Lue keskustelun säännöt.
Minä kerron tarinani mistä lievä naisvihani ja luottamuksen pula naisiin johtuu. Terv, mies 28v
03.03.2017 |
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....
Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...
Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.
Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.
Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.
Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.
Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Kommentit (309)
Olen pahoillani puolestasi, ja siitä miten suhteesi päättyi, on varmasti tuntunut hirveältä, ja on hienoa että olet pystynyt jatkamaan elämääsi.
Näiden ajatusten jälkeen tuleekin sitten se: ainiinjuu minähän olen sitä sukupuolta jota lievästi vihaat. Se on pelottavaa. Vaikka vihasi onkin nyt lievää, se ei sitä välttämättä ole 10, 20 tai 30 vuoden päästä.
Miesvihakin on käsittämätöntä. Ja rasismi. Kuinka helposti ihmiset rupeavatkaan vihaamaan.
Mutta toivon että elämäsi sujuu hyvin, ja olet ja pysyt tyytyväisenä elämääsi, ja jos hyvin käy löydät vielä uuden rakkauden.
Kuulostan nyt kyllä kamalan naiivilta, mutta sallittakoon se minulle vielä.
T. Nuori naisen alku 19v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ensimmäinen parisuhteeni oli parikymppisenä ja se kesti vajaa kaksi vuotta. Mies jätti minut ihan puun takaa, rakkaus oli vain loppunut. Sen jälkeen olin sinkkuna melkein 10 vuotta. Ei vaan löytynyt miestä, jota olisin seksiä enempää kiinnostanut. Nettideittejä ei oikein siihen aikaan ollut, joten niistä ei ole kokemusta.
Sitten tapasin miehen joka asui lähes 400 kilsan päässä. Suhde eteni lähinnä pitkien puhelinkeskustelujen varassa. Kolmen kuukauden aikana tapasimme kerran. Mies tuli viikonlopuksi luokseni ja molemmat oltiin ihan seitsemännessä taivaassa sen jälkeen. Mieskin sanoi ettei voinut lakata hymyilemästä ja ajattelemasta minua. Kolme viikkoa tuon tapaamisen jälkeen sain puhelun naiselta, joka kertoi olevansa miehen avovaimo ja heille oli lapsikin tuloillaan. Minä olin tosi järkyttynyt, en todellakaan ollut odottanut tuollaista käännettä. Kahdesti yritin soittaa miehelle siltä varalta että kyseessä on joku väärinkäsitys. Ei ollut. Sain mieheltä viestin ettei ole mitään sanottavaa.
Tuosta meni pari kuukautta, kunnes tapasin miehen, jonka kanssa olin lopulta yhdessä 12 vuotta. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen mies kyllä jäi kiinni pettämisestä mutta päätin antaa anteeksi. Monta vuotta menikin hyvin, kunnes alkoholin käyttö vähän kerrassaan miehellä lisääntyi. Viimeisen vuoden hän joi melkein joka päivä. Arkisin riitti muutama olut ja pieni päihtymys, viikonloppuisin veti perseet kavereidensa kanssa. Vika tikki oli se, että hän tunnusti vieraiden naisten tulleen mukaan samoihin aikoihin. Jätin miehen ja nyt olen taas ollut sinkkuna muutaman kuukauden.
Sielu on vielä kovin säröillä kaikkien pettymysten takia, mutta miehiä en ole alkanut vihaamaan. Ei tulisi mieleenkään. En pitäisi itseäni älyllisesti rehellisenä ihmisenä, jos tuomitsisin koko miessukupuolen muutaman kohtaamani kusipään perusteella.
Pyysit vastaamaan niin vastataan.
Hienoa että olet kyennyt elämään ilman miesvihaa.Ehkä se jo että 10 vuotta sinkkuna olit kertoo siitä. Olet ollut aika joustava miehien alkoholin suhteen ja pettämisten.
Itse en olisi katsonut moista. Ihmiset ottaa elämän kokemukset eri tavoilla.
