Olipa hyvä Jari Sinkkosen kirjoitus HS:n pääkirjoitussivulla tänään

Kiitos tämän kirjoituksen, päätin tänään että laitan lapseni vähintään 3 vuotiaana päiväkotiin. Tätä ennen ajattelin että n. 1,5 vuotiaana. Mutta herranjestas, kuinka pieni puoltoistavuotiaskin on? Onko lapsen parempi tutustua maailmaan ja ihmisiin turvallinen äiti vierellä, vai laittaa yhtäkkiä tarhaan monen muun lapsen kanssa moneksi tunniksi, eroon vanhemmistaan. Voihan sitä käydä kerhoissa missä on muitakin lapsia, ja vähän totutella siihen tarhamenoon. Minulla on kyllä vielä aikaa opiskella ja tehdä töitä, olen vielä nuori. Tiukkaa on kotihoidontuella, mutta pärjään kyllä. Tämä on niin npieni aika minun elämästäni kun joudun kotona olemaan, mutta on se sen arvoista.

Meidän lapsi on muuttunut vain parempaan suuntaan siitä, kun aloitti hoidon 2,5-vuotiaana.

Ennen päiväkotia oli itkuinen, yliherkkä kaikelle ja puheenkehitys laahasi. Päiväkodin myötä hänestä kuoriutui sosiaalinen ja pidetty lapsi, joka ei pienistä itke ja puhekin on jo lähes ikätasoa. :) On saanut paljon kavereita ja reipastunut selkeästi näiden puolentoista vuoden aikana.

Toisaalta meidän pk ei ole mielestäni sellainen "yritetään vaan selviytyä tässä helvetissä"-paikka vaan lapsille oikeasti löytyy aikaa ja tilaa. Monesti kun tulen hakemaan tyttöä, joku hoitajista on esim. letittänyt tämän hiukset tai ovat yhdessä hoitajan kanssa askarrelleet jotain erityistä kahdestaan. Lapset pidetään kyllä kurissa selvästi, mutta heidän kanssaan myös keskustellaan paljon ja pyritään kehittämään toimintaa selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan ällöttävä äijä. Jotenkin tämän tyypin mielipiteet ovat liian mustavalkoisia. Asioissa on aina monta puolta.

Nimenomaan. Joissain tilanteissa päivähoito voi todellakin olla lapsen etu, esimerkiksi tilanteissa jossa syystä tai toisesta kotona ei pystytä tarjoamaan turvallista, tasapainoista oloa ja elämää. Enkä tarkoita tällä suoraan mitään "lapset huostaan"-tapausta, vaan ihan pientäkin tuen tarvetta. Jotkut vanhemmat voivat tarvita tukea ja apua arkeen ja vanhemmuuteen siten, että lapsi saa toissijaisen kiintymyssuhteen ja turvallisen kasvu- ja oloympäristön kodin ohelle. Vanhemmat voivat kuitenkin samalla kuntoutua ja edistää omaa hyvinvointiaan tietäen, että myös lapsella on turvallinen paikka jossa häntä hoidetaan asianmukaisesti. Edelleenkään en tarkoita tällä mitään 6-17 hoidossa olevia, kotoa pois lykättyjä lapsia vaan ihan tavallisia tilanteita, joissa vanhempi ei koe pärjäävänsä ilman tukea.

On olemassa muitakin värejä kuin musta ja valkoinen, on olemassa välimuotoja ja tilanteita, joita pitäisi tarkastella yksilöllisesti eikä suinkaan vain laajalla näkökulmalla.

Jos kotiasiat ei ole kunnossa, ei se päivähoito ole ratkaisu, vaan lastensuojelu ja perheneuvola.

Itseasiassa lastensuojelunkin yksi tukimuoto on nimenomaan lapsen päivähoitoon laitto.

Ei pitäisi olla.

Koska se lapsen koti pitää laittaa kuntoon, eikä poistaa lasta. Lapsi stressaantuu lisää, jos tausta ei ole kunnossa.

Etenkin jos kotona ei ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita voi suuret ryhmät ja tai vaikka vain vilkkaammat lapset saada pienen vetäytymään.

Tai jos lapsen kiintymyssuhde vanhempiin ei ole kunnossa. Silloin pitäisii kaikin keinoin tukea sitä, eikä viedä lasta pois.

