Mulla on sydän särkynyt jo lapsuudessa. Mikään, mitä teen ei sisällä rakkautta. En jaksa enää

Ketjua lukematta totean vain että terapia on ainoa järkevä vaihtoehto. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi saada rakkautta, koska koet ettet ole sen arvoinen. Vain sinä itse voit muuttaa sen tilanteen ja se tilanne muuttuu pikkuhiljaa, kun alat opettelemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, hyväksymään elämäsi ja lapsuutesi. Se muutos lähtee sinusta, ei se tule mistään ulkopuolelta. Hae apua, jos et itsesi, niin lastesi takia. Heidän ei tarvitse kantaa sitä taakkaa, mitä sinä kannat. Kiukuttelu on vain padottua vihaa, opettele käsittelemään vihaasi, myönnä, että olet hirveän vihainen, kun olet tullut kaltoinkohdelluksi. Vapauta lapsesi samalta kohtalolta ja työstä haavasi.

Ei se muutos varsinaisesti lähde minusta, koska ihminen, jolla on ne haavat kääntää kaikki kokemukset sen mukaisiksi. Ei näe asioita mitenkään muutoin, kuin että minun syy, minä olen paska, minä en ansaitse tätä. Ja muut tavallaan hyväksikäyttää tätä. "Ole rauhassa paska, niin sulle ei tartte jakaa ystävällisyyttä". Voimme käyttää sinua jopa oikeastaan roskakorina ja sylkykuppina." Voimaannu sitten siitä.

No okei, mun tilanne ei ole aivan tuollainen, mutta siis tulkitsen tilanteet sen mukaan miten minulle on opetettu, miten ihmeessä voisin tulkita ne vastoin sitä? Se tuntuu ettei se ole niin, vaan se on niin kuten mä asioita tulkitsen. Mutta ne tulkintatavat on opetettu mulle, se on totta. Olen nyt kaksikymmentä vuotta etsinyt apua niiden terveempään tulkintaan, mutta Suomessa auttajat on melko paskaista sakkia ja pahimpana kognitiivinen terapia, joka ei tue tulkinnan muutoksia, vaan etsii vikaa terapiaan tulleen ajattelumalleista.

ap

Tässä terapeutti oli oikeassa. Et parane Ennenkuin saat muutettua ajattelumallisi

Mutta vika ei ole minun ajattelumalleissani, vaan siinä sairaassa ihmisessä vierelläni, eli äidissä. Minä en kehitellyt vääriä ajattelumalleja, vaan toimin loogisesti annetussa ympäristössä. Jos koitetaan muuttaa ajattelumallejani jää kokonaan käsittelemättä se, että toinen ihminen oli sairas ja opetti minut tulkitsemaan asioita siten, mikä on mahdollisimman epäedullista minulle.

Eli syytetään ikään kuin minua. Vaikka ei, ajattelin ihan oikein, tilanne, jossa minua vain opetettiin, oli sairas. Mutta kukaan ei halua myöntää tätä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kun kerran olet sitä mieltä ettet ole itse vastuussa mistään ( omasta elämästäsi) etkä se ole sinä jonka tulee tehdä jotain oman elämäsi ja onnesi eteen, niin mitä se on mitä sinä haluat? Miksi kirjoitat tänne niin usein ja paljon? Mitä haet tällä? Mitä muiden tulee tehdä että sinä olisit onnellinen? Mitä terapeuttisi olisi pitänyt tehdä että olisit alkanut voida paremmin? Millä tavoin ongelmasi ratkeavat?

Mä en ole vastuussa siitä, että joku toinen on satuttanut mua. Olen hakenut apua koko aikuiselämäni. Miten sä saat siitä, etten mielestäni ole vastuussa?