Se on hienoa että kykenet ajattelemaan että vain muutama on kusipää mutta totuus on että suurinosa on. Kun elää hieman pessimistinä ei voi pettyä asioihin.
Kun katsot ympärillesi nykymaailmaa näkee totuuden 50% liitoista päätyy eroon. Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Terv, AP
Juuri tuon minä näen, eli 50% liitoista päättyy eroon. Uskoisin että vielä suurempi prosentti niistä ensimmäisistä parisuhteista. Kuten sekä sinulle että minulle kävi.
Miksi tämä on edes "lievän" kokonaiseen sukupuoleen kohdistuvan vihan aihe? Väitätkö, etteivät miehet kykenisi kohtelemaan toista yhtä paskamaisesti kuin sinua nainen on kohdellut? Väitätkö sellaista kaiken sen jälkeen, mitä esim. minun historiastani olet lukenut? Vai alatko vihaamaan myös miehiä nyt?? Oletko hetkeäkään miettinyt tarkemmin, että mitä sellaisia perusteita sinulla olisi naisvihaan, mitä miesvihaan ei olisi? Yhtään sellaista syytä vihata naisia, jonka perusteella ei miehiä voisi vihata?
Alan vähän epäillä AP:ta trolliksi, jättää kaikkiin rakentaviin ja fiksuihin vastauksiin vastaamatta ja keskittyy hyökkäämään negatiivisia kommentteja vastaan...
Nuo treffikokemukset on kyllä ihan normaaleja, eihän tuossa ole mitään pahaa sattunut.
Mitä tulee siihen että on "panostanut turhaan", olen tosiaan monesti törmännyt siihen että moni mies on lopuksi manannut kuinka tuhlasi aikaansa minuun. Ilmeisesti heille naisten kanssa keskustelu on pelkkää tulospeliä, ei mitään sellaista, mikä voisi olla kivaa ihan muuten vaan. Sellaiset ihmiset jotka suhtauvat ylipäänsä mielenkiinnolla uusiin ihmisiin jäävät melkein aina voitolle, vaikka asiat eivät mihinkään johtaisikaan. Ja ovat varmasti paljon kivempia elämäntovereinakin. 8)
Terv. nainen, neljä vuotta yksin
Vierailija kirjoitti:
BYOM kirjoitti:
Nainen saa yhdet pakit, ja miettii, mikä hänessä on vikana.
Mies saa kymmenet pakit, ja miettii, mikä kaikissa naisissa on vikana.
Näin kärjistetysti :)
Hahaha, aivan totta muuten.
N26
Totta myös siinä suhteessa, että noinhan se on oikeastikin. Naisessa on yleensä jotain vikaa, jos hän saa pakit. Miehessä ei niinkään, koska se että miellyttäisi naista on miehelle aivan erilaisen kriteerimuurin takana kuin naiselle miehen miellyttäminen. Se että yksi kymmenestä naisesta on kiinnostunut on jo todella erinomainen prosentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvasin otsikon nähdessäni että just joku "yhyy naiset ei anna pilde"-tarina täällä on oltava, ja niinhän se olikin.
omassa mielessäsi olet varmaankin dramaattinen surullisen tarinan hahmo, jota maailma ja naiset ovat kohdelleet niin kaltoin, niin kaltoin...
miehet ovat idiootteja
AP tarttuu vain viesteihin joihin voi kinata vastaan, ei ole kiinnostunutkaan muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan täysin tämän ongelman. Itsellä sama tilanne. Elätin puolisoa 7 vuotta. Tein 2 työtä ja opiskelin samalla amk. Kaiken piti helpottua kun toinenkin valmistuu. No ihastui toiseen. Tyhjäsi asunnon poissaollessani ja myös tilit. Tästä jouduin itse velkaloukkuun kun jäi talolainat ym niskaan. Tätä nyt 4 vuotta makseltu pois. Vielä 2 vuotta jäljellä. Samalla meni omat luottotiedot. Kaikesta viedystä tulen saamaan korvauksen vielä oikeuden kautta, mutta luottotietoja, luottamusta ja omanarvontunnon menetystä ei korvaa mikään. Nyt tinderissä tai s24 ei vaan ole mitään älyllistä elämää. Ärsyttävin lause nykyään on "miten sä oot yksin kun oot noin hyvä tyyppi?". -Niin, mistähän se johtuisi..