Täysin totta. Joku mainitsi ettei kaikilla vamhemmilla ole voimia tai resursseja lapsiarkeen. Päiväkoti ei pysty korjaamaan vanhempia, sen pitää lähteä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan ällöttävä äijä. Jotenkin tämän tyypin mielipiteet ovat liian mustavalkoisia. Asioissa on aina monta puolta.

Nimenomaan. Joissain tilanteissa päivähoito voi todellakin olla lapsen etu, esimerkiksi tilanteissa jossa syystä tai toisesta kotona ei pystytä tarjoamaan turvallista, tasapainoista oloa ja elämää. Enkä tarkoita tällä suoraan mitään "lapset huostaan"-tapausta, vaan ihan pientäkin tuen tarvetta. Jotkut vanhemmat voivat tarvita tukea ja apua arkeen ja vanhemmuuteen siten, että lapsi saa toissijaisen kiintymyssuhteen ja turvallisen kasvu- ja oloympäristön kodin ohelle. Vanhemmat voivat kuitenkin samalla kuntoutua ja edistää omaa hyvinvointiaan tietäen, että myös lapsella on turvallinen paikka jossa häntä hoidetaan asianmukaisesti. Edelleenkään en tarkoita tällä mitään 6-17 hoidossa olevia, kotoa pois lykättyjä lapsia vaan ihan tavallisia tilanteita, joissa vanhempi ei koe pärjäävänsä ilman tukea.

On olemassa muitakin värejä kuin musta ja valkoinen, on olemassa välimuotoja ja tilanteita, joita pitäisi tarkastella yksilöllisesti eikä suinkaan vain laajalla näkökulmalla.

Päivähoito ei saisi koskaan olla vanhemmankorvike! Tuen tarpeessa oleville vanhemmille pitää viedä tuki kotiin ja osoittaa, että sinä pärjäät, sinä osaat ja sinä todellakin opettelet olemaan lapsesi kanssa, minä autan sinua. Päivähoitopaikka lapselle tuollaisessa tilanteessa on sama asian kuin lapsen hylkääminen, koska päivähoidossa ei voi vaihtuven hoitajien kanssa syntyä toissijaisia kiintymyssuhteita.

Tuki pitää viedä perheeseen ja arkeen, yhdessä äidin kanssa siivoamaan eikä niin, että lapsi hoitoon ja äiti kotiin ihmettelemään, että kuka meillä siivoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan ällöttävä äijä. Jotenkin tämän tyypin mielipiteet ovat liian mustavalkoisia. Asioissa on aina monta puolta.

Nimenomaan. Joissain tilanteissa päivähoito voi todellakin olla lapsen etu, esimerkiksi tilanteissa jossa syystä tai toisesta kotona ei pystytä tarjoamaan turvallista, tasapainoista oloa ja elämää. Enkä tarkoita tällä suoraan mitään "lapset huostaan"-tapausta, vaan ihan pientäkin tuen tarvetta. Jotkut vanhemmat voivat tarvita tukea ja apua arkeen ja vanhemmuuteen siten, että lapsi saa toissijaisen kiintymyssuhteen ja turvallisen kasvu- ja oloympäristön kodin ohelle. Vanhemmat voivat kuitenkin samalla kuntoutua ja edistää omaa hyvinvointiaan tietäen, että myös lapsella on turvallinen paikka jossa häntä hoidetaan asianmukaisesti. Edelleenkään en tarkoita tällä mitään 6-17 hoidossa olevia, kotoa pois lykättyjä lapsia vaan ihan tavallisia tilanteita, joissa vanhempi ei koe pärjäävänsä ilman tukea.

On olemassa muitakin värejä kuin musta ja valkoinen, on olemassa välimuotoja ja tilanteita, joita pitäisi tarkastella yksilöllisesti eikä suinkaan vain laajalla näkökulmalla.

Jos kotiasiat ei ole kunnossa, ei se päivähoito ole ratkaisu, vaan lastensuojelu ja perheneuvola.

Itseasiassa lastensuojelunkin yksi tukimuoto on nimenomaan lapsen päivähoitoon laitto.

Ei pitäisi olla.

Koska se lapsen koti pitää laittaa kuntoon, eikä poistaa lasta. Lapsi stressaantuu lisää, jos tausta ei ole kunnossa.