En tiedä mitä sen aiemman terapeuttini olisi pitänyt tehdä, koska jos tietäisin haavani tuskin olisivat enää rikki! Hänen olisi joka tapauksessa pitänyt pystyä luomaan sellainen luottamuksellinen suhde minuun, jossa olisin päässyt koskettelemaan haavojani ja saanut niistä edes kiinni. Siivota äiti pois, eikä sössöttää, että äidillesi olet ollut kuitenkin tärkeä! Ai, ja hän tietää sen, miksi mä en sitä havainnut 25:een vuoteen, että oon? Nykyinen terapeutti on sanonut, että äitini hankki minut itsekkäistä syistä halutessaan eroon varakkaasta isästäni, mutta säilyttääkseen siteen isän sukuun! Ja rahoihin. Paljon todennäköisempi skenaario.

ap

Et osannut vastata kysymyksiini. Et osaa kertoa mitä muiden pitäisi tehdä joten miten hekään voisivat osata sinut korjata.

Sinä olet yksin vastuussa omasta elämästäsi. Se on yksin sinun elämäsi, ei kenenkään muun. Kukaan muu ei voi muuttaa sinua onnelliseksi. Vaikka ympärilläsi olisi kasapäin sinua rakastavia ja paapovia ihmisiä et olisi onnellinen koska olet sisältä rikki. Kyllähän sinua nytkin rakastetaan, ei kai miehesi muuten kanssasi olisi. Vähintään lapsesi sinua rakastaa. Lapset on ohjelmoitu niin että he vanhempiaan rakastavat, niitä huonojakin. Silti et ole onnellinen.

Vastuun kantaminen omasta elämästä ei tarkoita sitä että kaikki on sinun vikasi. Äitisi on tehnyt sinulle väärin, mutta nyt on sinun tehtäväsi tehdä asialle jotain, kantaa vastuu nykyhetkestä. Näin joutuu tekemään jokainen joka on kokenut vastoinkäymisiä. On tervettä osata osoittaa syyllinen, todeta äiti toimi väärin, minä en lapsen asemassa ollut vastuussa, mutta sen jälkeen kannetaan itse vastuu omasta onnesta aikuisena, ihan jo siksi ettei kukaan muu voi sitä onnea ojentaa. Se on sairas käyttäytymismalli että siihen syyttämiseen ja syyllisen osoittamiseen jäädään vellomaan. Se ei saa aikaan muutosta mihinkään suuntaan (korkeintaan pahempaan).

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Lapsuuteesi ei voi palata takaisin eikä korjata sieltä jotta olisit nyt hyvinvoiva. Ainoa mille voit tehdä jotain on nykyhetki ja tietysti tuleva.

Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin.

Olet siinä onnekkaassa tilanteessa että lastesi lapsuuden suhteen voit vielä tehdä jotain. Sinun lapsuuttasi ei voi korjata ehjäksi, mutta lapsillasi on vielä lapsuus kesken, ja siitä voi vielä onnistua tekemään paremman. Jos et kertakaikkiaan osaa ajatella muita, edes lapsiasi, niin tee tämäkin sitten vaikka itsesi kautta. Katso tulevaisuuteen, miltä haluat että siellä näyttää? Jos jatkat näin, sinulla on tulevaisuudessa sinulle katkeria ja vihaisia aikuisia lapsia, jotka todennäköisesti eivät halua olla kanssasi tekemisissä, jotka syyttävät sinua pilatusta lapsuudesta. Jos tähän päädytään, on se sinun vikasi, etkä voi siitä syyttää muita. Sinulla on mahdollisuus valita ja se mitä valitset on sinusta, vain sinusta kiinni.

Syyllisten etsiminen 40 v takaa on täysin turhaa. Ei hyödytä mitään.

Sinä vastaat täysin siitä mitä ajattelet, mitä teet.

Ja vain sinä voit sen muuttaa

Sinua ei yhtään auta kieriä äitiäsi syyttävissä ajatuksissa.

Etkö sä vieläkään raukka ole saanut napanuoraa äitees katkaistua. Sano tai kirjoita äitelles, ettei soittele enää. Vois pääsi päästä lomalle.

Niin, saivatko lapsesi lounasta tänään?

"Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin."

Miksi minä sen siivoaisin, koska en kaatanut sitä? Miksi joku kokee oikeudekseen haukkua minua, jos en siivoa, eikä yksinomaa sitä, joka sen siihen kaatoi?

