Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia tunteita käytte läpi päivän aikana lasten kanssa?
04.03.2017 |
Sen verran alustusta, että olen aina halunnut lapsia nuorena ja useamman lapsen. Tai niin olen luullut. Ajattelin aina,että olen hyvin rauhallinen ja rakastavainen ihminen ja minusta tulee ehdottomasti hyvä äiti! Nyt minulla on kolme alle 4 vuotiasta lasta ja koen olevani kamala äiti. Huomaan olevani ajoittain hyvin ärsyyntynyt,kiukkuuntunut ja suutun aivan turhasta. Meteli saa minut hermostuneekai, tottelemattomat lapset saavat minut ärsyyntyneeksi ja kun asiat ei mene kuin suunnitelen tulen vihaiseksi. Huoh miten lapsellista.
Mutta mietin vain, että onko tämä joku vaihe pienten lasten kanssa,että en koe kovinkaan äidillisiä tunteita lapsiani kohtaan vaan koen olevani ärsyyntynyt milloin mistäkin ja toivon todella, että voisin painaa mute-nappia tai kadota bermudalle pariksi viikkoa.
Minkälaisia vanhempia te olette? Oletteko aina hyväntuulisia ja jaksatte lasten kinastelua, tappelua, vaatimuksia ja nyt vain sitä lapsena olemista, vai meneekö muillakin järki? Ja jos menee niin kuinka usein?
Jos en koe nyt kovinkaan äidillisiä tunteita lapsiani kohtaan, vaikka kuvittelin olevani yliysevuotavan rakastavainen niin tuleeko ne joskus myöhemmin, vai olenko tosiaan näin kyyninen ja kylmä? Olen hyvin hämmentynyt tunteista, joita äitiys minussa herättää ja ei herätä.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Meillä ysiluokkalainen. On vääntöä kotiintuloajoista lähinnä. Koskaan ei ole vanhemmille haistatellut. En vois edes kuvitella, että sanois mulle jotain tuollaista. Joskus huokailee mun jutuille tai pyörittelee silmiään. Kun oikein raivoissaan saattaa kiroilla itsekseen.
Kuule, voisiko ihan mitenkään olla mahdollista, että niitä teinejäkin on erilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenlaisia tunteita. Iloa, väsymystä, vihaa, ärtymystä,toivottomuutta. Meillä kaikki lapset vielä aika pieniä ja heistä yksi erityislapsi. Hän on saanut minut tänään itkemään, jostain syystä hänellä tavallista huonompi päivä jolloin ei kestä mitään ärsykkeitä. Huutaa, ulvoo, ölisee, heittelee tavaroilla( myös ihmisiä), nauraa päälle, järkevää kontaktia ei ole häneen tänään saanut. Ei hallitse käytöstään lainkaan. On vielä alle kouluikäinen joten dg ei olla vielä saatu, eikä suuria apujakaan. Tunnen olevani huono äiti, vaikka kaikkeni yritän niin lapsi käyttäytyy noin ja vaikuttaa kaikkeen ja koko perheen elämään. Pitäisi olla aikaa niille muillekkin lapsille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tässä nyt valmistellaan jokakeväistä ysiluokan leirikoulua niin kyllä siellä 99 prosentilla on huoli siitä miten teinin voi päästää viikoksi sinne vieraaseen kaupunkiin ja vieraaseen perheeseen... osa äideistä on jopa sanonut ihan suoraan, että eivät edes päästä.
Mutta tokihan täällä on vain harvinaisen loistavia äitejä.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Joilla jo taaperot syö fine diningissä ja teinit kulkee mormonin näköisinä.
No en tajua miten tuo liittyy siihen että teini haistattelee äidilleen. Itsekkin jännittäisin oman teinin päästämistä viikoksi vieraaseen kaupunkiin ja tuiki tuntemattomaan perheeseen, mutta en siksi että pelkäisin hänen haistattelevan isäntäperheelle tai sotkevan koko paikan.
Sulta tuntuu nyt puuttuvan joku ruuvi, sori vaan.
No kiitos. Hienoa että sinä osaat joka tilanteessa käyttäytyä asiallisesti.
Eipä kai se sulla missään tunnu, kun teinikin saa sua haukkua läskiksi lehmäksi ihan vapaasti, sä vaan jatkat leipäsmutustelua.... Tommoset teinit on juuri niitä jotka terrorisoi muita päivät pitkät ja joiden vanhemmat tarttis pientä ravistelua.