Etenkin jos kotona ei ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita voi suuret ryhmät ja tai vaikka vain vilkkaammat lapset saada pienen vetäytymään.

Tai jos lapsen kiintymyssuhde vanhempiin ei ole kunnossa. Silloin pitäisii kaikin keinoin tukea sitä, eikä viedä lasta pois.

Täysin totta. Joku mainitsi ettei kaikilla vamhemmilla ole voimia tai resursseja lapsiarkeen. Päiväkoti ei pysty korjaamaan vanhempia, sen pitää lähteä muualta.

Ei pysty korjaamaan ei, kaikista ei vaan ole vanhemmiksi. Hälyttävää on, että päiväkotia käytetään vaikka vanhempi on itse lomalla. Miksi tuollainen ihminen edes tekee lapsia?

Suomessa vallitsee "reippaan ja itsenäisen lapsen" ihannointi.

Lapsen pitää olla reipas ja itsenäinen mieluummin heti.

Kyllä sydämestä ottaa nähdä aamulla päiväkodin pihalla yksivuotiaita tuttisuussa, räkäposkella, hädin tuskin kävelee.

Ymmärrän, että kaikki äidit ja isät eivät voi jäädä kotiin pitkäksi aikaa. En ymmärrä sitä, ettei kukaan aikuinen voi joustaa - ei äiti, isä eikä kummankaan työnantaja - niin ettei sen pikkulapsen tarvitsisi olla kokonaisia päiviä viisi päivää viikossa isossa ryhmässä päiväkodissa.

Jos alle 2-vuotiasta ei voi hoitaa kotona, sen paikka on pienessä ryhmässä ja mahdollisimman lyhyitä päiviä.

Mutta tällainen lapsen ehdoilla meneminen edellyttäisi paitsi niitä perhepäivähoitopaikkoja niin myös työnantajilta todellisia mahdollisuuksia tehdä lyhyempää työpäivää - sen yhden tai kahden vuoden ajan, kun lapsi on ihan hirveän pieni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sydämestä ottaa nähdä aamulla päiväkodin pihalla yksivuotiaita tuttisuussa, räkäposkella, hädin tuskin kävelee.

Ymmärrän, että kaikki äidit ja isät eivät voi jäädä kotiin pitkäksi aikaa. En ymmärrä sitä, ettei kukaan aikuinen voi joustaa - ei äiti, isä eikä kummankaan työnantaja - niin ettei sen pikkulapsen tarvitsisi olla kokonaisia päiviä viisi päivää viikossa isossa ryhmässä päiväkodissa.

Jos alle 2-vuotiasta ei voi hoitaa kotona, sen paikka on pienessä ryhmässä ja mahdollisimman lyhyitä päiviä.

Mutta tällainen lapsen ehdoilla meneminen edellyttäisi paitsi niitä perhepäivähoitopaikkoja niin myös työnantajilta todellisia mahdollisuuksia tehdä lyhyempää työpäivää - sen yhden tai kahden vuoden ajan, kun lapsi on ihan hirveän pieni.

Siihenhän on oikeus. Sekä isä että äiti voi lyhentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan asiasta. On hullua säilöä kotona olevien vanhempien pienet lapset päivähoitoon vain siksi, että pitäisi jotain varhaiskasvatusta antaa. Jätettäköön hoitopaikat niitä oikeasti tarvitseville. sp;

On myös yllättävän paljon uupuneita, turhautuneita, masentuneita, saamattomia, onnettomia ja/tai päihteitä käyttäviä vanhempia, joiden lapset voivat paremmin päiväkodissa kuin kotona.

Päiväkodin tehtävä ei ole korjata rikkinäisiä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei kuulu päivähoitoon.

Nelivuotiaasta eteenpäin taas laadukas päivähoito on iha ok.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Tärkeintä on vanhempien ja lasten välinen hyvä suhde niin että tehdään jotain yhdessä eikä vain jätetä lapsia töllöttämään televisiota kun vanhemmat samaan aikaan viihtyvät facebookissa yms. Perhepäivähoito sopii  lapsille mainiosti vaikka kahdesta vuodesta ylöspäin ja miksei aikaisemmin jos toinen vanhemmista pystyy tekemään osa-aikatyötä. Päiväkotiin olisi parempi vielä vasta vähän isompia lapsia kuten kolmi-nelivuotiaita. 

