Minä kerron tarinani mistä lievä naisvihani ja luottamuksen pula naisiin johtuu. Terv, mies 28v
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....
Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...
Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.
Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.
Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.
Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.
Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti nyt nuori mies vapaudestasi. Sittenhän se helvetti alkaakin kun tahdon on sanottu. Kyllä sinä kerkeet naisen kanssa olla vielä vaikka kuinka kauan. Mikä ihmeen kiire se on näillä nuorilla miehillä on mennä naimisiin, perustaa perhe, rakentaa talo? Onko se ikuista kilpailua kaverien kanssa vai näyttämisen halua? Nimimerkillä humalassa ja kihloissa on kiva olla rapulassa ja naimisissa vittumaista.
Olen 28v en mikään nuorimies enää.
Minulla ei ole tarvetta rakentaa taloa tai mennä naimisiin.Toisen ihmisen kanssa elämän jakaminen ja eläminen on vaan antoisampaa. Olen parisuhdeihmisiä.
Terv AP
Ai, se ei vaan mitenkään välittynyt tuosta aloituksestasi. Minulle tuli mielikuva, että olet etsimässä itsellesi uutta esinettä.
Vierailija kirjoitti:
BYOM kirjoitti:
Nainen saa yhdet pakit, ja miettii, mikä hänessä on vikana.
Mies saa kymmenet pakit, ja miettii, mikä kaikissa naisissa on vikana.
Näin kärjistetysti :)
Miksi naisilla on huono itsetunto?
Jollakulla pojalla on teko-hyväitsetunto kun päivät päästään keksii huonoja puolia ja vihanaiheita tuntemattomista ihmisistä. Kyllä nr munat hautoontuu vähemmälläkin.
BYOM kirjoitti:
Nainen saa yhdet pakit, ja miettii, mikä hänessä on vikana.
Mies saa kymmenet pakit, ja miettii, mikä kaikissa naisissa on vikana.
Näin kärjistetysti :)
Nainen saa yhdet pakit ja saa siitä loppuelämän traumat eikä edes yritäkään iskeä ketään. Kyllä miehen kuuluu ottaa ohjat! Ei naisen pidä yrittää!
Mies saa kymmenet pakit mutta jatkaa silti. Ap:n kaltaisia lukuunottamatta.
Minä koin vuosia henkistä ja fyysista väkivaltaa. Silti en ole katkera miehille. Ehkä tämä antaa vähän perspektiiviä ja kertoo, että kaikilla on elämässä haasteita. Katkeruus myrkyttää vain oman mielen
Juuri sellaisia kannattas minusta vältellä, joiden mielestä voi asennoitua ja toimia kököllä tavalla kun toiveet ei toteudu. Niinhän käy sitä paitsi kaikille enemmän tai vähemmän. Eli tekosyitä pukkaa, mutta kysehän ei tietenkään ole luonteesta... Samanlaiset kyllä löytävät toisensa, heitä ei niin kovasti haittaa kun on ihan ymmärrettävää ja voidaan yhdessä syyllistää muita omasta surkeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Nuo treffikokemukset on kyllä ihan normaaleja, eihän tuossa ole mitään pahaa sattunut.
Mitä tulee siihen että on "panostanut turhaan", olen tosiaan monesti törmännyt siihen että moni mies on lopuksi manannut kuinka tuhlasi aikaansa minuun. Ilmeisesti heille naisten kanssa keskustelu on pelkkää tulospeliä, ei mitään sellaista, mikä voisi olla kivaa ihan muuten vaan. Sellaiset ihmiset jotka suhtauvat ylipäänsä mielenkiinnolla uusiin ihmisiin jäävät melkein aina voitolle, vaikka asiat eivät mihinkään johtaisikaan. Ja ovat varmasti paljon kivempia elämäntovereinakin. 8)
Terv. nainen, neljä vuotta yksin
Jep, minun mies petti minua ja kun suutuin niin mies sitten päätti korvaukseksi eräässä ravintolassa maksaa pizzat. Kun en ollutkaan leppynyt pizzojen maksamisen jälkeen, hän tokaisi "ihan turhaan maksoin ne pizzat". Maksoin pizzan hänelle takaisin, hän ilmeisesti kuvitteli voivansa ostaa anteeksiannon.