Mä kans ihmettelen mitä syytä tuossa normaalissa parisuhdemarkkinaelämässä on alkaa vihaamaan naisia? Yhdistävä tekijä olet sinä, joten katso itse peiliin. Tämän perusteella sieltä peilistä se vika löytyy. Eikö sinulla oikeasti ap ole yhtään naispuolisia ihmisiä elämässäsi, jotka lievittäisivät tuota tunnetta että naiset ovat paskoja? Ei kavereiden puolisoja, ei omaa äitiä, ei kaverinaisia? Erikoiselta sekin vaikuttaa.
Mun eks, lapsen isä ei aikoinaan voinut olla luotettava, vaikka kuinka toivoin. Eräs eks salasi peliriippuvuutensa, ja elin koko suhteen valheessa. Seuraava olikin häntäheikki, eikä valehtelu ollut hänellekään virasta. Silti nyt, 35-vuotiaana minulla on ihana luotettava mies, ehkä juuri siksi että en katkeroitunut edellisistä suhteistani? Ei kukuaan halua suhteeseen henkilön kanssa joka vihaa häntä, tai "hänenlaisiaan". Vai haluaisitko itse olla naisen kanssa joka vihaisi sinua koska olet mies? Aika sumeaa logiikkaa :D Minulla on myös koko ajan ollut ihania kaverimiehiä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastoinkäymisiä tulee meille kaikille eri muodoissa ja vaiheissa elämän aikana, joillekin enemmän kuin toisille. Toisten pahveja on turha kurkkia, vaan kannattaa keskittyä pelaamaan niin hyvin kuin mahdollista niillä korteilla, jotka on saanut.
Kuinka niihin vastoinkäymisiin sitten pitäisi reagoida? Joku katkeroituu ja yleistää, toinen koettaa ottaa opiksi mistä voi ja ponnistella entistä vahvempana eteenpäin. Pääteltäväksi jää, kumpi loppujen lopuksi on onnellisempi.
Olet kertonut tarinasi. Kummalla tavalla toivot sen jatkuvan ja aikanaan päättyvän? Valinta on sinun.
En ole itse ollut nuorempana poikien saatikka sitten aikuisiällä miestenkään suosiossa. Kaikki parisuhteeni ovat aina tulleet vastaan sattumalta, kun olen tavannut uusia ihmisiä. Ja silloinkaan en ole ollut mikään haku päällä, vaan olen ollut ystävällinen jaa huumorintajuinen oma itseni. Vasta tutustumisen jälkeen olen tehnyt aloitteen, jos saan toiseen yhteyden.
Olen myös saanut osakseni pakkeja, ohareita, pettämistä ja toisen naisen takia jättämistä. En silti ole katkera, vaan ajattelen, että jokaisesta kokemuksesta oppii. Eivät kaikki miehet ole hirviöitä, vaikka muutama yksilö onkin ollut.
Ulkonäöstä vielä sen verran, että olen kyllä nätti ja olisin varmasti kauniskin jos olisin hoikka enkä ylläpitäisi vähän erikoisempaa lookkia (mustaa, lävistyksiä, tatuointeja, lyhyt tukka). Parisuhteissani miekkoset ovat aina olleet tavallisen näköisiä, jopa niin tavallisia, että ystäväni ovat ihmetelleet miesmakuani. En koskaan kiinnostu kenestäkään ulkokuoren perusteella, vaan kun tutustun persoonaan ja kiinnostun siitä, "huomaan" toisen olevan minulle äkisti maailman komein mies. Sinänsä siis minusta on tyhmää, että ap on torjunut innokkaan naisen vain siksi, ettei "heti kolahda", koska pelkkä ulkonäkö karisee iän myötä joka tapauksessa eikä kerro ihmisestä juurikaan mitään. Yritän vain sanoa, että koeta tutustua ihmisiin ensin, ennen kuin suljet heidät pois laskuista. Niin minäkin tapasin "sielunkumppanini" ja minulle hän on komein mies. Rakkaus ja ihastuminen saavat ihmeitä aikaan, ei ole pakko olla malli saadakseen parisuhteen. Luonteiden yhteensopivuus on tärkeämpää pitkäaikaisen parisuhteen kannalta katsottuna.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika ei ole naisissa vaan ihmisissä. Ihmiset ovat itsekkäitä. Piste.