Yritetäänkö pitää keskustelu asiallisena ja keksitään keinoja mielummin mitä näissä tilanteissa voisi tehdä toisin. Tuskin on kiva kuunnella lasten haistatteluja ja sitten toisten kertomista, että oletpa huono äiti.
Itse en haistatellut vanhemmilleni teininä, mutta muuten olin kyllä varmaan sellanen v**tupää, vettä onni ettei pistänyt ulkoruokintaan. Mutta onneksi se on vain vaihe, varsin kunnollonen väitän nykyään olevani.
Mutta onko hyviä vinkkejä miten pitää pää kylmänä riitatilanteessa kun tekisi mieli vaan huuta pallopunasena? Ja etenkin kun riitoja tuntuu tulevan jatkuvasti.
-ap
Ööööh millaisia teinejä joillakin oikein on?! 😂 Mä olin pahasti _oireileva_ ja hankala, silti noi tarinat kuulostaa pahemmalta. Siis jos perheessä aamusta iltaan on vaan pelkkää huolta, mulkoilua, haistattelua ja sotkemisesta?? Valvomistakin vaan joka yö?! Ohhoh...hankkikaa apua..
Toi "Ootas vaan" on niin huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa tuntee ihan samoja tunteita kun esim puolison. Rakkautta, iloa, yllätyksiä, ylpeyttä, ärsyyntymistä, "vihaa", pettymyksiä, häpeää jne.
Ei ne lasten kanssa koetut tunteet eroa muista. Ne vaan koetaan eri syistä. Kaikki tunteet on ok niinkuin missä vaan tilanteessa. Ne vaan on osattava käsitellä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tässä nyt valmistellaan jokakeväistä ysiluokan leirikoulua niin kyllä siellä 99 prosentilla on huoli siitä miten teinin voi päästää viikoksi sinne vieraaseen kaupunkiin ja vieraaseen perheeseen... osa äideistä on jopa sanonut ihan suoraan, että eivät edes päästä.
Mutta tokihan täällä on vain harvinaisen loistavia äitejä.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Joilla jo taaperot syö fine diningissä ja teinit kulkee mormonin näköisinä.
No en tajua miten tuo liittyy siihen että teini haistattelee äidilleen. Itsekkin jännittäisin oman teinin päästämistä viikoksi vieraaseen kaupunkiin ja tuiki tuntemattomaan perheeseen, mutta en siksi että pelkäisin hänen haistattelevan isäntäperheelle tai sotkevan koko paikan.
Sulta tuntuu nyt puuttuvan joku ruuvi, sori vaan.
No kiitos. Hienoa että sinä osaat joka tilanteessa käyttäytyä asiallisesti.
Eipä kai se sulla missään tunnu, kun teinikin saa sua haukkua läskiksi lehmäksi ihan vapaasti, sä vaan jatkat leipäsmutustelua.... Tommoset teinit on juuri niitä jotka terrorisoi muita päivät pitkät ja joiden vanhemmat tarttis pientä ravistelua.
Itse haukut netissä nimettömänä jotakuta hulluksi ja mollaat vielä tuntemattoman lapsenkin tämän perusteella ja sitten silti edelleen jatkat muiden käytöksen moralisointia?!
Ensinnäkin ei minun oma teinini todellakaan ole kouluhäirikkö. Hänen käytösnumeronsa on 10. Keskiarvo 9,4.
Ja toisekseen jos työkseni katselen teinejä sekä koulussa että vapaalla ja kotiini majoitan vaihtareita niin enköhän minä lähtökohtaisesti tiedä niistä teineistä aika paljon. Toisin kuin joku nettikiusaaja.
Tämä keskustelu loppuu nyt minun osaltani tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö pitää keskustelu asiallisena ja keksitään keinoja mielummin mitä näissä tilanteissa voisi tehdä toisin. Tuskin on kiva kuunnella lasten haistatteluja ja sitten toisten kertomista, että oletpa huono äiti.
Itse en haistatellut vanhemmilleni teininä, mutta muuten olin kyllä varmaan sellanen v**tupää, vettä onni ettei pistänyt ulkoruokintaan. Mutta onneksi se on vain vaihe, varsin kunnollonen väitän nykyään olevani.