Mikä tuossa oli sitä naisvihaa?
Ihan sama tilanne kaikilla muillakin. Ei vaan joko kolahda tai ei saavu paikalle/ei ole uskollinen/ei voi luottaa/tekee oharit tms. Eikä siltikään heistä ole tullut naisvihaajia/miesvihaajia. Ihan samalla tavalla miehetkin käyttäytyy, tekee ohareita, ei vaan kolahda, käy vieraissa. Pitäiskö kaikista tulla miesvihaajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BYOM kirjoitti:
Nainen saa yhdet pakit, ja miettii, mikä hänessä on vikana.
Mies saa kymmenet pakit, ja miettii, mikä kaikissa naisissa on vikana.
Näin kärjistetysti :)
Miksi naisilla on huono itsetunto?
Jollakulla pojalla on teko-hyväitsetunto kun päivät päästään keksii huonoja puolia ja vihanaiheita tuntemattomista ihmisistä. Kyllä nr munat hautoontuu vähemmälläkin.
Voi olla, että on liikaa aikaa ajatella joutavia ja keksiä päästään kaikenlaista.
Tiedätkö, eivät kaikki naiset ole sellaisia kuin eksäsi tai pyöri missään treffipalstoilla ja tinderissä.
Niin, no tinderissä haetaan vain yhden illan panoja. Ei ihme, jos ei halua nähdä toista kertaa, jossei saa seksiä "kahvilla". Tinder on vähän niin nuorille, jotka eivät ota maksua..
Onkohan tinder ja muut vastaavat ollenkaan järjevä keino löytää parisuhteita? Kun ne tuntuu johtavan vain pahaan mieleen ja katkeroitumiseen, ei ennen ollut tällaista.
Ennen tavattiin ihmisiä harrastuksissa, koulussa, töissä, näihin liittyvissä illanvietoissa, kavereiden kautta tai vaan baarissa tai festareilla. Tuli uusia tuttavia, ystäviä, yhden illan juttuja ja loppuelämän parisuhteita. Joskus tuli jopa vihamiehiä tai epäonnistuneita parisuhteita.
Semmoista se elämä tuolla ulkona oli, ei vissiin enää. Tai toisaalta on kyllä edelleen, juuri aikuistuvat lapseni ovat kyllä löytäneet parisuhteen kaveriporukasta kun opiskellessa tapaa uusia ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Minut on miesten toimesta pahoinpidelty, raiskattu, lapsuudessa hyväksykäytetty, pahoinpidelty ja painettu syvälle maanrakoon. Tästä seurauksena dissosiaatiohäiriö, vaikea masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja syömishäiriö. En silti vihaa miehiä enkä yleistä että kaikki miehet ovat samanlaisia. Yleistys on yksinkertaisen mielen defenssi.
Hyvin paljon samaa täällä. En voi sanoa että vihaan miehiä mutta en luota tippaakaan muihin kuin ihan läheisimpiini.
Luottamus on kuollut ja sitä en ole takaisin saanut joten elän sinkkuna. En ala tässä kertoa mitä on tapahtunut koska tämä poistetaan jos sen teen. En tunne surua enkä menetystä siitä että elämässäni ei ole eikä koskaan tule yhtäkään miestä oman perheen ulkopuolelta. Ja tähän en laske sisarien miehiä esim. heidät lasken perheeseen kuuluviksi ha heihin uskallan luottaa.
Viha on niin voimakas tunne etttä en voi sanoa vihaavani ketään. Pelkoa sen sijaan tunnen, se on päällimmäinen tunne. Olen aikuinen nainen ja monta kertaa pelkään esim. lenkkipolulla yksin jos mies tulee vastaan. Jotenkin selässäni tunnen sellaisen karmivan tunteen että kohta se tarttuu kiinni takaapäin. Se on kamalaa.
Pärjään kyllä ihan hyvin mutta tietyt olosuhteet kyllä pelottaa.