Minua on myös velvoitettu tosiaan jäämään siihen sitä pyyhkimään, vaikka oma ratkaisuni olisi ollut jättää se siihen haisemaan ja mennä vaikka lastenkotiin asumaan, jossa syylliset pyyhkivät maidot. Se olisi terve opetus lapselle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Miten niin itsekkyys? Mikä sinä sitten olet, ellet itsekäs? Mitä hyvää sinä olet sanonut minulle tässä ketjussa? En ole itsekäs, haluan itseni vain kuntoon. Tuollaisissa ryhmissä saa kuule käydä, vaikkei sanoisi sanaakaan. Sinun on aivan turha yrittää syyllistää minua siellä jonain huonona jäsenenä olemisesta, jos sinne menisin. Jokainen auttaa sillä tasolla, jolla on ja kykenee. Ensin täytyy ehkä itse saada, että voi antaa muille. Mitä sä olet antanut minulle, kun minusta tuntuu, ettet mitään? Ja sitten haukut minua ihan samasta. Katso peiliin vaan.

ap

Olen antanut sinulle tässä kuin lukuisissa aiemmissa keskusteluissasi hurjasti myötätuntoa, yrittänyt auttaa kaikin keinoin mitä se sanojen välityksellä on mahdollista. Olen käyttänyt sinuun paljon aikaani ja vaivaa. Takaisin olen saanut vain kiukuttelua, vastaanväitteitä. En koskaan edes rivien välistä kiitosta, ei pienintäkään vihjausta että edes yrittäisit kokeillä antamiani neuvoja, joista omakohtaisella kokemuksella (joka on paljon karumpi ja rajumpi kuin sinun äiti-kokemuksesi) tiedän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä pitäisi pystyä myös kuuntelemaan ja arvostamaan muita.

Ei voi sanoa, että teillä juoppojen lapsilla oli sentään helpomaa

No tuskin siellä kulaan tulee mullekaan sanomaan, että "sun pitäis jo voida paremmin ja oot siitä ite vastuussa" (aivan kuin pakoilisin vastuitani) ja "mä ratkaisin kaiken ja tunnen itseni niin vitun ylivertaiseksi ja oon nykyään onnellinen" tai muuta paskaa.

ap

Pystytkö kuuntelemaan?

Mitä tarkoitat? Että ahdistunko muiden asioista vai? Minä en ole terapeutti, jos en pysty kuuntelemaan, niin en ainakaan näytä sitä. Jos siis tarkoitat, että alan opettaa muita vai mitä oikein tarkoitat? Pystytkötse kuuntelemaan?

ap

Sinun vastauksista huokuu aivan käsittämätön itsekyys. Et näe missään asiassa kuin itsesi, katsot ja koet kaiken itsesi kautta. Mitään muuta ei ole. En ole tuo joka kysyi kykyäsi kuunnella, mutta ei hän noita asioita tarkoittanut vaan sitä että osaatko oikeasti kuunnella TOISTA IHMISTÄ. Antaa toiselle edes hetken tilaa niin ettei ole kyse sinusta. Tuntua myötätuntoa toisen kokemaa kohtaan, lohduttaa, antaa tukea toiselle. Unohtaa edes hetkeksi sen mikä tuntuu olevan sinulle kaikkein tärkein ja elämän( myös muiden ei vain sinun) keskipiste eli SINÄ.

Miten niin itsekkyys? Mikä sinä sitten olet, ellet itsekäs? Mitä hyvää sinä olet sanonut minulle tässä ketjussa? En ole itsekäs, haluan itseni vain kuntoon. Tuollaisissa ryhmissä saa kuule käydä, vaikkei sanoisi sanaakaan. Sinun on aivan turha yrittää syyllistää minua siellä jonain huonona jäsenenä olemisesta, jos sinne menisin. Jokainen auttaa sillä tasolla, jolla on ja kykenee. Ensin täytyy ehkä itse saada, että voi antaa muille. Mitä sä olet antanut minulle, kun minusta tuntuu, ettet mitään? Ja sitten haukut minua ihan samasta. Katso peiliin vaan.

