Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä maailman yksinäisin tyttö, missä menetkään. Tulisitko takaisin, tahtoisin olla kokonainen, olla ihminen. Ilman sinua olen valheellisen vahva.

Haha, olin joskus samanlainen kitisijä. Ohjeeks vosin sanoa; kasvata munat! Mutta tuskin ymmärrät sitä vielä ainakaan muitten suusta.

Terveisin Sinkkumies 30+

Rohkenen epäillä että olit.

Kyllä mä nyt vaan olin, eikä ihmekkään etten saanut naista. Tämä nyt ei päde yksinomaan naisiin, mutta nainen haluaa miehen kenessä on haastetta. Toisin sanoen itselleen parhaan mahdollisen pariutumuskumppanin. Eli jos ruikutat epätoivosena jonkun ihmisen perään, se voi ajatella "okei mä saisin tuon, voinko saada jonku vielä paremman?". Jos et alunperinkään anna ihmiselle kenen kanssa syntyy kemiaa sun täyttä huomiota, niin se ei myöskään pidä sitä itsestään selvyytenä ja alkaa tavoitella sitä. Siinä vaiheessa kun sä olet jonkun ihmisen kanssa, niin asiat muuttuu. Sillon teidän välillä on jo jotain syvempää. Se ihminen saa aikaan sun sisällä hyvänolontunteen ja sä saat aikaan saman sen sisällä. Mikä on yks osa molemminpuolista rakkautta ja vasta tässä vaiheessa sun täytyy pystyä riisumaan myös kaikki suojamuurit ja näyttämään toiselle omat herkkyydet. Koska sillon oot täysin haavoittuvaisena toisen edessä ja osoitat sillä luottamusta sitä kohtaan. Se voi joko murskata sut tai rakastaa sua. Näiden asioitten on tarkotus edete järjestyksessä, elämä saattaa vaikuttaa vähäsen raadolliselta, mutta se on vaan biologiaa. Pitää olla reipas, pitää pystyä taistelemaan ja lopulta voi löytää rakkautta. Sori ei ollut tarkotus astua kenenkään varpaille, mutta vähän nyt asennetta ja tsemppiä perkele!! ;D

Oletat nyt, että naiset ovat jokin homogeeninen ryhmä ilman minkäänlaisia sattumia.

Toki tietyt lainalaisuudet ovat keskimäärin olemassa, mutta ne ovatkin nimenomaan KESKIMÄÄRÄISIÄ, eivät jokaiselle yksilölle päteviä.

Haastetta on hyvä olla, sillä olisi epämielekästä ja puuduttavaa olla ihmisen kanssa, joka myötäilee kaikessa ja on vain, että jeesjees ja samaa mieltä kultaseni.

On tylsää, jos keskustelu ei ikinä eskaloidu väittelyksi ja on nähdäkseni kehityksen kannalta huono, jos toinen ei tuo mitään uusia näkökulmia kantoihisi.

Sen sijaan minkäänlaista haastetta eli EPÄVARMUUTTA en kaipaa siihen, haluaako henkilö olla kanssani vai ei.

Sen täytyy olla varmalla pohjalla, tai muuten mistään ei tule mitään.

Jos kemia selvästi on ja henkilö tuntuu sopivalta, en ala miettiä "voisinko saada paremman".

Miehet ylipäätään eivät ole mulle mikään paremmuuskilpailu, en mieti asiaa ulkoisin perustein (koulutus, työ, status ym.) ollenkaan.

Ylipäätään kaikenlainen kilpailuttaminen rakkaudessa on oksettavaa, eikä rakkautta nähdäkseni ollenkaan.

Jos joku on sun sielunkumppani niin se on sun sielunkumppani, eikä tarvitse pelata mitään kilpailutuspelejä tai miettiä, voisinko SAADA jonkun paremman.

Mulle asia on yksinkertainen, eli jos mies ei ihan alussa "anna" huomiota: sitä ei kiinnosta tarpeeksi ja se ei halua mua, that's it.

Silloin tiedän, ettei se henkilö ole sitoutumista varten, vaikka muuhun pätevä voi ollakin.

Etäisyydellä sinetöi myös sen, etten varmasti ikinä uskalla henkisesti itseäni sen henkilön edessä riisua, eli muurit on ja pysyy.

Mutta se on kyllä totta, että epävarmaksi etäisyydellä ihmisen saa!

Se vaan on aika yksilöllistä kuinka se ilmenee ja mihin se johtaa.

