Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle

Ihan vain tiedoksi että yksi siitä murhenäytelmästä on poistunut näytöksistä pois.

Varmaan pelkästään hyväksi hänelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipasin susta vain fiksua juttuseuraa, mutta ihastuin totaalisesti. Tästä oppineena en jatkossa puhu enää kenellekään vähänkään mielenkiintoiselle ihmiselle. Tällä tavoin säästän itseni jatkossa tältä murhenäytelmältä, jossa jaossa on aploodien sijaan vain surua ja ikävää. Niin ja mulla on sua edelleen kova ikävä.

Miehelle? Naiselle?

Tietenkin naiselle.

Jospa keskityt jatkossa vaan siihen omaan parisuhteesi, niin ei tarvitse palstoilla märistä ikävää ku muija ei lämpee varatulle miehelle.

Ketä tarkoitat? Itseäsi? Kryptiseltä tuntuu kirjoituksesi. Ikävä on täälläkin suunnalla.

Täysin ymmärrettävää. Liikaa näyttelijöitä näytelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Täysin ymmärrettävää. Liikaa näyttelijöitä näytelmässä.

Jep. Liikaa näyttelijöitä = kiinnostus vaihtuu epäluuloksi, kyräilyksi ja kostokierteeksi.

Toivottavasti joku saa siitä kostamisesta sitten tyydytystä

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku saa siitä kostamisesta sitten tyydytystä

Kyllä kostosta saa yleensä tyydytyksen.

Toki mitään pikkujuttuja ei lähdetä kostamaan, mutta isommissa asioissa ehdottomasti kyllä; kosto kannattaa.

Ikinä en ole yhtäkään ansaittua kostoa katunut.

Helpompi rakastaa ihmisiä niin ettei odota saavansa mitään takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Helpompi rakastaa ihmisiä niin ettei odota saavansa mitään takaisin.

Tuo on modernismia taidolla. Miten paljon energiaa vapautuukaan muuhun!

Mikään ei enää kahlitse minua, eikä pidä enää minua sinussa kiinni.

Et ole enää kuorrutus ihollani etkä se raastava sanaton kaipaus,

et ole odottava aika,

etkä tuuleen huudettu turha kysymys tai vastaus.

Et ole se päivän ensimmäinen tai päivän viimeinen ajatus.

Olen päästänyt irti ja olen päässyt irti. Te teitte sen mahdolliseksi. Kun ei toivo liikoja edes ystävyyden suhteen, kaikesta on mahdollista vapautua.

Onneksi olkoon. Sait valloitettua valloittamattoman. Sulle ei kannata tunnustaa tunteita. Et tunnusta takaisin (jos niitä on) ja myhäilet itsekses "voittajana". No sitä sinä jo olet, joten nauti vielä kun tätä riittää. Olet yhä mun ajatuksissa non stop, mutta sävy on muuttunut ja muuttuu. Friend zonelle tuskin sua saan koskaan, mutta susta tulee merkityksettömämpi kuin ennen tai nyt. Harmittaa koko tää 💩. Opin, enkä enää päästä itseäni tähän tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Sait valloitettua valloittamattoman. Sulle ei kannata tunnustaa tunteita. Et tunnusta takaisin (jos niitä on) ja myhäilet itsekses "voittajana". No sitä sinä jo olet, joten nauti vielä kun tätä riittää. Olet yhä mun ajatuksissa non stop, mutta sävy on muuttunut ja muuttuu. Friend zonelle tuskin sua saan koskaan, mutta susta tulee merkityksettömämpi kuin ennen tai nyt. Harmittaa koko tää 💩. Opin, enkä enää päästä itseäni tähän tilaan.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Sait valloitettua valloittamattoman. Sulle ei kannata tunnustaa tunteita. Et tunnusta takaisin (jos niitä on) ja myhäilet itsekses "voittajana". No sitä sinä jo olet, joten nauti vielä kun tätä riittää. Olet yhä mun ajatuksissa non stop, mutta sävy on muuttunut ja muuttuu. Friend zonelle tuskin sua saan koskaan, mutta susta tulee merkityksettömämpi kuin ennen tai nyt. Harmittaa koko tää 💩. Opin, enkä enää päästä itseäni tähän tilaan.

Miksi?

Miksi mitä? Päästä itseäni tähän tilaan? Siksi, koska mun oma oikea elämä (ja pää) menee sekaisin ja energiaa valuu hukkaan aivan käsittämättömän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Unohditkohan sä (nainen) jo mut, vai olinkohan mä edes koskaan sun mielessä?Silloin sä tulit ja jäit. Mä en vaan pysty päästämään susta irti. En pysty. Siksi kärsin.

En todellakaan unohtanut kun en pysty päästämään minäkään.

Tykkään susta J niin paljon, etten meinaa saada muuta ajateltua.

Ystäväni varoitti minua. Olisi kyllä pitänyt kuunnella häntä. Hän oli oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Sait valloitettua valloittamattoman. Sulle ei kannata tunnustaa tunteita. Et tunnusta takaisin (jos niitä on) ja myhäilet itsekses "voittajana". No sitä sinä jo olet, joten nauti vielä kun tätä riittää. Olet yhä mun ajatuksissa non stop, mutta sävy on muuttunut ja muuttuu. Friend zonelle tuskin sua saan koskaan, mutta susta tulee merkityksettömämpi kuin ennen tai nyt. Harmittaa koko tää 💩. Opin, enkä enää päästä itseäni tähän tilaan.

Miksi?

Miksi mitä? Päästä itseäni tähän tilaan? Siksi, koska mun oma oikea elämä (ja pää) menee sekaisin ja energiaa valuu hukkaan aivan käsittämättömän paljon.

Ei ku miksi kävi noin? Voitko oppia siitä jotain muutakin kuin tuhoon tuomitun asenteen, ettet ihastuisi enää koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Sait valloitettua valloittamattoman. Sulle ei kannata tunnustaa tunteita. Et tunnusta takaisin (jos niitä on) ja myhäilet itsekses "voittajana". No sitä sinä jo olet, joten nauti vielä kun tätä riittää. Olet yhä mun ajatuksissa non stop, mutta sävy on muuttunut ja muuttuu. Friend zonelle tuskin sua saan koskaan, mutta susta tulee merkityksettömämpi kuin ennen tai nyt. Harmittaa koko tää 💩. Opin, enkä enää päästä itseäni tähän tilaan.

Miksi?

Miksi mitä? Päästä itseäni tähän tilaan? Siksi, koska mun oma oikea elämä (ja pää) menee sekaisin ja energiaa valuu hukkaan aivan käsittämättömän paljon.

Ei ku miksi kävi noin? Voitko oppia siitä jotain muutakin kuin tuhoon tuomitun asenteen, ettet ihastuisi enää koskaan?

Katsos kun olen varattu. Eli päin vastoin ihastuminen ulkopuoliseen on tuhoon tuomittua.

Joskus oli hetkiä, jolloin tunsin että minua odotettiin. Kävelyaskeleeni tunnistettiin. Kun minulla oli huolia ja näytin välillä helpottuneena, niin joku meni heti keittämään kahvit. Tunsin jollain älyttömällä tavalla olevani siltikin hyväksytty ja pidetty. Joskus itken kun mietin kaikkea mennyttä.