Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia tunteita käytte läpi päivän aikana lasten kanssa?
04.03.2017 |
Sen verran alustusta, että olen aina halunnut lapsia nuorena ja useamman lapsen. Tai niin olen luullut. Ajattelin aina,että olen hyvin rauhallinen ja rakastavainen ihminen ja minusta tulee ehdottomasti hyvä äiti! Nyt minulla on kolme alle 4 vuotiasta lasta ja koen olevani kamala äiti. Huomaan olevani ajoittain hyvin ärsyyntynyt,kiukkuuntunut ja suutun aivan turhasta. Meteli saa minut hermostuneekai, tottelemattomat lapset saavat minut ärsyyntyneeksi ja kun asiat ei mene kuin suunnitelen tulen vihaiseksi. Huoh miten lapsellista.
Mutta mietin vain, että onko tämä joku vaihe pienten lasten kanssa,että en koe kovinkaan äidillisiä tunteita lapsiani kohtaan vaan koen olevani ärsyyntynyt milloin mistäkin ja toivon todella, että voisin painaa mute-nappia tai kadota bermudalle pariksi viikkoa.
Minkälaisia vanhempia te olette? Oletteko aina hyväntuulisia ja jaksatte lasten kinastelua, tappelua, vaatimuksia ja nyt vain sitä lapsena olemista, vai meneekö muillakin järki? Ja jos menee niin kuinka usein?
Jos en koe nyt kovinkaan äidillisiä tunteita lapsiani kohtaan, vaikka kuvittelin olevani yliysevuotavan rakastavainen niin tuleeko ne joskus myöhemmin, vai olenko tosiaan näin kyyninen ja kylmä? Olen hyvin hämmentynyt tunteista, joita äitiys minussa herättää ja ei herätä.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kasiluokkalainen ja kuudesluokkalainen. Tää kasiluokka on tunnetusti se työläin ja on kyllä ollut raskas. Ennen hiihtolomaa olin valmis antamaan esikoisen adoptioon. Nyt onneksi vähän helpompaa. Ja heti kun saan tän purkkiin, onkin sen toisen yläkoululaisen aika paiskoa ovia. En tasan jaksaisi jos putkessa olisi vielä lisää tulijoita.
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Ja jos olen väärässä, antakaa minun säilyttää kuvitelmani ja kohdata haasteet sitä mukaa kuin niitä tulee ja kuvitella siinä välissä että joskus helpottaa :D
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kasiluokkalainen ja kuudesluokkalainen. Tää kasiluokka on tunnetusti se työläin ja on kyllä ollut raskas. Ennen hiihtolomaa olin valmis antamaan esikoisen adoptioon. Nyt onneksi vähän helpompaa. Ja heti kun saan tän purkkiin, onkin sen toisen yläkoululaisen aika paiskoa ovia. En tasan jaksaisi jos putkessa olisi vielä lisää tulijoita.
Meillä menossa ysin kevät. Koko kasiluokka ja osa ysin syksystäkin oli, anteeksi kielenkäyttöni, tiivistetysti yhtä vittua. Olen tavattoman onnellinen siitä, että minulla on vain yksi lapsi, en jaksaisi samaa enää uudestaan. Elämänlaatu on sittemmin parantunut noin 300% ja uskon sen paranevan edelleen, mutta samalla pelkään, ettei tämä ollut vielä tässä. Helpotus on, että kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia tunteita. Iloa, onnea, epätoivoa, kiukkua, kyllästymistä, rakkautta, ahdistusta, empatiaa, epätoivoa, epävarmuutta, itsevarmuutta, onnistumista, huvittuneisuutta, hyvää oloa jnejnejne.
Lapset 2v ja 5v, niillä tunteet tulee ja menee tunnetusti aika lennokkaasti ja niin kyllä äipälläkin sen myötä... Vastuu on kaamea, tosin eipä tämän tärkeämpää ja arvokkaampaa "duunia" vois ollakkaan. Ja helpottaa sitä myöten kun kasvavat, joo, toki esikoisen raivarit on jo nyt mittakaavassa aivan eri sfääreissä kuin pienen taaperon. Mutta helpompi ne ovien paiskomiset on kestää kuin se että yks roikkuu lahkeessa aamusta iltaan vinkumassa. Ton isommanhan saa jo kerhoonkin 3h/päivässä pois jaloista. :,D VITSIVITSI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Ei ole. Olen yläkoulun ope koulutukseltani ja meillä on asunut lukuisia vaihtareita. Väitän tuntevani teinien sielunmaiseman normaalia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Ei ole. Olen yläkoulun ope koulutukseltani ja meillä on asunut lukuisia vaihtareita. Väitän tuntevani teinien sielunmaiseman normaalia paremmin.
Ai ne vaihtaritkin töllää sua vihaisesti aamupalapöydässä ja haukkuu lehmäksi? Ja sotkee koko kämpän?