ap

Olen antanut sinulle tässä kuin lukuisissa aiemmissa keskusteluissasi hurjasti myötätuntoa, yrittänyt auttaa kaikin keinoin mitä se sanojen välityksellä on mahdollista. Olen käyttänyt sinuun paljon aikaani ja vaivaa. Takaisin olen saanut vain kiukuttelua, vastaanväitteitä. En koskaan edes rivien välistä kiitosta, ei pienintäkään vihjausta että edes yrittäisit kokeillä antamiani neuvoja, joista omakohtaisella kokemuksella (joka on paljon karumpi ja rajumpi kuin sinun äiti-kokemuksesi) tiedän paljon.

Auttaa kaikin keinoin? Kaipaan vain tukea ja hyväksyntää, siihen ei kuulu paremmin muka tietävät neuvot, kritiikki tms.

ap

Hyi vittu taas tätä kahjoa. Oksennan.

Vierailija kirjoitti:

"Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin."

Miksi minä sen siivoaisin, koska en kaatanut sitä? Miksi joku kokee oikeudekseen haukkua minua, jos en siivoa, eikä yksinomaa sitä, joka sen siihen kaatoi?

Minua on myös velvoitettu tosiaan jäämään siihen sitä pyyhkimään, vaikka oma ratkaisuni olisi ollut jättää se siihen haisemaan ja mennä vaikka lastenkotiin asumaan, jossa syylliset pyyhkivät maidot. Se olisi terve opetus lapselle.

ap

Lue nyt tuo teksti ja mieti mitä tuo edellinen sinulle sanoi.

Se maito pöydällä on sinun aikuisen ihmisen elämässä

Ei kukaan enää mieti mitä lapsena olisi pitänyt tehdä toisin. Mennyttä ei voi muuttaa. Se tapahtui 40 v sitten

Vastuun kantaminen tarkoittaa ettet enää sitä maitoa katsele. Tee jotain. Siivoa elämäsi. Valitse terve tie.

Jotenki surullista että tämä vertauskuva on sinulle konkretiaa, en varmasti siivoa!

En todellisuudessa enkä edes psyykkisesti.

En halua muuttua

Onko äitihullun älyssä häikkää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin."

Miksi minä sen siivoaisin, koska en kaatanut sitä? Miksi joku kokee oikeudekseen haukkua minua, jos en siivoa, eikä yksinomaa sitä, joka sen siihen kaatoi?

Minua on myös velvoitettu tosiaan jäämään siihen sitä pyyhkimään, vaikka oma ratkaisuni olisi ollut jättää se siihen haisemaan ja mennä vaikka lastenkotiin asumaan, jossa syylliset pyyhkivät maidot. Se olisi terve opetus lapselle.

ap

Lue nyt tuo teksti ja mieti mitä tuo edellinen sinulle sanoi.

Se maito pöydällä on sinun aikuisen ihmisen elämässä

Ei kukaan enää mieti mitä lapsena olisi pitänyt tehdä toisin. Mennyttä ei voi muuttaa. Se tapahtui 40 v sitten

Vastuun kantaminen tarkoittaa ettet enää sitä maitoa katsele. Tee jotain. Siivoa elämäsi. Valitse terve tie.

Jotenki surullista että tämä vertauskuva on sinulle konkretiaa, en varmasti siivoa!

En todellisuudessa enkä edes psyykkisesti.

En halua muuttua

Se maito on pöydällä nimenomaan minun lapsuudessani. Siitä on nyt puhe. Ja siitä, miten siihen on sen jälkeen suhtauduttu, minuun ja maidon kaatajaan, eli äitiini. Otapa hetki ja mieti sitä. Ei nyt ole kysymys nykyhetkestä, koska jos tuo maitotilanne minun lapsuudessani olisi mennyt oikein, minulla ei olisi nykypäivänä MITÄÄN HÄTÄÄ.

ap

Tää on myös huvittavaa: Kaipuu vaikka lastensuojelulaitokseen. Ne oli -70 luvulla varmasti upeita paikkoja

Vastapainona äiti joka käski siivota...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin."

