Lue keskustelun säännöt.
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tässä voi nyt perua kesän tapaamisen. Tiedän 100 % varmasti, ettei sitä tule.
Ma muistin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.youtube.com/watch?v=Ms5t4VHFHSk&list=PLmtSs6HlkM_fqmGc_lBck…
Ikävä sua <3 aamusta on jo aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tänään taas iltavilli?
Mulla on yleensä joka ilta, mut useimmiten puran sen jonnekin muualle kuin nettiin.
Paras tapa purkaa sitä on kuunnella musaa ja tanssia tai harrastaa seksiä.:P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=Ms5t4VHFHSk&list=PLmtSs6HlkM_fqmGc_lBck…
Ikävä sua <3 aamusta on jo aikaa.
Oi, ehkä maailman romanttisinta kaivata jotain Tauskin biisin tahtiin!
Ihana Tauno, uroiden uroo ja Suomen naisten märkä päiväuni.
Kävi se kyllä Afrikassakin kostuttamassa naisten pikkarit, löytyy YouTubesta.
Hän on ÄIÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan aina villikoi
Mä en ookaan kukaan, siks voin tehdä mitä tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, että musta tuntuu, että sä et tykkää pepustasi ja reisistäsi, kun taas mun mielestä ne on ehdottomasti seksikkäin ja himottavin osa sua. Antaisit mun nauttia susta edes silmänruokana. <3
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että musta tuntuu, että sä et tykkää pepustasi ja reisistäsi, kun taas mun mielestä ne on ehdottomasti seksikkäin ja himottavin osa sua. Antaisit mun nauttia susta edes silmänruokana. <3
Nimikirjain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesihana meni rikki. En saa laitettua hanaa kiinni. Vettä tulvii vaan nyt jostain koko ajan lisää ja lisää. Ja kohta on se tapaaminenkin töissä, haluaisitko vettä?
Onpa hauskaa. Mutta kait se menee just tuolleen..Mä oon vaan edelleen ihan sekaisin kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu. Mä seison reunalla ja pohdin hyppyä tuntemattomaan, ja sieltä ei ole paluuta tuttuun ja turvalliseen.
Hyppää vaan. Harva hyppäämistä katuu, paikallaan pysymistä sen sijaan monikin.
Elämä on seikkailu, eikä jumittaminen ole jännää ollenkaan.
Onko se elämä pelkästään jännä seikkailu?
Nauti pois vaan. Minä juon nyt kahvia ja kuuntelen Hallia ja Oatesia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesihana meni rikki. En saa laitettua hanaa kiinni. Vettä tulvii vaan nyt jostain koko ajan lisää ja lisää. Ja kohta on se tapaaminenkin töissä, haluaisitko vettä?
Onpa hauskaa. Mutta kait se menee just tuolleen..Mä oon vaan edelleen ihan sekaisin kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu. Mä seison reunalla ja pohdin hyppyä tuntemattomaan, ja sieltä ei ole paluuta tuttuun ja turvalliseen.
Hyppää vaan. Harva hyppäämistä katuu, paikallaan pysymistä sen sijaan monikin.
Elämä on seikkailu, eikä jumittaminen ole jännää ollenkaan.Onko se elämä pelkästään jännä seikkailu?
Ei tietenkään.
Elämä on myös kovaa työtä, tylsiä juttuja, uuvuttavia ja veemäisiä ihmisiä, unettomia öitä ja kuoleman odottelua (jotkut sitä kuulemma pelkääkin), mutta noita pakollisiakin "paskoja" voi lievittää, jos on sopivasti seikkailumieltä.
Lähtee aamulla kouluun/töihin leikkien olevansa agentti jolla on tehtävä tai vaikka intiaaniprinsessa joka pakenee hulluja kalpeanaamoja (leikkii, et reitti toimeen on pako ja saa näin liikettä niveliin ja jännyyttä muuten tylsään matkaan).
Kuuntelee energisoivia biisejä ja jorailee puoliunissaan ratikassa = tulee hyvä mieli.
Tylsät jutut voi kans kääntää päässään joksikin jännäksi tehtäväksi, jonka jälkeen on selviytynyt sankari ja hivelee itseään sen mukaan.