No voi itku nyt sentään, oletpa herkkähipiäinen. Elämässä tulee parisuhteissa ja ihmisten välisissä kanssakäymisissä pettymyksiä, ihan normaaleja jokaisen ihmisen läpikäymiä asioita. Tulee eroja, kemiat eivät kohtaa, sinä et tunne vetoa toiseen, toinen ei taas sinuun, ei saa sitä kenet haluaisi jne. Kukaan ei ole valvollinen olemaan kanssasi vain siksi, että sinulle ei ole paha mieli. Vai ihan naisvihaa tästä, voi jööse...Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaaleja elämänkokemuksiahan nuo AP:n jutut ovat, mutta en voi kyllä ymmärtää vastauksia, joissa tullaan haukkumaan aloittajaa ja kehumaan kuinka paljon parempia ihmisiä itse ollaan, kun ei muka olla katkeroiduttu, vaikka tarpeesta haukkua aloittajaa paistaa katkeruus kilometrin päähän. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Tässä viimeisellä sivulla on jo sentään joitain oikeasti todella hyviäkin vastauksia tullut.
Noin yleisesti ottaen luulen, että miksi miehet tuntuvat keskimäärin ehkä helpommin katkeroituvan johtunee osittain siitä, että naiset ovat jo lapsuudessa ja nuoruudessa tottuneet paljon enemmän kokemaan ihmissuhdepettymyksiä. Tytöillä kun se on lapsena kai usein aika julmaa peliä, jossa ystävät rankataan järjestykseen parhaimmasta ystävästä alkaen jne. Pojat taas ovat yleensä vaan rennosti kaikkien kavereita eivätkä mieti tuollaisia juttuja ollenkaan. Poika kun alkaa seurustelemaan ensimmäistä kertaa, hän ei yleensä ole kokenut elämässään yhtä ainoaa ihmissuhdepettymystä eikä voi siksi ennalta tietää miltä se tulee tuntumaan. Tytöt kun ovat taas usein koko ikänsä kasvaneet sisään ihmissuhteiden julmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ihmetyttää miten täällä naiset on vieläkin niin kujalla kun sanovat että ap:n kokemukset ovat arkipäivää ja kehottavat hakemaan hoitos vihaansa.
Tietääkö naiset kuinka perkeleesti sitä mies tekee töitä että pääsee edes treffeille.
Suurinosa naisista ei todellakaan tiedä.
Tässä ollaan tilanteessa missä nainen ajattelee nooh on minullekkin välillä joku oharit tehnyt.Suomessa tilanne hyväkroppaisella työssäkäyvällä miehellä on sama deittailussa kuin 30kg ylipainoisella työttömällä naisella.
Uskokaa jo!!! Tätä samaa sanottu monta vitun vuotta täällä mutta ette usko
..
Tuon voi tulkita kahdella tavalla:
1. Markkina-arvoteoriassa on virhe, se pitää uudelleenkalibroida. Työssäkäyvän hyväkroppaisen miehen taso = 30 kg ylipainoisen työttömän naisen taso. Ihan oikeasti, sitähän tuo tarkoittaa.
2. Vaihtoehtoinen tulkinta: hyvä kroppa ja työssäkäynti eivät kerro yhtään mitään miehen kiinnostavuudesta. Ihan sama kuin olisit verrannut vihreäsilmäisten miesten ja oikeakätisten naisten flaksia toisiinsa. Kuinka moni nainen kiinnostuu miehestä siksi, että tällä on hyvä kroppa ja työpaikka? En minä ainakaan. Miehessä pitää olla jotain kiinnostavaa, jotain hänen luonteessaan, harrastuksissaan, arvomaailmassaan, elämäntavassaan yms. mikä herättää kiinnostukseni. Sen lisäksi hänellä pitää olla elämänhallinta kunnossa ja minua puoleensavetävä ulkonäkö (mikä omalla kohdallani ei edellytä hyvää kroppaa).
