Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Vierailija kirjoitti:
Pallot on meillä tallessa. Kunhan saataisiin vain treffit sovittua tämän minun rakkaan miehen kanssa. Ei uskalla vaan soittaa tai laittaa viestiä. . Jännittää. .
Mikä siinä miehessä niin jännittää, pureeko se vai pelkäätkö pakkeja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin kaihoistuttaa tää tilanne, että näin nyt kävi.
Se jotenkin konkretisoituu, kun menee eteenpäin ja ottaa jonkun toisen elämäänsä.
Samalla jännää, mutta kuitenkin vähän kaihoisaa.Luopuu lopullisesti niistä kaikista tunteista, mitä siihen edelliseen ihmiseen liittyi.
Luopumisen tuskaa, mutta voi saada jotain parempaa tilalle 😉
Ei tää onneks tuskaa ole, lähinnä kaihoisaa. Sellasta rauhallista, ei lamaannuttavaa ja ahdistavaa.
Parempaa ainakin joo, sen mitä sitä ihmistä tunnen (ns. vanha tuttu, ei mitään suurta ollut koskaan eikä mitään draamaa, mutta viehättävä henkilö ja se ois halunnut olla tekemisissä enemmän).
Tuosta "edellisestä" josta nyt emotionaalisesti lopullisesti luovun en tiedä oikein mitään, mutta hyvää kuvaa ei ainakaan antanut, ts. kohdellut mitenkään hyvin tai kauniisti.
Nyt en malttais enää oottaa, että se tulee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin kaihoistuttaa tää tilanne, että näin nyt kävi.
Se jotenkin konkretisoituu, kun menee eteenpäin ja ottaa jonkun toisen elämäänsä.
Samalla jännää, mutta kuitenkin vähän kaihoisaa.Luopuu lopullisesti niistä kaikista tunteista, mitä siihen edelliseen ihmiseen liittyi.
Luopumisen tuskaa, mutta voi saada jotain parempaa tilalle 😉
Ei tää onneks tuskaa ole, lähinnä kaihoisaa. Sellasta rauhallista, ei lamaannuttavaa ja ahdistavaa.
Parempaa ainakin joo, sen mitä sitä ihmistä tunnen (ns. vanha tuttu, ei mitään suurta ollut koskaan eikä mitään draamaa, mutta viehättävä henkilö ja se ois halunnut olla tekemisissä enemmän).
Tuosta "edellisestä" josta nyt emotionaalisesti lopullisesti luovun en tiedä oikein mitään, mutta hyvää kuvaa ei ainakaan antanut, ts. kohdellut mitenkään hyvin tai kauniisti.Nyt en malttais enää oottaa, että se tulee!
Oletko mies vai nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin kaihoistuttaa tää tilanne, että näin nyt kävi.
Se jotenkin konkretisoituu, kun menee eteenpäin ja ottaa jonkun toisen elämäänsä.
Samalla jännää, mutta kuitenkin vähän kaihoisaa.Luopuu lopullisesti niistä kaikista tunteista, mitä siihen edelliseen ihmiseen liittyi.
Luopumisen tuskaa, mutta voi saada jotain parempaa tilalle 😉
Ei tää onneks tuskaa ole, lähinnä kaihoisaa. Sellasta rauhallista, ei lamaannuttavaa ja ahdistavaa.
Parempaa ainakin joo, sen mitä sitä ihmistä tunnen (ns. vanha tuttu, ei mitään suurta ollut koskaan eikä mitään draamaa, mutta viehättävä henkilö ja se ois halunnut olla tekemisissä enemmän).
Tuosta "edellisestä" josta nyt emotionaalisesti lopullisesti luovun en tiedä oikein mitään, mutta hyvää kuvaa ei ainakaan antanut, ts. kohdellut mitenkään hyvin tai kauniisti.Nyt en malttais enää oottaa, että se tulee!
Oletko mies vai nainen?
Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin kaihoistuttaa tää tilanne, että näin nyt kävi.
Se jotenkin konkretisoituu, kun menee eteenpäin ja ottaa jonkun toisen elämäänsä.
Samalla jännää, mutta kuitenkin vähän kaihoisaa.Luopuu lopullisesti niistä kaikista tunteista, mitä siihen edelliseen ihmiseen liittyi.
Luopumisen tuskaa, mutta voi saada jotain parempaa tilalle 😉
Ei tää onneks tuskaa ole, lähinnä kaihoisaa. Sellasta rauhallista, ei lamaannuttavaa ja ahdistavaa.
Parempaa ainakin joo, sen mitä sitä ihmistä tunnen (ns. vanha tuttu, ei mitään suurta ollut koskaan eikä mitään draamaa, mutta viehättävä henkilö ja se ois halunnut olla tekemisissä enemmän).
Tuosta "edellisestä" josta nyt emotionaalisesti lopullisesti luovun en tiedä oikein mitään, mutta hyvää kuvaa ei ainakaan antanut, ts. kohdellut mitenkään hyvin tai kauniisti.Nyt en malttais enää oottaa, että se tulee!