Sori nyt alkaa olemaan kiire enkä ehdi vastaamaan kunnolla. Saatoin kuulostaa jyrkemmältä, mitä tarkoitin ja kärjistellä asioita. Huom sanoin "antaa täyttä huomiota" eli en puhunut mistään täydestä ignooraamisesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä maailman yksinäisin tyttö, missä menetkään. Tulisitko takaisin, tahtoisin olla kokonainen, olla ihminen. Ilman sinua olen valheellisen vahva.

Haha, olin joskus samanlainen kitisijä. Ohjeeks vosin sanoa; kasvata munat! Mutta tuskin ymmärrät sitä vielä ainakaan muitten suusta.

Terveisin Sinkkumies 30+

Rohkenen epäillä että olit.

Kyllä mä nyt vaan olin, eikä ihmekkään etten saanut naista. Tämä nyt ei päde yksinomaan naisiin, mutta nainen haluaa miehen kenessä on haastetta. Toisin sanoen itselleen parhaan mahdollisen pariutumuskumppanin. Eli jos ruikutat epätoivosena jonkun ihmisen perään, se voi ajatella "okei mä saisin tuon, voinko saada jonku vielä paremman?". Jos et alunperinkään anna ihmiselle kenen kanssa syntyy kemiaa sun täyttä huomiota, niin se ei myöskään pidä sitä itsestään selvyytenä ja alkaa tavoitella sitä. Siinä vaiheessa kun sä olet jonkun ihmisen kanssa, niin asiat muuttuu. Sillon teidän välillä on jo jotain syvempää. Se ihminen saa aikaan sun sisällä hyvänolontunteen ja sä saat aikaan saman sen sisällä. Mikä on yks osa molemminpuolista rakkautta ja vasta tässä vaiheessa sun täytyy pystyä riisumaan myös kaikki suojamuurit ja näyttämään toiselle omat herkkyydet. Koska sillon oot täysin haavoittuvaisena toisen edessä ja osoitat sillä luottamusta sitä kohtaan. Se voi joko murskata sut tai rakastaa sua. Näiden asioitten on tarkotus edete järjestyksessä, elämä saattaa vaikuttaa vähäsen raadolliselta, mutta se on vaan biologiaa. Pitää olla reipas, pitää pystyä taistelemaan ja lopulta voi löytää rakkautta. Sori ei ollut tarkotus astua kenenkään varpaille, mutta vähän nyt asennetta ja tsemppiä perkele!! ;D

Oletat nyt, että naiset ovat jokin homogeeninen ryhmä ilman minkäänlaisia sattumia.

Toki tietyt lainalaisuudet ovat keskimäärin olemassa, mutta ne ovatkin nimenomaan KESKIMÄÄRÄISIÄ, eivät jokaiselle yksilölle päteviä.

Haastetta on hyvä olla, sillä olisi epämielekästä ja puuduttavaa olla ihmisen kanssa, joka myötäilee kaikessa ja on vain, että jeesjees ja samaa mieltä kultaseni.

On tylsää, jos keskustelu ei ikinä eskaloidu väittelyksi ja on nähdäkseni kehityksen kannalta huono, jos toinen ei tuo mitään uusia näkökulmia kantoihisi.

Sen sijaan minkäänlaista haastetta eli EPÄVARMUUTTA en kaipaa siihen, haluaako henkilö olla kanssani vai ei.

Sen täytyy olla varmalla pohjalla, tai muuten mistään ei tule mitään.

Jos kemia selvästi on ja henkilö tuntuu sopivalta, en ala miettiä "voisinko saada paremman".

Miehet ylipäätään eivät ole mulle mikään paremmuuskilpailu, en mieti asiaa ulkoisin perustein (koulutus, työ, status ym.) ollenkaan.

Ylipäätään kaikenlainen kilpailuttaminen rakkaudessa on oksettavaa, eikä rakkautta nähdäkseni ollenkaan.

Jos joku on sun sielunkumppani niin se on sun sielunkumppani, eikä tarvitse pelata mitään kilpailutuspelejä tai miettiä, voisinko SAADA jonkun paremman.

Mulle asia on yksinkertainen, eli jos mies ei ihan alussa "anna" huomiota: sitä ei kiinnosta tarpeeksi ja se ei halua mua, that's it.

Silloin tiedän, ettei se henkilö ole sitoutumista varten, vaikka muuhun pätevä voi ollakin.

Etäisyydellä sinetöi myös sen, etten varmasti ikinä uskalla henkisesti itseäni sen henkilön edessä riisua, eli muurit on ja pysyy.

Mutta se on kyllä totta, että epävarmaksi etäisyydellä ihmisen saa!

