Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
En vieläkään voi uskoa, että sain halata sinua. Maanpinnalle minut kuitenkin palauttaa se, että se oli hyvästiksi. :'( Kai tästä jotenkin selviää.
Helvetti tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei pakkoa, vaan vapautta valita kirjoitti:
J, @.
Olisitko sä siellä minua varten?
Ihmisenä.
Mielellään joo ihmisenä.
ER, tiedäthän että olet yhä suuri rakkauteni mutta en enää ole rakastunut sinuun.
Suren tätä suunnattomasti mutta olet itse syypää tähän - niin monta kertaa olet lähtenyt luotani lopullisesti ja satuttanut minua vaikka molemmat tiedämme ettemme pääse koskaan eroon toisistamme. Tunnen yhä halua ja intohimoa sinua kohtaan mutta enää se ei ole niin kokonaisvaltainen tunne kuin ennen. Luulen että olet huomannut asian, sen että olen varautuneempi kanssasi kuin ennen enkä enää sano sinulle rakas tai muru. En vaan pysty antautumaan tunteitteni valtaan kuten ennen.
jo 31 uskomatonta vuotta kanssasi.... erossa ja yhdessä
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi uskoa, että sain halata sinua. Maanpinnalle minut kuitenkin palauttaa se, että se oli hyvästiksi. :'( Kai tästä jotenkin selviää.
Helvetti tätä elämää.
Kurjalta kuulostaa :(
Miksi näin kävi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa onko meidän välillä jotain vai ei? Koska mä olen hullu jolla on vilkas mielikuvitus, en voi tietää mitkä mun "muistoista" on oikeita ja mitkä vain kuvitelmaa.
Enkä mä ole varma edes mun omista tunteistakaan. Oletko se oikea? Sitä paitsi olen aina ollut yksin ja mua pelottaa muuttaa elämääni. Yksinolo on vaan niin helppoa ja sä tiedät että mä menen aina sen helpomman kautta.
Hi soulsister! Mä olisin voinut kirjoittaa juuri noin.:D
Miksi mietit, onko hän se oikea (tai ylipäätään sopiva, en oikein usko mihinkään Niihin Oikeisiin, vaan sopiviin ja epäsopiviin silauksella yksilön omia valintoja)?
Mikä tunteissa on epävarmaa?
Tunteet itsessään epävarmoja, tykkäätkö vai et?
Vai asiana epävarma, haluatko valjastaa tunteita käytäntöön vai et?
Uskotko, että olet onnellisempi ilman häntä kuin hänen kanssaan?
Mitä pelkäät kaikista eniten?Mä olen miettinyt näitä asioita PALJON viimeaikoina ja ymmärtänyt aikalailla täydellisesti vajavaisuuteni.
Lopulta sain viimeisen vastauksen ulkopuolelta, kuin tarjottimella ja hyväksyin, ettei tule mitään.
Ehkä toiset meistä on vain luotuja kulkemaan ja ripottelemaan rakkautta sinne tänne, erilaisissa muodoissaan.
Meitä yksinäisiä susiakin tarvitaan, me voidaan olla parhaimmillamme vaikkapa yleisiä äitihahmoja ja ystäviä sillä tavalla, mihin harva kykenee.Joskus rakkaus on myös sitä, että "antaa" toisen mennä, täyttyä rakkaudella jonkun toisen ja paremman/sopivamman kanssa.
No, en tiedä kuinka paljon uskallan tilanteestani kertoa mutta koitan nyt vähän valaista kun kerran kysyit. En liioitellut kun sanoin hulluksi itseäni. Mulla alkoi tulla mieleen "takautumia", eli keskusteluja yhden miehen kanssa jonka tunnen ns työelämästä. En tiedä ollaanko oikeasti puhuttu niin vai onko ne vain mun mielikuvituksen tuotosta. Se on "todellisuudessakin" ihan kiva tyyppi mutta ei ehkä ihan sellainen mihin ihastuisin. Vaikka enhän mä sitä edes hyvin tunne. Mulla on itsellä ainakin työrooli ja luulen että silläkin on. Jos se on oikeasti sellainen kuin niissä mun "takautumissa", silloin olen siihen ihastunut.
Sekavaa ja tiedän kyllä että kaikki saattaa olla vain mun mielikuvituksen tuotetta. En voi kysyäkään koska se olisi liian noloa. Tosin jo tietää että mulla on MT-ongelmia. Olisikin mielenkiintoista tietää onko joku muu kokenut mitään tälläistä? Siis mieleltään terve ihminen?
Okei, no nyt ei enää kuulosta siltä, että voisi olla minun kirjoittamaa.:D
Oudolta kuulostaa, ehkä sun vaan pitäisi kysyä siltä suoraan, että onko totta vai mielesi tehnyt tepposet?
Ettet vaan lähde jollekin uudelle levelille ja kuvittele asioita, jotka eivät ole totta.
Ja jos ja kun hän tietää sun mt-ongelmista, niin tuskin edes noloa.
Jos vaan jotenkin rennosti ohimennen kyselisit, että ollaanko me muuten juteltu sitä ja tätä, vai näinköhän mä vaan unta hehheh?
Jotenkin kautta rantain ja varovaisesti voisin siltä yrittää kysyä jotain että saisin edes jonkunlaisen varmistuksen että tämä on vain mun pään sisällä.