Oletko mies vai nainen?
Nainen
Wau, kiitos nopeasta vastauksesta! :)
Toivottavasti toiveesi toteutuvat ja saat mielenrauhan sen henkilön suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin kaihoistuttaa tää tilanne, että näin nyt kävi.
Se jotenkin konkretisoituu, kun menee eteenpäin ja ottaa jonkun toisen elämäänsä.
Samalla jännää, mutta kuitenkin vähän kaihoisaa.Luopuu lopullisesti niistä kaikista tunteista, mitä siihen edelliseen ihmiseen liittyi.
Luopumisen tuskaa, mutta voi saada jotain parempaa tilalle 😉
Ei tää onneks tuskaa ole, lähinnä kaihoisaa. Sellasta rauhallista, ei lamaannuttavaa ja ahdistavaa.
Parempaa ainakin joo, sen mitä sitä ihmistä tunnen (ns. vanha tuttu, ei mitään suurta ollut koskaan eikä mitään draamaa, mutta viehättävä henkilö ja se ois halunnut olla tekemisissä enemmän).
Tuosta "edellisestä" josta nyt emotionaalisesti lopullisesti luovun en tiedä oikein mitään, mutta hyvää kuvaa ei ainakaan antanut, ts. kohdellut mitenkään hyvin tai kauniisti.Nyt en malttais enää oottaa, että se tulee!
Oletko mies vai nainen?
Nainen
Wau, kiitos nopeasta vastauksesta! :)
Toivottavasti toiveesi toteutuvat ja saat mielenrauhan sen henkilön suhteen.
Joo, roikun tässä vauvalla nyt.:D
Mulla on kyllä mielenrauha sen edellisen tyypin suhteen, siis ettei silleen ahdistavasti tai liikaa pyöri mielessä.
Tiedän, ettei se halua mua ja podin sitä aikani, nyt oon päässyt jossain määrin yli siitä ja iltaisin tulee sellasia kaihoisia hetkiä ku miettii, että niin, näin siinä sitten kävi eikä ole koskaan mitään sen henkilön kanssa.
Hyväksyn sen asian, mutta onhan se vähän kaihoisaa, surullista tavallaan.
Samalla tiedostan, että luovun ainoastaan omista mielikuvistani ja haaveistani, ettei ollut mitään muuta kuin mun mielen tepposet.
Se kans helpottaa kun tietää, ettei mitään ole tehtävissä enkä esim. voi (tai enää edes halua) ottaa siihen yhteyttä tai yhtään mitään, että se on niinku täysin finito.
Kai luontoäiti hoitaa näin, että kun realiteetit tulee ilmi ja iskeytyy tajuntaan, alkaa aivojen sopeutuminen tilanteeseen ja mieli hakeutua muualle, uusiin tuuliin ja pois turhista haaveiluista.
Ja toisaalta tuo tragedia opetti kyllä jotain, itsestänikin.
Oon nyt valmiimpi ja pystyn olla parempi, kun on kokemus semmosesta fiaskosta niin nyt uudelle ihmiselle haluaa olla tosi hyvä ja ihana, varoo oikein ettei varmasti ala perseillä.
Myös kun nyt tiedän mitä haluan ja oon jotenkin "aikuistunut" ts. tullut ylipäätään joku sitoutumishalu, niin toimin tietoisesti sitä edistääkseni enkä päinvastaisesti.
Kohtelen sitä niinku rakkaimpia läheisiäni, enkä minään uhkana.
Ja toisaalta myös se toinen on niin suloinen ja hyvätapainen, että sille tekee mieli olla superihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole pössypääjuoppo
Ok kamu
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kamusikaan :)
No et et, ei täällä kukaan ole. Huvikseen laitoin.
Se on vaan sellanen yleinen taputtelee olkapäälle-juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää yötä sinulle kaunis silmäinen, herkkä ja ihana nainen <3
Kaipaan sinua!
Omg voiskohan olla mulle tää.. tänää löysin tän paikan ku yks ihku tyyppi ollu mulla nyt mielessä, no tuskin mut hei kiva kirjoitus ja hyvää yötä sulle kuka sit ikinä ootkin!!! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja että oon lääpälläni suhun vaikkei ees tunneta. Olisin onnesta sekasin jos näkisin sut huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä sinulle kaunis silmäinen, herkkä ja ihana nainen <3
Kaipaan sinua!
Missäpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen sua taas <3
Suukko Hali <3
Mä luulin päässeeni susta ohi Juha. Yhtäkkiä oot taas joka puolella vaikkei oo nähtykään yli kuukauteen. Oot varmaan ikuisesti mun salainen päiväuni.
Jotkut mainitsi sun nimen äsken pari kertaa, 🌞. Kauhea ikävä iski taas...
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Ai sillä yhä duuni?