Mutta onko hyviä vinkkejä miten pitää pää kylmänä riitatilanteessa kun tekisi mieli vaan huuta pallopunasena? Ja etenkin kun riitoja tuntuu tulevan jatkuvasti.-ap
No miksi niitä riitoja tulee jatkuvasti, missä tilanteissa? Onhan toi aika jäätävää että on kolme alle 4-vuotiasta, ei siitä helpolla kukaan pääsis. En usko että tommosen köörin kanssa selviää muutenkuin tiukoilla rutiineilla jotka sisältää paljon ulkoilua. Sanoit ettet jaksa meteliä ja mankumista, joten runsas ulkoilu on siihen kyllä ensisijainen lääke. Ulkona ei metelit haittaa ja lapset kyllä viihtyy jos ulkoilun pitää monipuolisena.
Mulla kans kolme alle 4-vuotiasta. Joku on joskus sanonut, että pieniä lapsia on helpointa rakastaa silloin, kun ne nukkuvat. Pitkään se olikin niin. Minullakin oli hermot jatkuvasti kireällä silloin kun olin lasten kanssa 24/7. Nyt kun taas opiskelen ja lapset ovat osittain hoidossa jaksan paljon paremmin. Ajan kuluminen ja oma aika auttoi.
Ihan normaalia on. Ole itsellesi armollinen. Olet hyvä äiti kun mietit tuollaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tässä nyt valmistellaan jokakeväistä ysiluokan leirikoulua niin kyllä siellä 99 prosentilla on huoli siitä miten teinin voi päästää viikoksi sinne vieraaseen kaupunkiin ja vieraaseen perheeseen... osa äideistä on jopa sanonut ihan suoraan, että eivät edes päästä.
Mutta tokihan täällä on vain harvinaisen loistavia äitejä.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Joilla jo taaperot syö fine diningissä ja teinit kulkee mormonin näköisinä.
No en tajua miten tuo liittyy siihen että teini haistattelee äidilleen. Itsekkin jännittäisin oman teinin päästämistä viikoksi vieraaseen kaupunkiin ja tuiki tuntemattomaan perheeseen, mutta en siksi että pelkäisin hänen haistattelevan isäntäperheelle tai sotkevan koko paikan.
Sulta tuntuu nyt puuttuvan joku ruuvi, sori vaan.
No kiitos. Hienoa että sinä osaat joka tilanteessa käyttäytyä asiallisesti.
Eipä kai se sulla missään tunnu, kun teinikin saa sua haukkua läskiksi lehmäksi ihan vapaasti, sä vaan jatkat leipäsmutustelua.... Tommoset teinit on juuri niitä jotka terrorisoi muita päivät pitkät ja joiden vanhemmat tarttis pientä ravistelua.
Itse haukut netissä nimettömänä jotakuta hulluksi ja mollaat vielä tuntemattoman lapsenkin tämän perusteella ja sitten silti edelleen jatkat muiden käytöksen moralisointia?!
Ensinnäkin ei minun oma teinini todellakaan ole kouluhäirikkö. Hänen käytösnumeronsa on 10. Keskiarvo 9,4.
Ja toisekseen jos työkseni katselen teinejä sekä koulussa että vapaalla ja kotiini majoitan vaihtareita niin enköhän minä lähtökohtaisesti tiedä niistä teineistä aika paljon. Toisin kuin joku nettikiusaaja.
Tämä keskustelu loppuu nyt minun osaltani tähän.
Ihan sun omien tekstien perusteella. Mutta kyllä minä tiedän miten tässä oikeasti kävi... tulit tänne keskusteluun takki auki ja halusit vähätellä pikkulasten vanhempia.. "odottakaas vaan kun ne kasvaa, sittenpä on näin rankkaa". Kävi vaan niin että liioittelit rankasti, koska kyllähän jokainen normaalin kasvatuksen saanut tajuaa ettei tuo ole mitään normaalia, mitä pitäisi kuset housussa odotella.
Ja mulle sopii oikein hyvin että sun ja mun keskustelu lakkaa tähän. En tykkää valehtelijoista enkä liioin toisten vähättelijöistä.
Viesti ilmoitettu asiattomaksi.
