hupireissu tai työmatka.

Tämä onkin vain meidän tapa, ei kaikki avoparit toimi samalla tavalla. Minusta tällainen viestittely on mukava huomionosoitus toiselle. Reissussa ollessa on kiva kuulla toisesta edea kerran päivässä, ja tietää, että kaikki on hyvin. Vaikka tietää, että toinen pärjää kyllä. Minä kyllä huolestuisin, jos toisesta ei yhtäkkoä kuulusikikaan mitään, ja alkaisin ihmettelemään, että mikä on vialla.

Ihkuja kirjoitti:

Tänäänkin olen soittanut useamman kerran, aina on kiire lopettaa puhelu ja ei enää koskaan lähettele mitään kivoja viestejä. Myös hyvän yön toivotukset ovat alkaneet unohtua.. nyt tein päätöksen, että en enää itsekään laita niitä.

Tällaistako se on muillakin pitkässä suhteessa?

Minua asia surettaa, mutta alan luovuttaa, sillä en voi yksin kannatella kaikkea. Mielestäni olen hyvä ja hauska kumppani. Huolehdin itsestäni ja olen sopivan kiltti, mutta myös tulinen kun tilanne vaatii.

Minulla on olo (ollut jo pitkään), että miehellä on joku muu tai etsii jotain muuta, mutta kun kysyn kieltää kaiken.

Tossa näette miten epäkypsältä ap vaikuttaa. Mies ei lähetä kivoja viestejä, niin ei lähetä hänkään. Ap:n mielestä tärkeintä parisuhteessa on että huolehtii ulkonäöstä ja on kiltti sekä tulinen. KUN TÄSSÄ EI OLE KYSE SUSTA VAA SUN MIES ON SIELLÄ TÖISSÄ!!!! En usko että olet aikuinen kun käyttäydyt kuin teini prinsessa.

Itse reissussa sitä helposti puoliso unohtuu muiden kiireiden ja vauhdin tiimellyksessä. Itsekin tunnen huonoa omaatunto siitä että en tarpeeksi osoita tuolle kotona olevalle puolisolle sitä mitenkä tärkeä hän minulle onkaan.  Toista vaan pitää niin itsestään selvyytenä  ettei muista että parisuhde on kuin kukan hoito jota pitäisi aina välillä muistaa hoitaa.  Kannattaisi yrittää aina lähettää vaikkapa vain ihan jotain pöljää tai hassua mutta kuitenkin pitää yhteyttä.