Suurin osa tilanteessasi ei katkeroituisi. Olet elänyt normaalia nuoren elämää. Sinulla on kokemusta ihmissuhteista ja hyvästä parisuhteesta. Valitettavasti suurin osa parisuhteista päättyy. Se on elämää. Olet myös päässyt tapaamaan naisia ja usein on niin, että täytyy käydä kymmenillä treffeillä ja tutustua kymmeniin ihmisiin ennen kuin saattaa kohdata sen, jonka kanssa haluaa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Viha on niin turha tunne.
Tekee lähinnä vahinkoa tälle ihmiselle itselleen. Kuka haluaa olla katkeran ihmisen seurassa?
Ap puhuu naisvihasta, minä sanon tuota kyllä voimakkaaksi katkeroitumiseksi josta hän ei pääse eroon.
Sitä kun vain elämä on kovaa, sille nyt ei mitään voi. Suurin osa siitä on arkea ja arkista ponnistelua, ikäviä ja joskus pahojakin kokemuksia. Vastoinkäymisiä ja pieleen menemistä. Näin se on meillä kaikilla, mutta uskon että valtaosa ei katkeroidu vaan jatkaa eteenpäin.
Katkeruus rikkoo ihmistä sisältä. Sitä ei pidä jäädä hautomaan ja ruokkimaan vaan pyrkiä pääsemään eteenpäin ja kohti uutta. Elämästä tulee kovin ankeaa katkeruuden seurassa.
Kenellekään ei ole haltiatarkummi luvannut ikuista onnea ja hyvää. Oman parhaan elämänsä ja olonsa puolesta pitää tehdä töitä ja joskus paljonkin eikä aina saa sitä mitä havittelee. Se on kova läksy mutta kun sen kanssa oppii elämään on paljon helpompaa.
Ap on vielä hyvin nuori ja elämänkokemusta vielä vähän. Jos tuossa iässä jo antautuu katkeruudelle tulee elämästä melko ankeaa. Näin sanoo 70-vuotias naisoletettu joka on monet kolhut ja kolarit kokenut mutta myös valtavan paljon oppinut ja arvostaa nyt elämänsä joka hetkeä jonka on saanut kokea ja kokee. Mikään ei ole ollut turhaa, sen voin vannoa.
Kovaa elämää tää poitsu ei ole vielä päässy maistamaan. Naisen puute on elämässä pikku asia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin epäillyt että tyttöjen koulussa poikien taholta kokema kiusaaminen vaikuttaa siihen että tytöillä on huomattavasti realistisemmat odotukset deittailusta. Poikia tuntuu surettavan se ettei koulussa tytöt huomaa heitä mutta jos olet ruma tyttö niin pojat todellakin huomaa. Mulla kävi niin että olin ihan ihmeissäni että löysin miehen jo viiden vuoden yrityksen jälkeen. Kouluaikojen perusteella olitus oli etten tuu kellekään kelpaamaan.
Tuo on niin totta, olin aikoinaan samassa koulussa exn kanssa, hänen luokallaan oli sievä hiljainen tyttö, jolla oli silmälasit, itse olin eräässä harrastuksessa hänen kanssaan kouluaikana ja tiesin hänet hyvin herttaiseksi ihmiseksi. Sattumalta sitten vuosia kouluaikojen jälkeen tapasimme tämän naisen ja juttelin hänen kanssaan, ex ihmetteli kuka nainen oli, mietin, että ettekö olleet samalla luokalla koulussa, kun kerroin kuka tämä oli niin ex totesi olipa rillipeikko muuttunut kauniiksi, katsoin häntä järkyttyneenä, että ei kyllä ollut hyvin oli säilynyt, nyt vaan ei ollut silmälaseja. Hävetti miehen puolesta.
Epätoivo ja katkeruus eivät tee kenestäkään viehättäviä.
Ei se deittailu yhtään erilaisempaa ole muillekaan. Naisetkin kärsivät ihan samoista ongelmista. Jokainen polttaa näppinsä ja rikkoo sydämensä monta kertaa.
28 v. on vielä nuori. Useimmat miehet ovat parhaimmillaan kolmekymppisenä.
Terapia voisi auttaa. Ihan oikeasti.