Miksi minä sen siivoaisin, koska en kaatanut sitä? Miksi joku kokee oikeudekseen haukkua minua, jos en siivoa, eikä yksinomaa sitä, joka sen siihen kaatoi?

Minua on myös velvoitettu tosiaan jäämään siihen sitä pyyhkimään, vaikka oma ratkaisuni olisi ollut jättää se siihen haisemaan ja mennä vaikka lastenkotiin asumaan, jossa syylliset pyyhkivät maidot. Se olisi terve opetus lapselle.

ap

Lue nyt tuo teksti ja mieti mitä tuo edellinen sinulle sanoi.

Se maito pöydällä on sinun aikuisen ihmisen elämässä

Ei kukaan enää mieti mitä lapsena olisi pitänyt tehdä toisin. Mennyttä ei voi muuttaa. Se tapahtui 40 v sitten

Vastuun kantaminen tarkoittaa ettet enää sitä maitoa katsele. Tee jotain. Siivoa elämäsi. Valitse terve tie.

Jotenki surullista että tämä vertauskuva on sinulle konkretiaa, en varmasti siivoa!

En todellisuudessa enkä edes psyykkisesti.

En halua muuttua

Se maito on pöydällä nimenomaan minun lapsuudessani. Siitä on nyt puhe. Ja siitä, miten siihen on sen jälkeen suhtauduttu, minuun ja maidon kaatajaan, eli äitiini. Otapa hetki ja mieti sitä. Ei nyt ole kysymys nykyhetkestä, koska jos tuo maitotilanne minun lapsuudessani olisi mennyt oikein, minulla ei olisi nykypäivänä MITÄÄN HÄTÄÄ.

ap

1. Mennyttä ei voi muuttaa

2. Sotku siivotaan nyt - ihan itse

3. Vaihtoehtona märehtiä ja elää omassa sotkussaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin."

Miksi minä sen siivoaisin, koska en kaatanut sitä? Miksi joku kokee oikeudekseen haukkua minua, jos en siivoa, eikä yksinomaa sitä, joka sen siihen kaatoi?

Minua on myös velvoitettu tosiaan jäämään siihen sitä pyyhkimään, vaikka oma ratkaisuni olisi ollut jättää se siihen haisemaan ja mennä vaikka lastenkotiin asumaan, jossa syylliset pyyhkivät maidot. Se olisi terve opetus lapselle.

ap

Lue nyt tuo teksti ja mieti mitä tuo edellinen sinulle sanoi.

Se maito pöydällä on sinun aikuisen ihmisen elämässä

Ei kukaan enää mieti mitä lapsena olisi pitänyt tehdä toisin. Mennyttä ei voi muuttaa. Se tapahtui 40 v sitten

Vastuun kantaminen tarkoittaa ettet enää sitä maitoa katsele. Tee jotain. Siivoa elämäsi. Valitse terve tie.

Jotenki surullista että tämä vertauskuva on sinulle konkretiaa, en varmasti siivoa!

En todellisuudessa enkä edes psyykkisesti.

En halua muuttua

Se maito on pöydällä nimenomaan minun lapsuudessani. Siitä on nyt puhe. Ja siitä, miten siihen on sen jälkeen suhtauduttu, minuun ja maidon kaatajaan, eli äitiini. Otapa hetki ja mieti sitä. Ei nyt ole kysymys nykyhetkestä, koska jos tuo maitotilanne minun lapsuudessani olisi mennyt oikein, minulla ei olisi nykypäivänä MITÄÄN HÄTÄÄ.

ap

1. Mennyttä ei voi muuttaa

2. Sotku siivotaan nyt - ihan itse

3. Vaihtoehtona märehtiä ja elää omassa sotkussaan

Kyllä sille menneellekin ihmiselle voi kertoa, että en siivoa hänen kaatamaansa maitoa.

Siitäs sai, jos kuvitteli niin.

ap

Jos minun äitini olisi tehnyt xxx 40 v sitten, niin minä olisin ccc.