Opettajaperhe meilläkin eikä yksikään viidestä lapsestamme ole koskaan haukkunut meitä vanhempia. Ai niin, onpas, vanhin lapsemme sanoi minua kerran idiootiksi, mutta se jäi siihen yhteen kertaan. Nuorinkin on jo 14-vuotias ja välillä hän mököttää ja paiskoo ovia ja yrittää venyttää rajoja, mutta ei tosiaan jatkuvalla syötöllä, ei edes joka viikko. Kyllä itse koen pikkulapsivaiheen olleen rankinta. Teinien kanssa on suorastaan leppoisaa, vaikka vääntöä välillä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö pitää keskustelu asiallisena ja keksitään keinoja mielummin mitä näissä tilanteissa voisi tehdä toisin. Tuskin on kiva kuunnella lasten haistatteluja ja sitten toisten kertomista, että oletpa huono äiti.
Itse en haistatellut vanhemmilleni teininä, mutta muuten olin kyllä varmaan sellanen v**tupää, vettä onni ettei pistänyt ulkoruokintaan. Mutta onneksi se on vain vaihe, varsin kunnollonen väitän nykyään olevani.
Mutta onko hyviä vinkkejä miten pitää pää kylmänä riitatilanteessa kun tekisi mieli vaan huuta pallopunasena? Ja etenkin kun riitoja tuntuu tulevan jatkuvasti.-ap
No miksi niitä riitoja tulee jatkuvasti, missä tilanteissa? Onhan toi aika jäätävää että on kolme alle 4-vuotiasta, ei siitä helpolla kukaan pääsis. En usko että tommosen köörin kanssa selviää muutenkuin tiukoilla rutiineilla jotka sisältää paljon ulkoilua. Sanoit ettet jaksa meteliä ja mankumista, joten runsas ulkoilu on siihen kyllä ensisijainen lääke. Ulkona ei metelit haittaa ja lapset kyllä viihtyy jos ulkoilun pitää monipuolisena.
Ulkoilu voi hyvinkin olla se taikasana. Ollaan kyllä aikamoisia sisäkissoja muulloin kuin kesällä,(hävettää myöntää) mutta se varmasti auttaisi ja aijon nyt tsempata asian kanssa!
Riidat syntyy ihan tavallisista asioista. Esikoinen kulkisi alasti jos saisi itse päättää. Vaikka vaatteet laitetaan aamulla päähän ni otetaan pois ainakin viisi kertaa päivässä. Yleensä toki vain sukat ja housut, mutta nyt on luettu miinan ja manun uimakoulukirjaa ja nykyään ollaan jatkuvasti ilkialasti. Ja kun vaatteet pitää laittaa päälle ni juostaan karkuun milloin mihinkin nurkkaan. Vedetään itsensä makaroonilsi ja kikatetaan tyytyväisenä.
Lasten pitää luonnollisesti aina saada juuri se lelu millä toinen leikkii. Ja koska viimeaikoina on opittu nipistely ja läpsiminen, muutaman kerran myös purenta, tappelut on päättynyt hyvin äkkiä jonkun hysteeriseen itkuun. Tottakai joka kerta yritän käydä ankaran keskustelun, että " toista ei saa satuttaa ja se tuntuu pahalle ja sinäkään et varmasti halua, että sinua satutetaan". Mutta tähän mennessä se tuntuu menneen kuuroille korville. Esikoinen ottaa puheen vakavammin ja tuntuu vähän ymmärtävänkin, eikä nipistele ennen kuin hermo oikeasti palaa, mutta pikkusisar on pahempi. Neiti on oikein riidankylväjä ja käy nipistelemässä ihan vain huvin vuoksi. Sitten kun suutut asiasta ja selität mikä meni pieleen niin toinen välttelee katsekontaktia ja hymyilee vaan tyytyväisenä.
Välillä (eli säännöllisesti) menee tilanteita ohi joihin pitäisi puuttua. istun yksin sohvalla räyhäämässä kun nuorin istuu syliaaäni tissi suussa. Ne on tilanteita joita todella inhoan! (ja etenkin jos mies istuu vieressä eikä omatoimisesti reagoi mitenkään).
Mutta ehkä tämä tosiaan on ihan tavallista. Mutta miksi sitä saa kuvan, että muissa perheissä ei räyhätä tai turhauduta vaan kaikki hoidetaan aina niin elegantisti keskustelemalla ja aina rakastavassa ilmapiirissä?
-ap
No kiitos. Hienoa että sinä osaat joka tilanteessa käyttäytyä asiallisesti.