Uuvuttavat ja veemäiset ihmiset voi kategorisoida "se tarvii mua ja se on mun tehtävä nyt"-luokkaan tai pahimmassa tapauksessa heikompaan ainekseen kuvitellen olevansa kuin Jeesus ristillä ja miettien vaan, että antaa niille anteeksi, koska ne ei tiedä mitä ne tekee (ymmärrys ei riitä, syyntakeettomia siis).
Unettomat yöt ja kuoleman halailu on raskasta ja tuskaista, joskus tuntuu ettei jaksais edes hengittää kun se sattuu ja ihokin kiristää, sitä ei aina voi selittää mitenkään. Kärsii vaan.
Jos tilanne ei ole vielä eskaloitunut kovin pahaksi, voi kuvitella olevansa jonkun melankolisen leffan aneeminen päähenkilö ja saada näin romantisoitua rappiotaan, ettei se näyttäytyisi mielessä ihan niin pahana ja rumana kuin toisessa mielenkuvassa voisi.
Mutta seikkailua on paljon!
Se on yleensä -ei aina- asenteesta kiinni, joka päivä kannattaa tanssia ja laulaa.:)
Olla kiitollinen edes kantavista jaloista (joilla voisi hypätä vaikka rotkoon) ja äänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesihana meni rikki. En saa laitettua hanaa kiinni. Vettä tulvii vaan nyt jostain koko ajan lisää ja lisää. Ja kohta on se tapaaminenkin töissä, haluaisitko vettä?
Onpa hauskaa. Mutta kait se menee just tuolleen..Mä oon vaan edelleen ihan sekaisin kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu. Mä seison reunalla ja pohdin hyppyä tuntemattomaan, ja sieltä ei ole paluuta tuttuun ja turvalliseen.
Hyppää vaan. Harva hyppäämistä katuu, paikallaan pysymistä sen sijaan monikin.
Elämä on seikkailu, eikä jumittaminen ole jännää ollenkaan.Onko se elämä pelkästään jännä seikkailu?
Ei tietenkään.
Elämä on myös kovaa työtä, tylsiä juttuja, uuvuttavia ja veemäisiä ihmisiä, unettomia öitä ja kuoleman odottelua (jotkut sitä kuulemma pelkääkin), mutta noita pakollisiakin "paskoja" voi lievittää, jos on sopivasti seikkailumieltä.
Lähtee aamulla kouluun/töihin leikkien olevansa agentti jolla on tehtävä tai vaikka intiaaniprinsessa joka pakenee hulluja kalpeanaamoja (leikkii, et reitti toimeen on pako ja saa näin liikettä niveliin ja jännyyttä muuten tylsään matkaan).
Kuuntelee energisoivia biisejä ja jorailee puoliunissaan ratikassa = tulee hyvä mieli.
Tylsät jutut voi kans kääntää päässään joksikin jännäksi tehtäväksi, jonka jälkeen on selviytynyt sankari ja hivelee itseään sen mukaan.
Uuvuttavat ja veemäiset ihmiset voi kategorisoida "se tarvii mua ja se on mun tehtävä nyt"-luokkaan tai pahimmassa tapauksessa heikompaan ainekseen kuvitellen olevansa kuin Jeesus ristillä ja miettien vaan, että antaa niille anteeksi, koska ne ei tiedä mitä ne tekee (ymmärrys ei riitä, syyntakeettomia siis).
Unettomat yöt ja kuoleman halailu on raskasta ja tuskaista, joskus tuntuu ettei jaksais edes hengittää kun se sattuu ja ihokin kiristää, sitä ei aina voi selittää mitenkään. Kärsii vaan.
Jos tilanne ei ole vielä eskaloitunut kovin pahaksi, voi kuvitella olevansa jonkun melankolisen leffan aneeminen päähenkilö ja saada näin romantisoitua rappiotaan, ettei se näyttäytyisi mielessä ihan niin pahana ja rumana kuin toisessa mielenkuvassa voisi.Mutta seikkailua on paljon!