No, kovin vaikea uskoa. Varmasti yläkoulussa on paljon käytösongelmia, mutta ne on nimenomaan puutteellisen kasvatuksen ja vanhemman puutteellisen läsnäolon tuotoksia, ei "normaalia" teinin käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Ei ole. Olen yläkoulun ope koulutukseltani ja meillä on asunut lukuisia vaihtareita. Väitän tuntevani teinien sielunmaiseman normaalia paremmin.
Ai ne vaihtaritkin töllää sua vihaisesti aamupalapöydässä ja haukkuu lehmäksi? Ja sotkee koko kämpän?
No, kovin vaikea uskoa. Varmasti yläkoulussa on paljon käytösongelmia, mutta ne on nimenomaan puutteellisen kasvatuksen ja vanhemman puutteellisen läsnäolon tuotoksia, ei "normaalia" teinin käytöstä. [/
No tiedän kymmeniä tosikertomuksia sotkevista vaihtareista. Meillä kiltti siisti äärimmäisen suojeltua elämää kotiäidin huomassa kasvanut tyttö oli pahin sottapytty.
Kyllä se kapinointi kuuluu teinin elämänvaiheeseen.
Oma teinini on päästänyt helpolla, mutta kyllä esim nuo yhteiset ruokailuhetket on ollut välillä aikamoista säätöä.
Ehkä sinun nyt ei vaan kannata keskustella aiheesta, josta et tiedä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Ei ole. Olen yläkoulun ope koulutukseltani ja meillä on asunut lukuisia vaihtareita. Väitän tuntevani teinien sielunmaiseman normaalia paremmin.
Ai ne vaihtaritkin töllää sua vihaisesti aamupalapöydässä ja haukkuu lehmäksi? Ja sotkee koko kämpän?
No, kovin vaikea uskoa. Varmasti yläkoulussa on paljon käytösongelmia, mutta ne on nimenomaan puutteellisen kasvatuksen ja vanhemman puutteellisen läsnäolon tuotoksia, ei "normaalia" teinin käytöstä. [/
No tiedän kymmeniä tosikertomuksia sotkevista vaihtareista. Meillä kiltti siisti äärimmäisen suojeltua elämää kotiäidin huomassa kasvanut tyttö oli pahin sottapytty.
Kyllä se kapinointi kuuluu teinin elämänvaiheeseen.
Oma teinini on päästänyt helpolla, mutta kyllä esim nuo yhteiset ruokailuhetket on ollut välillä aikamoista säätöä.
Ehkä sinun nyt ei vaan kannata keskustella aiheesta, josta et tiedä tarpeeksi.
Kapinointi kyllä. Mutta yöt läpeensä vanhempien valvoittaminen, koko kämpän sotkeminen pahemmin kuin taapero ja äidin haukkuminen läskiksi lehmäksi aamupalapöydässä murhaavasti katsoen, ei kyllä täytä "helpolla pääsyn" kriteereitä. Eikä tarvitse olla kokenut tämän ymmärtääkseen. No, suutarin lapsella ei ole kenkiä tunnetusti, ei muuten ole kovinkaan harvinaista että opettajan omat lapset elää pellossa....
Eli joko liioittelit rankasti, tai sitten et todellakaan edes ymmärrä kuinka sairaassa perheessä sinä ja teinisi elätte. Tuo EI ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Really? Oma teini ei istuisi siinä pöydässä tämän jälkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Ei ole. Olen yläkoulun ope koulutukseltani ja meillä on asunut lukuisia vaihtareita. Väitän tuntevani teinien sielunmaiseman normaalia paremmin.
Ai ne vaihtaritkin töllää sua vihaisesti aamupalapöydässä ja haukkuu lehmäksi? Ja sotkee koko kämpän?
No, kovin vaikea uskoa. Varmasti yläkoulussa on paljon käytösongelmia, mutta ne on nimenomaan puutteellisen kasvatuksen ja vanhemman puutteellisen läsnäolon tuotoksia, ei "normaalia" teinin käytöstä. [/
No tiedän kymmeniä tosikertomuksia sotkevista vaihtareista. Meillä kiltti siisti äärimmäisen suojeltua elämää kotiäidin huomassa kasvanut tyttö oli pahin sottapytty.
Kyllä se kapinointi kuuluu teinin elämänvaiheeseen.
Oma teinini on päästänyt helpolla, mutta kyllä esim nuo yhteiset ruokailuhetket on ollut välillä aikamoista säätöä.
Ehkä sinun nyt ei vaan kannata keskustella aiheesta, josta et tiedä tarpeeksi.
Kapinointi kyllä. Mutta yöt läpeensä vanhempien valvoittaminen, koko kämpän sotkeminen pahemmin kuin taapero ja äidin haukkuminen läskiksi lehmäksi aamupalapöydässä murhaavasti katsoen, ei kyllä täytä "helpolla pääsyn" kriteereitä. Eikä tarvitse olla kokenut tämän ymmärtääkseen. No, suutarin lapsella ei ole kenkiä tunnetusti, ei muuten ole kovinkaan harvinaista että opettajan omat lapset elää pellossa....
