Puoliso "unohtaa" minut aina kun lähtee työmatkalle
Tänäänkin olen soittanut useamman kerran, aina on kiire lopettaa puhelu ja ei enää koskaan lähettele mitään kivoja viestejä. Myös hyvän yön toivotukset ovat alkaneet unohtua.. nyt tein päätöksen, että en enää itsekään laita niitä.
Tällaistako se on muillakin pitkässä suhteessa?
Minua asia surettaa, mutta alan luovuttaa, sillä en voi yksin kannatella kaikkea. Mielestäni olen hyvä ja hauska kumppani. Huolehdin itsestäni ja olen sopivan kiltti, mutta myös tulinen kun tilanne vaatii.
Minulla on olo (ollut jo pitkään), että miehellä on joku muu tai etsii jotain muuta, mutta kun kysyn kieltää kaiken.
Kommentit (66)
Niin, ja kun tilanne on ohi niin hommaa puidaan ja rentoudutaan oluen kera. Voit vaikka silittää stringit sinä aikana ja ottaa vaahtokylvyn
Ei ainakaan työkseen sammuta paloja.
Surullista, että mies joka on ollut äärimmäisen rakastunut minuun vuosia alkaa käyttäytyä näin. Taitaa olla joku viidenkympin kriisi, minä en vain jaksa.
Ap
En puolisostasi tiedä, mutta omat työmatkani ovat niin kiireaikataululla vedettyjä, ettei siinä kauheasti ehdi mitään
hali-pusipusi-puheluita soittamaan. Aikaero on kanssa yksi rajoittava tekijä. Mun työmatkat kohdistuvat poikkeuksetta ulkomaille.
Kuitenkin tulee vähintäänkin jokunen whatsapp-viesti laitettua aina jossain rakosessa.
No minun mies on ihan Suomessa tällä hetkellä ja kiirettä on yleensä klo 8-16 välisellä ajalla, joskus myös myöhempään.
Minä kaipaan niitä aikoja, kun minulla oli olo, että olen tärkeä (koko ajan).
Jep, just tollasta. Tosin ymmärrän miestäsi, kukaan ei ihan oikeasti jaksa ihmistä joka koko ajan soittelee ja roikkuu toisessa kiinni, se on ahdistavaa, jopa tietyllä tavalla pelottavaa kun saattaa hieman viitata siihen että "roikkujalla" ei ole ihan kaikki kohdallaan. Lisäksi jos vielä vaikuttaa siltä, että se "roikkuja" vielä on sitä mieltä että on itse kiva ja että vika on aina muissa niin se vain vahvistaa ahdistuksen tunnetta, ja sellaisestahan normaali ihminen pyrkii eroon.
Minä olen tottunut siihen, että silloin kun toinen on muualla niin muutama kerta soitetaan ja viestitellään päivän aikana - minä en saa juurikaan edes liikkua omalta paikkakunnalta ja heti jos töiden takia menen vitsailee olenko oikeasti töihin menossa.
Läheisriippuvainen en ole, minusta pääsee halutessa nopeasti eroon.
Olen vain huomannut ettei enää oikein ole suhteita joissa pariskunnat pysyvät uskollisina toisilleen vaan toista vedetään kuin pässiä narussa. Olen ulkoisesti näyttävä ja luonteeltani iloinen ja sosiaalinen, joten miehet kiinnostuvat minusta helposti. En ole silti ikinä ajatellutkaan, että alkaisin epärehellisesti suhteessani vaan elän yhden suhteen kerrallaan ja tämä oli myös miehelleni törkeää.
Ja taustaa sen verran, että 7vuotta sitten kun tapasimme, niin olimme kumpikin varattuja. Minä kuulin kun mieheni jutteli vaimolleen, vaikka istuin hänen sylissä ja lähetti aina hyvän yön viestin, vaikka minä nukuin hänen vieressään.
Ihkuja kirjoitti:
Minä olen tottunut siihen, että silloin kun toinen on muualla niin muutama kerta soitetaan ja viestitellään päivän aikana - minä en saa juurikaan edes liikkua omalta paikkakunnalta ja heti jos töiden takia menen vitsailee olenko oikeasti töihin menossa.