Muttakun ei. Joudun jäämään ilman

- tee jotain asialle

- mutta en minä. Jos äiti olisi silloin xxx

Jos mä ns. siivoaisin äitini kaataman maidon, niin mitä muuta väärää ja epäreilua minun voitaisiin odottaa sitten tekevän? Syyllistää, ellen tee?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maito on jo pöydällä eikä se kannuun palaa vaikka kuinka kiukkuat ja syytät sitä joka sen kaatoi. Voit joko jatkaa sitä kiukkuamista pahoittaen myös muiden ympärillä olevien mielen, odottaa kuinka maito pinttyy kiinni, homehtuu ja pilaa lopullisesti kaiken ympäriltä. Tai sitten otat rätin omaan käteesi, pyyhit maidon pois, hyväksyt ettei sinulla ole maitoa. Haet kraanasta lasin vettä ja kohta saatkin jo todeta että kyllä se jano vedelläkin lähtee, ainakin paremmin kuin vain kiukkuamalla kaatuneesta maidosta kuivin suin."

Miksi minä sen siivoaisin, koska en kaatanut sitä? Miksi joku kokee oikeudekseen haukkua minua, jos en siivoa, eikä yksinomaa sitä, joka sen siihen kaatoi?

Minua on myös velvoitettu tosiaan jäämään siihen sitä pyyhkimään, vaikka oma ratkaisuni olisi ollut jättää se siihen haisemaan ja mennä vaikka lastenkotiin asumaan, jossa syylliset pyyhkivät maidot. Se olisi terve opetus lapselle.

ap

Lue nyt tuo teksti ja mieti mitä tuo edellinen sinulle sanoi.

Se maito pöydällä on sinun aikuisen ihmisen elämässä

Ei kukaan enää mieti mitä lapsena olisi pitänyt tehdä toisin. Mennyttä ei voi muuttaa. Se tapahtui 40 v sitten

Vastuun kantaminen tarkoittaa ettet enää sitä maitoa katsele. Tee jotain. Siivoa elämäsi. Valitse terve tie.

Jotenki surullista että tämä vertauskuva on sinulle konkretiaa, en varmasti siivoa!

En todellisuudessa enkä edes psyykkisesti.

En halua muuttua

Se maito on pöydällä nimenomaan minun lapsuudessani. Siitä on nyt puhe. Ja siitä, miten siihen on sen jälkeen suhtauduttu, minuun ja maidon kaatajaan, eli äitiini. Otapa hetki ja mieti sitä. Ei nyt ole kysymys nykyhetkestä, koska jos tuo maitotilanne minun lapsuudessani olisi mennyt oikein, minulla ei olisi nykypäivänä MITÄÄN HÄTÄÄ.

ap

1. Mennyttä ei voi muuttaa

2. Sotku siivotaan nyt - ihan itse

3. Vaihtoehtona märehtiä ja elää omassa sotkussaan

Kyllä sille menneellekin ihmiselle voi kertoa, että en siivoa hänen kaatamaansa maitoa.

Siitäs sai, jos kuvitteli niin.

ap

Mennyttä ei voi muuttaa.

Eikä sinua auta yhtään sanoa nykyisenä itsenäsi nykyiselle äidille, että maito kaatui.

Maito haisee sinun nenääsi nyt. Siivoaminen auttaa. Ja sen sinun pitää tehdä itse

Jossittelu ja mutta kun ei auta yhtään

Tämä on sinun kummallinen sairas ajatuskulku . Vapautat itsesi täysin vastuusta tämän päivän elämään

Et edes näe ristiriitaa.

Sinä olet nyt aikuinen. Äiti.

Samalla mittarilla arvioit vain itseäsi. Lapsillesi annat itsesi olla paljon paljon pahempi kuin äitisi omi aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos mä ns. siivoaisin äitini kaataman maidon, niin mitä muuta väärää ja epäreilua minun voitaisiin odottaa sitten tekevän? Syyllistää, ellen tee?

ap

Tottakai jokainen haluaa siivota oman elämänsä. Se haisee sinun nokassa eikä kukaan muu sitä voi siivota.

Ei elämässä auta etsiä syyllisiä.

Sama kuin sahaisi omat jalkansa.

Tässä sinun pers häiriöisen sairas ajatuskuvio