Olen saikulla vielä viikon ja mulla on ihan jo lääkitys, että en usko että mä tästä enää pahemmin sekoan. Hyvä puhua tästä jonkun ihan vieraankin kanssa. Ehkä tämä menee ihan ajan kanssa ohi. Kiitti ja hyvää kevättä sulle!
Olisi ihana nukahtaa viereesi. <3
Se viimeisin viestini ei ollut tsoukki, vaan ihan oikea. Kunpa uskaltaisin kirjoittaa ja kertoa enemmän, rakkaudesta sinuun ja siitä mitä tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi uskoa, että sain halata sinua. Maanpinnalle minut kuitenkin palauttaa se, että se oli hyvästiksi. :'( Kai tästä jotenkin selviää.
Helvetti tätä elämää.
Kurjalta kuulostaa :(
Miksi näin kävi?
Hänelle tuli uudet kuviot. Lähti muualle. Olin ihan rakastunut häneen ja olin monesti miettinyt miltä tuntuisi halata häntä, enkä voinut uskoa, että hän itse halusi sitten halata minua. Olin ihan, että täh ja että ei hän varmaan ainakaan sitten inhonnut minua ainakaan. Halatessa mietin, että tämä ei voi olla totta, hän on tässä ihan lähelläni. Tämä ihana. Se tunne voitti sen järkytyksen, että en näe häntä enää koskaan. Nyt kuitenkin tässä kotona kun mietin, niin en voi muua kuin itkeä. Tuntuu niin pahalta. Ei hitto :'(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi uskoa, että sain halata sinua. Maanpinnalle minut kuitenkin palauttaa se, että se oli hyvästiksi. :'( Kai tästä jotenkin selviää.
Helvetti tätä elämää.
Kurjalta kuulostaa :(
Miksi näin kävi?Hänelle tuli uudet kuviot. Lähti muualle. Olin ihan rakastunut häneen ja olin monesti miettinyt miltä tuntuisi halata häntä, enkä voinut uskoa, että hän itse halusi sitten halata minua. Olin ihan, että täh ja että ei hän varmaan ainakaan sitten inhonnut minua ainakaan. Halatessa mietin, että tämä ei voi olla totta, hän on tässä ihan lähelläni. Tämä ihana. Se tunne voitti sen järkytyksen, että en näe häntä enää koskaan. Nyt kuitenkin tässä kotona kun mietin, niin en voi muua kuin itkeä. Tuntuu niin pahalta. Ei hitto :'(
Voi ei, niin lähellä ja sitten poissa :'(
Jaksamista sinulle.
Kiva, kun tulit viereen istumaan. <3
SS haluisin sanoa et oon jo niin yli susta, mutta ku sun sinisten silmien katse porautuu mun silmiin mä jumitun vaan katsomaan. Tunnetko säkin sen vai mitä ihmettä tapahtuu? Katso vaan sun tietokonetta ni mulla on ees pieni mahdollisuus keskittyä muuhun ku suhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi uskoa, että sain halata sinua. Maanpinnalle minut kuitenkin palauttaa se, että se oli hyvästiksi. :'( Kai tästä jotenkin selviää.
Helvetti tätä elämää.
Kurjalta kuulostaa :(
Miksi näin kävi?Hänelle tuli uudet kuviot. Lähti muualle. Olin ihan rakastunut häneen ja olin monesti miettinyt miltä tuntuisi halata häntä, enkä voinut uskoa, että hän itse halusi sitten halata minua. Olin ihan, että täh ja että ei hän varmaan ainakaan sitten inhonnut minua ainakaan. Halatessa mietin, että tämä ei voi olla totta, hän on tässä ihan lähelläni. Tämä ihana. Se tunne voitti sen järkytyksen, että en näe häntä enää koskaan. Nyt kuitenkin tässä kotona kun mietin, niin en voi muua kuin itkeä. Tuntuu niin pahalta. Ei hitto :'(
Voi ei, niin lähellä ja sitten poissa :'(
Jaksamista sinulle.
Kiitos.
Kauniita unia, olet aina rakas minulle <3
Kyllä mulla silti välillä tulee sellanen olo, ettei oo niin kivaa olla yksin.
Esim. nyt, kun oon ystävän luona saunaillassa ja täällä on mun lisäksi kolme pariskuntaa - ja tää on ihan perus.
Tavallaan oon tottunut ja mua ei oo koskaan jätetty kavereiden menoista pois parisuhdestatukseni vuoksi, eikä mulle oo ongelma olla "kolmantena pyöränä" kavereiden leffaillassa tai ainoana yksin ravintolassa pariskuntien kanssa, mutta nykyään kiinnitän siihen jotenkin enemmän huomiota.
Se on semi häiritsevää, että kiinnitän siihen huomiota.
Haluaisin olla niinku aina ennenkin, etten mieti tämmösiä.
anaalihamsteri kirjoitti:
NÄHDÄÄN KESÄLLÄ! <3
Ja peppuillaan! ;)
Okei, no nyt ei enää kuulosta siltä, että voisi olla minun kirjoittamaa.:D
Oudolta kuulostaa, ehkä sun vaan pitäisi kysyä siltä suoraan, että onko totta vai mielesi tehnyt tepposet?
Ettet vaan lähde jollekin uudelle levelille ja kuvittele asioita, jotka eivät ole totta.
Ja jos ja kun hän tietää sun mt-ongelmista, niin tuskin edes noloa.
Jos vaan jotenkin rennosti ohimennen kyselisit, että ollaanko me muuten juteltu sitä ja tätä, vai näinköhän mä vaan unta hehheh?