Se vaan on aika yksilöllistä kuinka se ilmenee ja mihin se johtaa.

Sori nyt alkaa olemaan kiire enkä ehdi vastaamaan kunnolla. Saatoin kuulostaa jyrkemmältä, mitä tarkoitin ja kärjistellä asioita. Huom sanoin "antaa täyttä huomiota" eli en puhunut mistään täydestä ignooraamisesta...

Ps. Kiitos kun annoit alaviivaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä maailman yksinäisin tyttö, missä menetkään. Tulisitko takaisin, tahtoisin olla kokonainen, olla ihminen. Ilman sinua olen valheellisen vahva.

Haha, olin joskus samanlainen kitisijä. Ohjeeks vosin sanoa; kasvata munat! Mutta tuskin ymmärrät sitä vielä ainakaan muitten suusta.

Terveisin Sinkkumies 30+

Rohkenen epäillä että olit.

Kyllä mä nyt vaan olin, eikä ihmekkään etten saanut naista. Tämä nyt ei päde yksinomaan naisiin, mutta nainen haluaa miehen kenessä on haastetta. Toisin sanoen itselleen parhaan mahdollisen pariutumuskumppanin. Eli jos ruikutat epätoivosena jonkun ihmisen perään, se voi ajatella "okei mä saisin tuon, voinko saada jonku vielä paremman?". Jos et alunperinkään anna ihmiselle kenen kanssa syntyy kemiaa sun täyttä huomiota, niin se ei myöskään pidä sitä itsestään selvyytenä ja alkaa tavoitella sitä. Siinä vaiheessa kun sä olet jonkun ihmisen kanssa, niin asiat muuttuu. Sillon teidän välillä on jo jotain syvempää. Se ihminen saa aikaan sun sisällä hyvänolontunteen ja sä saat aikaan saman sen sisällä. Mikä on yks osa molemminpuolista rakkautta ja vasta tässä vaiheessa sun täytyy pystyä riisumaan myös kaikki suojamuurit ja näyttämään toiselle omat herkkyydet. Koska sillon oot täysin haavoittuvaisena toisen edessä ja osoitat sillä luottamusta sitä kohtaan. Se voi joko murskata sut tai rakastaa sua. Näiden asioitten on tarkotus edete järjestyksessä, elämä saattaa vaikuttaa vähäsen raadolliselta, mutta se on vaan biologiaa. Pitää olla reipas, pitää pystyä taistelemaan ja lopulta voi löytää rakkautta. Sori ei ollut tarkotus astua kenenkään varpaille, mutta vähän nyt asennetta ja tsemppiä perkele!! ;D

Oletat nyt, että naiset ovat jokin homogeeninen ryhmä ilman minkäänlaisia sattumia.

Toki tietyt lainalaisuudet ovat keskimäärin olemassa, mutta ne ovatkin nimenomaan KESKIMÄÄRÄISIÄ, eivät jokaiselle yksilölle päteviä.

Haastetta on hyvä olla, sillä olisi epämielekästä ja puuduttavaa olla ihmisen kanssa, joka myötäilee kaikessa ja on vain, että jeesjees ja samaa mieltä kultaseni.

On tylsää, jos keskustelu ei ikinä eskaloidu väittelyksi ja on nähdäkseni kehityksen kannalta huono, jos toinen ei tuo mitään uusia näkökulmia kantoihisi.

Sen sijaan minkäänlaista haastetta eli EPÄVARMUUTTA en kaipaa siihen, haluaako henkilö olla kanssani vai ei.

Sen täytyy olla varmalla pohjalla, tai muuten mistään ei tule mitään.

Jos kemia selvästi on ja henkilö tuntuu sopivalta, en ala miettiä "voisinko saada paremman".

Miehet ylipäätään eivät ole mulle mikään paremmuuskilpailu, en mieti asiaa ulkoisin perustein (koulutus, työ, status ym.) ollenkaan.

Ylipäätään kaikenlainen kilpailuttaminen rakkaudessa on oksettavaa, eikä rakkautta nähdäkseni ollenkaan.

Jos joku on sun sielunkumppani niin se on sun sielunkumppani, eikä tarvitse pelata mitään kilpailutuspelejä tai miettiä, voisinko SAADA jonkun paremman.

Mulle asia on yksinkertainen, eli jos mies ei ihan alussa "anna" huomiota: sitä ei kiinnosta tarpeeksi ja se ei halua mua, that's it.

Silloin tiedän, ettei se henkilö ole sitoutumista varten, vaikka muuhun pätevä voi ollakin.