Nämä valitukset kuinka rehti/kunnollinen, ihan ok-näköinen/hyväkroppainen työssäkäyvä mies ei löydä naista ovat niin turhia, kun ei yksikään noista ominaisuuksista ole se, millä naisen mielenkiinto herätetään. Mutta sitähän te ette suostu kuulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos olisin sinä, voisin harkita keskusteluapua. Ensinnäkin, jos sinulla on kaikki ok, siitä ei ole mitään haittaa. Eivät ne terapeutit aivopese, pure tai tatuoi otsaasi "HULLU". Sinusta ei tehdä yhtään sen ongelmaisempaa kuin mitä olet. Ihan normaalit ihmiset käyvät juttelemassa, samoin kuin salilla tai lenkillä. Se on samanlaista itsestä huolehtimista, ei sen isompi asia.
Tämän ketjun perusteella minusta kuulostaa, että et ole edelleenkään päässyt erostasi yli. Se on se isoin ongelma, ja sen aiheuttamien tunteiden takia et ole edelleenkään tyytyväinen treffielämääsi joka on- kuten monet ovat jo sanoneet- ollut normaalia vaikka ei unelmia vastaavaa. Se ettet ole päässyt erosta yli on myös normaalia, harva ihminen oikeasti eroaa niin hyvässä yhteisymmärryksessä ja henkisesti kasvaen kuin mitä väittävät.
Naisvihassa, niin kuin kaikessa vihassa, on se ongelma että niin kauan kuin vihaat, vihan kohde hallitsee ajatuksiasi ja jopa tekojasi. Et ole vapaa, vaan peilaat monia asioita vihan näkökulmasta. Tämä tekee sinusta onnettomamman kuin mitä sinun tarvitsisi olla. Jos deittailisit tai alkaisit seurustella, sinulla ei luultavasti menisi hyvin siinäkään tilanteessa koska nämä tunteesi tekevät sen ettei vielä ole sinun aikasi rakentaa vakavaa suhdetta. En tietenkään osaa sanoa tarkkaan, miten ongelmasi siirtyisivät uuteen suhteeseen, mutta sen tyyppisiä asioita kuin saattaisit olla mustasukkainen uudelle kumppanille, sinulla voisi olla vaikeuksia rakentaa läheisyyttä, voisit alkaa purkaa kielteisiä tunteitasi kumppaniisi jne. Varma on vain, että naisen löytyminen ei ole se juttu mikä tekisi sinusta onnellisen kun lähtötilanne on tämä.
Sinulla on painolastia, ja jos haluat tulla aidosti tyytyväiseksi elämääsi ja löytää sen loppuelämän hyvän suhteen, sinun täytyy aloittaa siitä että hankkiudut tästä lastista eroon.
Tärkeä huomio. Mitä aloittaja itse arvelet, pystyisitkö uudessa suhteessa aloittamaan puhtaalta pöydältä niin, ettet olisi mustasukkainen vaikka kumppanisi lähtisi yksin reissuun tai rupattelisi puhelimessa miespuolisten ystäviensä kanssa jne?
Roinatan kirjoitti:
Miksi haukkua kyseistä henkilöä? Minusta aika pätevä syy vihata naisia, jos antaa kaikkensa eikä ikinä saa mitään vastakaikua takaisin. Kyllä tuossa tilanteessa kaikki varmaan turhautuisi. En vihaa kaikkia naisia, koska totta kai on hyviäkin. Mutta kyllä se niin vaan on, että nykymaailman tekee ihmisistä jotenkin pinnallisia. Johtuneenko internetistä tai mediasta, sitä en tiedä.