Eli joko liioittelit rankasti, tai sitten et todellakaan edes ymmärrä kuinka sairaassa perheessä sinä ja teinisi elätte. Tuo EI ole normaalia.
Teinit sotkee tyypillisesti oman huoneensa, eteisen ja kylppärin. Tätä tekee oma teinini.
Ja esim ne vaihtarit valvottaa erittäin tyypillisesti, koska eivät noudata kotiintuloaikoja. Ja jos luet Kotivinkistä teiniblogia niin se teinin takia valvominen on kyllä ihan tyypillisintä teiniperheen elämää. Ihan jo esim siksi että jos onkin saanut luvan mennä jonnekin, pitää sen hakijan olla valmiina hakemaan se teini. Tätä ei tee oma teinini.
Ja kyllä, välillä tuntuu, että teinien tyypillisin tapa katsoa ihan ketä vaan on mulkoilu. Miten muuten muutit sen muotoon murhaavasti katsomiseksi? Lukutaito? Oma teinini ainakin muljauttelee, pyörittelee silmiään jne.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Odota murrosikää. Tuo on niiiiin pientä.
Paljon siedettävämpää kuin pikkulasten kanssa, onneksi se pahin meni jo ohi kun pieninkin on kasvanut. :)
Ja kun tässä nyt valmistellaan jokakeväistä ysiluokan leirikoulua niin kyllä siellä 99 prosentilla on huoli siitä miten teinin voi päästää viikoksi sinne vieraaseen kaupunkiin ja vieraaseen perheeseen... osa äideistä on jopa sanonut ihan suoraan, että eivät edes päästä.
Mutta tokihan täällä on vain harvinaisen loistavia äitejä.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Joilla jo taaperot syö fine diningissä ja teinit kulkee mormonin näköisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mitä aloittaja kirjoittaa. Nyt on helpompaa kuin pieninkin on 3v. Ja nyt kun ajattelen, olisin ollut lapsille parempi äiti jos olisi uskaltanut ja osannut ottaa enemmän taukoja.
Murrosikäisen ongelmat voivat epäilemättä haastavampia kuin 2-vuotiaan rukkaskiukut, mutta veikkaan että sitten kun en herää pyyhkimään kenenkään kirkujan nenää kymmenesti yössä tai noin pääsääntöisesti vessassa saa istua rauhassa, niin niitä intensiivisen läsnäolon hetkiä jaksaa paremmin ja etäisyyden säätely (ts. lapsen tunne ei mene ihon alle) on helpompaa, vaikka itse tilanteet vaatisi monimutkaisempaa ajattelua kuin rukkasten pois jättäminen tai väkisin pukeminen. Haluaisin uskoa, että teini-ikäinen ei tarvitse ihan yhtä jatkuvasti aikuiselta omien tarpeiden hetkellistä sivuun laittamista, vaan esimerkiksi aamupalavoileivän saa syödä keskeytyksettä.
Juu ei.
Teinin kanssa vasta valvotkin. Ja se jatkuva vääntö ihan kaikesta on ihan jatkuvaa. Ja teinin sotkeminen on infernaalista taaperoon verrattuna. Sitä aamuleipääskin mutustelet mulkoilujen ja piikittelyjen säestämänä, lihava lehmä...
Tuotaa..... oisko sulla kasvatus mennyt HIEMAN mönkään??! Ei kuulosta ihan normaalilta teiniperheen meiningiltä.
Meillä ysiluokkalainen. On vääntöä kotiintuloajoista lähinnä. Koskaan ei ole vanhemmille haistatellut. En vois edes kuvitella, että sanois mulle jotain tuollaista. Joskus huokailee mun jutuille tai pyörittelee silmiään. Kun oikein raivoissaan saattaa kiroilla itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tässä nyt valmistellaan jokakeväistä ysiluokan leirikoulua niin kyllä siellä 99 prosentilla on huoli siitä miten teinin voi päästää viikoksi sinne vieraaseen kaupunkiin ja vieraaseen perheeseen... osa äideistä on jopa sanonut ihan suoraan, että eivät edes päästä.
Mutta tokihan täällä on vain harvinaisen loistavia äitejä.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Joilla jo taaperot syö fine diningissä ja teinit kulkee mormonin näköisinä.
No en tajua miten tuo liittyy siihen että teini haistattelee äidilleen. Itsekkin jännittäisin oman teinin päästämistä viikoksi vieraaseen kaupunkiin ja tuiki tuntemattomaan perheeseen, mutta en siksi että pelkäisin hänen haistattelevan isäntäperheelle tai sotkevan koko paikan.
Sulta tuntuu nyt puuttuvan joku ruuvi, sori vaan.
Voi voi. Odota murrosikää. Tuo on niiiiin pientä.