Etäisyydellä sinetöi myös sen, etten varmasti ikinä uskalla henkisesti itseäni sen henkilön edessä riisua, eli muurit on ja pysyy.

Mutta se on kyllä totta, että epävarmaksi etäisyydellä ihmisen saa!

Se vaan on aika yksilöllistä kuinka se ilmenee ja mihin se johtaa.

Sori nyt alkaa olemaan kiire enkä ehdi vastaamaan kunnolla. Saatoin kuulostaa jyrkemmältä, mitä tarkoitin ja kärjistellä asioita. Huom sanoin "antaa täyttä huomiota" eli en puhunut mistään täydestä ignooraamisesta...

Niin no "täydellä huomiolla" ja hullulla ahdistelullakin on eronsa.:D

Jollain joka päivä ja jatkuvasti pommittamisella saakin monet ahdistumaan, toisaalta siitäkään ei kaikki ahdistu ainakaan kaikissa tapauksissa, eli ehkä kyse lopulta kuitenkin sopivuudesta ja ns. sielunkumppanuudesta.

Tiedän esim. parin, jotka menivät kolme päivää ensitapaamisestaan naimisiin (eli mies teki lähes heti selväksi haluavansa ko. naisen eikä nainen tästä ahdistunut, vaikka oli ollut koko aikuisikänsä yksin ja lennellyt kukasta kukkaan vailla sitoutumishaluja), ovat olleet nyt reilu 12 vuotta naimisissa ja hyvin menee.

Mutta kyllähän noi sun ohjeet voi keskimäärin toimiakin, sitä en kiellä.

Olen melkein vuoden kärsinyt näistä kielletyistä tunteista enkä näe loppua. Suunnittelen tunnustamista. Sulle, yhteiselle ystävälle tai omalle miehelleni. Sulle etupäässä, jos tilaisuus järjestyy.

Ei tarvitse vastata mitään, enkä odota meille syntyvän mitään. Ystävyys menee jos menee, koska ei se nytkään tunnu kovin aidolta. Mulla on tämä yksi elämä enkä aio tuhlata tähän enää energiaa tai aikaa.

Tyynen pinnan alla oon vieläkin ihastunut suhun. Et varmaan arvaakaan kuinka päivät ilman sua ovat kaipausta täynnä. Oon väsynyt näihin olosuhteisiin ja omaan hölmöyteeni sun kanssa. Jos välität, ja haluaisit todella tutustua, anna mulle huomiota. Tee meille "yhteistä aikaa" siellä missä nähdään. Mulla ei sen tekemiseen ole mahdollisuutta. Toivoton olo sun suhteen. Kävi miten kävi, toivon sulle aina vain kaikkea hyvää.

Meitäkin naisia on, joihin nuo pelaajat ja rakkautensa kilpailuttajat eivät tee vaikutusta. Muistan kuinka miespuolinen ystäväni referoi minulle pelimiesten käsikirjaa haltioituneena, näin ne naiset toimii, voisinko uskoa kuinka yksinkertaista kaikki onkaan.

Myöhemmin hän tuskaili minulle ettei ymmärrä mitä tekee väärin, kun vetää puoleensa vain aivottomia kaa-kaa-kaakattajia 😄

Hetkonen. Siis... yhteytettiinx me eilen yhtäaikaa Whazzupissa?

Kiitos kuvasta, katson sitä joka päivä. Olet upea! En uskalla laittaa kuvaa sinulle, olen jo vanha, en enää niinkuin neljännesvuosisata sitten vaikka sitä väititkin. Näit minussa ne menneet, et nykyhetkeä mutta se hetki oli ihana! Kohta on taas kesä, nähdäänköhän taas? Olen miettinyt sinua koko talven. Tahtoisin niin tulla luoksesi, löytäisin sinut kyllä jos haluaisin. En uskalla.

Nähdään kesällä Turri! :)

Keitetäänkö yhtä aikaa kahvit ja juodaan av:lla? :)

Työpaikan miehelle kirjoitti:

Tyynen pinnan alla oon vieläkin ihastunut suhun. Et varmaan arvaakaan kuinka päivät ilman sua ovat kaipausta täynnä. Oon väsynyt näihin olosuhteisiin ja omaan hölmöyteeni sun kanssa. Jos välität, ja haluaisit todella tutustua, anna mulle huomiota. Tee meille "yhteistä aikaa" siellä missä nähdään. Mulla ei sen tekemiseen ole mahdollisuutta. Toivoton olo sun suhteen. Kävi miten kävi, toivon sulle aina vain kaikkea hyvää.

Kyllä mää ihmettelen miksi jonkun pitäisi tehdä "teille aikaa" etkä sinä sitä pysty tekemään.