Läheisriippuvainen en ole, minusta pääsee halutessa nopeasti eroon.
Olen vain huomannut ettei enää oikein ole suhteita joissa pariskunnat pysyvät uskollisina toisilleen vaan toista vedetään kuin pässiä narussa. Olen ulkoisesti näyttävä ja luonteeltani iloinen ja sosiaalinen, joten miehet kiinnostuvat minusta helposti. En ole silti ikinä ajatellutkaan, että alkaisin epärehellisesti suhteessani vaan elän yhden suhteen kerrallaan ja tämä oli myös miehelleni törkeää.
Ja taustaa sen verran, että 7vuotta sitten kun tapasimme, niin olimme kumpikin varattuja. Minä kuulin kun mieheni jutteli vaimolleen, vaikka istuin hänen sylissä ja lähetti aina hyvän yön viestin, vaikka minä nukuin hänen vieressään.
Muutama kerta päivässä?! Minä tulisin hulluksi tuollaisesta, ja olen nainen. Silloin kun olen reissussa, haluan keskittyä niihin ihmisiin ja tilanteisiin joita siellä on käsillä enkä hajottaa huomiotani moneen eri suuntaan. Samoin toimii mieheni vastaavissa tilanteissa ja niin sen minusta kuuluu ollakin. Toki nyt vähintään hyvänyön viesti tai puhelu vaihdetaan illalla, mutta se todellakin riittää. Tietysti sitten jos vaikka viikon on poissa niin saattaa kaivata sen aikana kerran tai pari vähän pidempääkin kuulumistenvaihtoa puhelimitse. Mutta ei edes joka päivä, saati että monta kertaa päivässä... Huoh. Ei se ihminen ja rakkaus ja suhde siitä mihinkään katoa vaikka ei koko ajan olisi yhteydessä! Tai jos katoaa niin sitten on heikoissa kantimissa.
P.S. Luin alkuperäisen postauksen vähän huonosti, nyt kun luin sen uudestaan niin provohan tämä taitaa olla. Sen verran ristiriitaista löpinää.
No sinä olet sitten erilainen ihminen kuin minä. Me ollaan aina ennen ( eli 6vuoden ajan) viestitelty ja soiteltu toisillemme pienetkin asiat ja lähetelty aina kivoja viestejä.
Nyt ei enää ole aikaa vaan koko ajan on kiire - Jopa vapaalla. Kotona puhuu ja viestittelee kyllä kavereiden kanssa, siihen on aina aikaa.
En vain ymmärrä, että jos minä en kiinnosta miksi sitä ei voi sanoa suoraan?
Aina kun kysyn asiaa, niin rakastaa niin paljon ja kaikki on hyvin.
Olet ottanut miehen joka oli naimisissa ja valmis pettämään. Pelkäät nyt ja pommittaa viesteillä
Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja meillä on kolme lasta. Mieheni käy aika usein työmatkalla niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja kyllä hän pitää meihin kotona oleviin yhteyttä ihan mukavasti. Ei tietenkään montaa kertaa päivässä, mutta silloin kun tietää meillä olevan ilta, niin hän saattaa soittaa jollekin meistä ja laittaa viestin/viestejä. Uudesta paikasta hän saattaa laittaa lapsille vaikka jonkun kuvallisen viestin tai muutamankin jos maisemat ovat hienoja niin kuin viimeksi ollessaan Vancouverissa. Näin on ihan hyvä ja mukava. Hän tietää kyllä meidän pärjäävän mainiosti kotona ja me tiedämme, että hän pärjää taatusti siellä missä onkaan.
Ihkuja kirjoitti:
Tänäänkin olen soittanut useamman kerran, aina on kiire lopettaa puhelu ja ei enää koskaan lähettele mitään kivoja viestejä. Myös hyvän yön toivotukset ovat alkaneet unohtua.. nyt tein päätöksen, että en enää itsekään laita niitä.
Tällaistako se on muillakin pitkässä suhteessa?
Minua asia surettaa, mutta alan luovuttaa, sillä en voi yksin kannatella kaikkea. Mielestäni olen hyvä ja hauska kumppani. Huolehdin itsestäni ja olen sopivan kiltti, mutta myös tulinen kun tilanne vaatii.