Se on yleensä -ei aina- asenteesta kiinni, joka päivä kannattaa tanssia ja laulaa.:)
Olla kiitollinen edes kantavista jaloista (joilla voisi hypätä vaikka rotkoon) ja äänestä.
No uskotaan. Voi se elämä mennä noinkin. Ketä sä kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesihana meni rikki. En saa laitettua hanaa kiinni. Vettä tulvii vaan nyt jostain koko ajan lisää ja lisää. Ja kohta on se tapaaminenkin töissä, haluaisitko vettä?
Onpa hauskaa. Mutta kait se menee just tuolleen..Mä oon vaan edelleen ihan sekaisin kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu. Mä seison reunalla ja pohdin hyppyä tuntemattomaan, ja sieltä ei ole paluuta tuttuun ja turvalliseen.
Hyppää vaan. Harva hyppäämistä katuu, paikallaan pysymistä sen sijaan monikin.
Elämä on seikkailu, eikä jumittaminen ole jännää ollenkaan.Onko se elämä pelkästään jännä seikkailu?
Ei tietenkään.
Elämä on myös kovaa työtä, tylsiä juttuja, uuvuttavia ja veemäisiä ihmisiä, unettomia öitä ja kuoleman odottelua (jotkut sitä kuulemma pelkääkin), mutta noita pakollisiakin "paskoja" voi lievittää, jos on sopivasti seikkailumieltä.
Lähtee aamulla kouluun/töihin leikkien olevansa agentti jolla on tehtävä tai vaikka intiaaniprinsessa joka pakenee hulluja kalpeanaamoja (leikkii, et reitti toimeen on pako ja saa näin liikettä niveliin ja jännyyttä muuten tylsään matkaan).
Kuuntelee energisoivia biisejä ja jorailee puoliunissaan ratikassa = tulee hyvä mieli.
Tylsät jutut voi kans kääntää päässään joksikin jännäksi tehtäväksi, jonka jälkeen on selviytynyt sankari ja hivelee itseään sen mukaan.
Uuvuttavat ja veemäiset ihmiset voi kategorisoida "se tarvii mua ja se on mun tehtävä nyt"-luokkaan tai pahimmassa tapauksessa heikompaan ainekseen kuvitellen olevansa kuin Jeesus ristillä ja miettien vaan, että antaa niille anteeksi, koska ne ei tiedä mitä ne tekee (ymmärrys ei riitä, syyntakeettomia siis).
Unettomat yöt ja kuoleman halailu on raskasta ja tuskaista, joskus tuntuu ettei jaksais edes hengittää kun se sattuu ja ihokin kiristää, sitä ei aina voi selittää mitenkään. Kärsii vaan.
Jos tilanne ei ole vielä eskaloitunut kovin pahaksi, voi kuvitella olevansa jonkun melankolisen leffan aneeminen päähenkilö ja saada näin romantisoitua rappiotaan, ettei se näyttäytyisi mielessä ihan niin pahana ja rumana kuin toisessa mielenkuvassa voisi.Mutta seikkailua on paljon!
Se on yleensä -ei aina- asenteesta kiinni, joka päivä kannattaa tanssia ja laulaa.:)
Olla kiitollinen edes kantavista jaloista (joilla voisi hypätä vaikka rotkoon) ja äänestä.No uskotaan. Voi se elämä mennä noinkin. Ketä sä kaipaat?
Ihmistä.:D En nyt muista millanen se on enkä oikeastaan tiedäkään, mut oon kirjottanut siitä tosi kauniisti joskus päiväkirjaani.
Luin taas ne kauniit säkeet ja ehkä ne selittää, miksi jäin kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tänään taas iltavilli?
Luin että ilkka villi :)
Nähtiin viimeksi sun syntymäpäivänä, selvisi sattumalta. Yllättäen silloin.
Joku meidän välillä on. Sähköistä värinää joka tuntuu sydämessä asti. Näen että saat mielihyvää jo katsoessasi. En voi itsekään kieltää ettenkö tuntisi samoin katsoessasi vaikka yritän peitellä.
Ketju on lukittu.
En nyt keksi mitään järkevää sanaa tähän kun pelkään että paljastun. :D Kerro sinä.