Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mainitsi sun nimen äsken pari kertaa, 🌞. Kauhea ikävä iski taas...

Mikä nimi? Tiina, Reijo, Pentti, Saara, Samu, Anni, Jussi, vai mikä?

Juha

Omit sitten mun viestin :( No aivan sama. Oikea nimi jääköön salaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

u

Vierailija kirjoitti:

Sä valvotit mua yöllä. Tuli ikävä ja muistin taas kaiken sen vähän tai paljon.

Tämän olisin voinut itse kirjoittaa. Rakastan sinua niin kovin paljon, vaikket sitä tiedä, ikävöin sinua joka ikinen päivä <3

m

Olisi ihana kuulla tuollaista oikeasti. Haluaisin tietää, jos ajattelet noin. En pääse tästä ikinä, jos en saa ikinä tietää. Sanoisin sulle samat. Olisi ihana nähdä ja halata. Vaikka siitä ne unettomat yöt vasta alkaisivat. Ehkä tän kuuluu vaan jäädä näin niin että normaali elämä ei häiriinny.

Minusta rakkaus on uusi normaali - ja onneksi niin

m

Vierailija kirjoitti:

Voiko ikävään kuolla? Meneekö se joskus pois? Miten te pidätte mielen kasassa? 

Ei sinänsä, mutta sydänsuruihin voi teoriassa kuolla, jos oikein kovin rasittuu. Suruun voi kuolla.

Mutta ei puhuta ihan "basic" sydänsuruista jos niin käy (sydän pettää ja kai itsemurhatkin näihin luetaan).

Menee joskus pois, tai ainakin vaimenee huomattavasti.

Uskon, että leski voi jossain määrin surra menehtynyttä puolisoa lopun elämäänsä, mutta ei nyt mitään ihastusta/hetken laulua/yhden kesän dudea tmv. sure ikuisuuksiin tai edes suhteellisen pitkään.

Mielen "kasassa pitämiseen" on keinoja kuten ikävöijiäkin, mikä kenellekin sopii.

Itsellä auttoi mm. kirjoittaminen (tänne, päiväkirjaan, runoilu), ystävälle puhuminen, liikunta, puuhastelu, elämän täyttäminen muilla asioilla, opiskelu, työskentely jne.

Ja järkeily. Viimeisen naulan arkkuun löi tieto siitä, ettei sen henkilön kanssa voi tulla koskaan mitään.

Olen yrittänyt vältellä sinua. Sitten tulit tänään kysymään jotain random työjuttua ja minä putosin taas syvälle. Erehdyin vilkaisemaan sinua silmiin ja kasetti hajosi ihan totaalisesti. Onneksi pokka piti ja sain jopa muodostettua järkeviä lauseita. Olen kuin noiduttu. Tässä ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko ikävään kuolla? Meneekö se joskus pois? Miten te pidätte mielen kasassa? 

Ei sinänsä, mutta sydänsuruihin voi teoriassa kuolla, jos oikein kovin rasittuu. Suruun voi kuolla.

Mutta ei puhuta ihan "basic" sydänsuruista jos niin käy (sydän pettää ja kai itsemurhatkin näihin luetaan).

Menee joskus pois, tai ainakin vaimenee huomattavasti.

Uskon, että leski voi jossain määrin surra menehtynyttä puolisoa lopun elämäänsä, mutta ei nyt mitään ihastusta/hetken laulua/yhden kesän dudea tmv. sure ikuisuuksiin tai edes suhteellisen pitkään.

Mielen "kasassa pitämiseen" on keinoja kuten ikävöijiäkin, mikä kenellekin sopii.

Itsellä auttoi mm. kirjoittaminen (tänne, päiväkirjaan, runoilu), ystävälle puhuminen, liikunta, puuhastelu, elämän täyttäminen muilla asioilla, opiskelu, työskentely jne.

Ja järkeily. Viimeisen naulan arkkuun löi tieto siitä, ettei sen henkilön kanssa voi tulla koskaan mitään.

Kaikki on mahollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko ikävään kuolla? Meneekö se joskus pois? Miten te pidätte mielen kasassa? 

Ei sinänsä, mutta sydänsuruihin voi teoriassa kuolla, jos oikein kovin rasittuu. Suruun voi kuolla.

Mutta ei puhuta ihan "basic" sydänsuruista jos niin käy (sydän pettää ja kai itsemurhatkin näihin luetaan).

Menee joskus pois, tai ainakin vaimenee huomattavasti.

Uskon, että leski voi jossain määrin surra menehtynyttä puolisoa lopun elämäänsä, mutta ei nyt mitään ihastusta/hetken laulua/yhden kesän dudea tmv. sure ikuisuuksiin tai edes suhteellisen pitkään.

Mielen "kasassa pitämiseen" on keinoja kuten ikävöijiäkin, mikä kenellekin sopii.

Itsellä auttoi mm. kirjoittaminen (tänne, päiväkirjaan, runoilu), ystävälle puhuminen, liikunta, puuhastelu, elämän täyttäminen muilla asioilla, opiskelu, työskentely jne.

Ja järkeily. Viimeisen naulan arkkuun löi tieto siitä, ettei sen henkilön kanssa voi tulla koskaan mitään.

Kaikki on mahollista.

Ai siis mikä kaikki?

Kuoleminen vai mikä?

Mä tuun tänään sua "kattoon". Kyllä mä vaistoon kun oot hereillä. Toivottavasti sulla on mulle jotain hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä tuun tänään sua "kattoon". Kyllä mä vaistoon kun oot hereillä. Toivottavasti sulla on mulle jotain hauskaa.

Tää on jo aika creepy, hyrrrr. :S

Nimim. kerran herännyt siihen, kun parvekkeelta tuijotetaan taskulampun kanssa keskellä yötä (toivottavasti et mitään tuollaista suunnittele)

Hilma, olet niin kaunis että oli pakko pysähtyä kiireenkin keskellä heittämään pari sanaa. Levisin hymyyn kun sinäkin pysähdyit hetkeksi... hyvää kevättä sinulle! :)

Et oikeasti voisi edes uskoa ja kuvitellakaan, miten paljon HALUAN.

Oli ihana nähdä, vaikkakin vaan vähän aikaa <3

Just nyt kaipaan sua ja sun poreilua.

Hetken auringonpaiste syksyn pimeydessä sai katseemme kohtaamaan. .

Limukkaa!

Vierailija kirjoitti:

Limukkaa!

Ei limukkaa.

Juu kola kelpais :)

Ootpas jyrkkä

Mä repeilen noille koko ajan. Ne on niin tajuttoman hyviä. Sä olet ..tun taitava ja viiltävän terävä! :)

t. addikti

En tiiä

Nyt en enää kaipaa.