Mutta miksi tuhlata elämänsä vihaamiseen? Kun itsehän siitä vain kärsii ja elämä kapeutuu ilman luonnollista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat tuolla ettei naisystävästäsi saanut eron aikaan irti mitään rakentavaa keskustelua mutta eiköhän tämä tarkoita sitä ettet taas edes harkinnut kuuntelevasi mitä hänellä oli sanottavanaan. Uskallatko laittaa rehellisesti tähän mitä naisesi sanoi eron syyksi? Se että syyt eivät kelvanneet sinulle ei tarkoita etteikö hänellä olisi ollut järkeviä syitä.
Voi kuule minä uskallan kertoa REHELLISESTI. Nainen kävi reissulla kaverin kanssa jossa oli tavannut tämän miehen.
Ensin lopetti läheisyyden, sitten 3 viikkoa kysyin mikä on. Lopulta nukuin viikon patjalla. Seuraavat viikot menikin kun nainen jutteli yötä myöden puhelimessa "kaveri" miehelleen . Kaverimiehiä ei ollut 5 vuotena ollut....
Syy oli 100% ihastuminen toiseen mieheen.
Olin hänen ensimmöinen poikaystävänsä.Terv,AP
No niin. Eli ero EI tullut yllätyksenä. Et vain suostunut näkemään tilannetta.
Okei. Mitä minun olisi pitänyt nähdä?
Mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin?Kysyn koska näytät tietävän asiasta niin paljon.
Terv,APLäheisyys loppui, nainen ei suostunut keskustelemaan kanssasi vaan sulki sinut pois. Törkeää käytöstä häneltä. Mutta oletitko asioiden olevan edelleen hyvin (oletan että et) vai kuvittelitko tuon vaiheen menevän ohi itsestään?
Merkit oli selvät; naista ei kiinnostanut enää olla lähelläsi ja jos hän seurassasi jutteli tämän ihastuksensa kanssa niin eikö sitä huomaa äänensävystä, kikattelusta tai jostain? Hän on käyttänyt mielestäni todella härskisti ja halveksuvasti. Eikö ne ole selviä merkkejä?
Nyt herätys. Tässä tarkoitettiin tietenkin sitä, että kun ei ollut mitään merkkejä että suhteessa menee huonosti, kunnes yhtäkkiä vaan vaihtui mies lennosta. Mitä olisi pitänyt nähdä ENNEN kuin alettiin kikatella uuden miehen kanssa? Niinpä. Mutta se on elämää, mies voi vaihtua ihan tuosta vaan, varsinkin kun on kyse nuoresta naisesta ensimmäisessä suhteessaan. Ihminen muuttuu ja kasvaa, tai sitten on vain paskamainen ja itsekäs tyyppi, minkäs näille voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tässä oikein tyypillinen tilanne, nainen kertoo ettei usko että miehistä kovinkaan suuri osa on tuollaisia ja palstamies yrittää vakuuttaa että miehet on sikoja :DDDD.
- Mammojen mukaanhan "enemmistö miehistä on ihan kunnollisia tavallisia perheenisiä". No siltäkö nyt vaikuttaa, että näitä haippirinkejä syntyy erittäin pienen vähemmistön porukoihin?
- Kyllä minä ainakin väittäisin, että Axl ja hänen kaverinsa ovat pieni vähemmistö, kun ottaa huomioon Suomessa olevan yli kaksi miljoonaa miestä. Kahdesta miljoonasta kourallinen törppöjä on vähemmistö.
-Millä todennäköisyydellä vähemmistöstä valikoituu samaan ammattiin niin paljon porukkaa, että syntyy rinki?
No kuitenkin yli 50% parisuhteissa elävistä elää huonoissa suhteissa. Paljonko erotaan, paljonko on perheväkivaltaa? Syntyvyys laskussa.
Mistä tää kertoo? Itse te vitun idiootit elämänvalintojanne teette!!! Niin miehet kuin naisetkin.
Mutta se on 100% fakta, että naisilla on nykyaikana miestä kohtaan jotakin aivan hatun ylimeneviä vaatimuksia. Ei sellaisten nirppanokkien, käskyttäjien ja alistajien kanssa voi mitään perhettä perustaa.