Vanhemmat eivät voi sysätä kasvatusvastuuta päiväkodeille tai koululle vaan heidän pitää itse olla lapsen arjessa mukana. Vanhempien liiallinen poissaolo ei ole hyvästä ja ainakin heitteillejättö on helpoin tapa tuhota lapsen luottamus aikuiseen ja altistaa mielisairauksiin. Välillä tulee mieleen miksi lastentekoon ei vaadita mitään osaamista tai jonkinlaista näyttöä kyvystä vanhemmuuteen kun katsoo miten suuri osa nuorisosta on täysin hunningolla ja huostaanotettu.

Suomen pitäisi ottaa mallia vanhemmuuden ja työuran yhdistämisestä Ruotsista. Siellä ei jäädä kotiin kolmeksi tai neljäksi vuodeksi lasta hoitamaan vaan sitä pidetään kovin kummallisena. Parempi tapa on jakaa vanhempainvapaat ja antaa isälle mahdollisuus olla mukana lastenkasvatuksessa. Parivuotiaan lapsen voikin sitten tavallisesti viedä hoitoon lastenkotiin ja moni vanhemmista tekee siinä vaiheessa lyhennettyä päivää. Vanhempien työuran kannalta tämä on myös hyvä vaihtoehto kun tiedot ja taidot eivät ehdi vanhentua kuten pitkän kotona oltaessa.

"Siihenhän on oikeus. Sekä isä että äiti voi lyhentää."

On oikeus mutta sen käyttö edellyttää sitä, että äiti tai isä haluaa. Ja sitten se edellyttää, että työnantaja myös oikeasti haluaa. Suomessa pienten lasten vanhemmat tekevät paljon vähemmän osa-aikatyötä kuin muualla. Täällä ollaan edelleen joko sataprosenttisesti töissä tai sataprosenttisesti kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan ällöttävä äijä. Jotenkin tämän tyypin mielipiteet ovat liian mustavalkoisia. Asioissa on aina monta puolta.

Nimenomaan. Joissain tilanteissa päivähoito voi todellakin olla lapsen etu, esimerkiksi tilanteissa jossa syystä tai toisesta kotona ei pystytä tarjoamaan turvallista, tasapainoista oloa ja elämää. Enkä tarkoita tällä suoraan mitään "lapset huostaan"-tapausta, vaan ihan pientäkin tuen tarvetta. Jotkut vanhemmat voivat tarvita tukea ja apua arkeen ja vanhemmuuteen siten, että lapsi saa toissijaisen kiintymyssuhteen ja turvallisen kasvu- ja oloympäristön kodin ohelle. Vanhemmat voivat kuitenkin samalla kuntoutua ja edistää omaa hyvinvointiaan tietäen, että myös lapsella on turvallinen paikka jossa häntä hoidetaan asianmukaisesti. Edelleenkään en tarkoita tällä mitään 6-17 hoidossa olevia, kotoa pois lykättyjä lapsia vaan ihan tavallisia tilanteita, joissa vanhempi ei koe pärjäävänsä ilman tukea.

On olemassa muitakin värejä kuin musta ja valkoinen, on olemassa välimuotoja ja tilanteita, joita pitäisi tarkastella yksilöllisesti eikä suinkaan vain laajalla näkökulmalla.

Jos kotiasiat ei ole kunnossa, ei se päivähoito ole ratkaisu, vaan lastensuojelu ja perheneuvola.

Itseasiassa lastensuojelunkin yksi tukimuoto on nimenomaan lapsen päivähoitoon laitto.

Ei pitäisi olla.

Koska se lapsen koti pitää laittaa kuntoon, eikä poistaa lasta. Lapsi stressaantuu lisää, jos tausta ei ole kunnossa.

Etenkin jos kotona ei ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita voi suuret ryhmät ja tai vaikka vain vilkkaammat lapset saada pienen vetäytymään.

Tai jos lapsen kiintymyssuhde vanhempiin ei ole kunnossa. Silloin pitäisii kaikin keinoin tukea sitä, eikä viedä lasta pois.

Täysin totta. Joku mainitsi ettei kaikilla vamhemmilla ole voimia tai resursseja lapsiarkeen. Päiväkoti ei pysty korjaamaan vanhempia, sen pitää lähteä muualta.