Sinulla ei ole riittävästi halua tehdä. Se tässä on vika. Olette jossain samassa paikassa samaan aikaan ja toisen pitäisi tehdä asiat sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

terkut pikku myylle,reppanalle, huomenna nähdään <3 <3 <3 <3

T: Iso paha susi vuh vuh ;)

Olit ripula viimeksi! :D Nyt sitten iso paha susi :D

Susi lampaan vaatteissa 😜💪👿

Rimpula niinhän sitä luulis...

Ei ole sattumaa. On joku yhteys meidän välillä.

Älä tee minusta tyhmiä provoja palstalle. Olen todella väsynyt muutenkin.

Ei ole minun syytäni, että olet epäonnistunut ihmissuhteissasi ja katkeroitunut. Olen siksi aivan väärä koston ja kiusan kohde. En ole tehnyt sinulle mitään.

Lopetan palstailun. En jaksa tätä touhua enää yhtään. ;(

Hyvää kevättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa onko meidän välillä jotain vai ei? Koska mä olen hullu jolla on vilkas mielikuvitus, en voi tietää mitkä mun "muistoista" on oikeita ja mitkä vain kuvitelmaa.

Enkä mä ole varma edes mun omista tunteistakaan. Oletko se oikea? Sitä paitsi olen aina ollut yksin ja mua pelottaa muuttaa elämääni. Yksinolo on vaan niin helppoa ja sä tiedät että mä menen aina sen helpomman kautta.

Hi soulsister! Mä olisin voinut kirjoittaa juuri noin.:D

Miksi mietit, onko hän se oikea (tai ylipäätään sopiva, en oikein usko mihinkään Niihin Oikeisiin, vaan sopiviin ja epäsopiviin silauksella yksilön omia valintoja)?

Mikä tunteissa on epävarmaa?

Tunteet itsessään epävarmoja, tykkäätkö vai et?

Vai asiana epävarma, haluatko valjastaa tunteita käytäntöön vai et?

Uskotko, että olet onnellisempi ilman häntä kuin hänen kanssaan?

Mitä pelkäät kaikista eniten?

Mä olen miettinyt näitä asioita PALJON viimeaikoina ja ymmärtänyt aikalailla täydellisesti vajavaisuuteni.

Lopulta sain viimeisen vastauksen ulkopuolelta, kuin tarjottimella ja hyväksyin, ettei tule mitään.

Ehkä toiset meistä on vain luotuja kulkemaan ja ripottelemaan rakkautta sinne tänne, erilaisissa muodoissaan.

Meitä yksinäisiä susiakin tarvitaan, me voidaan olla parhaimmillamme vaikkapa yleisiä äitihahmoja ja ystäviä sillä tavalla, mihin harva kykenee.

Joskus rakkaus on myös sitä, että "antaa" toisen mennä, täyttyä rakkaudella jonkun toisen ja paremman/sopivamman kanssa.

No, en tiedä kuinka paljon uskallan tilanteestani kertoa mutta koitan nyt vähän valaista kun kerran kysyit. En liioitellut kun sanoin hulluksi itseäni. Mulla alkoi tulla mieleen "takautumia", eli keskusteluja yhden miehen kanssa jonka tunnen ns työelämästä. En tiedä ollaanko oikeasti puhuttu niin vai onko ne vain mun mielikuvituksen tuotosta. Se on "todellisuudessakin" ihan kiva tyyppi mutta ei ehkä ihan sellainen mihin ihastuisin. Vaikka enhän mä sitä edes hyvin tunne. Mulla on itsellä ainakin työrooli ja luulen että silläkin on. Jos se on oikeasti sellainen kuin niissä mun "takautumissa", silloin olen siihen ihastunut.

Sekavaa ja tiedän kyllä että kaikki saattaa olla vain mun mielikuvituksen tuotetta. En voi kysyäkään koska se olisi liian noloa. Tosin jo tietää että mulla on MT-ongelmia. Olisikin mielenkiintoista tietää onko joku muu kokenut mitään tälläistä? Siis mieleltään terve ihminen?

ei pakkoa, vaan vapautta valita kirjoitti:

J, @. 

Olisitko sä siellä minua varten?

Vierailija kirjoitti:

Älä tee minusta tyhmiä provoja palstalle. Olen todella väsynyt muutenkin.

Ymmärrän ja yritän. Välillä lähtee kuitenkin lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

ei pakkoa, vaan vapautta valita kirjoitti:

J, @. 

Olisitko sä siellä minua varten?

Ihmisenä.