Asiat toimii molempiin suuntiin, ei niinkuin toinen olettaa ja haluaa. Mikä helvetti siinä on nykyään, että ei oikeen millään hyväksytä ihmistä omana itsenään. Ihmeellistä teeskentelyä koko eläminen yleensäkkin kaikkine pintaliitotrendeineen. Siitä on ihmisyys ja inhimillisyys todella kaukana. Ihmeellistä spedeilyä, kun 24/7 pelkkää kilpailua ja suorittamista. Fak that shiet.
Ihmistä ei voi lokeroida mihinkään vitun muottiin ja jos asettaa "riman" eli käsittämättömän määrä kriteereitä, ei varmasti tutustu yhteenkään ihmiseen kunnolla.
Tässäpä minun vaatimukset.
Keski-iässä
Uskossa
Rehellinen ja suorapuheinen
Normaaliälyinen
Työssäkäyvä tai haluamattaan työtön
Suhtautuu positiivisesti lasten saantiinJa bonuksena olisi kiva, jos äänestäisi vasemmistoliittoa tai SDP:tä.
Ei kai nämä nyt ole mahdottomia?
Uskossa ja normaaliälyinen ovat ristiriidassa keskenään, pudota toinen pois niin kyllä varmasti löytyy.
Ikävää että sinulla on käynyt noin entisen naisystävän kanssa ja sen jälkeen ollut huonoja kokemuksia treffailusta.
Jonkin asian lieväkin vihaaminen vaan toisaalta syö omaa energiaa.
Ehkä sinun kannattaa hetki elää vain itsellesi ja unohtaa naiset tapailu/parisuhdemielessä. Monilla useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen alkaa itse sitä tiedostamatta näkyä turhautuminen ja saattaa antaa itsestään negatiivisen sävyn vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Jos alkaa tuntua siltä kun yrittää saada deittejä aikaiseksi tai ajattelee tyyliin ettei tästäkään varmaakaan tule mitään, on parempi pitää pitkä tauko suomatta ajatustakaan parin etsimiselle. Joskus elämäsi ihminen kävelee vastaan kun vähiten odotat. Siksi kannattaa lakata odottamasta ja keskittyä itseesi täysillä. Äläkä ainakaan arvota itseäsi sen mukaan mitä huonoja kokemuksia olet saanut. Ajattele vain että omapa oli menetyksensä.
Toki on lupa ärsyyntyä jos luvataan tulla treffeille ja perutaan viime tipassa. Tai jos muuten joku pettää lupauksen tai valehtelee.
Sinä olet nuori vielä mitä tulee parisuhteisiin. Ehdit hyvin elämään itsellesi vaikka vuoden tai pari ja sitten kokeilla uudelleen. Mutta voit silti olla tilaisuuksille avoin jos joku ilmaantuu. Tarkoitan vain että pidä taukoa yrittämisestä.
Yksi mikä minua usein harmittaa on toisen ihmisen kokemusten vähättely. Meillä jokaisella on omat kurjat kokemukset eivätkä ne itselle muutu paremmaksi sillä että joku vertaa niitä toisten yleisesti ottaen rankempiin kokemuksiin(väkivalta), olivat ne sitten kuinka laimeita hyvänsä muiden mielestä. Itselle se on silti kurja kokemus. Minulle on sattunut vaikka mitä mutta en silti sano jollekin joka minulle huolistaan kertoo että sinun pitäisi olla vain onnellinen kun on noin pienet huolet. Emme voi mennä toisen kenkiin kokemaan miltä heistä asia tuntuu. Alkuperäiselle hänen kokemansa on se mikä häntä haittaa hänen omassa elämässään eniten. Minä toivon sinulle ap hyvää jatkoa ja että naisvihasi hellittää joskus.
Olen noin nelikymppinen nainen ja tunsin aiemmin lievää miesvihaa/pelkoa kaiken kokemani pohjalta mutta olen luopunut sittemmin koska useimmat miehet ovat kuitenkin mukavia.