Ei pysty korjaamaan ei, kaikista ei vaan ole vanhemmiksi. Hälyttävää on, että päiväkotia käytetään vaikka vanhempi on itse lomalla. Miksi tuollainen ihminen edes tekee lapsia?

Tuollaiselta hirviövanhemmalta pitäisi lapset ottaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan ällöttävä äijä. Jotenkin tämän tyypin mielipiteet ovat liian mustavalkoisia. Asioissa on aina monta puolta.

Nimenomaan. Joissain tilanteissa päivähoito voi todellakin olla lapsen etu, esimerkiksi tilanteissa jossa syystä tai toisesta kotona ei pystytä tarjoamaan turvallista, tasapainoista oloa ja elämää. Enkä tarkoita tällä suoraan mitään "lapset huostaan"-tapausta, vaan ihan pientäkin tuen tarvetta. Jotkut vanhemmat voivat tarvita tukea ja apua arkeen ja vanhemmuuteen siten, että lapsi saa toissijaisen kiintymyssuhteen ja turvallisen kasvu- ja oloympäristön kodin ohelle. Vanhemmat voivat kuitenkin samalla kuntoutua ja edistää omaa hyvinvointiaan tietäen, että myös lapsella on turvallinen paikka jossa häntä hoidetaan asianmukaisesti. Edelleenkään en tarkoita tällä mitään 6-17 hoidossa olevia, kotoa pois lykättyjä lapsia vaan ihan tavallisia tilanteita, joissa vanhempi ei koe pärjäävänsä ilman tukea.

On olemassa muitakin värejä kuin musta ja valkoinen, on olemassa välimuotoja ja tilanteita, joita pitäisi tarkastella yksilöllisesti eikä suinkaan vain laajalla näkökulmalla.

Jos kotiasiat ei ole kunnossa, ei se päivähoito ole ratkaisu, vaan lastensuojelu ja perheneuvola.

Itseasiassa lastensuojelunkin yksi tukimuoto on nimenomaan lapsen päivähoitoon laitto.

Ei pitäisi olla.

Koska se lapsen koti pitää laittaa kuntoon, eikä poistaa lasta. Lapsi stressaantuu lisää, jos tausta ei ole kunnossa.

Etenkin jos kotona ei ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita voi suuret ryhmät ja tai vaikka vain vilkkaammat lapset saada pienen vetäytymään.

Tai jos lapsen kiintymyssuhde vanhempiin ei ole kunnossa. Silloin pitäisii kaikin keinoin tukea sitä, eikä viedä lasta pois.

Täysin totta. Joku mainitsi ettei kaikilla vamhemmilla ole voimia tai resursseja lapsiarkeen. Päiväkoti ei pysty korjaamaan vanhempia, sen pitää lähteä muualta.

Ei pysty korjaamaan ei, kaikista ei vaan ole vanhemmiksi. Hälyttävää on, että päiväkotia käytetään vaikka vanhempi on itse lomalla. Miksi tuollainen ihminen edes tekee lapsia?

Ei pidä tuomita liian nopeasti. Itse sairastuin masennukseen raskauden jälkeen.

Kyseenalaistaminen kuka saa lapset tehdä on turhaa. Joidenkin tilanne voi vain muuttua.

En siis vienyt lasta tarhaan ennen kuin palasin töihin, minustakaan lapset ei kuulu sinne jos voivat olla kotona. Vetäisin palkokasvin nenään vikasta lauseesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan asiasta. On hullua säilöä kotona olevien vanhempien pienet lapset päivähoitoon vain siksi, että pitäisi jotain varhaiskasvatusta antaa. Jätettäköön hoitopaikat niitä oikeasti tarvitseville. sp;

On myös yllättävän paljon uupuneita, turhautuneita, masentuneita, saamattomia, onnettomia ja/tai päihteitä käyttäviä vanhempia, joiden lapset voivat paremmin päiväkodissa kuin kotona.

Päiväkodin tehtävä ei ole korjata rikkinäisiä aikuisia.

Haluaisin tietää lisää.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei kuulu päivähoitoon.

Nelivuotiaasta eteenpäin taas laadukas päivähoito on iha ok.