Minulla on olo (ollut jo pitkään), että miehellä on joku muu tai etsii jotain muuta, mutta kun kysyn kieltää kaiken.
Miksi häiritset puolisoasi soittamalla monta kertaa päivässä? Ei se ole normaalia käytöstä vaan riippuvaisen ihmisen käytöstä. Tajuatko että puolisosi on töissä eikä silloin vastata privaattipuheluihin???
Iltasoitto ja hyvän yön toivotus riittää. Ihan varmasti sitä jo rasittaa tuo sun ainainen soittelu, mikä oikeasti on kontrollointia.
0/5
Olemme olleet yhdessä yli 20v ja molemmilla on paljon työmatkoja. On tullut tavaksi soittaa aamu- ja iltasoitto kotiin (ei siis reissussa olijan tarkistamiseksi) että siellä on kaikki ok. Yleensä iltasoitto on ennen kuin reissussa olija lähtee iltarientoihin, saa sitten olla siellä vapaasti ja aamusoitto ennen lapsen kouluunlähtöä.
Molemmilla on tapana laittaa matkoilta myös kuvia esim hienoista maisemista tai juhlista joissa on ollut mukana mutta ei niitäkään tarvitse on-line päivittää vaan vasta kun siihen on aikaa - toki ne voi näyttää myös kotiin palattua. Koskaan ei reissaavalle soitella päivällä eikä illallisaikaan/yöllä ellei ole hengestä kyse!
Jos joskus soitto unohtuu ei siitä hätäännytä puolin eikä toisin.
Soittelet hulluna kun pelkäät peturin pettävän sinua siellä. Häiriköi työaikana ja illallakin .
Sille joka on töissä, ei soitella, ellei ole pää kainalossa.
Ymmärrän. Meilläkin on tapana pitkin päivää viestitellä toisillemme. Reissussa sitten mies kyllä lähettää viestiä päivällä taukojen aikana, mutta kun ilta saapuu ja rentoutuminen kutsuu niin minä unohdun. Siitä tulee paha mieli.
Mä olen kyllä oppinut ymmärtämään, että kun mies aika harvoin kuitenkin lähtee jonnekin vaikka urheilutapahtumaan, niin on sovittu, että ilmoittaa illalla olevansa hengissä. Kyllä niille pitää antaa tilaa tehdä muutakin kuin ....
Ihkuja kirjoitti:
Tänäänkin olen soittanut useamman kerran, aina on kiire lopettaa puhelu ja ei enää koskaan lähettele mitään kivoja viestejä. Myös hyvän yön toivotukset ovat alkaneet unohtua.. nyt tein päätöksen, että en enää itsekään laita niitä.
Olisikohan sinunkin jo aika aikuistua?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Meilläkin on tapana pitkin päivää viestitellä toisillemme. Reissussa sitten mies kyllä lähettää viestiä päivällä taukojen aikana, mutta kun ilta saapuu ja rentoutuminen kutsuu niin minä unohdun. Siitä tulee paha mieli.
Oletteko siis aikusia ihmisiä? Tuo kuulostaa ihan teinien touhulta, viestejä pitkin työpäivää ja sitten pitäisi viestitellä vielä illallakin. Minä tuliisn hulluksi, jos tauot pitäisi käyttää viestittelyyn puolison kanssa eikä voisi rauhassa kahvitella ja lounastaa sekä jutella muiden paikalla olevien kanssa. Olette varmaan niin nuoria, että ette ole eläneet aikuisuutta ilman kännyköitä.
Meillä menee satunnaisesti. Jonakin päivänä voi tulla läheteltyä paljonkin viestejä, toisena päivänä ei edes sitä hyvää yötä. Parikin päivää saattaa mennä täysin ilman kontaktia. Ei se tee miehestäni minulle yhtään sen vähemmän tärkeää, minä vain osaan olla ilman häntä tarvittaessa. Miksi hänen pitäisi minut muistaa kaiken aikaa, enhän minäkään häntä koko aikaa ajattele.
Miehes sammuttaa tulipaloa niin ei se kerkee textaa mitää söpöä...