Niinpä niin. Mikään ei ole mustavalkoista, ei myös Sinkkosen asiantuntemus mielipiteineen. Ei saisi olla, eikä saa olla.

Lapsi on yksilö jo syntyessään ja toiselle lapselle voi olla eduksi, jos on päiväkodissa niin pian kuin mahdollista. Jollekin lapselle voi tuottaa vaikeuksia pysyä liian suuressa ryhmässä.

Olen joutunut läheltä seuraamaan erään perheen lapsia. Äiti ollut kotona ja pysynee kotona vielä muutamankin vuoden. Vanhin lapsi on 4v ja vetäytyvä persoonaltaan. Ei haluais vaatteitaan edes laittaa päälle, tiedä sitten onko passattu kaikki valmiiksi, niin luulen.

Joten jos tuo lapsi joutuis päiväkotiin se tietäisi ongelmia. Jos olisi viety yks-vuotiaana , osaisi nyt pukea ja olisi ehkä sosiaalisempi. Nuorempi lapsi on taas rasavilli kuin mikä, siinä missä toinen empii, toinen menee päätäpahkaa vaikka mihin.

Up

Eikun ainoa oikea malli on tehdä kolme tai neljä lasta kolmen vuoden välein, laskea ja sumplia koko ajan maksimitukia. On niin ihana antaa virikkeitä, askarrella ja leipoa (olla Facebookissa, katsoa telkkaria ja antaa lasten pelata ja olla tabletilla), me ulkoillaan ja retkeillään päivittäin (käydään bussilla ostarilla, joskus leikkipuistossa iltapäivällä mutta ei sielloo siihen aikaan ketään muita niin ei jaksa usein mennä eikä lapset tykkää olla siellä keskenään, en kai mä niiden kanssa leiki). On kaikkein arvokkainta kasvattaa lapset kotona (Ei ole mitään järkeä mennä töihin, kun kotona olemalla saa saman rahan). Tapu tapu.

(Sinkkonen ei ole ollut lastensa kanssa päivääkään kotona, vaimo ollut kotiäitinä. Rikkaan, pari sukupolvea vanhemman helsinkiläisperheen kultturellia kuplaelämää)

Ilahduin siitä KT:n loppukaneetista: miksei iloita lapsista ja kilpailla siitä, kuka saa hoitaa heitä. Mä olen kokenut aina juuri näin, vaikka tykkään työstänikin ja mulla on jonkinlainen urakin. Ja lasten kanssa on mulla ollut aina todella hauskaa, ja olen nauttinut heidän kanssa olosta. Äitiys on ollut helppoa ja palkitsevaa. Mutta tätä ei nykyään saisi sanoa, vaan lapsista puhutaan raskaina ongelmina. Joku syyllistyy jos kertoo nauttivansa lastensa kanssa olosta. En myöskään ihan tajua miksi niitä lapsia on pakko nykyaikana tehdä jos ei halua/jaksa hoitaa.

Ja minä tulin kieli pitkällä katsomaan mitä Kotiteollisuuden Jari Sinkkonen on kirjoitellut.

T. av-mamma

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005112772.html

Pieni lapsi ei tarvitse päiväkoteja sosiaalistamiseen tai varhaiskasvatukseen. Minkä virikkeissä ehkä voittaa, sen stressissä ja melussa häviää.

Ruotsalainen tutkimus sanoo että 2- vuotiaana tarhassa aloittaneet voittaa eniten.. Mitä jos sä MYÖS lukisit tuon kirjoituksen ja lopettaisit saman mistä aihe kertoo: Mediassa kovin innokas ja tunteellinen kirjoittaminen aiheesta missä lapsi on, kun pitäisi miettiä kenellä on oikeus hoitaa lasta. Ei tarhassakaan tunnu olevan motivoitunutta väkeä, vaan he kritisoi ympäristöään. Minusta he passivoivat myös omaa työpaikkaansa ja ovat vastuussa myös siitä työpaikan hengestä osaltaan. 

Oli hyvä kirjoitus. Tarha on lapselle ok paikka ja pitäisi ottaa vastuu heistä yksilöinä. Tuo mitä viikolla tapahtui kun yhdestä tarhasta pulkkamäestä karkasi 2 lasta vaan alleviivaa sen miten paljon lapsia ITSEÄÄN siellä huomioidaan.